Kaikki ei kuitenkaan mennyt puutarhailussa ihan putkeen, asioita mahtui myös arkistoitavaksi mappi ööhön. Kuten tämä komea chili/paprika 'Pinokkio', joka sinänsä oli oikein komea, mutta jota pääsivät kuitenkin lopulta maistelemaan vain punkit.
Myös terveistä – ja etenkin terveistä – kasveista luopuminen tuottaa tuskaa. Karmeaa se on silloin, kun kasvit jatkavat kukkimistaan ja elämäänsä siellä, minne ne kipattiin. Katsovat sinua häkistä ristikoiden takaa syyttävällä silmällä. Että miksi heitit meidät tänne mappi ööhön, kitumaan hitaasti elomme päähän? (Ööh, eihän tuohon ole vastausta. Söri vaan, tyypit.)
Kitua voi myös näennäisesti hyvissä olosuhteissa, niin kuin pelargonit usein tekevät ruukuissaan, maatumattomien kuitupottien kuristaessa niiden juuristoa.
No mutta entäpä tämä juuristostaan vapaa daalia, eikö olekin komea ja paksu runko hänellä?
Mutta kukinnoista ei tule varsinaisia kultamitalisteja, kun niitä ei näe ilman suurennuslasia.
Eikä maissintähkästä tule millään kypsää, jos sitä kasvattaa väärässä paikassa, muiden kasvien varjossa. (Miksiköhän moista edes lähtee yrittämään, vaikka tietää jo lähtiessä, että ei varmaan onnistu?)
Keväällä ei kannata ostaa perunoita pussissa, jos ei aio niitä heti syödä. Tai jos ostaa niitä idätysmielessä, niin sittenhän se sopii. Unohtaa vaan pussin jääkaappiin, niin johan alkaa versoa. Nättiä.
Ja jos unohtaa paavalinkukat aurinkoiselle kesäikkunalle kuukaudeksi ilman kastelua, niin voi olla melko varma, että öö-mappi kutsuu. Paitsi jos kasvit ovat erityisen sinnikästä laatua ja heräävät uuteen eloon saatuaan liottaa kivikovaa "multa"paakkuaan tuntikausia vedessä. Sitten olet velvollinen pitämään niistä hyvää huolta lopun ikääsi, vaikket niin paavalinkukkaihmisiä olisikaan.
Ja jos et millään halua uskoa, että pikkuiseen kasvihuoneeseen ei kannata laittaa isoksi halajavia kasveja, niin seuraa sitten vierestä, kun ne kasvavat huoneen täyteen itseään etkä mahdu sekaan. Se on kasvihuoneajatukselle muovitasku Ö.
Ihan varma ei voi olla, mutta on vahva tunne, että koira, maisteltuaan omatoimisesti vastakuivattua chiliä, luokittelisi kasviksen kuuluvaksi Ö-sarjaan. Ö niin kuin yÖk.
Mutta onneksi kesän saldo jäi kuitenkin vahvasti henkisen plussan puolelle. Syyskuun puolelle tultaessa ulkona on vielä rutkasti silmäniloa, kuten isokukkaiset daaliat 'Mick's Peppermint'...
ja kesäistäkin kesäisempi 'ACE Summer Emotions'.
Eikä anneta tietoisuuden syyskuun alkamisesta synkistää. Laitetaan työkalupakit valmiiksi ja jäädään odottamaan tammikuuta. Silloinhan sitä voi jo vähän hypistellä ja rapistella ja viritellä.
Tämä oli aakkospostausten viimeinen erä. Ö niin kuin öhi ön! Hauska kokemus, paikoin hiukan hankalakin, mutta tulihan katsottua puutarhaa tästäkin vinkkelistä. Seuraavaksi vapaata tajunnanvirtaa, siihen asti se on möidö, öhkiäiset!
