Näytetään tekstit, joissa on tunniste apila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste apila. Näytä kaikki tekstit

28. tammikuuta 2013

Hei hei, tammikuu

Enää muutama päivä, ja tämä talven pisin kuukausi on ohi. Sen kunniaksi piti leipoa. Pakastimesta löytyi tarveaineet; tienvarsiruusuja, apilankukkia ja ruiskaunokkeja. Kylmää vettä kakkuvuokaan ja ainekset sekaan, yön yli ulkosalla ja hetken lämmittely, kakku irti vuoasta ja nauha ympärille.

Siinä se on, hyvästijättökranssi.


Nuo kukat ovat melko huomaamattomia loppukesän yltäkylläyden aikaan, mutta nyt ne ovat itseoikeutettuja kuninkaallisia.

Olen tehnyt aikaisemmin jääkranssin pihlajanmarjoista ja kukan terälehdistä. Näistä kokonaisista kukinnoista tulee mielestäni kivempi kuin terälehdistä, pihlajanmarjat ja -lehdet toimivat myös hyvin.

Rasiasta tulvahti mahtava ruusun tuoksu, vaikka kukat ovat olleet tiukasti jäässä viimeiset puoli vuotta. Ihme juttu!

Sitten vaan kranssi takaisin ulos, omaan elementtiinsä, ja kakkuvuoka huuhtaisun kautta kaappiin.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

15. kesäkuuta 2012

Joenvarren karkurit

Vanhojen talojen pihoista on jokimaisemaan karkaillut tai jäänyt kasveja, jotka elää sytkyttelevät omassa rauhassaan. Sellainen on esimerkiksi tarharaunioyrtti, joka tässä huitelee omissa korkeuksissaan.


(Edit: Yritin ensin vääntää tästä kurkkuyrttiä, mutta Anonyymi ohjasi minut ystävällisesti oikealle polulle. Kiitos vielä!)

Tarharaunioyrtti kasvaa kokemuksieni mukaan vuodesta toiseen sitkeästi siinä, mihin sen on kerran istuttanut, joten tämä kasvusto lienee alkuperäispaikallaan.

Sen sijaan aiemmin tyrkyttämäni kurkkuyrtti on yksivuotinen, mutta kova siementämään ja sitä kautta lisääntymään lähimaastoon.

Kurkkuyrtti on asiantuntijoiden mukaan kavala yrtti, vaikka sitä ruokaohjeissa salaatteihin käytetään. Tiede-lehti tiesi kertoa vuonna 2001, että "Kasvin lehdet ja kukat sisältävät maksamyrkyllisiä ja syöpävaarallisia pyrrolitsidiinialkaloideja, jotka aiheuttavat koe-eläimille myös perimävaurioita. EU:n komission haitallisten rohdosten listalla todetaan, että kurkkuyrtillä on vakavia haittoja, mutta ei minkäänlaista hyväksyttävää käyttötarkoitusta."

Iyyks. Itsekin olen kukkia salaatissa käyttänyt.


Noh, rikos lienee jo vanhentunut. Sitä kasvia ei tontilla kasva, aikoinaan tarharaunioyrtti rehosteli tässä wanhassa perennapenkissä, ihan aidan vieressä.


Nyt siinä kukkivat vain kivet. Ne eivät ole terveydelle vaaraksi, ellei niitä yritä nauttia sisäisesti.


Joenreunassa kasvaa myös vanhoja syreeneitä, jotka eivät näytä ihan perinteisiltä puistosyreeneiltä. Olisivatkohan unkarinsyreenejä? No tuonne kaheikkoon ei yllä hallin hammas eikä uhkaa hallin jalannostokaan.


Juhannuksena tarvittavat seitsemän yrttiä, kuten harakankello, ovat jo hyvässä kasvussa jokivarressa. 


Apilaa ja niittynätkelmää kauniina väriyhdistelmänä. 


Luontoäiti on järjestänyt uustulokkaallekin väriltään sopivan seuralaisen, koiranputken.


Juhannuskimppuun vielä niittyleinikkiä, lemmikkiä ja valkopeippiä, niin johan on määräkriteeri täynnä. Tuo nokkonen kannattaa kerätä vain, jos tykkää hieman tulisemmasta meiningistä.


Ja kun edessä pian on se yötön yö, niin toivottavasti on pilvetöntä, jotta aurinkoa voi valokuvata talven varalle. Jos suinkin vihtomiselta ja sulholoitsuilta ehtii...


Omalla tontilla kasvit ovat selvästi nautiskelleet viime päivien likihelteistä. Istuttelin viimeiset pikkutaimet paikoilleen, muun muassa pelargonien pistokkaat iloiseen värisekamelskaan näihin muovitettuihin koreihin.


Ruukkuostoksillehan sitä oli mentävä, niin oli kaikki purkit jo käytetty. Tuo ruskea muovitötsä tuli karjalankurkun kodiksi, säilyttää kosteutta kuumassa kasvihuoneessa savea paremmin. 

Pelargonit eivät kovasti tykkää muoviastioista, sillä ne haluavat kuivahtaa kunnolla kasteluiden välillä. Mutta nyt piti mennä näillä, jotka sain kyyditettyä polkupyörän stongalla.

Yhdessä talvehtineessa pelargoniruukussa alkoi itää joku omituinen otus. Se piti tietysti siirtää omaan yksiöönsä varttumaan. Nyt sille löytyi oikea nimi, hän on innokkaasti siementävän mökinihmekukan taimi.


Nyt pitäisi enää vaan tietää, että mitä ihmettä mä teen taas yhdellä mökinihmekukan taimella. Niitä kasvaa jo kolmessa isossa ruukussa, joita kannan syksyllä kellariin ja keväällä useamman kerran sisään ja ulos, selkä niukuen. Mutta ei näin isoa ja potraa kasvia voi kompostiinkaan nakata. On vain siis odotettava valaistumista sen käyttökohteesta.

20. marraskuuta 2010

Väliaikaestetiikkaa

Tämä vuodenaika eteläisessä Suomessa ei kyllä hivele silmää. Ei, vaikka kuinka yrittäisi katsoa vaaleanpunaisten lasien läpi.

Väritys on harmaata, ruskeaa ja lisää ruskeaa, aavistuksella valkoista kuorrutetta.


Jokikaan ei ole koskaan näyttänyt näin kuravedeltä.


Nooh, minkäs tälle mahtaa. Marraskuu on pakollinen paha, joka on vain kärsittävä haaveillen ihan jostain muusta. Kuten apiloista ja sinisiiven laskeutumisesta varpaalle:


Tällainen päivä oli tiistaina 22. kesäkuuta kuluvaa vuotta.

Haaveilun keskellä on myös pidettävä realiteetit mielessä. Harmaa ja ruskea saattaa päivänä minä hyvänsä vaihtua kokovalkoiseen. Se valtaa maiseman yhtä täydelleen kuin kesäajan vihreä, kuten sunnuntaina, 17. tammikuuta kuluvaa vuotta.


Jotta marraskuun ankeus ei ottaisi aivan valtaansa, niin kaivetaan vaikka tikulla jotain esteettistä. Sitä edustakoon tämä jäinen talventörröttäjä.

4. heinäkuuta 2010

Apilan huumaava tuoksu

Mahtava aika kesästä tämä heinäkuun alku! Niittykasvit ovat kukassa ja niitä leikkaavat kaupungin työntekijät lomilla - tai ainakin iso osa heistä, niin että apila saa rauhassa kukkia ja tuoksua ihanaisesti.

Apilaa löytyy myös kotipihan nurmelta, mutta läheisessä puistossa sitä on isommassa määrin:


Kuvassa oletettavasti valkoapilaa (Trifolium repens) ja puna-apilaa (Trifolium pratense). Kuuluvat muuten Wikipedian mukaan hernekasveihin. Helteestä johtuen en jaksa tarkastaa asiaa muualta :)

Mukavaa (tähän asti) kesän kuuminta päivää kaikille!