Varovaista tunnustelua

Joko saa aloittaa kevään? Joko on kärvistelty tarpeeksi lumia ja pakkasia ja jäitä ja ties-mitä-kelejä, olisiko jo vakaa suunta kohti sulaa maata ja tukevasti plussalle kipuavia ilmoja?

Joo, jees, kyllä!

Föhn-tuuli on puhellellut ja aurinko lämmittänyt kasvihuonetta, joten ostin kevätesikoita ja helmililjoja ihan varovaista tunnustelua varten. Siivoilin kasvarista pois talvikoristeita, kynttilälyhtyjä ja muuta, jotta eteen aukenisi näkymä siitä, miltä *ihan kohta* alkaa oikeasti näyttää ja tuntua.

No ihanalta tietty.

Kasveja voi ulkoiluttaa kasvihuoneessa muutaman aurinkoisen tunnin. Auringon poistuttua maisemista lämpötila humpsahtaa nopeasti turhan alas ja kasvit on kiikutettava sisään.

Mutta mitäpä sitä ei tekisi edes hetken hurmion takia :)

Puoliväli helmikuuta ohitettu, jatkamme sinnikästä odottelua. Valoisaa viikon jatkoa!

Kosmoksen ytimessä

Tai no. Taisi tulla kiireessä vähän turhan ylevä otsikko. Kosmoskukat, jotka kylvin suoraan isoon ruukkuun, ovat kuitenkin itäneet. Ja tässä ytimekäs kuva niistä.

Melko alkuolioita ovat vielä, isona niistä pitäisi tulla matalakasvuisia (n. 60 cm) puna- ja valkosävyisiä kosmoskukkia (Cosmos bipinnatus). Sen edesauttamiseksi olen kanniskellut ruukkuja yöksi kellariin ja aamulla puolivarjoon päiväksi vahvistumaan. Vielä ovat sillä systeemillä hengissä ja ovat itse asiassa tästä parin päivän takaisesta kuvasta jo vihertyneet. Se ei kuitenkaan ole vielä tae mistään, en ole tämän kokeen onnistumisen kohdalla kovinkaan varma.

Yrttipenkissä vihertää noin kymmensenttisten ruohosipulituppaiden kanssa myös persilja.

Tämä oli mulle pieni yllätys, että persilja on monivuotinen kasvi. Se kuuluu sarjaan "vain vähän meteliä itsestään pitävät perusmakukasvit", joten en ole siihen ehkä niin perehtynytkään. Mutta ilolla otan uuden kasvun vastaan ja lupaan nauttia joka lehdestä!

Ostin Pienen ryytimaan innoittamana kähärälehtisen persiljan siemeniä.

Kunhan armas viikonloppu - ja tällä kertaa ilman mitään allakkajuhlia - saapuu, laitan persiljan ja ruusupavun siemenet multiin, suoraan ulos isohkoon ruukkuun.

Ulos pääsivät myös talvella hankitut ja kukinnan jälkeen kellarissa sinnitelleet esikot.

Muistin kastella niitä vain harvakseltaan, joten on pienoinen ihme, että ne olivat noinkin vihreitä. Multapaakku oli kyllä kevyt, ja kova kuin kivi, joten vielä isompi ihme on, jos ne juurtuvat nykyiseen kasvupaikkaansa perennapenkkiin.

Pieniä ja suuria ihmeitä tapahtuu nyt joka päivä. Tulppaaneja täytyy kyllä istuttaa syksyllä lisää, ne ovat ihan täydellisiä kevätkukkia.

Tulppaanin ikiaikaisen kauneuden äärellä, satakielen livertäessä ja auringon painuessa mailleen on aika tarkkaan siellä, mitä otsikko kuvaili. Kosmoksen ytimessä.

Muheva myyrätunneli

Ensin ajattelin, että joku on tökännyt harjanvarrella hankeen, mutta lähempi tarkastelu osoitti mustan aukon olevan nelijalkaisen luontokappaleen tekele.

Herra myyrä tai vastaava on näköjään kakkinutkin oviaukkoonsa, ehkä jätökset ovat merkki muille, että tämä onkalo on varattu... onkalon pohjalla näkyi kuivaa heinää, joten myyrällä on mukavat oltavat. Ehkä mukavammat kuin meillä hangen toisella puolen?

Kaksi viikkoa sitten hankkimani kevätesikot ovat vielä hyvissä voimissa, hiukan venähtäneet, mutta kukkivat ahkeraan.

Pieni ihmetyksen aihe ovat myös sunnuntaina eli kolme päivää sitten saamani markettiruusukimppu. Yleensä kukat ovat nuukahtaneet vuorokauden sisällä, eivätkä ole avautuneet täyteen mittaansa. Mutta tämä reilun kaupan kimppu on osoittautunut myös reiluksi kukkijaksi.

Kukissa on keväinen väri, vaaleanpunaista ja vaaleanvihreää, ja lisäksi ne tuoksuvat vienosti. Nappiostos, sanoisin. Rohkaisee hankkimaan kimpun lähikaupasta vaikka jonain perjantaina heräteostoksena.

Esikot eivät kursaile

Viimeöinen pohjoistuuli tuuletti puista kaikki kuivat oksat alas. Saattaa olla, että mukana tuli elävääkin materiaalia, sen verran tuota risua pihalla nyt on. Isojakin karahkoja, joiden kanssa en oikein tiedä, mitä tehdä: lehtikompostikehikko on lumen alla (vai purettiinkohan se syksyllä, en muista) ja roskis täyttyy oksista samantien.

Sen sijaan linturuokinta on edelleen tosi mukavaa, nyt lintuja näkyykin paljon. Ostin Anttilan alennusmyynnistä (!) yhden härvelin lisää, nimittäin talipallokehikon.

Tämä brittiläistä tuotantoa oleva napakka ja yksinkertainen systeemi vetää sisäänsä kolme palleroa. Tykkään sen vähäeleisyydestä ja ajatellusta suunnittelusta.

Samoin tykkään jostain syystä oranssista väristä, ehkä siitä saa huomaamattaan energiaa tai ainakin sitä nyt tarvitsisi. Ostin kerrotun tulilatvan ja laitoin hänet eteiseen oranssin kynttilän kaveriksi.

Hankin myös kolme kevätesikkoa, ne ovat varsin pirteitä tapauksia. Värien kanssa ne eivät kursaile, vaan pukkaavat yhteen terälehteenkin montaa sävyä. Yksilöiden yhdistelemisessä täytyy vaan ajatella, että luontoäiti ei voi olla väärässä.

Esikot haluavat, että niiden multa on kosteaa koko ajan. Niitä kannattaa kastella päivittäin, aluslautasen kautta.