Tervetuloa, uusi kasvukausi!

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun ehdin kaivaa tarpeistot esiin ja laittaa kevään ensimmäiset siemenet multiin. Voi, kuinka i-ha-naa puuhaa se oli! Multa pölisi, vesi roiskui ja pikkuiset siemenet tuntuivat ihan täydellisiltä sormenpäissä.

Laitoin tulemaan muun muassa pensaspaprikaa, jonka siemenet ovat kovin tutunoloisia myös leikkuulaudalta.

Paprikan itäminen voi viedä kolmekin viikkoa, kylvökset vaativat tasaista n. 22 asteen lämpöä sinä aikana.

Laitoin myös sukulaiskasvi chiliä tulemaan, sillä on samanlaiset itämistoiveet. Siellä ne nyt lepäävät kylpyhuoneen lattialla lämpöisessä.

Tuollaisia kuvan kaltaisia palleroita niitä pitäisi sitten heinä-elokuussa saada poimittavaksi. Paljon, paljon on vielä matkaa...! Karikoita on joka mutkan takana, joten eipä vielä fiilistellä liikaa... pessimisti ei pety, heh.

Laitoin myös kolmenlaisia orvokkeja tulemaan; odotuksessa on oliivinvihreä 'Envy', tumma 'Bowles Black' ja parin vuoden takaisten osto-orvokkien lapsenlapsia, joiden alkuperäinen väri oli tummanliila + oranssi.

Siellä he nyt muhivat entisessä tomaattirasiassa. En yleensä käytä näitä pakkausrasioita kylvämiseen, kun olen vähän turhan innokas kastelija... isompi multatila pysyy kosteana pidemään kuin pieni, mutta kastelen aina samalla pienelle astialle tarkoitetulla kastelurytmillä. Ei opi vanha koira helposti uusia temppuja näköjään.

Käytin myös pikaruoka-astioita, joita on läheisestä kiinalaisesta ravintolasta kaapinperukoille kertynyt. Tein niiden pohjaan reikiä lämmitetyn metallisen grillaustikun avulla.

Hiukan sytyttimellä liekkiä kärkeen, ja tikku uppoaa muoviin kuin veitsi voihin. Huoneenlämpöiseen voihin.

Merkkaustikkuina käytän jäätelötikkuja, joita on kertynyt parilta kesältä. Niitä on tällä hetkellä toistasataa, eivätköhän ne riitä koko kevään tarpeisiin. 

Ja ainahan voi syödä lisää jäätelöä. Tosin jäätelöä ei tee ihan ekaksi mieli, kun katsoo ulkolämpömittaria. Tänään lukema oli napakat -9°C.

Ensimmäistä kertaa pihalla, linturuokintapaikalla on viihtynyt isohko keltasirkkuparvi. Niitä on ollut parhaimmillaan n. 30 kappaletta omenapuun oksilla istuskelemassa.

Tässä ne natustelivat siemenautomaatista tipahdelleita jyviä puun juurella. Mukana oli myös mustarastas, muita hieman isompi tyyppi tuossa puun vasemmalla puolella.

Lunta ja jäätä, jäätelötikkuja, siemenkransseja ja siemenkylvöksiä. Niitä kaikkia mahtuu nyt tähän tammi-helmikuun vaihteeseen. Talven selkä on taittunut, kevät on matkalla ja kohta toivon mukaan saadaan ensimmäiset sirkkalehdet.

Tästä se alkaa, vuoden 2012 viherkausi. Pakahduttavan mahtavaa!

Jääkranssi pihlajanmarjoista

Ihanaa, valon määrä se vaan lisääntyy lisääntymistään! Tällä viikolla päivä on pidentynyt täällä pk-seudulla puolella tunnilla, ja samaa tahtia jatketaan seuraavat lähiviikot. Kevään tuloa ei voi estää...! Ei edes se, että vielä on hyvä mahdollisuus tehdä jääkransseja.

Laitoin syksyllä pakastimeen pihlajanmarjoja ja -lehtiä. Ne kestivät pakastamisen väljässä rasiassa varsin hyvin.

 

Laitoin ne kakkuvuokaan, veteen kellumaan, ja sitten systeemin ulos jäätymään.

 

Muutamassa minuutissa jää lämpenee niin, että se irtoaa vuoasta pienellä puristelulla.

Sitten vähän (niini)narua ympärille ja takaisin ulos. Aika nätti siitä tuli, vai mitä olette mieltä?

 

Tein aikaisemmin jääkranssin kukan terälehdistä ja vihreistä lehdistä, tästä versiosta tuli jotenkin harmonisempi. Toivottavasti paikalle ei saavu kovasti tilhiä tai muita marjafaneja, tai joudun sulattamaan koko komeuden ja jakamaan pallerot niitä enemmän tarvitseville...

 

Kevätkylvöt odottavat nyt tekijäänsä, chilit ja orvokit pitäisi saada multiin, mutta töiden puolesta on ollut niin kiirettä, etten ole ehtinyt. Multaa sentään sain kiikutettua kaupasta kotiin tätä ihanuuden hetkeä odottamaan.

 

Sormet syyhyää jo. Ehkä pitää tinkiä yöunista, jotta pääsee näiden Tärkeiden Asioiden äärelle.

Jääkranssitestin tulos

Viimeinkin tänne pk-seudulle saatiin sen verran pakkasta, että vanhasta Omapiha-lehdestä löydetyn jääkranssiohjeen testaus onnistui. Tosin kranssi vietti yhden viikon ulkoportailla kakkuvuoassa makoillen, kun en mukamas ehtinyt sitä viimeistellä, eli ottaa pois vuoasta ja sitoa narua ympärille.

Noh, tilanne on nyt korjattu ja kranssi ulos ripustettu. Ihan hauskahan siitä tuli.

 

Nyt tiedän hiukan enemmän noiden kasvimateriaalien käytöksestä veteenpakastustilanteessa. Eli pakastimessa lehdet ja kukinnot olivat jäätyneet varsin nätisti itsensä näköisiksi, mutta veden kanssa pakastaminen sai osan niistä menemään vähän rujoiksi.

 

Mukana on mustaherukanlehtiä, pelargonien kukkasia, murattia, krassia ja timjamia. Tässä kranssi "etupuolelta", eli pullealta puoleltaan.

 

Jäässä on tuommoista maitolasimaisuutta, ehkä juuri tuosta turhan pitkästä jäädyttämisajasta johtuen - lienee ehtinyt sulaakin välillä? 

Pakastimesta löytyy vielä mm. pihlajanmarjoja toista kranssia varten, mutta jotenkin käy sääliksi niistä tykkäävät linnut. Että siinä ne ovat ihan nokan ulottuvilla, mutta tiukasti ikiroudan sisällä :/

Lähikaupassa näkyi olevan jo siemenmyyntihyllyt paikallaan. Oijoi, pakkohan näitä ihanasti rapisevia pusseja oli mennä hipelöimään.

Muutama pussi tarttui mukaan, onneksi vain muutama...

Oli ihan pakko ostaa chili 'Caribbean Antillais' -lajiketta, kun sillä on niin eksoottinen nimi. Kirsikkatomaatti 'Sungold F1' tuli mukaan varmuuden vuoksi, kun en muistanut tomaatinsiementilannetta. Ruukussa kasvatettava pensaspaprika 'Redskin F1' tuntui kiehtovalta ja silkkiunikko 'Shirley' oli puhdas heräteostos. Ehkä siinä houkutti tuo kuvan keveys ja kesäisen poutapäivän tunnelma. Juu, sitä se oli ;)

Joulun aikaan piparimuoteilla täytetty vanha Karhulan keittiötölkki taisi jäädä keittiöön pysyvästi. No toisaalta, sinnehän se kuuluukin... Piparimuottien ja basilikaruukun jälkeen laitoin tölkkiin tulppaaneja.

 

Ne tykkäävät tuosta asumuksesta enemmän kuin basilika, joka taisi saada ikkunanraosta vetoa ja ottaa lopulta nokkiinsa siitä. 

Nämä saavat nyt riittää kevätkutinan rauhoittamiseksi vielä vähän aikaa. Lähikaupassa näkyi olevan myös kylvömultaa, mikä on hieno juttu. Parin viikon päästä sitä sitten tarvitaan!

Siemensaldon laskentaa

Kohta se alkaa, siementen kylvöaika! Saakohan kylvömultaa jostain isommissa pusseissa, tai edes pienissä, sillä siemeniä alkaa olla jo mukavasti odottamassa...? Tai sitten täytyy sekoitella mullasta, turpeesta ja hiekasta. Mutta toivottavasti kuitenkin ei, sillä kellariin ei kovin massiivista multatehdasta nyt mahdu.

Viime elokuussa tilasin muutaman siemenpussin tälle vuodelle, ensiavuksi talven henkistä kylmyyttä vastaan. Thompson&Morganilta tuli tämännäköistä saalista:

Vasemmalta ylhäältä Echinacea paradoxa var. paradoxa, Tagetes patula 'Striped Marvel', Tagetes patula 'Citrus Mixed' ja Viola x wittrockiana 'Envy'.

Tuo keltakukkainen punahattu (keltapunahattu) on siemenmyyjän mukaan harvinaista laatua. Samettikukat eivät taatusti ole harvinaisia, mutta ihania yrttipenkin värittäjiä kyllä. Oliivinvihreä orvokki on muuten vain jännä.

Näiden lisäksi T&M:lta tuli sinisävyisiä pusseja:

Verbena hybrida 'Blue Lagoon', Ipomoea purpurea 'Carnevale di Venezia', Verbena bonariensis ja Viola nigra 'Bowles Black'.

Verbena on pettämätön kesäkukka, ja nuo vaaleanpuna-siniset aitoelämälangat kertakaikkiaan järkyttävän 1980-lukulaisia :D Pitkänhuiskea verbena on uusi tuttavuus, ja musta orvokki voisi antaa kivaa kontrastia tuolle oliivinvihreälle serkulleen.

Lisäksi kylvän orvokinsiemeniä niiden kasvien jälkeläisistä, jotka kylvin viime keväänä. (Olipa monimutkainen ilmaisu.) Tältä ne näyttivät:

Alunperinhän ne olivat hennon liila-keltaisia:

Näyttää tuo oranssi väri ottavan vallan pidemmän päälle? No, tänä keväänä nähdään, onko olettamus oikea.

Nyt pitäisi valita ainakin mm. tomaatti- ja chililajikkeet, ja taatusti sieltä siemenkataloogista tarttuu jotain muutakin hihaan. Ja onhan noita edellisvuotisiakin siemeniä vielä pussien pohjilla, aina kannattaa niitäkin yrittää. Ah, ihana päästä penkomaan ja fiilistelemään niitäkin pussinpohjia. Ainakin koristemaissia (Zea mays) pitää laittaa muutama taimi tulemaan...

Niin, ja risiiniä...

... ja pinkkiä verbenaa...

... muun muassa. Joku kiva pelargonilajike voisi olla myös kiva.

Sitten on enää pohdittava valoisan taimitilan riittäminen. Tilaa on valitettavasti aivan liian vähän. Kun siementenpiilotusinnostus iskee, joku kauppapuutarhan kasvihuone saattaisi olla sopivaa kokoa. Tai kaksi. 

Siinäpä muuten kiintoisa bisnesidea, viherpeukuille vuokrattavaa taimikasvatustilaa valoineen ja lämpöineen... Hjallis, alatko?

Krookukset kurkkaavat

Viikonloppuna satanut lumikerros sai tänään kyytiä vesi- ja räntäsateessa. Ennen valkohuntua pihalla vihersi jokseenkin semikeväiseen malliin. Krookukset olivat nousseet nurmenpintaan kurkkaamaan, että joko voi tulla.

Myös sinivuokon tyvellä on uutta kasvua. Toivottavasti kukkanuput eivät dramaattisesti säikähtäneet muutaman päivän kestänyttä pakkasta.

Pihalla vihertää myös tuuhea sammal, joka on löytänyt itselleen sopivan kasvupaikan liuskekivien välissä.

Yrttipenkissä vihertää timjami. Sen lehdet näyttävät melkein tuoreilta keväällä lumen alta paljastuttuaan, mutta maku ei luonnollisesti enää silloin ole hirmu raikas.

Koivun rungossakin vihertää. Tieto-Finlandia -palkitusta jäkäläoppaastahan se selviäisi, että ken hän on. 

Sisällä vaihdoin keittiötölkkiin piparimuottien tilalle vihreän basilikan. Purkin suulle kun asettelee nassunsa, niin saa tiivistä aromaterapiaa... tätä viljellään taas tulevana keväänä, ah.

Orkidea, josta katkesi toinen oksa, on kasvattanut itselleen uuden kukkavarren alkua. 

Kivaa! Vielä jos se jaksaa avata nämä nuput, niin yksilölle voidaan myöntää Vuoden Ilovihreä -palkinto. On se vaan niin mukavasti kestänyt kaiken kaltoinkohtelun ja kukkinut komeasti siitä huolimatta.

Viherhuoneessa talvehtivat kasvit viettävät hissukkaa aikaa, heille ei tuiverra tuuli eikä roiski sade. Pelargonit ovat kukkineet tauotta lokakuusta lähtien, tosin talvityyppisesti vain yhdellä tai kahdella kukkavanalla.

Kesän ulkona viettänyt muratti talvehtii niin ikään kasvivalojen alla, jotta sitä voi hyödyntää heti keväällä ruukkuistutuksissa. Sisällä huonetiloissa se kärsisi valonpuutteesta ja hajamielisestä kastelusta...

Joulunajan viimeiset hyasintit virittelevät vielä kukintojaan. Eihän näitä raaskinut ale-laariin jättää ;)

Kevättä, kevättä, sitä on selvästi ilmassa - ja mielessä. Valoisan ajan määrä lisääntyy joka päivä vääjäämättä. Sen tuntevat myös tiaiset, jotka tänään jo viestittelivät varsin kuuluvalla äänellä.

Puutarhan vuosi 2011

Kevättä kohti! Joulu on juhlittu ja valon määrän lisääntymistä on lupa alkaa odottaa. Jei!

Bongasin Multasormen blogista kivan ajatuksen tehdä pieni listaus vuoden 2011 puutarhatapahtumista, sellaisen ajattelin itsekin tässä laatia.

No siis. Tammikuun lopulla alkoivat kauan odotetut siemenpuuhat. Ensimmäisenä multiin pääsivät sarviorvokit.

Helmikuussa virvoitettiin ikkunaan lentänyt sinitiainen...

... ja koulittiin orvokin taimia. Itse kerätyt siemenet itivät hyvin, kasveja tuli yhteensä 80 kappaletta.

Maaliskuussa tehtiin yllättäviä löytöjä multapussien kyljistä ja teetätettiin puolisolla kasvihylly olohuoneen ikkunan eteen. Siinä pönötteli muun muassa mykkä risiini.

Huhtikuussa päästiin vihdoin tositoimiin, kun lumi armollisesti päätti sulaa pois. Silloin harjoitettiin talvehtineiden ruukkujen karaisemisessa ankaraa sisään/ulos -liikettä, ihailtiin pariskuntaa Mr. Hot ja Ms. Mårbacka, ihmeteltiin tiaisten pönttöilyä, luultiin tulilatvaa pelargoniksi ja ilahduttiin työpäivän aikana avautuneesta orvokin kukasta.

Toukokuussa luonto löi liian innokasta tarhuria näpeille.

Muovikasvihuoneessa voi olla taimilla melko karut oltavat, kun vuoroin paahtaa ja vuoroin pakastaa. Onneksi tämäkin risiini korjasi itse itsensä. Voisiko jopa sanoa, että hän eheytyi?

Toukokuussa selvisi myös demarisipulin arvoitus ja mietittiin, voiko rihmasta kasvaa oikeaa kevätsipulia.

Kuun lopulla päästiin ruukuttamaan taimia lopullisiin kasvuastioihinsa. Voi sitä työteliästä onnen viikonloppua!

Kesäkuussa kiireimmät askareet alkoivat olla ohi, ja puutarhailu alkoi sisältää kukinnan odotusta ja ahkeraa kastelua. Joinain päivinä luontoäiti hoiti itse veden annon.

Kesäisenä yönä valkoiset kukat valaisivat kauniisti ja juhlapäivänä piha näytti vehreimmät kasvonsa.

Kesäkuussa myös pummattiin ilmaisia ruusuja kukkakauppiaan roskiksesta ja tehtiin niistä helppoa silmäniloa. Loppukuussa nautittiin lomasta ja helteestä, jota vahvistivat samettikukkien lämpimät värit.

Heinäkuussa paahde jatkui, ja tarhurin päivittäinen ponnistus oli kasvien runsas kastelu. Tai no, ponnistus ja ponnistus, mukavaahan se puuha oli! Myös mökkimessuilla oli hiki, ja kuntan ja nurmikon plussat ja miinukset mietityttivät.

Tällä pihalla nurmikko oli varsin hyvin hallittavissa:

Kotipihalla saatiin palkinto liki 500 päivän odottamisesta, kun valkoiset punahatut alkoivat kukkia.

Ihan pelkkää lököilyä ei lomakuu ollut, vaan silloin intouduttiin liuskekivien pesuun ja betonikivien painepesurointiin, jälkimmäiseen kylläkin pakon edessä. Palkinnoksi saatiin onneksi parasta kesäherkkua, mansikoita.

Elokuussa satoa sai kerätä runsain mitoin muun muassa tomaatista, basilikasta, karhunvadelmasta ja kevätsipulista. 

Myös koristekasvit, kuten siemenestä kasvatetut verbenat, olivat rehevimmillään.

Ärtymyskin oli vahvaa, kun rakensin uutta perennapenkkiä kivikovaan maahan.

Elokuun lopussa ilmassa alkoi olla haikeutta siitä, että jälleen yksi kasvukausi on päättymässä. Syksyn tulo on mulle aina tuskaa, syksy vie mukanaan ihanan harrastuksen ja tuikitärkeän valon. Kesän lämpö on kuitenkin tallessa jäätelötikuissa, joita keräsin kevätkylvöjen merkkauksia varten. Kaikkiaan 127 niitä kertyi.

Syyskuussa chilisato pääsi purkkiin ja koristemaissin tumma tähkä lintujen kekriherkuksi.

Syyskuussa ihmistä ilahduttaa luumusato, joka on pihamme vinkuranvänkyrässä pikkupuussa runsas ja erittäin maukas.

Lämmin ja kostea syyskuu toi pihalle ennätysmäärän erilaisia sieniä, joita kuitenkaan ei syöty.

Ettei vain olisi tryffeleitä joukossa?

Lokakuu toi mahdollisuuden piipahtaa Kreikassa napsaisemassa jälkilämmöt.

Kotipihan ruukut pääsivät talviteloille lokakuun 15. päivä. Kuun viimeisenä päivänä daaliat komeilivat vielä terassilla ruukuissaan superlämpimien kelien ansiosta.

Marraskuu toi kuitenkin mukanaan pimeyden ja käänsi mietteet kohti talvea. Linnuille oli mukava tehdä siemenkransseja ja -kakkuja.

Piparimuotit pääsivät vanhaan Karhulan keittiötölkkiin ja hyasintit led-valoilla sähköistettyyn koriin.

Joulukuussa saatiin myös uutta omaa kasvua, kun vuotta aiemmin lahjaksi saatu perhosorkidea avasi uudet kukinnot.

Joulun aika oli tunnelmointia mökillä, jossa hyasintit jakoivat pettämättömästi ihanaa tuoksuaan ja syvää väriään.

Sellainen oli pikakelauksella puutarhavuoteni. Kiitos teille kaikille blogini lukijoille, että sain jakaa sen kanssanne - jaettu puutarhailo on moninkertainen ilo. 

Ihanaa, runsasta ja yllätyksellistä vihervuotta 2012! Pianhan multaan taas pääsevät sarviorvokit...