Kerran karhunvattu, aina karhunvattu

Tiesin, että karhunvadelma on sitkeää tekoa, mutten tiennyt, että näin sitkeää. Raivasin sen nimittäin omasta mielestäni kokonaan pois viime kesänä, mutta vielä mitä. Siellähän se iloisesti versoaa parin metrin päässä alkuperäisestä sijainnistaan, kirsikkapuun juurella.

Periaatteessa tekisi mieli antaa tällaiselle sissille uusi mahdollisuus, mutta kun se tahtoo täyttää koko tontin valvotussa ja rajatussa tilassakin... Symppis kasvi tämä 'Sonja' on kaikessa rehevyydessään ollut, mutta nyt on edelleen pidettävä pipo kylmänä. Nips vaan. RIP.

Tosin epäilen, että tulemme tapaamaan vielä jossain yllättävässä paikassa.

Koiriin pätee vastaava tunnelma että "Kerran koiranpentu, aina koiranpentu". Tässä kuva yhdeksänvuotiaasta herrasta, joka tekeytyi Mustanaamioksi. Tuollainen poskiin antaumuksella hierottu suojaväri syntyy savisesta mullasta, linnunkakasta ja pulleasta kastemadosta, muun muassa. Ja haju, se oli muikea :)

Tosi uskollinen puutarhurin apulainen hän on, eikä aina ihan huomaamaton, heh.

Linnunpöntöt ovat käyneet mukavasti kaupaksi. Omenapuun Casa de Mexicossa asuu talitiaispariskunta ja tämän koivussa sijaitsevan Kukkakodin on vallannut kirjosieppo. 

Ensimmäistä kertaa Siepposen perhe pesii meillä, lämpimästi tervetuloa vaan! 

Kaikesta "ylimääräisestä" työstä huolimatta on ihan pakko sanoa, että aah! KEVÄT = ELÄMÄ.

Ärtymys on hyvä energianlähde

Turhautumisen tuottama ärtymys on hyvä valjastaa lapiohommiin. Lauantaina tuntitolkulla väkertämäni kurjenpolvipenkki näytti valmistuttuaan tosi masentavalta, ja heräsin sunnuntaiaamuun selkä jäykkänä ja koko harrastusta manaten. Että matalaksi vaan koko piha ja asvalttia tilalle. Siinä mielentilassa astelin ulos ja katsoin ympärilleni.

Sieltähän se löytyi tekemisen kohde, ihan helposti.

Karhunvadelma, joka vie ihan tolkuttoman tilan ja tuottaa vain muutaman kymmenen marjaa. Olen jo pidempään ajatellut tehdä asialle jotain, mutta nyt ei tarvinnut enää ajatella, vaan ryhtyä suoraan toimeen. 

Kun osa marjovista oksista oli jostain syystä lakastunut, ei päätöstä pyörtänyt enää mikään. Oksasakset, lapio, pitkät hihat ja paksut hanskat siihen tarvittiin, ja pöheikkö lepäsi tuota pikaa silppuna peräkärryssä.

Olin istuttanut taimen syvään kuoppaan, joka oli vuorattu juurimatolla. Paksu juuristo oli puskenut vahvasta matosta läpi ja kasvi levinnyt jonkin verran istutusalueensa ulkopuolelle. Ei onneksi kovin paljoa, eli kyllä tuo matto on hidastanut sen etenemistä paljon. Onneksi, sillä muuten karhunvadelmaa löytyisi jokaiselta naapuriltakin.

Selkä alkoi väkisin vetristyä tuota moukkua raivatessa. Samaa vauhtia vierestä lähti valkoinen herukka ja karviainen, goodbye vaan heille kaikille! Vih-doin-kin sain itsestäni irti päätöksen heittää eläviä, suhteellisen kukoistavia kasveja kokonaan pois, sen sijaan, että olisi etsinyt niille taas jonkun nurkan jostain. Liika hempeily ei tässä lajissa ole hyvä, muuten jää puutarhaaja kakkoseksi kasvikunnalle.

Näin mukava, pari metriä pitkä istutusalue vapautui parempaan käyttöön. Laitan sen valmiiksi kevättä varten, jolloin siihen pääsee istuttamaan kaikkea sitä, mitä on talven aikaan vakaasti päättänyt istuttaa ja kylvää. Mutta marjapuskaa se ei ole.

Eli hei hei karhunvadelma, kiitos kun kävit.

Muistelen sinua lämmöllä, kun ostan marjani kaupasta.

As they say in America, I had to let the blackberry go. Etc, wanted to use the space for something else and digged the poor plant(s) away. The berries taste lovely, but the plant is huge and wants to spread aggressively so I had to make this decision. A gardener has to be tough sometimes, especially if her plot is quite small.

Goodbye Rubus allegheniensis 'Sonja', it was my pleasure to get to know you. No hard feelings, eh?

Syötävää itse kullekin

On se kieltämättä helppoa tämä aika. Sen kun vain kävelehtii talon ympäri ja napsii syömäaineita päivällispöytään.

Kuten tomaatteja, chiliä, basilikaa, kevätsipulia ja karhunvadelmia.

Niin, ja salaatinlehtiä, viinisuolaheinää ja krassinkukkia.

Noita salaatinlehtiä on näyttänyt joku jo esimaistelleen, mutta ei se mitään, ovatpahan reikäisenä vieläkin kevyempää ruokaa.

Kimalaiset aterioivat kosmoskukissa.

Tämä ruukussa kasvava, noin 60-senttinen lajike (Cosmos Dwarf 'Sonata Mixed') on ollut tanakkakasvuinen ja varsin runsaasti kukkiva, eli oikein hyvä siemenostos ja helppo kasvatettava. On vain muistettava kastella ruukkua sateettomina aikoina joka päivä, ja kun sataa, niin pitää sitten sataa niin hyvin, että vesi menee tuon paksun lehtimassan läpi ruukun tyvelle asti.

Kimalaiset atrioivat eilen myös daalian ytimessä.

En muista tämän daalian tarinaa, mutta huomasin juuri, että sehän on aika nätin värinen. Josko yrittäisi lannoittaa hänet kukinnan jälkeen, niin kukkia voisi tulla ensi vuonnakin, toisin kuin monien muiden kohtalotoverien kohdalla näyttää käyneen: kukkanuput jäivät ihan pieniksi palleroiksi, vaikka lehdistö on tervettä. (Ehkä lehtiä on liikaa, vievät voimat kukilta? Pitäisi lannoittaa jotenkin, miten?)

Ruusupapu syö koivua, tai ainakin kuroo sitä vangikseen.

Kaksi kuukautta sitten ruukkuun kylvetyn ruusupavun latvus huitelee neljässä metrissä. Siellä missä koivu luuli olevansa turvassa. Mutta ei.

Toukokuun viimeinen päivä kylvetyt jaloakileijan siemenet ovat itäneet, ja taimet on koulittu omiin potteihinsa.

Saa nähdä, ehtivätkö vankentua talvikelpoisiksi tässä kuukauden sisällä. Tosin talvi ei toivottavasti silloin vielä tule, mutta avomaalle ajattelin ne ennen pakkasia istuttaa.

Ja kun ruoasta ja syömisestä puhutaan, että tuon lajikkeen nimi on kätevästi 'Mac Kana'. Enkä tarkoita sen kanapolon syömistä, vaan kanasen itsensä ateriointia. Siemeniä sekin syö, eli ympäri mentiin ja yhteen tultiin (ja näppärästi saatiin tämä aasinsiltailu loppumaan).

Time to harvest some home grown spring onions, tomatoes, basil, chili, salads and blackberries. Wonderful time! 

It's funny how I feel like I've played a big part in this magnificent play but as a matter of fact I've only been a walker-on, ha. But anyway, I've enjoyed every part of this nature's show and I'm grateful for this lovely food. 

Oh my, that sounded very serious :)

Pyöreän sadon korjuuta

Melko mahtipontinen otsikko muutamasta tomaatista ja karhunvadelmasta, heh. Mutta onhan se faktaa, että ainakin lähes pyöreitä nuo molemmat marjat ovat. Wikipedia muistuttaa, että tomaatin hedelmä tosiaan on kasvitieteellisesti ajateltuna marja.

 

Nämä ovat ensimmäiset maistiaiset kaikkiaan noin kymmenestä taimesta. Tuntuu, että jotenkin hitaasti tomaatit ('Tumbling Tom') ovat tänä vuonna kehittyneet – täsmälleen samassa kasvupaikassa, samantyyppisenä hellekesänä ja samankaltaisella esikasvatustavalla kuin viime vuonna. Mutta onneksi on blogi, josta voi tarkastaa: 8. elokuuta 2010 kirjoitin, että "Tomaatit ovat vihdoin alkaneet punertua. Ensimmäiset maistiaiset 'Tiny Timiä' on saatu jo jokin aika sitten, ja nyt ovat kypsyilleet myös isompikokoiset 'Majat'".

Eli muistiinsa ei pidä liiemmin luottaa :) Noh, nyt tosiaan punertumassa on ihan hyvin raakileita, eli jos vaan säät pysyvät maltillisina, niin kyllä sieltä vielä salaattiaineksia saadaan.

Karhunvadelmia tulee kyllä varman muistitiedon mukaan selvästi enemmän kuin viime vuonna. 

 

Siellä ne olivat 'Sonjat' kypsyneet melkeinpä salaa isojen lehtien suojassa, yli silmänkorkeudessa keikkuen. Vielä jäi kypsyviäkin, toivottavasti linnut eivät tee niiden kanssa samoin kuin mustaherukoiden, eli syö ja kaki. 

On siis muistettava tarkastaa vattupuskan (joka suuntaan erittäin piikikkäänä rönsyävän) tola joka päivä. Kas, pyöreä marja maistuu paljon paremmalta kuin kerran syödyn läjän kuuraaminen ;D

Pulleita ja punervakylkisiä

Mansikka-aika alkaa olla lopuillaan, snif. Punaiset pullukat tuntuvat kyllä kultaakin arvokkaammilta, sillä kultaa saa rahalla koska vaan, mutta suomalaisia mansikoita ei.

 

Nämä kaunottaret ovat Koivistoisen Mansikkapaikalta Vantaalta, josta saa mansikkaa kuulemma vielä ensi viikon ajan. 

Kotosalla karhunvadelma alkaa kypsytellä mustia marjojaan. Tai no, tummanliiloja ne ainakin ovat.

 

Tämän 'Sonjan' maku on mehukas ja maukas, tosin vertailukohtaa ei ole, kun pihalla kasvaa vain tämä lajike. Eikä enempää taida tulla, sillä kasvi vie tilaa kuin draamakuningatar illanistujaisissa. Eh. 

Ruusupapu, jonka havahduin kylvämään vasta 11. kesäkuuta, on kasvanut noin 1,5-metriseksi ja avannut ensimmäiset kukkanuppunsa. 

Mahdollisuudet saada tästä täysikasvuisia papuja ovat aika pienet, ellei lämmin ja aurinkoinen sää jatku pitkälle syksyyn. Mutta ei se mitään, nuo kaksiväriset kukat ja köynnöstävät versot ovat mukavaa katseltavaa ilman satoakin.

Sen sijaan siniset sottayllätykset, joita pulut olivat järjestäneet, eivät olleet kivaa katseltavaa. Niinpä mustaherukkasato piti poimia talteen, eikä jättää sitä ulkona naposteltavaksi. Mustaherukoita tuli yhdestä vanhasta, omillaan kasvavasta pensaasta reilut kaksi litraa vielä senkin jälkeen, kun höyhenveikot olivat oman osansa syöneet. Sen lisäksi niin ikään vanha ja oman onnensa nojassa kasvava valkoherukka teki vielä vajaan litran sadon. Keitin ne hilloksi.

 

Kolme litraa marjoja, vajaa desi vettä, kiehautus ja reilut 2/3 kiloisesta hillosokeripussista (tai vähemmän hillo-marmeladisokeria) sekaan. Mietoa porinaa 15-20 minuuttia, puolen tunnin jäähdytys ja hillo kuumennettuun lasipurkkiin. Siinä se säilyy jääkaapissa useita kuukausia. Maistuu hyvältä luonnonjogurtin, murojen ja puuron päällä. Eivätkä linnut todellakaan pääse osingoille.

Strawberry crop in Finland is almost eaten :( You can buy gold anytime if you have the money but Finnish strawberries you can't have whenever you want. That's why I think they're Very Precious.

Blackberries are maturing, they're just lovely with their blackish purple chubby appearance. And they taste lovely, too. Thanks to these two facts it's possible to bear the million thorns it carries on its branches. 

Made blackcurrant jam to save the berries from the birds and myself from cleaning the bird shit, ha. Three litres of black and white currants, a little water and 750 g of jam sugar. Let them boil tenderly for 15-20 mins and let cool for 30 mins. Heat the glass jar and pour the blue delicacy in it. Enjoy with porridge, cereals or unflavoured, "natural" yoghurt. Don't have to share with birds ;)

Punajuuren pinkkiä

Kolme jääkaapissa itänyttä ja kuukausi sitten yrttipenkkiin heitettyä punajuurta (Beta vulgaris var. conditiva) on kasvattanut kauniin värisiä varsia.

Alkuperäinen ajatus oli syödä lehdet salaatissa, mutta en ole raaskinut nypsiä heitä. Nämähän ovat punaisen vartensa kanssa tosi kauniita koristekasveja vaikka koko kesäksi. Eli antaa vaan edelleen kasvaa ja viihdyttää.

Lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris), joita tontilla oli jo ennen meidän tuloamme, ovat myös komistuneet. Ne kukkivat nyt täyttä häkää, kukinta on varmaan ensi viikolla ohi. Siksipä oli syytä ikuistaa heidät nyt.

Punainen versio on pirteän pinkki...

... ja sininen versio on lempeän liila. Aika vinkeä tuo kukan muoto alhaaltapäin katsottuna, melko moniulotteinen. 

Karhunvadelma (Rubus allegheniensis 'Sonja') on alkanut kukkia, ja jos pölytys ja säät ovat kohdallaan, marjoja on luvassa ihan kivasti. Mutta paljon virtaa vettä vielä joessa, ennen kuin ollaan siinä asti. 

Särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) on kukkinut nuutumatta jo kolmatta viikkoa. 

Särkynytsydän kasvaa Pentti Alangon ja Tammen Suuren puutarhakirjan mukaan kaikenlaisissa puutarhamaissa. Meillä se kasvaa kohopenkissä, jossa on perusmustaamultaa, mutta hyvä tietää, että se pärjäisi myös savessa. Tätä voisi kyllä kasvattaa tontilla useammassakin puolivarjoisassa paikassa.

Pysäyttäkää kevät!

Oi, jos tähän ajankohtaan voisi vain jäädä kellumaan. Kevät on parhaimmillaan, lupaus kesästä on juuri lunastumassa, mutta ei aivan vielä. Nyt voi nauttia kevyen herkästä vihreästä ja pullistuvista kukkanupuista. Odotuksesta.

Taimista samettikukka (Tagetes patula 'French Safari Mixed') ei enää odotuta, vaan väläyttää näytettä tulevasta.

Chileissä (Capsicum annuum 'Hot Super Chilli F1') näkyy jo muutama palon alku. Ainakin pari kukkaa tipahti kesken kaiken kukintaa pois, mutta olisikohan pörriäispölytys ehtinyt sitten hätiin ja pelastanut loput?

Näitä täytyy varmaan kohta alkaa lannoittamaan, tähän asti on menty uuden mullan ravinteiden voimin.

Pihalla alkavat kypsytellä muutkin marjat ja hedelmät. Tässä kukkii valkoherukka (Ribes rudrum), jota olen aika ajoin heittämässä pois. Ajattelin, että sen tilalle saisi jotain muuta, kun nuo marjat ovat melko happamia. Mutta eihän näitä kukkia katsellessa voi enää moisia suunnitelmia miettiä. Syödään happamia, kun niitä taas keskikesällä kypsyy.

Luumu (Prunus domestica) on avannut ensimmäiset kukkansa. Toivotaan, ettei tuule näin kovaa montaa päivää peräkkäin, jotta surriaiset pääsevät tärkeisiin töihinsä. Tämä suht' pieni ja vinorunkoinen puu tekee herkullisia hedelmiä.

Karhunvadelma (Rubus allegheniensis 'Sonja') on osoittautunut parissa vuodessa varsin elinvoimaiseksi ja suurta tilaa hamuavaksi kasviksi. Kasvakoon vaan, kiva, että joku viihtyy hyvin... Marjojen kanssa saa kyllä ensi kesänä olla tarkkana, ettei kuivuus niitä näivetä.

Pionissa (Paeonia lactiflora) ei ole syötävää kuin muurahaisille. Näkyykö tässä pienessä kuvassa tuo keskellä kasvava kukkanuppu, siinä on mehukas pisara jotain makeaa, josta murkut tykkäävät kuin... no, murkut makeasta.

En tiedä, mitä makua vuohenputkesta saa, mutta kotilolle se näyttää maittavan. Olkoot siinä ja nautiskelkoot olostaan, niin teen minäkin.

Hetki ennen ensilunta

Taivaalta sataa säännöllisesti tavaraa, jota saa joko harata tai kolata pois. Kun tontilla tai sen välittömässä läheisyydessä on muun muassa seitsemän isoa koivua, pari keskimittaista vaahteraa ja kaksi vanhaa omenapuuta, niin lehtiä piisaa.

Odottelin, että ne kaikki ripsuavat maahan ja sitten kokosin itseni ja puoliskon asemiin. Haravoimme lehtiä ja kannoimme klapeja kellariin sunnuntaina viiden tunnin ajan. Saldo: 10 jätesäkillistä lehtiä Kivikonlaitaan ja 15 kottikärryllistä kesän yli kuivunutta (ja syksyn mittaan taas hiukan kastunutta) halkoa kellariin.

Bonuksena kipeät sormenpäät, kramppaava oikea kylki ja juminen takamus.

Fiilis oli kyllä vahvasti plussan puolella, kun piha oli supersiisti ja tiistaina satoi valkoista. Onneksi sitä ei vielä tarvinnut kolata mihinkään. Olisi käynyt puoliskoa sääliksi ;)

Sunnuntai oli kyllä hieno päivä pihapuuhiin. Harvoin sitä marraskuussa aurinko paistaa ja korostaa karhunvadelman ruska-asua.

Tarhurin maistiaiset

Tomaatit ovat alkaneet vihdoin punertua. Ensimmäiset maistiaiset Tiny Timiä on saatu jo jokin aika sitten, ja nyt ovat kypsyilleet myös isompikokoiset Majat.

Kuvasta nuo mittasuhteet eivät oikein hahmotu, mutta pienet ovat peruskirsikkatomaatin kokoisia. Ja maku, se on molemmissa maukas, sopivan kirpeä ja makea. Ihanaa on myös niihin varastoitunut lämpö.

Toinen kauan odotettu kypsyjä on karhunvadelma (Rubus allegheniensis 'Sonja'), joka tekee nyt ihka ensimmäistä satoaan. Tosin se kasvaakin vasta toista kesäänsä maahan istutettuna.

Tässä ensimmäiset maistiaiset. Lisää on onneksi tulossa vielä suht' runsain mitoin.

Enemmänkin olisi ollut marjaa tulossa, mutta osa niistä oli kuivunut alkuunsa. Ei ollut tarhuri riittävän tarkkana kasteluletkunsa kanssa :(

Noh, ensi kesänä sitten osaan tarkkailla paremmin karhunvadelman vointia. Kyllä nämä mustat makeat marjat sen väärtti ovat.