28. elokuuta 2014

Välitilassa odottelua

Jotain tässä nyt odotellaan. Aurinkoisten säiden palaamista, raakiletomaattien ja vihreiden chilien kypsymistä, sateen roimimien kesäkukkien viimeistä kukoistusta.

Poikien kesäduunin päättymistä.


Sitä odotellessa vietetään Pinterest-hetki. Tai ainakin harjoitellaan sellaista.


Viikonloppuna poutaantuu, siitähän me otamme kaiken ilon irti. Moi, ihmiset!

19. elokuuta 2014

Pullofetissi, värivedet

Nythän täyttyy jokainen notkelma sadevedellä, mutta * ihanan ihanan ihanan * hellekauden aikana vesi näytti niin raikkaalta ja houkuttelevalta isoissa ja pienissä mitoissa. Mulla on pullofetissi, puteleita löytyy puutarhasta useammasta paikkaa. Erityisen kivaa on värjätä vettä ja ihailla väriveden heijastumia.


Värivesipullo toimii sellaisenaan, kukkanen tuo oman lisänsä. (Kyllä te tiiätte.)


Vettä voi värjätä tietysti vesiväreillä sekä karkkiväreillä (elintarvikeväreillä), mutta myös kuivuneilla tusseilla. Lämpimään veteen kun sen huopapatruunan laittaa, niin johan alkaa väriä liueta. Eikä tarvitse tällaiseen allaolevaan määrään kuin esim. 1/3 siitä patruunasta. Ja eikun lasten lelulaareja ja omia penaaleja tsekkailemaan...


Jos taivas on harmaa, sinisen voi säilöä pulloon omppupuun oksalle.


Koristepulloja löytyy vähän myös sisältä. Nämä isot ovat wanhoja, samoin kun vihreätäytteiset pullot penkillä. Oikealla keltainen tsinnia ja vasemmalla daalia + lipstikkaa.


Näihin eteisen pikkupulloihin voi napsaista oksan sieltä, toisen täältä fiiliksen mukaan. Ainakin silloin, kun jotain kasvaa. Talvella tökitään risuja.


Orvokki ja timjami olivat yllättävän pitkäikäisiä leikkoja, timjami taitaa viihtyä jouluun asti.


Daalioita toin sisään, kun sateet alkoivat. Ollaan me sitten samassa paikkaa. Tuo pieni vaalea pallo on ihan lemppari, nimeltään 'Snowflake'.


Elokuu on ja satoa saadaan, tai ainakin saatiin, kunnes säätyypiksi vaihtui Epävakaa Esteri. Kuivailin chilejä ja pari litraa mansikoita hyytävien päivien varalle. Pääsato tulipuikuloista on kyllä vielä kypsymättä.


Kasvien kasvattaminen ja niiden paapominen vaikkapa 8 kuukautta on tosi kivaa, ja noita hattujakin singeröi siksakilla, mutta etikettiliiman irrottaminen lasipurkeista on kamalaa puuhaa. Jotkut liimat eivät vaan suostu irtautumaan, eivät liottamalla eivät liuottimella eivät raapimalla. Jossain vaiheessa ihminen pääsee voittajana maaliin, mutta helppoa se ei ole. Lopussa seisoo ihan mukava näky. Minä ite.

13. elokuuta 2014

Mitä tänään syötäisiin?

K-kauppalaisten rajuiksi äityneiden juhlien jälkeen mainoslause vääntyi muotoon "Ketä tänään lyötäisiin?", mutta mehän emme semmoisia pohdi. Me kävelemme ruoka-aikaan puutarhassa kulho tanassa ja etsimme jotain, jota kerätä siihen. Nyt tarjolla on


Hellekausi laittoi alkukesän kylmettämiin taimiin vauhtia ja satoa on saatu maistella jo parin viikon ajan. Tuossa kaikki kirsikkatomaatteja; punainen Tumbling Tom, keltainen Tomato Balconi Yellow, oranssi Sungold, puikulainen raidallinen (O-kirjain) Tumbling Tiger, punainen Red Alert ja isompi punainen Terenzo (U-kirjain).

Makein heistä on ehdottomasti Sungold, joka on myös kasvutavaltaan erilainen kuin muut. Muut ovat enemmän tai vähemmän "amppelitomaatteja" eli "ilman tukea" ruukussa kasvavia, Sungold kasvaa pidempiä versoja ja tarvitsee niille tukea. Kyllä nuo muutkin kasvaessaan melkein aina jotain tukea tarvitsevat, raakileiden tullessa oksat alkavat painaa ja painua ja uhkaavat katketa. Vähän bambukepin pätkiä sinne tänne kasvuston sekaan, sillä se tilanne nopeasti korjaantuu.

Suurin osa tomaateista kasvaa mulla ruukussa ulkona, eteläisellä puolella pihaa, muutama taimi kasvaa kasvihuoneessa. Sinne en kyllä taida enää niitä laittaa, ne kasvavat niin järjettömät pehkot ja lehtituppaat, että peittyy kaikki muu niiden alle. Eivätkä ne raakileetkaan kypsy siellä vihermassan alla, vaan lehtiä on poistettava reippaita määriä. Ulkona kypsyy nopeammin!

Raakileita on satamäärin, taimia on siis pari-kolmekymmentä. Kuka niitä jaksaa laskea. Syödään pallukoita, kun ohi kävellään.


Pieniä tomaatteja en lähde sen kummemmin säilömään, syödään niitä sellaisenaan salaateissa, pastassa, wokeissa. Parilla veitsenviillolla palat ovat sopivan kokoisia bruschettan tai salsan ainesosana. Lisäksi tomskuja voi jakaa muille, hyvin yleensä kelpaavat.

Nyt on kyllä kaikki puutarhassa runsaimmillaan. Yrttikärrystä ei materiaali tunnu vähenevän, vaikka kuinka urakalla syö.


Löysin persiljalle oivan käyttökohteen, nimittäin persiljapeston, ohje täällä HS:n sivuilla. Vinkki: lisää valkosipulia :) Ja lipstikasta olen tehnyt useamman kerran lipstzikiä eli lipstikka-tsatsikia, mukavan makuista sekin:


 

Timjamia ja oreganoa ajattelin kuivata kuivurilla, tai voisihan se onnistua ihan ilmakuivauksenakin. Ainakin, jos ei osu juuri ne sateisimmat päivät kohdalle. Ruohosipulia olen pakastanut ja chilejä kuivannut, lisää satoa on niistäkin kyllä vielä tulossa.

Sade alkaa nyt roimia juuri kukoistuksensa piikkiin päässeitä kasvustoja. Mutta hei, olihan niitä hellepäiviä peräkkäin huikeat 38 kappaletta. Ei-voi-valittaa-sateesta. Ei-vaan-voi.

Kellarissa talvehtineet pelargonit olivat ihan järkkyjä riiskuja keväällä ulos päästyään, ja olivat kamalia vielä kesäkuun lopullakin pitkän kylmän kauden jäljiltä. Mutta nythän he ovat ihan mukavassa tilassa.


Voi olla, että vakaista päätöksistä huolimatta kanniskelen näitä kellariin tänäkin syksynä. Voi olla.

4. elokuuta 2014

Kukat sisään kuumuudesta

Jopas on ilmoja pidellyt! Ensin mentiin kesäkuu pipo päässä ja sitten heinäkuu liki kelteisillään. Ja helteet sen kuin jatkuvat, ainakin vielä tämän viikon.

Pitikin tuoda kukkia sisään, kun ei voinut mennä päivällä ulos, kuumaan tuuleen kuivumaan. Tein muutamasta daaliasta, yrteistä ja lehdistä pienen kimpun.


Sitä nyt sitten läpivedon yritelmässä katselen. Hain tosin sisälle myös kuumuutta, nimittäin pienen kattauksen kypsiä chilejä.


Nuo keltaiset '7pot Brain Strainit' ja ryppyiset punaiset 'Caramel Bhut Jolokiat' ovat ihan mahottoman tulisia. Viipaloin podit kuivuria varten ja niistä turskahti ilmoille sellaisia minipisaroita, että kurkussa tuntui, ja silmissä myös. Hehee, sellaisesta mie piän.


Pilkoin heidät respektoiden paksuhkot kumihanskat kädessä. Muuten ei tarvitsisi pestä kasvoja pariin päivään omilla käsillä.

Kesä jatkuu, niin kuin elokuussa pitääkin. Siitä tykkää myös toimistokasvi, joka pääsi kanssani vapaalle. Se kasvoi ikkunalla pienessä saviruukussa kompaktisti ylöspäin kurottaen, mutta päästyään suurempaan kesäasumukseen levitti oksansa rennon leveälle. Täytti koko korin tuosta vaan.


Kuului vaan että HUHhhhhhhhhHhh AAHhhhHHhh. Siinä se on nyt etuoven vieressä eikä ole kuulemma lähdössä minnekään. Mikäs siinä. Olkoon hän.