Houston, meillä on ongelma. Mitä tehdä terassin edessä kasvavalle omenapuulle, joka ei ole nätti eikä kovin hyödyllinenkään?
Omena oli saapunut tontille ennen meitä, varmaan paria vuotta aikaisemmin. Rakensimme ekana kesänä terassin ja jätimme puulle elintilaa.
Siinä se on kasvanut toistakymmentä vuotta. Puu tekee vaaleita, valkeakuulasmaisia omenoita noin viisi kappaletta kesässä. Niihin iskee mato ja mätä ennen kypsymistä. Lopun aikaa puu olla möllöttää ja lonkeroi epämääräisen pituisia oksiaan sinne sun tänne.
Talvisin siitä tosin saa ihan kivan, kun valoketju toistaa sen outoja ulottuvuuksia. Yhtään kuvaa ei tosin tästä komeudesta ole kukaan näyttänyt ottavan, hah.
Puun poikkinapsaiseminen on käynyt useastikin mielessä, mutta silloin tajuaa myös, että kolmiulotteisen tunnelman luomiseksi terassillakin silmän täytyy voida pysähtyä moneen eri syvyyteen. Omppu on eka, ja ilman sitä seuraava katse-etappi olisi paljon kauempana, lähempänä tontin reunaa. Ja sehän tarkoittaisi sitä, että piha näyttäisi pienemmältä... juu ei, annetaan puun olla paikallaan. Ei tarvitse niitä piirakoitakaan jatkuvasti olla leipomassa.
Omenaongelma ratkaistu, nyt toisen ongelman pariin. Pähkäilin nimittäin pitkään, että mikä kumma rikkakasvi on alkanut pukata kasvua nurmikolle ja perennapenkkiin. Vahvavartinen, puumainen, nopeakasvuinen sitkeä tyyppi, joka ei paljon ruohonleikkuria säikähdä.
Perennapenkistä sitä ei saa repimällä irti, on tiukasti kiinni, ja jos saa, niin ei lähde juurineen vaan varsi napsahtaa jostain kohti poikki.
Monesti mietin syypääksi luumupuuta, joka kasvaa 1-3 metrin etäisyydellä näistä, mutta en ole koskaan kuullut luumun aiheuttavan moista harmia. Kunnes työkaverin kanssa tuli puhetta probleemasta ja hän kertoi, että heidän nurmikollaan on vastaava ongelma. Otimme valokuvia ja näytteitä ja vertailimme niitä, ja kyllä. Hänen rikkakasvinsa on 'Sikkolankirsikka' ja minun luumupuu, jonka nimeä en tiedä.
En ole koskaan kuullut, että jotkut Prunukset leviävät harmiksi asti juurivesoista! Mutta niin tosiaan on asian laita. Tämä puu, joka tekee pientä pyöreää punakuorista hedelmää, on niin ikään ollut tontilla ennen meitä. Olen joskus miettinyt sen olevan kriikuna, koska hedelmä on pieni ja pyöreä, mutta punakuorisuus ei tue tätä pohdintaa.
Tässä rinnakkain pihalla kasvava "perusluumu", oletettavasti 'Yleinen punaluumu', sekä tuon problemaattisemman puun hedelmä.
Joku rouhea, kohtalaisen jalostamaton maatiaisluumu saattaa olla kyseessä. Rehevä ja runsas myös leviämään, kuten opittu nyt on. Puh.
Tuota puuta ei kyllä erkkikään ala kaatamaan, ellei sitten ole arboristi-Erkki. Mutta puun kukinta on kaunis ja lehdekäs puu antaa mukavaa näkösuojaa naapuriin, joten olkoon siinä. Linnut saavat kaikki hedelmät, ne kasvavat niin korkealla. En myöskään aio ottaa juurivesoja talteen uusien puiden toivossa, koska en halua tontille enempää puita. Lisäksi kuulin tuntumaa, että juurivesasta kasvatettu hedelmäpuu ei tee kunnon satoa. Tästä en osaa varmaksi sanoa, onko teillä parempaa tietoa asiasta, armaat tarhurit?
Noh, onneksi kaikki O:t eivät ole Ongelmia. Ainakaan orkidea ei ole.
Tykkään perhosorkideoista samasta syystä kuin tykkään muistakin kasveista, joista tykkään: ne ovat helppoja, eivät vaadi erityiskohtelua mutta kukkivat uutterasti, jos sille päälle sattuvat. Kuten vanhin hallussani oleva phalaenopsis, joka teki viime talvena neljään kukkavanaan 18 kukkaa, jotka kestivät useita kuukausia.
Liila versio on kukkinut vielä pidempään, yli puoli vuotta yhteen menoon. Nyt kukat ovat täplittyneet sen näköisesti, että tippuvat kohta. Nämä liila ja valkoinen yksilö ovat kasvaneet kolmatta vuotta alkuperäisissä muoviruukuissaan, ja nyt on ruukunvaihdon aika.
Ajattelin kokeilla lasipurkkia perhosorkidean kodiksi, saas nähdä, mitä tuumaavat moisesta pohjareiättömästä yksiöstä.
Juuret ovat kasvaneet alkuperäispotin pohjasta läpi. Leikkasin ne katki, koska eivät olisi tulleet vetämällä takaisinpäin.
Ikea-purkin pohjalle vähän kariketta startiksi...
... ja kasvi perään. Mutta mikä ihmeen vimma taimistoilla on jättää nämä lisäyksen aikaiset muovi- ja kuitupotit paikalleen, kun kasvi on myynti-ikäinen? Kai tämän olisi voinut naksia leikkureilla huitsannevadaan ennen myyntiastiaan istutusta? Tästäkään muovista ei ole tullut ulos kuin pari ruskettunutta juurta.
Istutin kasvin paikalleen ripottelemalla kariketta ympäriinsä ja ravistelemalla sitä paikalleen. Yritin olla tumppaamatta purkkia liian tiukkaan ja täyteen, jotta juuret saisivat riittävästi valoa ja happea. Aika täyteen tuo kyllä näytti kuitenkin tulevan, oli hiukan hankala saada kasvia muuten pysymään purkissa.
Leikkasin tylysti kukkavarret poikki, vaikka orkideoille ei saisi niin tehdä. Mutta sen verran kärsi juuristokin, että luulisi ko. operaation helpottavan vitaalien elintoimintojen ylläpitämistä.
Lorautin purkkiin vettä kolmen hömpsäyksen verran ja vein orkidean kasvihuoneeseen tomaattipuskan varjoon lepäämään. Kastelun kanssa täytyy olla nyt tositosi tarkkana, kun ylimääräinen vesi ei valu pohjarei'istä eikä kasvia voi kastella perustapaan upottamalla se kerran viikossa vesiastiaan. Täytyy vaan lorautella hömpsyjä niin, että karike pääsee välillä kuivahtamaan. Olisikohan se sitten yksi kastelu kahden viikon välein, kokeilemalla se selviää.
Tein saman tempun valkoiselle perhosorkidealle. Vielä olisi kolme perhosta, jolle saman proseduurin voisi tehdä. Tarkkailen näitä kahta ensin jonkun aikaa, ja jos kuolevat niille sijoilleen, niin osaan säästää loput samalta kohtalolta.
Työpaikan ikkunalaudalla kasvavat perhoset viettävät kanssani kesälomaa kotosalla. Niistä toinen tykkää olostaan niin, että on alkanut pukata nuppua.
Ehkä tämä jää kotiasukiksi, kun lomat loppuvat. Saa hyvän syyn ostaa kaksi uutta ihanuutta töihin. Mutta nyt ei puhuta T:stä, vaan O:sta, joten loppuun kuvaa O niin kuin onnenpipanoista.
Mukavia ihania onnellisia kesäpäiviä, immeiset!
