Keskistä kesää!

Tai vaikka Keskiseltä kesää, miten kukin tahtoo. Mutta juhannusaatto, se on tänään. Jos ei paista se iso keltainen, niin pikkuaurinkoja löytyy kyllä niityiltä ja notkelmilta.

Viileää keliä on pidellyt viime ajat, ei meinaa edetä chilien kypsyminen. Mutta satoa olisi kyllä tulossa, kunhan vaan osuu lämmöt kohdilleen.

No, kärsivällisyyttähän tämän harrastuksen kuuluukin kasvattaa. Ja niitä marjoja ja hedelmiä.

Tomaatista saadaan ensimaistiaiset tasan tänään. Balconi Yellow, pikkuaurinkojen päällikkö.

Siihen ympärille voi kääriä basilika 'Genovesea', joka on kasvanut tomaattimurskasta jääneissä säilykepurkeissa aivan intona. Lehtiä on napsittu ja varsia katkottu, ja kasvu vaan yltyy. Annas olla, kun oikein keskityt yrtin viljelyyn ja harkitset jokaisen asian tarkkaan, ei siitä silloin mitään tule.

Laventelikin on saanut pärjätä perusmullassa taivasalla ihan omin avuin, ja niin se on tehnytkin.

Eiköhän me kaikki levähdetä nyt keskikesän hetkellä, niin kuin talitinttivanhempi poikastenruokintahässäkän keskellä. 

Surriaiset suussa eivät välttämättömiä, mutta kukkanen nenän edessä kyllä.

Ihan vaan nautinnon maksimoimiseksi. Leppoisaa ja kaunista juhannusviikonloppua!

Karvahattu saa lähteä

Alkukesän kiihkeys, se näkyy nyt kaikkialla. Kukkaa pukkaa niin, ettei ehdi kunnolla katseluun keskittyä saati valokuvata. Katsokaa nyt tätäkin idänunikkoa. Viikkoja on kasvateltu kukintoa kapselissa, ja nyt ollaan valmiita leväyttämään ohuenohuet silkkipaperilehdykät täyteen kokoon.

Karvahattu lentää päästä ihan just.

Sitten ollaan vapaita.

Yhden kukan kukoistus kestää vähäsateisena aikana parhaimmillaan noin viikon, sitten kuivahtaneiden karvahattujen sekaan tipahtavat myös terälehdet. Mutta oranssi loisto on näyttävä, vaikka vain sen viikon ajan. Joka suunnasta.

Alkukesän kiihkeys näkyy myös ihmisessä, ei se kauaa malta istua paikallaan, vaan halajaa pihalleen haahuilemaan. Ei ehdi runoa rustata, värssyä vääntää, vaan julkaisee kuvat peräkanaa selitteittä. Otsikoksi sentään laittaa, mielikuvituksettomasti tosin, että

ALKUKESÄN ONNEA

Kyllähän te nämä tunnelmat tunnistatte. Sen riemua tursuvan ajan, kun henkinen karvahattu on heitetty komeron syvimpään nurkkaan. 

H = hyvää juhannusta!

H-kirjaimeen sopii tietysti Huikea pioni, jonka välityksellä toivotan teille herkkää, hilpeää, hyvää, herkullista ja huilisaa juhannusta, armaat horto-ystävät!

Pioni käy mukavasti myös leikkokukaksi, kunhan napsaisee sen riittävän nuppuisana ja jättää mukaan pitkän varren. Noh, näiden pullopionien kohdalla nuo ohjeet eivät toteutuneet, mutta kyllä niistä muutaman päivän tuoksuvan ilon kuistille saa.

Geranium hellittää nyt hetkeksi kaikesta ja pitää hitusen tauon blogin päivityksessä. Sitten jatketaan ihanaa keskustelua Tärkeistä Asioista. Kuten... no, puutarhailusta.

Nauttikaamme olostamme, se on heips!

Tuoksupulloja kuistin ikkunalle

Jatkuva sade piiskaa kasveja ja rääkkää tarhuria. Pari päivää jatkunut vihmonta on tuntunut jo kahdelta viikolta, joten onneksi tänään aurinko näyttäytyy. Pihakierrosta tehdessäni kävi sääliksi jalopionit, jotka ovat avanneet runsaasti runsaita kukkiaan, joita sade nyt kuluttaa ennen aikojaan.

Sisällehän niitä on pelastettava, kun kerran tarhurikin siellä sisällä kököttää. Se on sitten win-win-tilanne.

Kaapista löytyi kolme käyttämätöntä öljypulloa. Ripustin ne rautalangalla kuistin kattoon pieniin koukkuihin, ikkunoiden eteen. Pulloon loraus raikasta vettä ja pionit sekaan. Nyt kelpaa tulla ja mennä, muhkeassa tuoksussa.

Pullot ostin jokunen viikko sitten Stockan outlet-myymälästä, neljällä eurolla kappale.

Niissä on mukana kaatonokat, joten kesän jälkeen niitä voi käyttää alkuperäisessä tarkoituksessaan oliiviöljyn ja balsamicon lorautteluun.

Mutta nyt, epävakaisen sään pidellessä puutarhuria odotustilassa, pullot toimivat parhaiten näin. 

Ehkä pionien tuoksu innostaa perkaamaan kuistin kenkähyllyt ja lipaston sekalaiset laatikot jonain erityisen rankkasateisena hetkenä. Saas nähdä...!

Pionin pehmeään syliin

Pääkaupunkiseudulla on hiljaista ja leppoisaa, kun väki viettää juhannusta pitkin poikin Suomenniemeä. On mukava olla kotona ja nauttia poikkeuksellisesta rauhasta. Pyörälenkillä tiet olivat tyhjähköjä ja kuntosalilla hikoili lisäksemme vain pari ihmistä. Kuntoilujen jälkeen iltapäivällä alkoi sataa ja nyt tuntuu mukavalta olla vain sisällä, tekemättä mitään.

Viikon poissaolon aikana puutarhassa on tapahtunut vaikka mitä. Monet siemenestä kasvatetut kesäkukat alkavat availla kukkiaan, kuten tämä isotsinnia tässä. Värin pitäisi olla limenvihreä, vielä ovat kovin supussa terälehdet, että mitään voisi varmaksi sanoa.

Jotenkin aika jännän näköinen kukka, eikä välttämättä tässä vaiheessa mitenkään kovin söpö. Ei ainakaan niin söpö, kuin vaaleanpunainen ja liila verbena.

Verbenoilla oli nihkeä alku elämälleen, kun joutuivat itämään liian tiiviissä noutoruokarasiassa. Osa taimista homehtui rapsakasti, mutta onneksi osa selvisi isoiksi asti. Ei siis muovikantta päälle muovirasiaan, ei edes rei'itettyä.

Viime kesänä kylvetyt jaloakileija 'MacKanat' ovat alkaneet kukkia. Kivan hempeitä värejä vanhojen yksiväristen lehtoakileijojen rinnalla.

Perennoista kurjenpolvet kukkivat ripirintaa akileijojen kanssa. Sinipunainen tarhakurjenpolvi (Geranium x magnificium) on sähäkkä näky isona mättäänä kasvaessaan. Ja isoksi mättääksi se näkyy kasvavankin ilman sen kummempia puleeraamisia. Auringosta näyttää tykkäävän hän.

Puolivarjoon sen sijaan joutuu tyytymään viime kesänä istutettu espanjankurjenpolvi G. endressii 'Wargrave Pink', joka on kuitenkin suostunut avaamaan hempeänpinkit kukkansa.

Espanjankurjenpolvi on nimenomaan yksi niistä lajeista, jotka tykkäävät kokoaurinkoisesta kasvupaikasta, mutta ihan hyvin elo tuntuu sujuvan osavarjossakin. Kurjenpolvi ei petä.

Puolivarjossa viihtyy myös herkkä perhoangervo (Gillenia trifoliata), josta tykkään kyllä kovasti. Tummanvihreä lehdistö ja valkoiset perhosmaiset kukat noin metrin korkuisena kasvustona on rauhoittava elementti. Kasvit myös liikkuvat herkästi tuulessa, se tuo lisää silmäkiinnostusta.

Ensimmäiset jalokärhön kukat ovat auenneet. Vanha roosa löytyy 'Hagley Hybridin' terälehdistä.

Hiukan, tai oikeastaan todella paljon räväkämpää roosaa löytyy viime syksynä ostetusta punapäivänkakkarasta (Chrysanthemum coccineum 'Pink Robinson'), jonka tosin piti olla hennon vaaleanpunainen. Mutta hän ei halua olla haalean vaalea, kuten samanniminen sisarensa, vaan päätti ottaa rokimman asenteen.

Vastaavan yllätyksen tuotti Hollanista hankkimani lilja 'Ivory Pixie', jonka piti olla väriltään kermanvaalea. 

En tiedä, mitä tuonväristä kermaa tuottanut lehmä olisi mahtanut nauttia, heh. Mutta mukavia yllätyksiä nämä molemmat värivahventeet ovat, saavat jatkaa elämäänsä tontilla :)

Yksi kesän odotetuimpia kukkijoita palkitsee nyt odottajan kärsivällisyyden. Jalopioni on avannut ensimmäiset palleronsa silkinpehmeiksi, tuoksuviksi, ylenpalttisen runsaiksi kukiksi.

Tänne minä haluaisin kiivetä nukkumaan valoisaksi kesäyöksi. Tähän kauneuteen minä haluaisin nukahtaa ja tästä herätä.

Täydellisyys, se asuu pienessä pyöreässä paketissa. 

Valkoista valoa / White at night

Ihan lähiaikoina kannattaisi valvoa yksi yö, ihan vaan nähdäkseen keskikesän valoisan hämärän. Niin, ja kuullakseen, kuinka linnut aloittavat laulunsa lyhyen lepotauon jälkeen. Ehkä havaitsisi ketun tai muita isompia nisäkkäitä, niitä liikkuu täällä pk-seudullakin varsin mukavasti.

Noh, eilen jaksoin valvoa puoleenyöhön. Onhan sekin jo jotain... Kävin kurkkaamassa, miltä pihalla näyttää alkuhämärässä.

Pihajasmike (Philadelphus coronarius) on avannut nuppunsa. Kermanvaaleat kukat erottuivat hyvin illan hämyssä. Viime kesäisessä postauksessa sama pensas päivänvalossa.

The white nights of Finland are quite spectacular. Sun sets only for couple of hours and then a light dusk takes over. White flowers look wonderful at those hours. Here's Mock Orange (Philadelphus coronarius).

Olipa kerrankin niin tyyntä, että sain kuvattua perhoangervon kukan ihan skarppina... tuo kukka on noin kolme senttiä läpimitaltaan ja kun niitä on muutamassa taimessa satoja, valkoinen efekti tummanvihreässä kasvustossa on tehokas.

Perhoangervo kuuluu Rosaceae-heimoon eli tämä kaunotar on ruusun serkku. 

Bowman's root (Gillenia trifoliata) is one of my favourite perennials. So delicate and easy to take care of (doesn't need any care). This plant belongs to Rosaceae family. Wikipedia says that "several economically important products come from the Rosaceae family, these include many edible fruits such as apples, apricots, plums, cherries, peaches, pears, raspberries, strawberries and almonds plus ornamental trees and shrubs such as roses, meadowsweets, photinias, firethorns, rowans, and hawthorns". So this beauty is roses' cousin. Among many others'.

Särkynytsydänkin (Lamprocapnos spectabilis 'Alba') jaksaa vielä hiukan väläytellä kukkiaan. Ihana perenna on sekin.

Still some flowers of white Bleeding Heart (Lamprocapnos spectabilis 'Alba') to be enjoyed... as well as peony's (Paeonia lactiflora).

Jalopioni raottelee toisia kukkanuppujaan, osa niistä jaksaa aueta, osa ei. Nuuhkin näitä mennen tullen, aivan vastustamaton odööri.

Pensashanhikki (Potentilla fruticosa 'Abbotswood') tuikuttaa keskiyöllä raikkaan kirkasta valoa, jälleen yksi lisäsyy yrittää pysytellä joku yö hereillä aamupuolelle asti.

Ja mikä ettei muun värisistäkin kukista ja kasveista voisi siinä samalla nauttia. Kuten tästä sähäkän punaisesta palavastarakkaudesta (Lychnis chalcedonica).

Palava rakkaus. Sitähän tämä aika juuri nyt on, palavaa rakkautta kesää kohtaan. Jopa roihuavaa!

Actually all the other colors show their exciting side at night as well – like this bright red Maltese cross (Lychnis chalcedonica). It's even more powerful at night. Really have to try to stay up one night and hang around the garden... That would an experience to remember in next cold, dark winter.