Kaikki isot, mahlaavat ja roskaavat lehtipuut huitsaan ja tyynipintainen vesiallas tilalle. Näin päätin, kun näin kahden puutarhasuunnittelijan tekemän puutarhan kevätmatkalla Floriadessa. Piha viehätti mua kovasti.
Mielestäni tuossa on jotain ihan hypnoottisen seesteistä, kivineen vesineen oranssine huomioväreine kaikkineen.
Samalla pihalla oli isosta puunrungosta tehty pöytä.
Kangaspäällysteiset tuolit/ jakkarat eivät ihmeemmin viehättäneet, mutta tuo seinämän läpi kulkeva massiivinen pöytä, ou mai gaat. Toisesta päästä näkymä oli tällainen:
Tähän pihaan kiteytyy kaikki mahdollinen zeniläisyys ja rauha ja symmetria ja estetiikka, mitä tämäntyyppiseltä pihalta osaisin ikinä toivoa. Voihyväntähen. Sisäänkäyntikin on mietitty harkiten.
Olisin just nyt valmis vaihtamaan kaiken mummolatunnelman ja epämääräiset puutarhan vuosikerrostumat ja omaräpelteiset kasvisommitelmat juuri tähän. Se vaatisi toki uuden, modernin oloisen talonkin, mutta senkin voisin ottaa, hah.
Floriadessa näkyi monenlaisia puutarhoja ja lukuisilla mailla oli omat paviljonkinsa. Kiinan paviljonki ja puutarha oli yksi näyttävimmistä. Tyylipuhdasta tunnelmaa, vai mitä olette mieltä:
Kirsikkapuu ja koristeellinen valaisin...
portti, jota kohti vie kivipolku, jota reunustavat pionit...
... ja portin graafista ilmettä pehmentävä magnolia.
Kaikista vesiaiheista kiinnostavimpia oli tämä pieni kanava, joka oli päällystetty mosaiikkilaatoilla. Jotain kovin puoleensavetävää tuossa tyynessä vedessä ja sen pohjalta kuvastuvissa väreissä on.
Pihassa ei todellakaan saisi olla neljää vanhaa koivua, jos tällaista mielessään suunnittelisi. Ja tonttikin voisi olla kieltämättä hiukan isompi kuin allekirjoittaneella huollettavanaan on.
Tällainen pieni Panamankanava olisi myös aika viehko. Enpä huomannut panna merkille, että kiersikö vesi tuossa aktiivisesti pumpun voimin vai lillutteliko vaan paikallaan.
Tämä ei vaatisi kultaharkkoa, mutta kyllä nupukivilläkin hintaa on – eikä niitä savimaahan suoraan asennella, joten pohjatöihin menisi aikaa ja pieniä kultaharkkoja.
Nooh, ainahan sitä inspiroitua saa – ja kannattaakin, ties mikä arpajaisvoitto sitä vielä kohdalle pätkähtää ;)
Ennen sitä voi ehkä suunnitella hankkivansa joskus tällaisen käsi-istuimen, kuten Sudanin paviljongin edustalla nökötti.
Siinähän sitä sitten istuksisi kuin viisisormisen (mutta peukalottoman) jumalolennon kämmenellä ikään.
Ja jos ei tuokaan muutu konkretiaksi koskaan, niin vielä on mahdollisuutena rakentaa Lorotin.
Samantyyppinen kastelukannu tontilla jo pyöriikin, ei tarvita kuin pari heinäseivästä ja tynnyri (ja vesipumppu, oletan). Lorotin voisi tosiaan järjestyäkin, ainakin jos tynnyrin vaihtaa kirkkaansiniseksi muoviversioksi, joita mökkimatkalla katseltuna ihmisten pihoilla kauas maantielle näkyy. Systeemi olisi hiukka kaukana tuosta ekan kuvan tyynipintaisesta altaasta, mutta teknisfilosofisesti kyseessä kuitenkin olisi puutarhan vesiaihe. Juu.
