Pullofetissi, värivedet

Nythän täyttyy jokainen notkelma sadevedellä, mutta * ihanan ihanan ihanan * hellekauden aikana vesi näytti niin raikkaalta ja houkuttelevalta isoissa ja pienissä mitoissa. Mulla on pullofetissi, puteleita löytyy puutarhasta useammasta paikkaa. Erityisen kivaa on värjätä vettä ja ihailla väriveden heijastumia.

Värivesipullo toimii sellaisenaan, kukkanen tuo oman lisänsä. (Kyllä te tiiätte.)

Vettä voi värjätä tietysti vesiväreillä sekä karkkiväreillä (elintarvikeväreillä), mutta myös kuivuneilla tusseilla. Lämpimään veteen kun sen huopapatruunan laittaa, niin johan alkaa väriä liueta. Eikä tarvitse tällaiseen allaolevaan määrään kuin esim. 1/3 siitä patruunasta. Ja eikun lasten lelulaareja ja omia penaaleja tsekkailemaan...

Jos taivas on harmaa, sinisen voi säilöä pulloon omppupuun oksalle.

Koristepulloja löytyy vähän myös sisältä. Nämä isot ovat wanhoja, samoin kun vihreätäytteiset pullot penkillä. Oikealla keltainen tsinnia ja vasemmalla daalia + lipstikkaa.

Näihin eteisen pikkupulloihin voi napsaista oksan sieltä, toisen täältä fiiliksen mukaan. Ainakin silloin, kun jotain kasvaa. Talvella tökitään risuja.

Orvokki ja timjami olivat yllättävän pitkäikäisiä leikkoja, timjami taitaa viihtyä jouluun asti.

Daalioita toin sisään, kun sateet alkoivat. Ollaan me sitten samassa paikkaa. Tuo pieni vaalea pallo on ihan lemppari, nimeltään 'Snowflake'.

Elokuu on ja satoa saadaan, tai ainakin saatiin, kunnes säätyypiksi vaihtui Epävakaa Esteri. Kuivailin chilejä ja pari litraa mansikoita hyytävien päivien varalle. Pääsato tulipuikuloista on kyllä vielä kypsymättä.

Kasvien kasvattaminen ja niiden paapominen vaikkapa 8 kuukautta on tosi kivaa, ja noita hattujakin singeröi siksakilla, mutta etikettiliiman irrottaminen lasipurkeista on kamalaa puuhaa. Jotkut liimat eivät vaan suostu irtautumaan, eivät liottamalla eivät liuottimella eivät raapimalla. Jossain vaiheessa ihminen pääsee voittajana maaliin, mutta helppoa se ei ole. Lopussa seisoo ihan mukava näky. Minä ite.

Mitä tänään syötäisiin?

K-kauppalaisten rajuiksi äityneiden juhlien jälkeen mainoslause vääntyi muotoon "Ketä tänään lyötäisiin?", mutta mehän emme semmoisia pohdi. Me kävelemme ruoka-aikaan puutarhassa kulho tanassa ja etsimme jotain, jota kerätä siihen. Nyt tarjolla on

Hellekausi laittoi alkukesän kylmettämiin taimiin vauhtia ja satoa on saatu maistella jo parin viikon ajan. Tuossa kaikki kirsikkatomaatteja; punainen Tumbling Tom, keltainen Tomato Balconi Yellow, oranssi Sungold, puikulainen raidallinen (O-kirjain) Tumbling Tiger, punainen Red Alert ja isompi punainen Terenzo (U-kirjain).

Makein heistä on ehdottomasti Sungold, joka on myös kasvutavaltaan erilainen kuin muut. Muut ovat enemmän tai vähemmän "amppelitomaatteja" eli "ilman tukea" ruukussa kasvavia, Sungold kasvaa pidempiä versoja ja tarvitsee niille tukea. Kyllä nuo muutkin kasvaessaan melkein aina jotain tukea tarvitsevat, raakileiden tullessa oksat alkavat painaa ja painua ja uhkaavat katketa. Vähän bambukepin pätkiä sinne tänne kasvuston sekaan, sillä se tilanne nopeasti korjaantuu.

Suurin osa tomaateista kasvaa mulla ruukussa ulkona, eteläisellä puolella pihaa, muutama taimi kasvaa kasvihuoneessa. Sinne en kyllä taida enää niitä laittaa, ne kasvavat niin järjettömät pehkot ja lehtituppaat, että peittyy kaikki muu niiden alle. Eivätkä ne raakileetkaan kypsy siellä vihermassan alla, vaan lehtiä on poistettava reippaita määriä. Ulkona kypsyy nopeammin!

Raakileita on satamäärin, taimia on siis pari-kolmekymmentä. Kuka niitä jaksaa laskea. Syödään pallukoita, kun ohi kävellään.

Pieniä tomaatteja en lähde sen kummemmin säilömään, syödään niitä sellaisenaan salaateissa, pastassa, wokeissa. Parilla veitsenviillolla palat ovat sopivan kokoisia bruschettan tai salsan ainesosana. Lisäksi tomskuja voi jakaa muille, hyvin yleensä kelpaavat.

Nyt on kyllä kaikki puutarhassa runsaimmillaan. Yrttikärrystä ei materiaali tunnu vähenevän, vaikka kuinka urakalla syö.

Löysin persiljalle oivan käyttökohteen, nimittäin persiljapeston, ohje täällä HS:n sivuilla. Vinkki: lisää valkosipulia :) Ja lipstikasta olen tehnyt useamman kerran lipstzikiä eli lipstikka-tsatsikia, mukavan makuista sekin:

 

Timjamia ja oreganoa ajattelin kuivata kuivurilla, tai voisihan se onnistua ihan ilmakuivauksenakin. Ainakin, jos ei osu juuri ne sateisimmat päivät kohdalle. Ruohosipulia olen pakastanut ja chilejä kuivannut, lisää satoa on niistäkin kyllä vielä tulossa.

Sade alkaa nyt roimia juuri kukoistuksensa piikkiin päässeitä kasvustoja. Mutta hei, olihan niitä hellepäiviä peräkkäin huikeat 38 kappaletta. Ei-voi-valittaa-sateesta. Ei-vaan-voi.

Kellarissa talvehtineet pelargonit olivat ihan järkkyjä riiskuja keväällä ulos päästyään, ja olivat kamalia vielä kesäkuun lopullakin pitkän kylmän kauden jäljiltä. Mutta nythän he ovat ihan mukavassa tilassa.

Voi olla, että vakaista päätöksistä huolimatta kanniskelen näitä kellariin tänäkin syksynä. Voi olla.

Herbarette 3000 DLX

Olen ollut harvakseltaan Blogistanissa, liian harvakseltaan, mutta tiedättekö miksi? Koska olen tuunannut kulkuneuvoa. Nyt pihalla seisoo kullankiiltävä yrttivaunu Herbarette 3000 DLX (niin kuin deluxe).

No kas, asiahan lähti siitä, että yrttipenkkinä toiminut turveharkkoreunuksinen systeemi oli käynyt huonoksi: maaperä kuivunut muurahaisten temmellyskentäksi, jota vain varsin korkeajalkainen ottokoira Sulo muisti enää kastella. Virtsaamalla. Joten uutta kasvualustaa kaivattiin kovasti. Ja mieshän sen keksi, kun mieskaupan (IKH) katalookia selasi. Työkalukärrystä sen saa, on korkeutta ja vähän erilaista tunnelmaa.

Tästä lähdettiin maaliskuun lopussa.

Väri oli ihan sähäkkä, mutta jos on mahdollista saada kultainen kulkupeli, niin miksi ihmeessä sellaista ei ottaisi? Pohjamaalasin näkyviin jäävät osat valkoisella ja pinnan suhuttelin spraymaalilla. Hyvin tarttui Bilteman harrastajamaali (hinta 5,90), ei tarvinnut kuin pari suht' ohutta kierrosta. Peittelin suojattavat nippelit foliolla – vinkki, jonka näin jossain interwebissä.

Mies teki vaunuun kaksi jämptin kokoista laaria.

Tyttären kanssa kehittelimme laarin kylkiin jotain sopivaa slogania. Tytär sen keksi, ja teki kirjainsapluunatkin. Minä spreijasin antrasiitinharmaalla.

Riisuimme ranskan kielen turhista etuliitteistä ja sorvasimme sanat tarkoituksiimme sopiviksi: Vert est vérité – vihreä on totuus. Ja vuosiluku mukaan.

Kärrystä saa laidat alas, kun haluaa ihailla tekstiä koko komeudessaan.

Ja laidat ylhäällä näkyy enemmän blingblingiä, nimittäin vanteet on kromatut. Bilteman vannemaalilla.

Laarien pohjalle salaojat lekasorasta ja mullat päälle.

Sitten vaan yrtit perään. Herbaretteen tuli itsekasvatettuja chilejä, timjamia, korianteria, lipstikkaa, ruohosipulia, lehtipersiljaa, krassia ja samettikukkaa. Pääsiäisen munakoristeista syntyi ihan oikeita taimia, kun siirsin oraat oikeisiin (muovisiin) potteihin.

Chileistä laitoin tällaista omenanmuotoista Narangaa...

... ja vanhaa lemppariani Hot Super Chilli F1:a.

Vanha yrttipenkki sai lapiokyydin peräkärryyn. Sen kohdalle löytyi jemma-nimisestä paikasta vielä riittävästi liuskekiviä.

Siihen minä Herbareten parkkeerasin ja siinä minä sitä ensi töikseni oven avatessani ihailen. (Ja välillä avaan ovea ihan vaan ihaillakseni.)

Ja kun spray-maalauksen vauhtiin pääsin, niin suhautin kultaa vielä amppelimuratin asujaimistoonkin.

Sopii nyt paremmin kultavaunun maisemiin.