24. heinäkuuta 2014

Pioniunikko ja salaattipelargoni

Joskus voi saada kaksi kasvia yhdessä, niin kuin pioniunikon kohdalla tapahtuu. Sain siemeniä ihanalta Intianmintulta blogiarvonnassa syksyllä 2012. Mielessä niiden kylvö oli jo viime keväänä, mutta tänä vuonna ajatus aktivoitui toiminnaksi asti. Mutta kannatti odottaa, katsokaa, mitä röyhelöitä:


Kukan taustakin on ihailemisen arvoinen.


Kukinta alkoi selvästi esimerkiksi tuliunikkoja myöhemmin, toki tällaisia kerroksia täytyykin hitaammin kypsytellä. Tykkään kovasti kukista (Papaver somniferum paeoniflorum 'Candy Floss'), kiitos vielä Intianmintulle Mielenlumoon, että sain mahdollisuuden tutustua tähän kaunottareen. Ensi keväänä kylvän taatusti lisää.


Kaksi kasvia yhdessä on myös salaattipelargonissa. Tosin ne eivät ole yhtä ja samaa kasvia, vaan ystävykset samassa amppelissa. Talvehtineen pelargonin sain keväällä työkaverilta, mullassa salamatkustajana mukana oli salaatinsiemen, joka iti omassa tahdissaan ja on nyt kasvattanut hienot vaaleanvihreät lehdet, jotka napsaisen huomenna aamiaisleiville.


Siilirouva puolestaan on kasvattanut kolme poikasta, jotka vaappuvat pihalla pelottomina ja hirmu suloisina. Ne puuhastelevat omiaan, vaikka seisoisi melko lähellä. 


Luin, että siilinpoikasia voi ruokkia heinäkuussa, jos siltä tuntuu. Laitoin heille ohjeiden mukaan hyvin turvotettuja koirannappuloita muussattuna lautaselle ja viereen raikasta vettä. Katsotaan, maittaako murkina. Ainakin muurahaiset maittavat, sen todistimme. Muurahaisesta ei jäänyt kuin lihaisa muisto vaaleanpunaiselle kielelle.


Herkullisen helteisiä päiviä teillekin!

19. heinäkuuta 2014

Voi mieletön maailma

Piti kertomani iloisesti siitä, kuinka pelargonit vihdoin alkoivat kukkia. Mutta koska ihmiset ampuvat alas lentokoneita ja tappavat rannalla leikkiviä lapsia, eivät tunnelmat kovin iloiset ole. Mieletön, mieletön maailma. Kuinka uskomattoman upea tämä pallomme on ja kuinka uskomattoman sotahulluja kaistapäitä sitä asuttaa. Ei voi ymmärtää.

Pitäisi ajatella, että toivoa on. Että Homo sapiens oppii ja yltää lajinimensä tasolle. Viisastuu (vihdoin). Usko siihen on kyllä ankarasti koetuksella.


Siksi(kin) on hyvä säännöllisesti katsoa vähän kauemmas. Tarkkailla taivasta. Kuikuilla kuuta.


Täysikuu on komea, mutta eri vaiheissa pinnanmuodot näkyvät paremmin. Tässä viikon takainen kuu, jossa valon ja varjon reuna paljastaa Mare Crisiumin (Vaarojen meri) ja sen yläpuolella olevan kraaterin.


Tätä kesäkuista täysikuuta odotin näyttäytyväksi pilvien takaa toista tuntia. Tiukka tuijotus auttoi. Ja vaikka oli perjantai ja 13. päivä, yhtään mustaa kissaa ei lähettyvillä näkynyt. Yksi harmaa jänis kyllä.


Joskus kuutakin täytyy kunnostaa, kuten toukokuun puolivälissä otettu kuva osoittaa.


Ja päivälläkin tätä ihanaa kivipalloa voi taivaalta tähyillä. Siellä se uskollisna kumottaa, vaikka valo näyttämöns' varastaa.


Päivällä voi tähytä myös Auringon suuntaan, että josko haloja näkyisi. Juhannuksen aikoihin näkyi tällaisia hentoisia.


Siinä näkyy 22° rengasta, horisonttirengasta ja sivuaurinkoa. Tässä heinäkuun 1. päivä otetussa kuvassa näkyy niin ikään 22° rengasta. Aurinko peittyi mukavasti varpailla, kun mökin terassilla makoilin. 


Ja näin kun on saanut etäisyyttä Telluksen hirviöasukkeihin, voi kääntää nenän kohti maata ja pelargoneja. Ne tosiaan ovat alkaneet kukkia. Talvehtimisen jälkeen kasvu oli tosi hidasta, ja kesäkuun kalsat kelit pysäyttivät sen käytännössä kokonaan. Mutta lämpö teki taikatemppunsa ja kukkanuput syntyivät.









Lääkärinkukka (Zaluzianskya capensis) avaa illansuussa pienet, toffeentuoksuiset poronsarvikukkansa. Täällä lisää hänestä.


Lembisiniseni, riippalobelia, on hyvässä vedossa.


Matalakasvuinen lupiini Lupinus elegans 'Dwarf Fairy Pink' on tämännäköinen. Muutama tänä keväänä kylvetty taimi (no joo, taimia ei kylvetä, mutta ymmärrätte ajatuksen) kasvaa nyt ruukussa, vankka toive on saada ne maahan ennen talvea. Josko vaikka monivuotisiksi ryhtyisivät.


Myös tuoksuva Mirabilis longiflora on alkanut kukkia. Pitkät valkoiset torvet avautuvat illalla. Yksi kukka kestää yhden yön, joten iltakävelyitä sen luo (nenä pitkällä) kannattaa tehdä useampia.


 Ja toivoa, että ehtii nauttia ennen ampiaista. Sekin tykkää, ihan pitää suihinsa syödä.


Rauhoittavia ja rakentavia hetkiä puutarhojenne äärelle. Kyllä tämä maailma tästä.

10. heinäkuuta 2014

Heitä se roskiin

Jos ei daalian juurakko ala kaikesta huolenpidosta huolimatta tehdä lehtiä, niin heitä se roskiin, vaikka lehtikompostiin. Sinne kun sen pariksi viikoksi unohtaa, niin johan alkaa vihertää. Kompostista kerralla nätti, sano.


Sateiset kelit tekivät juurakolle ilmeisesti hyvää. Esteri hoisi sen, mitä Geranium ei kyennyt.

Esteri on hoitanut myös yrttikärryä, olisi varmaan sadonkorjuun aika.


Tein Herbaretteen kultaisen verkkomaapallon, tuolla se seasta vielä just ja just näkyy. Palleron löysin rumanvärisenä kukkakaupan laarista, spraymaali teki taikansa.


Timjami ryöppyää yli laidan.


Ja ihanat kultapalleroiset sammarit tuovat väriä vihreän joukkoon.




Keltainen ilahduttaa tänä kesänä, kun muissa väreissä kukkivat kasvit (pelargonit ja daaliat) jumittavat ihan tosissaan. Mutta olkoot, mä nautin tuliunikoista ja jasmikkeesta.



Ja tästä keltaisesta, jonka nimestä ei ole tietoa. Jostain siemenpussista se löytyisi, mutta en tiedä, missä se pussi on ja mikä se niistä on. Siemenpussikokoelmaa tulisi saada voida säilyttää olohuoneen kirjahyllyssä tai lipaston tai senkin päällä, niin tärkeä tieto olisi aina käden ulottuvilla.


Amerikasta saadut rudbeckian (päivänhatun) siemenet ovat myöskin tuottaneet iloista auringonväriä.


Ja kasvihuoneessa väriä pintaansa virittelee chili '7pot Brain Strain'.


Raidallinen kirsikkatomaatti (jonka nimeä en muista jne.) on kehittänyt raitojensa aihiot.


Chili 'Naranga' on jo löytänyt ulkoisen punertavuutensa.


Yksi daaliakin on päättänyt edustaa heimoaan. (Nimiasian arvaattekin.)


Ryhdistäydyn seuraavaan postaukseen nimien ja muiden faktojen kanssa. Tämän horinan päätän nyt mehiläisen takamukseen.


Moikkelis, nautinnollisia kesähetkiä valitsemassanne asennossa.