Kukan taustakin on ihailemisen arvoinen.
Kukinta alkoi selvästi esimerkiksi tuliunikkoja myöhemmin, toki tällaisia kerroksia täytyykin hitaammin kypsytellä. Tykkään kovasti kukista (Papaver somniferum paeoniflorum 'Candy Floss'), kiitos vielä Intianmintulle Mielenlumoon, että sain mahdollisuuden tutustua tähän kaunottareen. Ensi keväänä kylvän taatusti lisää.
Kaksi kasvia yhdessä on myös salaattipelargonissa. Tosin ne eivät ole yhtä ja samaa kasvia, vaan ystävykset samassa amppelissa. Talvehtineen pelargonin sain keväällä työkaverilta, mullassa salamatkustajana mukana oli salaatinsiemen, joka iti omassa tahdissaan ja on nyt kasvattanut hienot vaaleanvihreät lehdet, jotka napsaisen huomenna aamiaisleiville.
Siilirouva puolestaan on kasvattanut kolme poikasta, jotka vaappuvat pihalla pelottomina ja hirmu suloisina. Ne puuhastelevat omiaan, vaikka seisoisi melko lähellä.
Luin, että siilinpoikasia voi ruokkia heinäkuussa, jos siltä tuntuu. Laitoin heille ohjeiden mukaan hyvin turvotettuja koirannappuloita muussattuna lautaselle ja viereen raikasta vettä. Katsotaan, maittaako murkina. Ainakin muurahaiset maittavat, sen todistimme. Muurahaisesta ei jäänyt kuin lihaisa muisto vaaleanpunaiselle kielelle.
Herkullisen helteisiä päiviä teillekin!
Siilit ovat ssssöpöjä! Ja pioniunikot myös.
VastaaPoistaHassu yllätyssalaatti!
Yllätyssalaatti pitäisi tulla kaikkien taimien mukana. Tuskin kukaan suuttuisi?
PoistaPioniunikot on ihania!
VastaaPoistaJa siilit söpöjä:)
Olen samaa mieltä, Pioni!
PoistaHieno unikko, Vau. Tuo salaattipelargonia on kyllä uniikki, ei yhtään hassumpi. Onnekas sinä saat siililapsia seurata.
VastaaPoistaSiilinlapset ovat visitoineet enää vain harvakseltaan, liekö täysin itsenäistyneet ja lähteneet lopullisesti omille poluilleen. Snif.
PoistaVoi siilit! Olen nähnyt siilin livenä varmaan joskus lapsena viimeksi... Täällä meillä niitä ei ole lainkaan, vaikka olosuhteet olisivat ihan hyvät talviuniin ja muuhun eloon.
VastaaPoistaJännä, miten siilejä on jossain paikoissa ja taas toisissa ei. Ja hienoa ajatella, että tämä laji on säilynyt vuosimiljoonia muuttumattomana. Elävä fossiili siis!
PoistaKaunis tuo pioniunikko! :) Minusta tuntuu, että siilit on vähentyneet tosi paljon viime vuosina. Ainakin maaseudulla. Niitä ei nää enää missään! Kaupungissa onneksi vielä toisinaan näkyy yksilöitä, mutta niitäkin jää paljon autojen alle. :/
VastaaPoistaOvatkohan ne tosiaan muuttaneet maalta kaupunkiin isommissa määrin, jännä juttu. Ruoan perässäkö tulleet vai mikä lienee syynä. Toivottavasti tekisivät kohtalaista paluumuuttoa pian!
PoistaOn ne vaan ihania! Siilit ja pioniunikot. Multa ei puutu kuin nuo ekat :D
VastaaPoistaNo mutta toinen kahdesta on tosi hyvin :) Siilitkin varmaan tulevat, kun näkevät ohikulkiessaan ihanan puutarhasi.
PoistaHerttileijaa, täällähän on vaikka mitä erikoisuuksia. Erityisesti mieltä lämmittää salaattipelakuu, siinä kun on silmän- ja vatsaniloa yhdistettynä. Ihania hellepäiviä sinne!
VastaaPoistaEikö olisikin ihan hyvä idea, niin kuin Sailalle tuossa mainitsin, että taimistoilla kylvettäisiin kaikkien taimien tyvelle salaattia ihan automaationa? Kyllä ne lehdet kaikille maistuisi, tai jos ei, niin naapurille ainakin. Omnom.
PoistaHienoja ja hienostuneita kukkia tosiaankin, kiitos vielä ihanasta yllätyksestä! Vaaleanpunainen on aina paikallaan, sanoisin :)
VastaaPoista