G = geranium

Kolme vuotta sitä on tullut toitotettua: kurjenpolvet on mun lemppareita. Geranium sydän Geranium. Siksipä G-postaus on itseoikeutetusti kurjenpolvista, jotka sattuvat kukkimaankin juuri nyt. Osa on lopettelemassa, mutta eihän mikään ikuisesti kestä. Paitsi ehkä radioaktiivinen säteily, ja suomalaiset, puutarhailuun varsin epävarmat kelit.

Nätit ylävasemmalta alkaen:

Geranium 'Johnson's Blue', loistokurjenpolvi

G. macrorrhizum 'Album', tuoksukurjenpolvi

G. x magnificum, tarhakurjenpolvi

G. endressii 'Wargrave Pink', espanjankurjenpolvi

G. macrorhizzum 'Czakor', tuoksukurjenpolvi

Näiden lisäksi tontilta pitäisi löytyä 

G. himalayense, idänkurjenpolvi *saattaa kasvaa Johnson's Bluen vierestä

G. macrorrhizum 'Spessart', tuoksukurjenpolvi *epäilen arvaavani sijainnin

G. cantabrigiense 'Biokovo', peittokurjenpolvi *luulen tietäväni, kuka hän on

G. x oxonianum 'Claridge Druce' *jaa-ah

No, mitä sitä nyt niin stressaamaan kenenkin nimestä. Pääasia, että kurjenpolvia on ja että ne kukkivat kaikenlaisissa olosuhteissa. 

Tuoksukurjenpolvesta tulee parissa vuodessa iso pehko, jonka lähellä rikkaruohot eivät viihdy.

Etsin kirjallisuudesta ja taimikataloogeista taannoin varjoon ja puolivarjoon sopivia lajeja ja löysin niitä runsain mitoin. Myös luonnonvaraisia kurjenpolvia on useita, kuten tämä Pohjois-Karjalassa rauhaa rakastava valkoinen laji.

Jos allekirjoittaneen, kahdella jalalla kulkevan Geraniumin olisi luovuttava kaikista muista kasveista ja valittava vain yksi, niin hän ottaisi ilman muuta g:t. Niistä riittäisi lajeja joka nurkkaan, jokaiseen olosuhteeseen. Jos saisi vielä laventaa sukulaiskasvi Pelargoniumin suuntaan, niin eipä sitä ehtisi yhden elämän aikana kerätä kokoelmaa täydelliseksi. Jo yksin luonnonvaraisten lajien kanssa olisi paljon etsittävää ja jäljitettävää. (Hieno haaste eläkepäiville!)

Tuon aiemman kuvan tuoksukurjenpolven taustalla kasvaa toinen hieno G, nimittäin Gillenia trifoliata, perhoangervo. Se on herkkä perenna, joka elää tuulen liikkeiden mukana. Ihana ominaisuus, jonka arvon huomaa juuri esim. havukasvien läheisyydessä. Niitä kun ei heiluta kuin viiden richterin maanjäristys.

Heinäkuussa, jos mikään ei estä, rakennan kurjenpolvipenkin (Hautakumpu nimeltään) uusiksi. Tähtään heinäkuuhun, koska a) loma b) miehen loma. Tarvitsen lisähauiksia kaivuu- ja kärräyshommiin, omat hihat ovat menneet ihan löysiksi toimistolla.

Aurinkoisia päiviä ennen juhannusta teille kaikille! Erityisesti gaunista gesgiviiggoa.

Kurjenpolvi, kestosuosikki

Kuten nimimerkistä päätellä saattaa, kurjenpolvet ovat minulle ehkä niitä kaikkein läheisimpiä kasveja. Ne ovat vaatimattomia ja takuuvarmoja kukkijoita, peittävät hyvin niille annetun tilan ja jaksavat hämmästyttää täydellisen yksinkertaisella ja selkeänvärisillä kukinnollaan, sekä puolivarjossa että auringossa. Maa niiden juurella on perusmustaamultaa, lannoitetta ne saavat keväällä pienen ripauksen.

Pihallani on neljää eri lajia ja viittä lajiketta kurjenpolvia. Ensin kesäkuun puolivälissä kukkaan ehtivät hyvät peittokasvit, tuoksukurjenpolvet (Geranium macrorhizzum), punaisena ja valkoisena ('Album'). Heti perään kukintansa aloittavat tarhakurjenpolvi (Geranium x magnificium) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum 'Vision'), joka kylläkin tuntuu häviävän pikkuhiljaa.

Kuvassa tuoksukurjenpolvet, tarhakurjenpolvi ja alinna verikurjenpolvi.

Näiden lisäksi joukossa on joku, jonka lajista en ole varma. Se on noin 40-50 cm korkea, vaaleansinikukkainen. Arvelen sen olevan loistokurjenpolvi (Geranium 'Johnson's Blue'), kuvassa alla. Muistelen, että ostin sen Backaksen loppuunmyynnistä, varma en ole siitäkään. Tässä sen huomaa, muistiinsa ei pidä luottaa, vaan pitää kirjata kaikki ylös. Ja vielä muistaa laittaa kaikki sepustukset yhteen ja samaan läjään... josta ne lopulta pitää muistaa siirtää tietokoneelle kaikenmuistavaan kasviarkistoon.

Jostain luin, että toisen kukinnan saisi aikaan leikkaamalla kasvin alas ekan kukinnan jälkeen, mutta en millään raaski riipiä hienoa lehdistöä matalaksi. Joten nautitaan vaan tästä yhdestä kerrasta sitäkin intensiivisemmin. Kaikkiaan kurjenpolvien kukinnasta saa puolivarjoisassa kasvupaikassa nauttia n. kuukauden ajan.

Kurjenpolvia aion hankkia jossain vaiheessa lisää. Niiden arvoa lisää se tieto, että ne ovat toisen lempparikasvini, pelargonin, esi-äitejä.