31. heinäkuuta 2011

Ruotsalaisia kruunuja

Allt om Trädgård -lehti on mukavaa selattavaa, samoin kuin lehden pikkumainosten linkit. Pikakatsaus linkkien takaa löytyneeseen osoittaa, että kruunut ovat ruotsalaisissa puutarhoissa nyt todella in.


Tällainen metallinen prinsessakruunu löytyy alltfortradgard.se-verkkokaupasta hintaan 199 kruunua (23 euroa). Tämän alla viihtyisi varmaan joku söpö pieni amppelityyppinen kasvi tai kynttilä. Näitä kruunuja on montaa eri mallia, prinsessasta kuninkaaseen.

Tämä teline on kivan näköinen, köynnostueksi sitä ehdotetaan. Hintaa hänellä on 469 kr (54 e).


 Samaisesta kaupasta löytyy komea pyykkiteline pihan perälle.


Ei ole kruunua koristeena, mutta tällainen veistoksellinen metalliteline menee ilmankin, eikä tarvitsisi ihan perimmäiseen tontinnurkkaan piilottaakaan :) Hinta 3699 kr (426 e). Kaupasta postitetaan Suomeenkin, täytyy vaan ottaa yhteyttä heihin ensin, varmaan postituskulujen sopimiseksi. Tällaiset olisivatkin sopineet hyvin majesteetillisten asuntomessutalojen pihoille...

Ja jos kruunutyyppistä suojaruukkua etsii, niin Mr. Fredrikiltähän niitä.


Tämä messinkinen kuninkaallius on mallia "Duchess", halkaisija 8,5 cm ja hinta 210 kr (24 e).

Uushopeainen "Prince" on halkaisijaltaan 14 cm.


Hinta ei teemasta tykkäävien päitä varmaan huimaa, 425 kr (49 e) tästä saisi pulittaa. En löytänyt tietoa, että postitetaanko näitä Suomeen, mutta uskoisin sen järjestyvän, jos kauppiaaseen ottaa yhteyttä.

Kahlaamillani webbisaiteilla Välimeren seudun henki tuntuu olevan hip ja pop.


Tämä toskanalainen, puoli metriä korkea uurna irtoaisi Medelhavstorget.se-kaupasta hintaan 3759 kr eli 433 euroa. Siinä on oma jalusta, mutta ihan tavallisille savipytyille sopisivat tällaiset leijonatassut.


Kun ruukun nostaisi hieman ylemmäs maasta, niin muurahaiset eivät menisi niin hanakasti tekemään sinne pesää. Hintaa yhdellä murkunvartijalla on 69 kr (8 euroa). Suomeen toimittamisesta ei ollut mainintaa, mutta kysymällähän se selviäisi. Näitä savitassuja on putiikissa monenlaisia.

Hieman modernimpaa muotoilua löytyy Nordgrosta, jossa myydään muun muassa tällaista vinkeää lintukylpylää.


Sen saisi puun oksaan roikkumaan, kiva idea. Hintaa idealla ja toteutuksella ehkä turhan kovat 1250 kr (144 euroa).

Sen sijaan perinteistä omenakoria etsivälle tämä klassikko lienee harkitsemisen arvoinen ostos hintaan 447 kr (51 euroa):


Kori on käsin tehty, malli ja tekniikka ovat peräisin 1920-luvulta. Nordgro.se toimittaa tuotteita Suomeen.

Hauskaahan tuota naapuritarjontaa on kurkistella ja ruotsinkielen taitoa takaraivon takusesta pinnistellä. Ostamaankin saatan äityä, sillä löysin tällaiset silmää miellyttävät talon numerot Gardenhome.se-saitilta.


Kuva on kovin pieni ja suurennettuna pikselöityy, mutta jokaisessa metallinumerossa (kork. 11,5 cm) on siis pieni kukkanenkin. Söpöä, söpöä. Hinta vain 59 kr (6,80 e) kappaleelta, Suomeen toimitus on valittavissa ostolomakkeessa, minimiostos on 150 kr. 

Kahden numeron rahti Suomeen olisi maksanut 129 kr eli yhteensä koko satsi 28 euroa, mutta ostamatta jäi tällä kertaa tuon minimiostosrajan takia.

Samassa paikassa olisi tosin tällainen yrtinkuivaustelinekin (269 kr/ 31 e).


Tässä kohti täytyy pitää pää (kruunuton) viileänä. Kotoa kaappien uumenista löytyy kasvikuivuri, jonka ostamista pari vuotta sitten perustelin kaikenlaisilla pistämättömillä syillä. Nyt on siis käytettävä sähkövehje loppuun, ennen kuin voi siirtyä tällaisiin perinteisiin menetelmiin :o

This fancy stuff is sold in Swedish web shops. They love crowns very much in Sweden, I think. I would love too if we had Princess Victoria. She's so lovely, with or without a crown :)

30. heinäkuuta 2011

Nimet esiin, pliis!

Ruotsissa isot puutarhakauppiaat Blomsterlandet, Bogrönt ja Plantagen aikovat olla mukana lisäämässä yleistä puutarhatietämystä. Ne ovat luvanneet hoitaa asiat niin, että kasvien nimet ja hoitotiedot ovat yhteneväisiä, riippumatta siitä, mistä kasvin on ostanut. Näin kertoo Allt om Trädgård -lehti kesäkuun numerossaan. Hoppas att de lyckas!

Pihapuuhailijalle jää sitten omalle vastuulle pitää tuo tieto tallessa. Itselläni kesäkukkien lajikkeet näyttävät unohtuvan pian oston jälkeen, mutta yksivuotisten kohdalla se ei ole kovin iso ongelma. Tosin talvehditettavien pelargonien henkilöllisyys olisi kiva muistaa seuraavanakin keväänä tai sitten kun niitä lisäilee pistokkaista. Ei vaan millään meinaa ehtiä kirjoitella mitään ylös, kun pitää taimia istutella...

Tämän sähäkänpunaisen pelargonin kohdalla tosin muistiinpanovälineistä ei olisi ollut hyötyä, kun Prismasta hankitusta, Huiskulan kasvattamasta lajikkeesta ei ollut harmainta nimihavaintoa. Kukinto on osoittautunut oikein hienoksi, joten aion talvehdittaa tämän ja todennäköisesti lisätäkin. Valitettavasti nimettömänä.


Voihan sille antaa kotitarpeiksi oman nimen, kuten "Tulikki" tai "Räisky", mutta ei se ihan sitä ole, mitä noilla kasvien nimillä haetaan ;) Tosi jännät kyllä nuo ylimmäiset terälehdet, tuollaiset rullaantuneet.

Tämä on osa viinilaatikkoistutusta, jonka kyhäsin ennen juhannusta. Kesädaalia siitä jo nuupahtikin, korvasin sen tummanliilalla petunialla. Myöskään nukenkaulus ei liiemmin kuki, vaikka poksin paikka on ollut aurinkoinen ja sadepäivinä suojainen.


Näissä alennusmyyntikasveissa on kyllä se haaste, että miten ne saa soveltumaan yhteen värinsä, kokonsa, kasvutapansa ja kasvupaikkavaatimustensa suhteen. Esimerkiksi tuo riippapetunia on hiukan oudon värinen, haaleanvaaleanpunainen keltaisella keskustalla. Sille sopivien partnerien löytäminen olisi ollut helpompaa kevään runsaista kasvivalikoimista. Todennäköisesti olisin kuitenkin valinnut ihan toisen värisen yksilön, heh.

Toisaalta punahattujen nimet ovat olleet tiedossa, mutta nimet puolestaan eivät vastaa lajikkeen kuvausta :/ Neonvärisiksi siemenpussin kyljessä lupaillut punahatut Echinacea x hybrida 'Paradiso' ovat ihan puhtaasti perusvaaleanpunaisia ja valkoisia.


Ei se kyllä haittaa, ihania kukkia ne jokatapauksessa ovat, myös pörriäisten ja perhosten mielestä. Näitä voisi jakaa tai kylvää lisää toisaalle aurinkoiseen paikkaan, on muikean tanakkavartinen ja terve kasvi.

Sen sijaan täysin terveitä eivät ole kirsikkatomaatit, joista pölähtelee lentoon pieniä valkoisia siivekkäitä. Olen suihkutellut niitä pari kertaa mäntysuopasuihkeella ja pari kertaa kovalla vedenpaineella, en tiedä, onko se auttanut, mutta tomaatteja on kaikesta huolimatta kypsymässä.


En tiedä sitten, maistuvatko nämä 'Tumbling Tomit' ihan saippualta, hah. Se olisi luonteva päätös näiden ei-niin-ruusuiselle taipaleelle: hidasta kasvua, koulinnan jälkeistä jurotusta, paleltumis- ja palamisvaurioita sekä ötököitä. Taidan ensi vuonna kyllä kokeilla taas 'Tiny Timejä' ja 'Majaa', molemmat kasvoivat melkein ongelmitta ja tekivät erinomaisen sadon - melkeinpä identtisissä olosuhteissa kuin tämän vuoden lajikkeet.

Tuossa Allt om Trädgård -lehdessä oli paljon kiinnostavia pikkumainoksia (kyllä, mainokset voivat olla kiinnostavia), ajattelin kahlata niissä mainostettuja verkkosivustoja läpi tämän viikonlopun aikana. Jos jotain erityisen kiehtovaa pompsahtaa esiin, niin postaan huomenna aiheesta. 

Sen verran jo ehdin kurkata, että Odlarglädjen.se -kaupassa myytävät siemenet on lajiteltu myös hienosti kylmänkestävyyden, kasvuvyöhykkeen, maaperän ja valontarpeen mukaan. Nehän ne ovat tärkeimmät asiat, kun pihalleen kasveja miettii. Sen nimen lisäksi ;)

Tomatoes finally on their way! These Tumbling Toms have been quite slow but luckily at last they are beginning to blush. On the other hand pelargoniums purchased from the corner store are jazzy red but unfortunately nameless. Can't have it all, I guess :/

28. heinäkuuta 2011

Pulleita ja punervakylkisiä

Mansikka-aika alkaa olla lopuillaan, snif. Punaiset pullukat tuntuvat kyllä kultaakin arvokkaammilta, sillä kultaa saa rahalla koska vaan, mutta suomalaisia mansikoita ei.


Nämä kaunottaret ovat Koivistoisen Mansikkapaikalta Vantaalta, josta saa mansikkaa kuulemma vielä ensi viikon ajan. 

Kotosalla karhunvadelma alkaa kypsytellä mustia marjojaan. Tai no, tummanliiloja ne ainakin ovat.


Tämän 'Sonjan' maku on mehukas ja maukas, tosin vertailukohtaa ei ole, kun pihalla kasvaa vain tämä lajike. Eikä enempää taida tulla, sillä kasvi vie tilaa kuin draamakuningatar illanistujaisissa. Eh. 

Ruusupapu, jonka havahduin kylvämään vasta 11. kesäkuuta, on kasvanut noin 1,5-metriseksi ja avannut ensimmäiset kukkanuppunsa. 


Mahdollisuudet saada tästä täysikasvuisia papuja ovat aika pienet, ellei lämmin ja aurinkoinen sää jatku pitkälle syksyyn. Mutta ei se mitään, nuo kaksiväriset kukat ja köynnöstävät versot ovat mukavaa katseltavaa ilman satoakin.

Sen sijaan siniset sottayllätykset, joita pulut olivat järjestäneet, eivät olleet kivaa katseltavaa. Niinpä mustaherukkasato piti poimia talteen, eikä jättää sitä ulkona naposteltavaksi. Mustaherukoita tuli yhdestä vanhasta, omillaan kasvavasta pensaasta reilut kaksi litraa vielä senkin jälkeen, kun höyhenveikot olivat oman osansa syöneet. Sen lisäksi niin ikään vanha ja oman onnensa nojassa kasvava valkoherukka teki vielä vajaan litran sadon. Keitin ne hilloksi.


Kolme litraa marjoja, vajaa desi vettä, kiehautus ja reilut 2/3 kiloisesta hillosokeripussista (tai vähemmän hillo-marmeladisokeria) sekaan. Mietoa porinaa 15-20 minuuttia, puolen tunnin jäähdytys ja hillo kuumennettuun lasipurkkiin. Siinä se säilyy jääkaapissa useita kuukausia. Maistuu hyvältä luonnonjogurtin, murojen ja puuron päällä. Eivätkä linnut todellakaan pääse osingoille.

Strawberry crop in Finland is almost eaten :( You can buy gold anytime if you have the money but Finnish strawberries you can't have whenever you want. That's why I think they're Very Precious.

Blackberries are maturing, they're just lovely with their blackish purple chubby appearance. And they taste lovely, too. Thanks to these two facts it's possible to bear the million thorns it carries on its branches. 

Made blackcurrant jam to save the berries from the birds and myself from cleaning the bird shit, ha. Three litres of black and white currants, a little water and 750 g of jam sugar. Let them boil tenderly for 15-20 mins and let cool for 30 mins. Heat the glass jar and pour the blue delicacy in it. Enjoy with porridge, cereals or unflavoured, "natural" yoghurt. Don't have to share with birds ;)

26. heinäkuuta 2011

Kreikkalaisia ihmekukkia

Odottavan aika on taas ollut pitkä, mutta mikäs on ollut odotellessa, kun palkinnoksi saattaa pumpsahtaa muutama miniskuukkeli kukka... Kreetalta kerättyjen mökinihmekukkien (Mirabilis jalapa) siemenistä kasvaneet taimet ovat nyt venähtäneet täyteen mittaan – ainakin suomalaiseen täyteen mittaansa.


Toisessa ruukussa on kolme tainta, jotka ovat kasvaneet valkoisen ja vaalenpunaisten kukkien siemenistä, ja toisessa ruukussa on kirsikanpunakukkaisten yksilöiden jälkeläisiä. 

Kirsikanpunakukkaisista siemenistä kasvoi taimia, joiden varsikin oli punertava. Ensimmäinen kukka aukesi, ja se on odotetun värinen.


On tuossa kyllä jotain mietoa kaksivärisyyttä, keskusta on kirkkaamman pinkkiä sävyä. Mutta yksiväriseksi tuota voisi luonnehtia, kun vertaa valkoisten ja vaaleanpunaisten jälkeläisten kukkiin.

Ensimmäinen kukka oli reippaasti yhdistelmää valkoinen ja pinkki:


Aika söötti, mielestäni. Mutta mitenhän tuon värin voisi selittää, kun niissä kasveissa, joista siemenet poimin, oli vain yksivärisiä kukkia?

Tänään tähän kasviin aukesi toinen kukinto, ja se näytti tältä:


Ta-daa! Samaa tyyliä kuin isosiskonsa. Jännä nähdä, ovatko kaikki loppukesän kukat samaa sarjaa, vai tuleeko toisiin taimiin yksivärisiä kukkia. Ehkä tämä kasvi nyt yrittää hyvitellä Kreikan isoja velkoja ja näyttää maan kaunista puolta rahanlainaamiseen tuskastuneille Pohjolan asukeille. 

Useamman vuoden ikäinen mökinihmekukka on viettänyt talvet kellarissa ja kukkinut uskollisesti joka kesä. Kukat eivät tosin enää ole monivärisiä, kuten kylvöä seuranneena kesänä, vaan ovat muuttuneet yksivärisiksi.


Vaikka lajikkeen 'Broken Colours' kukat olivat sekoitus valkoista, keltaista ja pinkkiä, niin nykyään esillä on vain keltainen väri. Luulenpa, että varsinainen kylvetty taimi on kuollut ruukussaan ekana talvena, ja siitä syksyllä pudonneet siemenet ovat itäneet keväällä. Näin kasvi olisi palannut takaisin jalostamattomaan väriinsä, joka tässä tapauksessa on kirkkaankeltainen.

Oli väri mikä hyvänsä, niin illansuussa avautuvan mökinihmekukan tuoksu on vieno ja kaunis. Sitä tuoksua voisi mieluusti nuuhkia mökillä, vaikka siellä Kreikassa.

Mirabilis jalapa (Four o'clock flower) whose seeds were brought from Greece have now started to bloom. Flowers are white-pink (seeds from white and pink flowered plants) and cherry red (seeds from cherry red flowered plants). 

The yellow one was originally multicoloured ('Broken Colours') but after spending one winter in the cellar it has turned bright yellow. Maybe that experience made it to want to keep the sun always around ;)

25. heinäkuuta 2011

Sinisiä yllätyksiä

Juuri, kun pääsin valittamasta, niin ihme tapahtui ja jalokärhö 'Jackmanii' suvaitsi kunnioittaa tätä kesää läsnäolollaan. Yllättävän eri aikoihin kukinta on alkanut neljällä, samassa paikassa kasvavalla lajikkeella.


Jackmanii taitaa olla oikein perusperuskärhö, mutta mukavaa vaihtelua tuo nelilehtinen kukinta kyllä on. Kukat ovat suht' isoja verrattuna esim. 'Hagley Hybridiin', joka tekee näin kukintansa loppuvaiheessa myös ihan pieniä vaaleanpunaisia kukkia.

Epämääräinen bambutukikehikko on naamioitunut huomaamattomiin kasvien alle ja taakse.


Tuossa vasemmanpuoleisessa paapelissa kasvaa juuri tuo 'Hagley', etualalla on 'Piilua' ja 'Warszawska Nikeä' ja keskellä roikkuu 'Jackmanii'.

Yritin yllättää itseni etsimällä sisäistä kukkiensitojaani, mutta eihän siitä askartelusta kauhean komeaa tulosta tullut, hah. Mutta koska kyseessä ei ole kovin vakava moka, niin laitan kuvan kimpusta tähän, sillä se sopii harvalla ajattelulla tuohon otsikkoon sinisestä yllätyksestä...


Ja sitä sinistä yllätystä edustaa tietysti tuo yksinäinen sinipallo-ohdake (Echinops bannaticus), hehheh. Keskellä raakaa maksaruohoa ja reunoilla jotain heinää pihalta, lisäksi verbenaa ja kaupan kotimaisia ruusuja. Kimppu onneksi kuitenkin kelpasi eiliselle synttärisankarille, kyhääjässään se herätti halun mennä sidontakursseille opiskelemaan perustekniikoita :)

Mutta nämä siniset yllätykset herättivät kyllä halun ostaa iso ritsa.


Mikä "iloinen" näky kotiintulijaa tänään odottikaan. Isot plötsäkkeet mustaherukkaisia linnunläjiä! Ja tekijät itse istuivat koivussa tyytyväisinä, eivätkä aikoneet liikkua mihinkään. En jäänyt heristämään niille nyrkkiä, sillä ammuksia sateli edelleen harvakseltaan alas.


Siellähän ne sepelkyyhkyt vatsat pullollaan istua nököttävät. Nyt tarhurin olisi viisainta käydä keräämässä mustaherukkapuskan sato talteen, ennen kuin koko piha värjäytyy. Tämä lintukaksikko näyttää siltä, että se aikoo viettää lähipäivät bajamajattomilla marjafestareilla.

Some blue surprises around... like Clematis 'Jackmanii' who showed her flowers after one year's pause. The surprises at the paving aren't as likeable. The two wood pigeons on the birch had their dinner at the blackcurrant bush and felt like staying around afterwards. I got to clean their compliments.

23. heinäkuuta 2011

Kuntta kukassa

Merelliset terveiset Pohjois-Pohjanmaalta, on siellä vaan aina yhtä ihanaa maisemaa tällaiselle pääkaupunkiseudun asukille. Valoakin riitti melkeinpä yötä myöten, ja kun taivas on korkealla ja maasto alavaa, niin sitä valoa tuntui olevan mielettömästi. Ah, saisipa sitä herkkua purkkiin talven varalle.

Aina yhtä kaunis kuntta oli pukeutunut keskikesäiseen asuun. Variksenmarjat näyttivät jo kypsiltä.


Variksenmarja (Empetrum nigrum) sopii kuulemma miedon makunsa vuoksi esim. karviaismarja- tai raparperihillon yhdeksi elementiksi tai kuivattuna jauheena "superruoaksi" vaikka jogurtin kanssa nautittavaksi. C-vitamiinia marjassa on runsaasti, mutta varikset eivät sitä Wikipedian mukaan ravinnokseen käytä, kanalinnut kylläkin.

Myös kanerva (Calluna vulgaris) oli avannut vaaleanpunaisia kukkiaan.


Näiden rinnalla kasvaa paria eri jäkälää.


Tuo palleromainen, vaaleanvihreä laji lienee palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris) ja etualan harmaampi laji on ilmeisesti harmaaporonjäkälä (Cladonia rangiferina). Asiaa paremmin tuntevat, korjatkaa, jos olen ihan hakoteillä, kiitos :)

Noihin kasveihin kun vielä lisää muhevanvihreitä pieniä männyntaimia ja tummempaa katajaa, niin värikokonaisuus on täydellisen harmoninen. Kyllä luontoäiti osaa tämän homman.

Kotosalla kasvit olivat jatkaneet elämäänsä poissaolostani huolimatta, heh. Myös kaikenlaiset ötökät olivat löytäneet tiensä yhteen sun toiseen kasviin, niin että mäntysuopaa sai sumutella ihan pilveksi asti. Luulen, että kirvoilla on kovempi halu lisääntyä kuin mulla on halukkuutta tarttua sumutinpulloon, joten kohta lehdet ja kukkanuput ovat taas täynnä ei-toivottuja vieraita. 

Muun muassa krassi vetää luokseen mustia munia tuottavia ötököitä. En jaksa tarkastaa, mikä siipiveikkolaji on kyseessä, ei kiinnosta näin kuumana päivänä... mutta liiskailen niitä sitten aina ohi kävellessäni, sillä haluaisin kyllä nähdä, miten kirsikanpunaisen krassin taru etenee. Väri on nimittäin hiukan "epävarma hot pink", siihen on alkanut tulla useamman kukan jälkeen oranssia sävyä. Tässä kukat vielä melko punaisia:


Mutta tässä varressa kukat ovat jo selvästi oranssinpunaisia:


Ei siis onnistu ihmiseltä sama kuin luontoäidiltä... värien massiiviset manipulointiyritykset tuntuvat kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Mutta varsin hauskaa on tutkia ja todeta näitä ilmiöitä.

Myös koristemaissi tuottaa jänniä ilmiöitä. Ne kasvattavat toista vartta täysikokoisen vartensa tyvestä, ja siihen tulee tällainen erikoinen tupsu.


Öh, mikähän tupee tuo oikein on, kysyy maissinkasvatuksen ensikertalainen. Selitys löytyykin hetkessä (mainosta mukaillen) interneteistä: siitähän muodostuu maissintähkä. Kasvin verson latvassa huituloivat hedekukat, tähkissä sijaitsevat emikukat. 

 Kuva: Wikipedia

Eli hedekukkahuiskula on tuo vihreä viuhka ja hiustupsu jää sitten kehittyvän tähkän kruunuksi. Huh, onpas monimutkainen systeemi näin äkkiseltään.

Eilinen päivä taisi olla kesän kuumin, taisi se 30 asteen raja mennä rikki täällä Helsingin seudullakin. Ilma seisoi ja tunnelma oli laiskanpulskea, mutta kimalaistyöläisellä ei ollut lomapäivää.


Siellä se huhki virginiantädykkeen pikkuisissa kukissa iltaseitsemän aikaan. Liekö ollut iltavuoro hällä. Mutta tuo kasvi (Veronica virginica 'Alba') on ihana, sitä täytyisi ehdottomasti saada lisää. Tässä postauksessa tarkempaa tietoa kyseisestä perennasta.

Ensi syksyksi ja talveksi olisikin itämässä pieni suunnitelma. Koska perennatilaa tarvittaisiin ehdottomasti lisää, samoin kuin ns. tyhjää istutustilaa pikkutaimille sekä vapaata tilaa suorakylvöille, niin nurtsipihalle pitää hahmotella lisää kohopenkkejä. 

Mikäs sen mukavampaa pimeänkarkotustekemistä. No eipä juuri mikään :)

Ornamental corn 'Quadricolor' is ripening its spike below that funny hair. This is my first time as a corn farmer so all the progress of this plant seems sooo exotic.

On the other hand, exotic Nasturtium 'Jewel Cherry Rose' didn't like her looks as a hot redhead, she's turning her shade back to carrot, little by little.

15. heinäkuuta 2011

485:n odotuspäivän palkinto

Toissakeväänä kylvetyt punahatut ovat alkaneet vihdoin availla kukkiaan. Valkoinen Echinacea purpurea 'White Swan' on nimensä mukaisesti ihan blondi.


Toinen lajike on  E. x hybrida 'Paradiso', josta Impecta Handelsin siemenpussi kertoi, että se on "hybridkomplex med oväntade färgkombinationer från vitt, gult och rosa till neonröda nyanser".

Ja mitä on todellisuus? Se on jotakuinkin vaaleanpunainen.



Tämä alempi on vasta avautumassa paremmin, joten ihan tarkkaa kuvaa siitä ei vielä saa. Eikä tällä kameralla (Canon G5, noin vuodelta 2004) enää taida saada ihan parhaita kuvia, tuo vasen alareuna tuntuu olevan epätarkka vähän joka otoksessa... noh, se on sitten alettava miettiä uuden hankintaa, sillä puutarhan kuvailu on tosi mukavaa ja hyvillä välineillä varmasti vielä kivempaa.

Sävyjä luvattiin siis valkoista, keltaista ja roosaa, jopa neonpunaisin nyanssein. Hmm. Muutama kasvi näyttää kyllä kukkivan vaaleampana, kuin nuo ylläolevat enemmistön edustajat.


Tämäkin on melko vauva vielä, joten viikon päästä olen viisaampi tässä väriasiassa. Tällaista allaolevaa kuvaa siemenmyyjä tarjoaa, mutta kai tuo värinkehitys voi olla kiinni mm. maaperästä ja valo-olosuhteista? Tosin siitä ei ollut missään mainintaa, tosin-tosin sellaisia asioita ei mielellään tietysti mainitakaan... heh.

Kuva: www.impecta.se

Onneksi kukkia on tulossa runsaahkosti, eikä kukinta ole kuin vasta pääsemässä vauhtiin tulevan viikon aikana, sillä joudun jättämään nämä kauan ja hartaasti odottamani perhosmagneetit lomareissun ajaksi. 


Toisaalta matkalle lähtö ei tee ollenkaan tiukkaa. Kyllä ihmisen on hyvä aika ajoin nähdä muutakin kuin terälehtiä ja rikkaruohoja.
Mukavaa keskikesäistä viikkoa kaikille!

Echinaceas sown in March 2010 are flowering for the first time. Echinacea purpurea 'White Swan' have pure white petals as promised but E. x hybrida 'Paradiso' haven't yet shown her "unexpected colour combinations from white, yellow and rose to neon red nuances".

Well, I won't be in the garden next week, maybe they'll develop all these neon colours while I'm away ;) But it's ok if they don't. The main thing is that Coneflowers allure butterflies, in all colours.

13. heinäkuuta 2011

Vesipestyjä kiviä

Eilen oli ryhdyttävä kivipesuun, kun etupihan liuskekivistä ei enää erottanut värisävyjä. Pääkaupunkiseudun pienhiukkaset olivat tehneet niiden päälle neljässä vuodessa harmaan maton. Lisäksi koivut valuttavat keväisin reippaasti tahmeaa mahlaa, joten tuohon kohtaan tarttuu likaa ekstrahanakasti.

Pieni painepesuri hoiteli homman näppärästi, ilman pesuaineita ja aika vähällä vedelläkin. Meteli oli ainoaa saastetta, mutta melko nopeasti oli nuo kivetykset käyty läpi. Vasemmalla pikasuihkun jälkeinen tulos.


Huh, kylläpä olikin likaista...! Muualla pihalla, koivuttomilla alueilla, ei noin mustaa ollut. Mutta nyt sitten hehkuu taas. Ehkäpä nuo voisi pesaista joka kesä, ainakin tuosta mahlavaluttamoiden alta.

Kahta rinnakkaista väriä näkyy myös kärhökasvustoissa, kun Clematis 'Piilu' ehti kukintaan mukaan.


Ehdin jo uumoilla 'Piilun' (vas.) hiipuneen, mutta turhaan hosuin. Sieltä se punnersi 'Hagley Hybridin' kaveriksi. Lisäksi neljä vuotta sitten istutetuista kärhöistä kukkii 'Warszawska Nike', mutta sininen 'Jackmanii' ja valkoinen 'Marie Boisselot' ovat loistaneet poissaolollaan ainakin viime kesän. Ehkä ihme vielä tapahtuu, sinivalkoinen sellainen?

Sinistä näkyy sentään kartiotuijien tyvellä, jossa C. 'The President' väläyttelee tasavaltalaista väriään.


Tosin tätä iloa on nähtävillä vain kahden kukan verran, kun tuo paikka on niin niukka-aurinkoinen. Mutta kasvi on elossa, ja jos tarhuri viitsisi, niin hän siirtäisi pressan parempaan paikkaan syksyllä. Laitetaan to do -listalle.

Valkoista välkkyy onneksi liljojen suunnalta, joten kyllähän sitä sinivalkoista tunnelmaa kuitenkin vähän kaivelemalla löytyy.


Eli ihan turhaa voivottelua tuo kärhömurhe, näistähän saa melkein yhdellä katsomisella sinivalkoisen boogien. Ja kun vielä kivet ovat puhtaat, niin ihan hyvillä mielin voi vajota keskikesän leppeään tekemättömyyteen, liki isänmaallisissa tunnelmissa.

Ja se pesuri, se oli Black&Decker PW1400TD. Pieni, kevyt ja yllättävän tehokas. Ja yllättävän hyvä Black&Deckeriksi. 

This is how the slates in front yard looked after four years of air pollution and birchs' sap which works like glue to all kind of dirt. Some pressure washing and stones shine again. No detergent needed.

And some Finnish blue and white colouring in the garden, unfortunately not in the same flower bed. Those colours are actually really cool in garden, maybe I should try to create an area of only blue and white flowering plants...? Soon the lawn (or the green growth on the ground called lawn) has to go. More borders, please!

12. heinäkuuta 2011

Kiitos, orvokit!

Tammikuusta heinäkuuhun on pitkä matka, varsinkin, jos on pieni kasvi, jonka pitää kasvaa ja kukkia tauotta koko tuo aika. Ei ihme, että matkan loppupäässä, helteiden rääkkäämänä, orvokit alkoivat näyttää varsin reissussa rähjääntyneiltä.


Jokapäiväisen kuivien kukkien nypinnän ansiosta he kyllä kukkivat vielä, mutta kasvustoon oli pesiytynyt joku harmaata pintaa aiheuttava tauti. Pidin pienen hiljaisen hetken ja sitten kippasin heidät ruukuistaan ulko-oven vierestä lehtikompostiin. 

Tilalle hain Plantagenin alennusmyynnistä vuorimännyn (Pinus mugo 'Mughus'), kuunliljan (Hosta fortunei 'Aureomarginata'), jouluruusun (Helleborus niger) sekä yhden hopealehden/ hopeavillakon (Senecio cineraria).


Vuorimänty sai sinkkisen kodin. Täytyy vaan olla tarkkana kastelun kanssa, kun astian pohjassa ei ole reikää eikä tuohon mahtunut kovin paksua lekasorakerrosta. Nyt juuri sataa reippaasti, täytynee kohta nostaa hänet sisään suojaan. Havukasvit ovat tarkemmin ajateltuna aivan ihania...!


Tuosta keskellä nököttävästä jouluruususta olen myös iloinen, se on eka jouluruusuni. (My first helleborus. Ihan kuin joku puutarha-aiheinen paperitarvikesetti.) Täytyy istuttaa se syksyllä maahan talvehtimaan. Kasvin sai puolella hintaa (12,50 eur), mistä innostuneena unohdin katsoa sen tarkemmat tiedot muista ruukuista, tuossa ei ollut kuin hinta. No, Helleborus niger se oli, se on vahvahko muistikuva. Jos niitä on vielä kaupassa jäljellä, niin tarkastan, sillä näiden yläpuolelle, ikkunan alle tarvitaan myös jotain.

Kuunliljaa ei kuvassa kunnolla näykään, se on vasemmanpuoleisen risiininlehden takana. Ja kynttilälyhdyssä asuu nyt hopealehti. Tähän asti sielläkin on kasvanut sarviorvokki (Viola cornuta).


Ikkunalaatikon orvokeissa ei ollut jauho-ongelmaa, mutta ne näyttivät noiden uusien arvokkaiden vihreiden rinnalla turhan riehakkailta.


Heitin heidätkin pois, jätin kolme pikkuruukullista kehittelemään siemeniä ensi vuoden kylvöksiin. Lisäksi orvokkeja on edelleen yrttipenkissä, katsotaan mitä niiden kanssa tehdään.

Tähän telineeseen ei ollut nyt kuin pari pelargoni 'Mårbackaa' ensiavuksi. He eivät voi tuossa kauaa asustella, sillä aurinko ei paista siihen tarpeeksi kukinnan ylläpitämiseen.


Orvokeiden seassa kevään ja alkukesän viettänyt Mikki Hiiri jatkaa edelleen ulkoruokinnassa. Nyt hän katselee maailman menoa jouluruusun lehtien katveesta.


Kyllä puutarhailu on sitten kivaa! Myös kaikenlainen lapsetus on tässä lajissa sallittua ;)

Violas have fulfilled their job and it was time to substitute them with some fresh plants. Bought a Helleborus (H. niger), Hosta (H. fortunei 'Aureomarginata'), Dwarf Mountain Pine (Pinus mugo 'Mughus') and Dusty Miller (Senecio cineraria) from a sale. Those seem very cool and calm after wild and bushy violas. I liked them very much, they bloomed very briskly from April till today. I'll sow their "offspring" seeds next year.

Mickey Mouse, a Very Special Person from children's Early Years, spends his summer in a bucket. He seems always to be in a good mood so it's lovely to see him peeking behind the Helleborus leaves. I'm not a garden gnome person but this amount of goofiness is a must...