Syksyn sisukkaat

Joskus sitä yllättyy iloisesti juuri siitä kasvista, josta ei odota mitään. Niin kuin nyt pienestä syklaamista, jonka ajattelin kestävän kylmässä kasvihuoneessa pakkasöiden armoilla noin viikon. Mitä vielä, siellähän hän on viettänyt useamman viikon kaverinsa kanssa ihan tyytyväisen oloisena.

Itse asiassa syksyinen auringonporotus oli heille kova koettelemus, vaikka luulisi kaikkien rakastavan lämpöä. Saunaa.

Toinen iloinen yllättäjä on pelargoni, joka on nököttänyt ulkoilmassa pohjoisseinustalla eikä ole juurikaan vielä ottanut asiasta itseensä.

Poikkeuksellisesti en aio tänä syksynä ottaa yhtään pelargonia sisälle talvehtimaan, vaan annan kaikkien siirtyä kiertokulussa eteenpäin. Nyt tulee noin kolmen kuukauden aito puutarhatauko, ennen kuin chilien ja orvokkien siemenet multiin taas tammikuussa piilotetaan. Ja pelargonien siemenet myös, ei sen puoleen.

Tammikuussa kylvetyistä orvokeista on vielä voimissaan yksi ruukullinen.

On kyllä aivan ihanaa kuljeksia kasvihuoneeseen ja löytää nämä sieltä kukkimasta ihan muina miehinä. Sitkeitä sisaruksia, täytyy sanoa, sillä nakkasin ruukun pois näköalueelta joskus loppukesällä, että tuottaisivat siemeniä poimittavaksi. Eikä mitä, kun uutta kukkaa vaan pukkasivat, täytyi pelastaa ruukku sateilta turvaan.

Laitoin linturuokinta-asiat kunnolliselle tolalle, ostin isoja pusseja siemeniä ja pähkinöitä ja latasin ne isoon laariin valmiiksi sekoitukseksi.

Siitä on mukava ottaa mukaan ämpärillinen ja täytellä automaattia tirppisten iloksi ja sitä kautta omaksi iloksi.

Se on kuulkaa ylihuomenna marraskuun alku. Siitä ei runolauseita oikein synny, mutta toivotaan, että aurinko pääsee näyttäytymään eikä sade piiskaa meitä länään :)

Leppoisaa uutta viikkoa!

Siniseksi meni

Heippa ihmiset, niin se on aika tullut tervehtiä suloisen suven keskiötä ja vuoden valoisimman yön hetkeä. Aika jännä, että juhannus voi tulla syksylläkin.

Minulla puutarhainnostus on jotenkin vaisua juuri nyt, liekö se innostusta ollenkaan. Samettikukatkin kävin kaupasta ostamassa, kun en saanut siemeniä multiin. Muuta en ole sitten ostanutkaan, ihme menoa. Orvokkeja kyllä on mukavasti, niitä tuli tänäkin vuonna, mutta värit ovat lähteneet liikkumaan vahvasti kohti sinistä. Siemencocktailista ei tullut yhtään pientä keltaista, valkoista tai oranssia, vaan kaikki ovat liiloja tai sinisiä. Keltaisia täpliäkään ei ole kuin muutamilla yksilöillä.

Nuo suurempikukkaiset vaaleanpunaiset ovat emojensa emoista kerätyistä siemenistä, niissä väri on pysynyt muuttumattomana.

Tummempaa ja vaaleampaa violettia vaan joka puolella. 

Pihakivienkin raoissa.

Syreeni on ollut ihan hurjana tänä vuonna, jokaisessa oksassa on nippu kukkia. Pensas on varmaan useampia kymmeniä vuosia vanha, itse olen sitä 15 vuotta katsellut, ja ekaa kertaa tällainen kukkatulva.

Tuoksu on ollut lievästi ilmaistuna huikea. Ah. Ja sehän tässä syys-kesässä on mukava, että mikään ei kuki nopeasti, vaan syreeniäkin on jo pari viikkoa tuoksuteltu ihan kummasti. 

Niin pysyvät alppikärhön kukat paikallaan.

Niin kitkuttavat chili Explosove Emberin kukat samoissa asemissa viikosta toiseen.

Eikä ryöpsähdä ruohosipuli turhanpäiseen roihuun, vaan kukinto pysyy salaattikelpoisena koristeena päivästä toiseen.

Taivas on ollut välillä sininen, joinain iltoina punaisensininenkin. 

Joinain iltoina myös huulet ovat olleet siniset, kuten tässä pari viikkoa sitten Perämeren rannalla puolenyön aikaan. Onneksi yllä oli pilkkihaalarit, niin muu ruumis ei sinistynyt. Tämän auringonlaskun myötä toivottelen teille kaikille

leppoisaa ja kaunista juhannusta!

Terkut Teksasista

Everything is bigger in Texas, kuuluu sanonta, ja liki kolme tuhatta kilometriä paikkoja katseltuani alan uskoa siihen. Hieno road trip takana – parin viikon ajalta elämyksiä ja kokemuksia, joita sulatellaan vielä pitkään.

Viimeisen autoilupäivän viimeinen kohde oli Fort Worthin kasvitieteellinen puutarha. Mikä ihana keidas moottoriteiden ja pilvenpiirtäjien kainalossa!

Saddle up, mennään katsomaan. Aloitetaan japanilaisesta puutarhasta.

Punakardinaali (Northern Cardinal/ Cardinalis cardinalis) sointui vaahteran sävyyn. 

Tämän linnun nimeä en ole vielä ehtinyt selvittää, värejä piisasi hänelläkin. Herralla siis.

Fort Worthin kasvitieteellinen puutarha on perustettu vuonna 1934, se on Teksasin vanhin laatuaan. Japanilainen puutarha on rakennettu vuonna 1973. Siellä oli aivan huikaisevan kaunista.

Puutarhassa kaarteli kiva metsäpolku – suomalainen taitaa tuntea olonsa kotoisaksi missä tahansa, missä on reilusti puita.

Lehtipuiden lehtien koko muistutti, että subtrooppisella alueella tässä mennään. Ja kyllä, ilman lämpötilakin siitä muistutti, ihanat 26-29 astetta Celsiusta keskimäärin päivisin koettiin.

Kuvat eivät oikein kerro asioiden mittakaavoista, mutta tämä Magnolia grandiflora on nimensä mukaisesti kohtalaisen kookas.

Tässä kukan koko suhteessa ihmiskäteen.

Magnolia grandiflora eli Southern Magnolia on ikivihreä puu, joka voi kasvaa yli 20 metrin korkuiseksi. Se on kotoperäinen laji Etelä- ja Itä-Teksasissa, kasvaa purojen ja jokien varsilla. Ei ihan pikkupihojen kasvi:

Ruusut kukkivat Teksasissa huhti-toukokuun vaihteessa ja uusi kukintabuumi on lokakuussa. Keskikesä on paahtavan kuuma, päivät ovat yli 40-asteisia. Nyt oli ruusuistakin mukavat ilmat.

Ja kelit olivat varmasti myös tikutaku-oravan mieleen.

Osuimme trippeinemme oivaan saumaan: Teksasin alueella oli satanut erittäin runsaasti useamman viikon ennen huhtikuun loppua, jolloin sateeseen saatiin hieno tauko. Sade alkoi melkein heti lähtömme jälkeen uudestaan, säätyyppi toi mukanaan myrskytuulia, tornadoja ja tulvia. Huh.

Teimme reissun siis kreivin aikaan. Ja tämä kello kävi myös ihan oikeaa aikaa. Ja oli suuri.

Pää oli kaikesta näkemästä pyörällä kuin Dallasin kaupunki, joten kovin tarkkoja kirjauksia ei kasveista ole. Mahtavaa oli vaan nauttia kaikesta, mitä aistit sisään kantoivat.

Tämän laitoin muistiin, hän on sinisalvia Salvia farinacea 'Victoria’, jonka emokasvi kasvaa natiivisti Texasissa, New Mexicossa ja Mexicossa. Hohtava sinisyys!

Punainen oli puolestaan punaista Red Yucca (Hespelaroe parviflora) -kasvissa. Teksas-natiivi, korkea kukinto, kestää kuivuutta - lienee välttämättömyys, jos aikoo paahteessa selvitä.

Ja katso, käärme oli luonut nahkansa ja joku nostanut vanhan nahan kaikkien ihasteltavaksi. Luonto on kyllä kiehtova juttu, ja onneksi käärme uusine nahkoineen pysytteli jossain näkymättömissä.

Tämmöinen pikkulisko ei säikyttänyt, söpö vihreä veijari.

Puutarha on runsas ja kaunis, suosittelen poikkeamaan, jos siellä päin ajelette. Viimeiseksi kuvaksi laitan näyn, joka parkkipaikalla silmiin osui. Puutarhan ravintolassa oli juuri meneillään lounastilaisuus, jossa joukko tyylikkäitä ladyja keskusteli ja nautti salaattia. Jotain heistä tilaisuuden päättymistä kiltisti odotti tämä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Liilaksi meni

Eilen oli huikea kevätpäivä ja tänään on piukeat jalanlihat. Sitä se kauden ensimmäinen Oikea Kuntoilupäivä aina teettää. Mutta valita en, vaan nautiskelen. Voihan niitä portaita laskeutua alas taas jonain toisena päivänä, kun reidet antavat mahdollisuuden.

Mutta nyt kasveihin, ei tämä mikään sporttiblogi ole.

Tiiättekö, mitä tein? No päällystin muovilaatikon säkki- elikkäs juuttikankaalla. Leikkasin palan, taittelin ja tökin reunat multaan cocktailtikuilla. Niin juuri, niillä tikuilla, joita jäi merkkaustikkuaskarteluista vielä jäljelle.

Sanoisin näin valmista katsellessani, että ensi kerralla laitan kangasta kaksinkertaisesti, jos se on näin harvaa. Mutta kauempaa katsottuna on aika kiva, luonnollisemman näköinen kuin valkoinen muoviaski. 

Orvokit ovat kovasti avautuneet kukkimaan, mutta mitä ihmettä, kaikki ovat olleet järestään sinisiä tai liiloja. Missä ne vaaleankeltaiset ja oranssit ovat? Onko vaaleus katoavaista?

Yrttikärry Herbarette 3000 DLX on rullattu ulos talvipiilostaan. Hienosti on ruohosipuli jo lähtenyt versomaan.

Sinistä ja liilaa on myös kärryn vieressä. On kyllä nättiä pitkästä aikaa – ja muutenkin, vaikka ihan lyhyestäkin aikaa. Mikä väri tässä nyt voisi harmittaa. Paitsi ehkä harmaanruskea, mutta taustavärinä toimii sekin.

Liilaa näkyy myös erään chilin kukissa, on joko Cheiro Roxa tai Fidalgo Roxa tai Explosive Ember (en muistanut tarkastaa) – joku, joka tekee myös hienon väriset hedelmät. Näette sitten.

Ja joku on jo ollut kauden kiireisin. Nimittäin chili Capsicum annuum 'Kori Sitakame', joka on pukannut ensimmäisen podin alle kolmen kuukauden kuluttua siemenensä kylvämisestä.

Ei mahda mitään, arvon viherbloggarit. Kausi. On. Täällä.