Syksyn sisukkaat

Joskus sitä yllättyy iloisesti juuri siitä kasvista, josta ei odota mitään. Niin kuin nyt pienestä syklaamista, jonka ajattelin kestävän kylmässä kasvihuoneessa pakkasöiden armoilla noin viikon. Mitä vielä, siellähän hän on viettänyt useamman viikon kaverinsa kanssa ihan tyytyväisen oloisena.

Itse asiassa syksyinen auringonporotus oli heille kova koettelemus, vaikka luulisi kaikkien rakastavan lämpöä. Saunaa.

Toinen iloinen yllättäjä on pelargoni, joka on nököttänyt ulkoilmassa pohjoisseinustalla eikä ole juurikaan vielä ottanut asiasta itseensä.

Poikkeuksellisesti en aio tänä syksynä ottaa yhtään pelargonia sisälle talvehtimaan, vaan annan kaikkien siirtyä kiertokulussa eteenpäin. Nyt tulee noin kolmen kuukauden aito puutarhatauko, ennen kuin chilien ja orvokkien siemenet multiin taas tammikuussa piilotetaan. Ja pelargonien siemenet myös, ei sen puoleen.

Tammikuussa kylvetyistä orvokeista on vielä voimissaan yksi ruukullinen.

On kyllä aivan ihanaa kuljeksia kasvihuoneeseen ja löytää nämä sieltä kukkimasta ihan muina miehinä. Sitkeitä sisaruksia, täytyy sanoa, sillä nakkasin ruukun pois näköalueelta joskus loppukesällä, että tuottaisivat siemeniä poimittavaksi. Eikä mitä, kun uutta kukkaa vaan pukkasivat, täytyi pelastaa ruukku sateilta turvaan.

Laitoin linturuokinta-asiat kunnolliselle tolalle, ostin isoja pusseja siemeniä ja pähkinöitä ja latasin ne isoon laariin valmiiksi sekoitukseksi.

Siitä on mukava ottaa mukaan ämpärillinen ja täytellä automaattia tirppisten iloksi ja sitä kautta omaksi iloksi.

Se on kuulkaa ylihuomenna marraskuun alku. Siitä ei runolauseita oikein synny, mutta toivotaan, että aurinko pääsee näyttäytymään eikä sade piiskaa meitä länään :)

Leppoisaa uutta viikkoa!