Hei hei, tammikuu

Enää muutama päivä, ja tämä talven pisin kuukausi on ohi. Sen kunniaksi piti leipoa. Pakastimesta löytyi tarveaineet; tienvarsiruusuja, apilankukkia ja ruiskaunokkeja. Kylmää vettä kakkuvuokaan ja ainekset sekaan, yön yli ulkosalla ja hetken lämmittely, kakku irti vuoasta ja nauha ympärille.

Siinä se on, hyvästijättökranssi.

Nuo kukat ovat melko huomaamattomia loppukesän yltäkylläyden aikaan, mutta nyt ne ovat itseoikeutettuja kuninkaallisia.

Olen tehnyt aikaisemmin jääkranssin pihlajanmarjoista ja kukan terälehdistä. Näistä kokonaisista kukinnoista tulee mielestäni kivempi kuin terälehdistä, pihlajanmarjat ja -lehdet toimivat myös hyvin.

Rasiasta tulvahti mahtava ruusun tuoksu, vaikka kukat ovat olleet tiukasti jäässä viimeiset puoli vuotta. Ihme juttu!

Sitten vaan kranssi takaisin ulos, omaan elementtiinsä, ja kakkuvuoka huuhtaisun kautta kaappiin.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

400: Kohti seuraavaa uutta alkua

Chileistä suurin osa on itänyt. Hurraa-huuto kylpyhuoneen lattialämmitykselle, muualla talossa eivät taatusti olisi itäneet vielä kuukauteen... sen verran viileä on wanha puukoti. No mutta siis, nyt alkoivat pikkuruippanoiden kasvien hengissäpitämisviikot ja -kuukaudet.

Tuntuu jännältä ja mahtavalta samaan aikaan. Olosuhteet ovat ns. haastavat (keino-olosuhteet), mutta nämä vihreät sirkkalehdet todistavat sen, että kevättä kohti mennään kiihtyvää vauhtia; monena aikaisempanakin vuonna tämä sama itämis-ilmiö tapahtui samaan aikaan ja niin vain rippanoista tuli aikanaan isoja kasveja, jotka tuottivat satoakin. Eli en ole ainakaan viikkotolkulla etunojassa :)

Kylvin jokaiseen pottiin kaksi siementä, ja monessa potissa molemmat ovat itäneet. Laitoin potit kellarin viherhuoneeseen kasvivalojen alle kasvamaan, katsotaan sitten parin viikon päästä, ovatko molemmat taimet hengissä. Tai kukaan taimista, hah.

Viherhuone on siis entinen hillokellari, viileähkö pieni tila, johon on laitettu kaksi loisteputkivalaisinta kattoon. Huoneessa talvehtivat pelargonit, joita varten pidän molemmissa valaisimessa yhtä kasvivalo-loisteputkea. Taimia varten laitan molempiin myös sen toisen lampun, niin valoa alkaa tulla kasvua varten parempi määrä.

Pelargonit ovat suurimmaksi osin ihan hyvässä kuosissa.

Siivoilin kuivia lehtiä ja kuolleita oksia pois, mukavaa puuhaa oli hypistellä kasveja. Kukaan pelargoneista ei kuki juuri nyt, taitaa olla luova tauko päällä.

Annoin heille kunnon kastelun jollain viherhuoneen uumenista löytämälläni luonnonainevedellä, oliskohan ollut jotain merilevätyyppistä lientä. No, hyvää se varmasti oli ;)

Huoneessa hengailee myös laatikollinen hyasintteja, joita en ole raaskinut nakata joulun jäljiltä mäkeen, vaan jotka ajattelin säästää keväällä ulos istutettavaksi.

Koskaanhan se jouluhyasinttien uudelleen kukittaminen ei ole oikeasti kunnolla onnistunut, mutta joka vuosi sitä lähtee samaan hajatelmaan mukaan. Että joo, kukkapenkkiin vaan, ihanasti yllättävästi keväisin perennojen seasta pyrskähtelemään. Kuitenkaan en koskaan saa aikaiseksi lannoittaa sipuleita, niin että ne saisivat tankattua ravintoa uuteen kukintaan... Juu ei, pöljän hommaa.

Kellarissa, ulko-oven vieressä on pieni ikkuna, jonka edessä daaliat talvehtivat ruukuissaan. Ne ovat tehneet honteloa, pitkää versoa, jotka armotta katkaisin. Yhden kasvin verso oli metrin pituinen ja sen päässä keikkui pikkusormenkynnen kokoinen kukkanuppu. Siihen oli kasvin pitänyt energiansa suunnata, poloisen. Toivottavasti jaksavat alkaa uuteen kasvuun sitten joskus maalis-huhtikuussa.

Joo-o, uutta kautta kohti, niin se vaan on. Ja tämä oli tasan 400. postaus tontilta, niin on aika mennyt mukavasti kuin iltamissa teidän kanssa viestiessä! Kiitos siis kaikille, jotka ovat piipahtaneet, kommentoineet ja mahdollisesti palanneetkin. On tosi hauskaa jakaa tätä harrastusta muiden samanhenkisten kanssa. Kohti viidettäsataa siis, erinomaisessa seurassa.

Purin korin

Aikansa kutakin, ja sesonkikukkia varsinkin. Alelaarin kuningattaret saivat poistua muualle draamailemaan, he antoivat kaikkensa, joka oli ihan riittävästi. Pyykkikori-istutuksen hyasintit lähtivät kellariin odottamaan mahdollista ulosistutusta (jos elävät siihen asti) ja kolmikukkainen amaryllis napsahti leikkokukaksi maljakkoon.

Saintpauliat laitoin häkkilinnuiksi, katosta roikkumaan.

Muut härpäkkeet menivät sinne, mistä tulivatkin, eli sinnetännetuonne. Ketä se kiinnostaa. Eh.

No juu, mutta kuitenkin, nyt katsellaan näitä ja reippaana kukkivia perhosorkideoja, joista tässä valkoinen yksilö. Hänellä on neljä kukkavanaa, se on mukavan monta.

Leppoisaa loppuviikkoa, kohta on tämä tammikuu entinen. Ah!

Sinitaivas ja parikymmentä periaatetta

Siirtelin äskettäin valokuvia laitteelta toiselle ja samalla havahduin siihen, että pohjoisessa sinitaivaassa on varmaan lukematon määrä sävyjä. Poimin niistä yhdeksän, jotka on ikuistettu viime vuonna eri puolilla Suomea. Kuvan ensimmäinen ruutu on viime huhtikuulta, viimeinen kuluvalta tammikuulta.

Ihana, elävä, kaikkialla läsnä oleva ilmainen taideteos tuo meidän pään päällisemme.

Tästä ikuisuusaiheen pohdinnasta onkin helppo siirtyä pohtimaan yhtätoista kysymystä, jotka sain vastattavakseni Pirkolta ja Tiinalta. Kiitos heille kivasta haasteesta, asioiden syvempi analysoiminen aika ajoin on oikeasti hyvä juttu.

Kysymykset ovat erilaisia, joten k-v-pareja tulee siis 22. (Hakekaa välipalaa.)

Pirkon kysymykset:

P: Millainen on unelmiesi puutarha?

G: Sellainen, joka antaa minun muuttaa mieltäni usein.

P: Minkä kasvin valitsisit puutarhaasi, jos ei tarvitsisi yhtään välittää olosuhteista vaan kasvi kuin kasvi takuulla menestyisi?

G: Kookospalmun.

P: Suositko jonkinvärisiä kukkia, hyljeksitkö jotakin toista väriä?

G: En hyljeksi mitään väriä, tällä hetkellä miellyttävät eniten vaaleanpunaiset, valkoiset, tummanpunaiset, oranssinpunaiset, siniset, raidalliset, liukuväriset... 

P: Millainen on tai olisi suosikki kesäkukkaistutuksesi? 

G: Runsas ja kookas, todella isoon saviruukkuun istutettuna. 

P: Onko kukkapenkeissäsi luonnonkasveja?

G: Kyllä, muun muassa pujoa.

P: Tilaatko puutarhalehtiä (kotimaisia tai ulkomaisia)?

G: Tilaan ja ostan.

P: Mihin puutarhaan haluaisit ystäväsi viedä ja miksi?

G: Omaani. Sitä vartenhan se on olemassa.

P: Onko puutarhasi lepo vai työpaikka?

G: Sekä että, fiiliksen mukaan.

P: Mikä on mielestäsi kaunein maanpeitekasvi?

G: Joku kurjenpolvi (Geranium, höm).

P: Mikä on lempipensaasi? 

G: Mustaherukka. Sen oksat tuoksuvat jo varhain keväällä niitä leikatessa, lehdet tuoksuvat pienellä sormien pyörityksellä ja marjat palkitsevat kesällä ohitseen kävelevän.

P: Oletko teettänyt tai tehnyt itse puutarhaan suunnitelman, vai istutatko hetken mielijohteesta?

G: Suunnittelen ja istuttelen hetken mielijohteesta. 

Tässä esimerkki suunnittelun ja spontaaniuden liitosta: kesäkukat, joita on valittu itsenäisinä lajeina, kasvatettu kokeilumielessä ja joista syntyneitä kukkijoita sitten yritetään yhdistellä keskenään ja asetella vierekkäin.

Tiinan kysymykset:

T: Kaikkien aikojen paras puutarhaohjelma?

G: Kaikki, jossa esiintyy brittiläinen Alan Titchmarsh.

T: Luottotaimistosi?

G: Aiemmin vantaalainen Backas, nyt sen lopetettua toimintansa se, mikä sattuu kohdalle osumaan.

T: Oletko innostuneempi puuvartisista vai perennoista?

G: Puut ja pensaat muodostavat perusrungon, jota perennat ja kesäkukat täydentävät... olen innoissani molemmista, mutta perennoihin pääsee useammin ja helpommin vaikuttamaan pienehköllä tontilla.

T: Kuulutko johonkin puutarhaseuraan tms?

G: Blogistanian Suureen Puutarhakerhoon.

T: Kuka on puutarhaguru, jonka kätten jäljet/filosofia on tehnyt sinuun vaikutuksen?

G: Pentti Alanko. Ihana, maanläheinen, kokenut guru.

T: Mikä on parasta talvisessa puutarhassasi?

G: Se, että se odottaa kanssani kevättä.

T: Onnistutko kylvöissä ja taimien esikasvatuksessa?

G: Yleisesti voisin sanoa, että kyllä, ainakin riittävästi.

T: Löytyykö puutarhastasi hedelmäpuu tai useampi?

G: Kaksi vanhaa omenapuuta, yksi nuori omenapuu, kaksi luumupuuta ja yksi kirsikka.

T: Entäpä jonkinlainen vesiaihe tai oletko aikeissa tehdä/hankkia sellaisen?

G: Joki virtaa vieressä, mutta lintuallas olisi kiva omalla pihalla.

T: Oletko valmis näkemään vaivaa jonkin tietyn kasvin vuoksi (esim talvisuojaus) eli kokeiletko arempiakin kasveja vai hyväksytkö puutarhaasi vain ns. varmoja menestyjiä?

G: Hyväksyn puutarhaani monenmoista, mutta en jaksa syksyllä innostua erityistoimenpiteistä. Ken pärjää, se menestyy.

T: Selkeää ja modernia vai rönsyävänhallittua kaaosta?

G: Sanoisin, että molempia, kiitos. Mutta jos sanan "moderni" jättäisi ekasta vaihtoehdosta pois, niin se voisi olla ensisijainen valintani. 

Haaste kuuluu lähettää eteenpäin, joten tässä 11 kysymystä, jotka on kerätty napsimalla sieltä täältä:

1. Suositko jonkinvärisiä kukkia, hyljeksitkö jotakin toista väriä?

2. Mikä on lempipensaasi? 

3. Onko kukkapenkeissäsi luonnonkasveja?

4. Kaikkien aikojen paras puutarhaohjelma?

5. Montako pussia siemeniä ostat vuosittain?

6. Harrastatko huonekasveja?

7. Onko kotonasi tekokukkia?

8. Milloin alkaa kevät?

9. Puutarhagurusi?

10. Selkeää vai rönsyävänrehevää?

11. Onko puutarhassasi marjapensaita?

Kysymyshaaste on kiertänyt jo jonkin aikaa, joten varmaan lähes kaikki ovat siihen törmänneet. Mutta jos innostusta riittää, niin toivoisin, että näihin vastaisivat tällä kertaa

GardenianKati 

Purlina

Mäntylän mummi

Muutkin saavat mieluusti vastata, jos kysymykset kutittelevat. En vain osaa tähän väliin nimetä enempää ihmisiä, jotka eivät nopealla silmäyksellä olisi juuri tähän vastanneet.

Ja tiedättekö, mulla on juuri nyt kiire. Tänään on mieheni ja minun Merkkipäivä ja lähdemme illalla sitä juhlistamaan. Menemme syömään pitkän kaavan mukaan (pisimmän kaavan, minkä tähän mennessä olen kuullut olemassa olevan), ja minun täytyy irtautua aikuisten potkupuvusta ja pukeutua nätisti.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Liaanilla on ruska

Hyydyttää se suomalainen talvi innokkaimmankin persoonan, kuten liaani Into-Lianan. Kasvu on hidastunut silmin nähden ja onpa lehdissä tapahtunut värimuutoksiakin. Intolla on ruska.

Tuo ihan ensimmäisenä pukannut lehtitrio on ruskettunut ja kohta irtoamaisillaan, yksi lehdykkä on jo lattialle tipahtanut. Samaa värin haalenemista on havaittavissa vanhemmassa kasvustossa koko matkalta.

Tässä vertailun vuoksi uusin, katon rajassa lonkeroiva verso, sen lehdet ovat vielä vihreät.

Pahoittelen muuten kuvien kamalaa valomaisemaa; liila kasvivalo ja kirkkaanvalkoinen kattolamppu eivät ihan sitä kauneinta valaistusta saa aikaan. Salamavalo olisi tehnyt tunnelmasta vielä kamalamman. 

Into-Lianassa on jännä piirre: olen siirtänyt katossa ilman tukea luikerrelleet versot alaspäin, roikkumaan muutaman narun varaan. Kaikkien versojen/ haarojen päissä on pieni tupsu, josta kasvin oletettavasti pitäisi joko kasvaa lisää tai josta sen pitäisi pukata uudet lehdet. No, kaikkien versojen päät ovat yksituumaisesti nuutuneet.

Tässä kuva tuoreimman verson päästä, se on vielä elossa ja näyttäisi jatkokasvattavan jotain.

Tässä vanhempi versonpää, se on kuivunut pystyyn, niille sijoilleen. Verson pää on musta.

Onko ohut pää paleltunut kalsalla ikkunalla? Onko kasvuvoima loppunut, valo ollut riittämätöntä? Kuitenkin Into on pukannut sitten uuden verson, eli kasvuvoimaa noin yleisesti on vielä riittänyt?

Nyt annoin hänelle ensimmäistä käteen osunutta ruokaa, se oli luonnollisesti bonsai-ravinnetta. Bonsai ja liaani, eksoottisia lajeja molemmat. Neste oli vaaleanpunaista ja enemmän kalium- kuin typpipitoista, katsotaan, mitä I-L liemestä tykkää. 

Onneksi valoisa aika on alkanut hi-taas-ti mutta oikeasti lisääntyä. Tekee tarhurille hyvää nähdä taas päivänvaloa töistä lähtiessä, tarhattava on saanut tänään päivällä nauttia oikein romakasta auringonpaisteesta. 

Eiköhän se Inton ruska-aika ole kohta ohi. Geraniumin kokema kaamos ainakin alkaa olla.

Odottavan aika alkoi

Sinnehää hyö mänt multii, ensimmäiset siemenet. Olipa jännää avata multapussi ja työntää kätöset sinne. Kyllä se ihan siltä itseltään tuntui ja tuoksui, maistanut en sentään.

Laitoin itämään chilejä, joita tilasin FataliiSeedsiltä. Neljän lajikkeen (+ yhden napostelupaprikan) lisäksi kaivelin siemenlootaa, josta löytyi neljää lajiketta lisää. No pakkohan niitä kaikkia oli vähän laittaa.

Tuota Capsicum annuum 'Pinokkiota' ostin viime keväänä Floriaden kaupasta, sen kehutaan kestävän viileitä säitä ja taivasalla kasvatusta. Tulisuuden asteesta ei mainita mitään, mutta luulen, että miedoimmasta päästä on hän. 

Lisäksi laitoin pari vuotta sitten hankittua C. annuum 'Hot Super Chilli F1':ä, oikein helppo ja satoisa lajike. Sitä olen myös talvehdittanut, yksi kasvi selvisi uuteen kesään ja tuotti taas oikein kivan sadon. 

Kokeilen tänä vuonna myös viime kesänä laihanlaiseksi kokemukseksi jäänyttä C. chinense 'Caribbean Antillaisia' sekä C. annuum 'Lombardoa', jollaista en muista koskaan hankkineeni enkä kylväneeni... mutta näin on tainnut käydä, koska avattu pussi hallustani löytyy :) Siemenet ovat olleet parasta ennen 09/ 2009, joten nähtäväksi jää, itääkö yksikään.

Laitoin kaikkia lajikkeita kaksi pottia, joihin kaksi siementä kuhunkin.

Näin on nelinkertainen mahdollisuus saada yksi taimi kutakin. Jos kaikki siemenet itävät, niin ollaan pulassa: eihän niitä pikkutaimia raaski pois heittää, vaan ne on koulittava omiin potteihinsa... ja sitten täyttyy kasvatustila jo pelkästään melkein chileillä. Ja muutakin olisi suotavaa voida kevään aikana kylvää.

Oli kyllä mukava kumitella viime vuotisia kirjoituksia muovisista nimiluiskista ja muistella, millaisia niistä kasveista sitten tuli.

Mukana hommassa häärivät tarhurikoirat Sandy ja Sulo (kuvassa joku osa jälkimmäisestä), hiukan kyllä hidastivat tekemistä siinä työalueella pörrätessään... Canis lupusten piikkiin laitan sen erheen, että kylvin vahingossa Super Chilliä neljään purkkiin. No, onpahan sitten vara-varataimia, eh.

Tarjottimen vein kylpyhuoneen lattialle, joka on mukavan lämmin.

Nyt sitten alkaa se tunnin välein pottien äärellä ihmettely, että joko, joko näkyy itua?! 

Laitan tähän listan tänään kylvetyistä lajikkeista, niin onpahan tieto sitten jossain yhdessä kasassa.

C. annuum 'De Cayenne'

C. annuum 'Hot Super Chilli F1'

C. annuum 'Lombardo'

C. annuum "Malawi Bird's Eye"

C. annuum 'Pinokkio' 

C. annuum 'Snack Pepper'

C. baccatum 'Fatalii Gourmet Aji Finlandia'

C. baccatum 'Omnicolor'

C. baccatum 'Quintisho'

C. chinense 'Caribbean Antillais'

Hui, onpas siinä monta mahdollista tulipuikulan alkua :) Hienoa, jos jaksavat isoiksi asti, kyllä minä ne hedelmät syön tai muille syötän. Niihin tulee muuten pienen treenin jälkeen oikein himo.

Linnuille tein lisää syötävää, johon en tosin lisännyt tulisuutta, ihan munkinpaistorasvalla heitä ruokin.

Kuoritut siemenet (auringonkukka, kaura, maapähkinä) ovat aika valjun värisiä, joten lisäsin taikinaan rimpsauksen kuorellisia auringonkukan datapankkeja.

Näin on vähän reippaamman näköinen kaakkunen. Vielä reippaampi hänestä olisi saatu lisäämällä kuivattuja karpaloita, mutta ajattelin syödä ne värinälkääni ihan itse. Just nyt! (Ja sitten käyn kylppärissä tarkastamassa tarjottimen tilanteen.)

5 x mielipiteenjakaja

Jotkut asiat jakavat ihmiset aika jyrkästikin akselilla kyllä–ei. Kuten esimerkiksi chili, siitä useimmilla on mielipide. Harvempi vastaa kysymykseen "Saako ruoassasi olla chiliä" että "Ihan sama", ainakin jos tietää kysyjän olevan chiliin mieltynyt.

Jos chiliä saa olla "vain aavistus", niin silloin lienee parasta jättää koko ainesosa pois, sillä sen poisjättämisestä ei koidu ruokalajille mitään sen dramaattisempaa, mutta hyvät chilit voi säästää tuonnemmaksi...

Noh, johdannosta asiaan, nimittäin siemeniin, tarkemmin chilin siemeniin. Niitä tupsahti postilaatikkoon FataliiSeedsiltä tänään kasvatusohjeiden kera ja tiedättekö mitä? Se tarkoittaa kylvöpuuhien alkavan ensi viikonloppuna. Niin siinä oppaassa nimittäin sanottiin, että vuodenvaihteessa olisi syytä aloittaa.

Ja minähän aloitan!

Tällaisia pipania multiin (turpeeseen) pitäisi upottaa:

Alhaalta ylöspäin pikkupusseissa lukee, että "Fatalii Gourmet Aji Finlandia", "Snack Pepper" (minipaprika), "Quintisho", "Malawi Bird's Eye" ja "Mustard" (sinappi, joka tuli ekstralahjana). Ja kun väsyneenä asettelee kuusi pussia jonoon, niin jonoon asettuu vain viisi, ja yksi jää kirjekuoreen. Se oli tällä kertaa "Omnicolor".

Chilit ovat lajeiltaan annuumeja ja baccatumeja, valitsin sieltä helpoimmasta päästä kasvatettavia.

Aikaisemmin olen kasvattanut muutamia lajeja, ja tykästynyt juuri helppoihin, "itsestäänkasvaviin"tapauksiin. Sato on tullut siinä sivussa, kukintaa ja kasvua ihmetellessä. Niitä on kuivattu ja niistä sitten paisteltu chilihilloa, palkoja on myös säilötty etikkaan.

Aina ei ole chilikään kasvanut kivasti, kuten viime kesänä, jolloin kuut ja tähdet eivät olleet suotuisissa asennoissa ja sato jäi sanalla sanoen kituiseksi. Toisaalta, vanha talvehtinut puska (C. annuum "Hot Super Chilli F1") teki silloinkin moitteetta hedelmää, joten kaikki lajit eivät ole niin aurinkoriippuvaisia.

Itse asiassa tämä yksilö on taas viettämässä talvea kellarissa, mutta nyt pahoin pelkään, että olen kuivattanut sen näännyksiin :( Kovin oli ruskea kasvusto, kun äsken siellä piipahdin.

Viherkellarissa pelargonit ovat juuri lopettaneet kukintansa, muutama viikko sitten siellä oli punasävyjen kirjoa ihan reippaasti, kun talvenviettäjät olivat innostuneet kasvilamppujen alla koeponnistamaan kevättä. Mårbacka oli oikein pukannut siemenpillejäkin.

Noissa kurjennokissa ne siemenet kypsyvät, kun olosuhteet ovat oikeat. Kellarissa ne eivät tainneet sitä olla, kun kukinto nuupahti ennen siementen valmistumista. 

Nyt kellarissa pidetään tammitaukoa, kaikki kasvit tuntuvat vetävän henkeä (siis ne, jotka eivät ole kuivuneet tai muuten kuukahtaneet). Ihan vihonviimeisen pelargonin kukkavarren napsaisin mukaan lähempää ihmeteltäväksi.

Enää loput tammikuusta, sitten helmikuu, maalis, huhti, touko... ääh, en halua laskea enempää. Sanotaan vaan, että kohta voidaan alkaa odottaa näiden ilostuttajien ulkoilmakukintaa. Ihan suht' kohta.

Siemenvaraston kevätsiivous

Miten kaikki tarvikkeet voivat hävitä ympäri huushollia? Vaikka kyse on kuitenkin vain yhdestä harrastuksesta, johon liittyviä asioita tarvitaan joko ulkona tai kellarissa? Miksi niitä tarvikkeita on kuitenkin ulkona ja kellarissa, kuistilla, keittiössä, "toimistossa", eteisessä ja olohuoneessa?

No okei, jos olen _ihan rehellinen_, niin kyllähän kasveihin liittyviä puuhia harrastetaan myös olohuoneessa ja kuistilla ja ihan vähän keittiössäkin. Joo, ja makuuhuoneessa.

No OKEI. Kyllä niitä kasviasioita harjoitetaan ihan-joka-huoneessa ja nurkassa ja kolkassa, eikä mikään säilytystila oikeasti riittäisikään kaikille purkeille ja ruukuille ja multapusseille ja talvehtiville kasveille tai oikein millekään, joten nyt tämä kirjoitus söi itse itsensä. Joudun vastaamaan ekaan kysymykseen "Miten kaikki tarvikkeet voivat hävitä ympäri huushollia?" että "Siksi, että sulla on liikaa tavaraa eikä niille ole riittävästi säilytystilaa – etkä edes yritä koota niitä tarvikkeita yhteen ja samaan paikkaan. Piste".

No niin, tämän vuodatettuani voin mennä asiaan. Keräsin nimittäin siemenpussit ja -purkit sieltä sun täältä, kävin ne läpi, heitin ikivanhat ja väsyneet pois ja päätin laittaa loput yhteen kompaktiin boksiin.

Mies vinkkasi, että hän on löytänyt talosta vanhan naulalaatikon, joka on ilmeisesti talon rakentajan ja alkuperäisomistajan ajoilta. Tiedä, vaikka olisi hänen käsialaansa, oli nimittäin oikein Handy Man tämä herrasmies.

Tällaisen laatikon puolisko minulle toi jostain kellarikaaoksen uumenista nähtäväksi.

Ajattelin, että tuo on ihan nappi laatikko tähän tarkoitukseen, oikein käsintehty puinen boksi, ajan hampaan (ja talon laiton) muokkaama.

Siinä on hienot lohenpyrstöliitoksetkin nurkissa.

Tilaa oli melko jetsulleen sopivasti, toki tuohon vielä "hätätilanteessa" 10-20 pussia mahtumaan saadaan.

Semmoinen "hätätilanne" saattaa pukata jo ensi viikolla, kun FataliiSeeds -verkkokaupasta tilaamani chilinsiemenet saapuvat. Pakko ("pakko") oli tilata viittä laatua, kun olivat niin kamalan houkuttavia kaikki. Kauppa on muuten nimestään huolimatta ihan kotimainen, mikä on aina mukavaa plussaa, vaikka tosiaan ulkomailtakin on kiva siemeniä tilailla.

Muita siemeniä en ole vielä päätynyt tilaamaan, jotenkin tuli tuossa siemenvaraston kevätsiivouksessa mieleen, että josko kylväisi näitä, joita jo kertynyt on... (Outo ajatus, ehkä se menee kohta ohi?)

Mutta kertokaas, te ihanat kanssatarhurit, miten voisin nopeasti testata siementen itävyyden? Muistan nähneeni itämistestejä ihan kostean talouspaperin päällä tehtynä, onko teillä kokemusta tai tietoa moisesta testistä? Vai olisiko vain laitettava siemeniä multiin ja katsottava, että lähtisikö satsista jotain itämään?

Kiitos jo etukäteen vinkeistä tai linkeistä! Kohtahan me pääsemme rapistelemaan tämäntyyppisiä kuoria oikein tosissamme :)

Pyykkikori = kukkakori

Vihreää, vehreää ja runsasta uutta puutarhavuotta 2013 kaikille! Kohti kevättä on matka, vääjäämättä, ja tällainen +2 asteen sulamiskeli tuottaa tunteen, että kevät olisi jo ihan tuossa kulman takana. Ja niinhän se tietysti onkin, riippuu vaan siitä, että miten kauaksi sen kulman mielessään sijoittaa.

Se nenäviisasteluista, asiaan. Minun piti nimittäin tehdä iso hyasinttikori joulualennusmyyntituotteista, mutta jotenkin niitä hajusintteja (jotka kyllä ovat mielestäni ihanan tuoksuisia) pari kuukautta yhtäjaksoisesti nuuskuteltuani ei tehnyt enää mieli upota täysillä niiden aromiin. Niinpä tein sekakorin, jossa on kevättuntumaa, mutta myös muistumia talven juhliin liitetyistä asioista.

Tällainen oli siis lähtötilanne, iso punottu kori, joka on vuorattu jätesäkillä ja täytetty lekasoralla.

Siihen hain täytteeksi rautakaupan alelaarin yksinäisen valkoisen amarylliksen rumassa rondellassa, muutaman puolikuivan hyasintin (aina nyt sen verran) ja muutaman raikkaan saintpaulian. 

Kellarista hain pikkuruukullisen vihreää, jonka nimeä en tiedä. Se on pyörinyt mukana muutaman vuoden, ensin olohuoneen ikkunalla ja sitten kesäkukkaistutuksissa. Hiukan sen lehdet muistuttavat pelargonia, ehkä se on jokin siitä suvusta. Kasvi on seuraavassa kuvassa alaoikealla.

Kastelin kaikki kasvit hyvin upottamalla ne veteen toviksi. Sitten asettelin ne koriin ja työnsin sopivalle syvyydelle lekasoraan.

Mulla ei ole ollut saintpaulioita ainakaan yli kymmeneen vuoteen, mutta nyt ne näyttivät tosi ihastuttavilta. Niistä on näköjään jalostettu kirjaviakin lajeja.

Toinen vaihtoehto olisivat olleet kevätesikot, joita alkaa nyt kaupoista saamaan kaikissa sateenkaaren väreissä. Tykästyin nyt kuitenkin tähän vaaleanpunaiseen maailmaan, vastapainona joulun tummille sävyille.

Kuorrutin ruukut ja lekasoran näkymättömiin männynkävyillä. Se on lempi-askartelumateriaaliani, helppoa, luomua ja vuodesta toiseen käyttökelpoista.

En ole oikeasti mikään askartelija tai koristelija, ajattelen asiat yleensä käytännöllisyyden kautta, voisi varmaan sanoa, että "funktionalistisesti". Noh, käytännöllisyyttä on se, että säästää pikkukiviä, joita on remonttipuuhissa käteen jäänyt. Koristelua kuitenkin lienee se, että sitoo niihin juuttinarua ja laittaa kukkakoriin, pakko myöntää sen verran.

Ja koska tykkään kirjaimista, halusin mukaan myös muutaman sanapallon - näin post-jouluhenkisesti. Tai eivät nuo ihan palloja ole, mutta palleroita kuitenkin.

Koriin upposi myös yksi kukkimaan alkanut perhosorkidea, toivottavasti se ei järkyty juuriston täydellisestä pimenemisestä. Mutta tällainen korista siis tuli:

Kuva piti ottaa suht' kaukaa, että kaikki mahtui linssiin, mutta toivottavasti idea selviää tuosta. Valokin on tähän aikaan vuodesta niukkaa, ja tuo Into-Lianan liila kasvilamppu vääristää sen vähänkin, hmm.

Ajattelin jättää korin lattialle ja asettaa yksittäisen kasvilampun pöydän reunalle sitä valaisemaan. Pieni riski tuossa kyllä on, nimittäin tuoreempi tarhurikoira Sulo saattaa kokea tarvetta signeerata korin. Toisaalta, onhan siinä se jätesäkkivuoraus :)