Kolme kuukautta, viisi päivää

Aika kauan se kesti, kolme kuukautta siemenestä täysikasvuiseksi. Kukkimaan ehtineet orvokit pääsivät vihdoin ulos ruukkuihin, ja ilo oli varmasti molemminpuolinen.

Vähän pieniähän ne ovat, sano. Mutta eivätköhän ne siitä kasva ja täytä maansa.

Jos eivät kasva ja menesty, niin eipä voi syyttää kuin itseään. Kärsimätön tarhuri, väärät ilmat tai väärä istutustapa tai jotain, syy löytyy omista tekemisistä. Plantagenista taimet saisi heti ja halvalla, ja niille kasvutakuun tai ainakin valituksen jälkeen uudet kasvit. Mutta ei, joku ihme vimma saa hoivaamaan näitä rimpuloita kolme pitkää kuukautta työtunteja laskematta...!

Pihalla perennat ovat lähteneet mukavaan kasvuun, tässä tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorhizzum), jonka lehtitupsut kasvavat hauskojen pötkylävarsien päässä.

Siperiankurjenmiekka tekee hienot litteät lehtiruusukkeet. Tai paremminkin lehtilätykkeet.

Myös pensasmaailmassa vihertää. Lempipuska, pensashanhikki on lähtemässä uuteen kukoistukseen harmaanruskeasta risukosta.

Valkoinen syreeni on muodostanut pulleat lehtinuput. 

On ollut kiva nähdä, kuinka tämä pitkään koivun juurella kitunut syreeni on oman tilansa saatuaan kasvanut korkeutta ja leveyttä ja pukannut muhevia kukkaterttuja.

Muhevuutta on jo näkyvillä myös yrttipenkissä, jossa ruohosipuli on tukevassa kasvussa.

Viikonloppuna napsaisen näistä kolmesta tupsusta maustetta viherhöystöön, jolla yritän syödä pois maasta yhtä riemulla jo ylös puskevat vuohenputket, voikukat ja nokkoset.

Vihreän kaipuu kalvaa

Moni kaipaa lunta sillä verukkeella, että lumen myötä "tulee valoisampaa". Itse en allekirjoita moista näkemystä. Talvi tuo mulle mukanaan aina kaamosoireet, joihin pelkkä valkoinen väri ei auta. Lumi ei tuo lisää valoa, jota niiden oireiden häivyttämiseen tarvitaan, mutta toki se tuo silmän iloa ja tunnetta siitä, että olisi jotenkin valoisampaa. Kun lumiseen maisemaan osuu auringonvalo, se on sitten kyllä kunnolla valoisaa.

Nyt on alkanut valonkaipuun lisäksi kalvaa vihreän ja muiden kirkkaiden värien puute. Sitä voi lievittää mm. talvipuutarhassa, puutarhamyymälöissä tai paremman puutteessa katselemalla valokuva-albumia.

Tämä orkidea nautti auringosta palmun rungolla Thaimaassa.

Tästä kuvasta tuli mieleen, että rautayrtti (Verbena x) on hieno kukkija. Löysin kasvin vasta pari vuotta sitten, ja siitä tuli heti lemppari. Auringossa se kukoistaa varmasti kuin keskivertomorsian häissään ja kukoistaa niin pitkälle syksyyn, kuin valoa suinkin riittää. 

Verbenat kylvetään jo helmikuussa, joten se on suht' vaativa kasvatettava. Helpommalla pääsee, kun ostaa taimet kauppiaalta, luulen.

Siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on kuin pienoisveistos, joka kaiken värin ja muodon lisäksi tuoksuukin. Tässä ne kasvavat puolivarjoisassa, ja kukat kestävät noin viikon kuosissaan. Kuva on toissakesältä, viime kesänä näin vain yhden kukinnon. Helle ja kuivuus taisivat vaivata tätä kosteasta maasta tykkäävää.

Hellettä kyllä oli, yes indeed! Siitä on muistojen lisäksi ihan mitattua todistetta.

Tässä aurinko on paahtanut mittaria koko aamun, puoleenpäivään saakka. Ehkä tuosta +50 asteesta oltaisiin vielä päästy pidemmällekin, jos asteikko olisi antanut myöden.

Päivä oli 12. heinäkuuta 2010. Jos jossain on ajatuksia lukeva aikakone, tulkoon ja vieköön mut takaisin tuohon hetkeen.