Teksasin keltaruusu

Kesä on jo kynnyksellä Pohjolassa, mikäs sen ihanampaa. Palataan hetkeksi vielä Teksasin kesään, joka oli kuukausi sitten ainakin suomalaisen silmään jo vahvasti alkanut. Ja kyllä, keltaruusuhan sieltä laulun mukaisesti löytyi.

Ruusujen kukinta oli huhtikuun lopulla hyvässä vedossa, seuraava sesonki tulee lokakuun tienoilla. Ruusu on nimeltään 'Julia Child', se kasvoi Fort Worthin kasvitieteellisessä puutarhassa, kuten myös tämä oranssi teeruusu 'Folklore'.

Niin, ja moni muu ihanuus.

Teiden varsilla hehkuivat villikukat.

Kaktuksetkin olivat kukintatuulella.

Maissi oli hyvässä kasvussa laajoilla pelloilla.

Kaikkialla maaseudulla oli häikäisevän vihreää.

Ja sinistä taivasta silmänkantamattomiin. Jopa enemmän kuin Pohjanmaalla (voitteko uskoa).

Myös kaupungeissa vihersi mukavasti.

Jopa siellä, missä muistot eivät ole niitä mukavimpia. Tässä näkymä siitä kohtaa, josta Lee Harvey Oswald marraskuussa 1963 katseli presidentti John F. Kennedyn autosaattuetta tähtäimen läpi. Asvalttiin on maalattu ruksit niihin kahteen kohtaan, joissa luodit osuivat presidenttiin.

Sixth Floor Museum Dallasissa on pysäyttävä vierailukohde. Kuudennessa kerroksessa tässä entisessä kirjavarastossa on vaikuttava näyttely JKF:stä ja salamurhasta, muun muassa rekonstruktio Oswaldin tuon päivän systeemeistä. Siellä ei saa valokuvata, mutta tässä seitsemännessä kerroksessa, kuuluisan nurkkaikkunan yläpuolella saa. Historia tulee voimakkaasti iholle.

Historia tuli tuntuvaksi myös Fort Worthissa hotellissa (etualan rakennus), jossa JFK vaimoineen nukkui viimeisen yönsä - aamupäivällä hän lähti kohti Dallasia, josta palasi kotiin sinkkiarkussa.

Hotellissa ei enää ole tuota huonetta numero 850, pakkohan se oli käydä tarkastamassa. Hotellin eteen on rakennettu muistomonumentti. Jotkut ihmiset jäävät elämään ikuisesti.

Läheisellä Sundance Squarella (joka on nimetty villin lännen pankki- ja junarosmo Sundance Kidin mukaan) kukkaistutukset olivat värikkäitä ja runsaita. 

Sundance Kidin tyttöystävä oli Etta Place, jonka mukaan on nimetty viehättävä hotelli Etta's Place. Mitä herkullista etelävaltioiden tyyliä kauttaaltaan! Poissa valkoinen ja 50 harmaan sävyä.

Teksasissa oli joka puolella huomattavan siistiä, ei ollut roskia tiensivussa eikä katujen varsilla. Kas roskat laitetaan asiankuuluviin astioihin.

Tällaisen luontokasvin voisi laittaa altakastelevaan ruukkuun ja viedä työpaikalle toimistokasviksi. Eikä maksaisi mitään.

Ja tällaisen voisi laittaa... ei kun tämä onkin kuuraketti. Saturn V, Nasa Johnson Space Centerissä Houstonissa. (Hemmetin iso.)

Ja tämä on Nasa-orava, joka juuri hautaa pähkinää nurmeen.

Jos asuisin Teksasissa, en ajelisi nurmikkoa vaan istuttelisin plantaasilleni ruusuja ja korkeita heiniä.

Erinäisiä palmuja ja virkistäviä suihkulähteitä myös, mallia vaikka täältä Meksikonlahden kupeesta Corpus Christistä.

Tuuppaisin päärakennuksen pääovelle tällaisen kyltin.

Toki siellä tilalla karjalauma laiduntaisi, tällaisia leppoisia longhorneja tietty. 

Mutta retkemme lopuksi, arvatkaapa ihmiset, missä tällainen kukkiva puuntyvi sijaitsee?

No Southfork Ranchilla tietysti, historian khuuleimman tv-sarjan eli Dallasin kuvauslokaatiossa. Heck yeah, se oli mahtava visiitti, siitä myöhemmin lisää.

Aurinkoista toukokuun viimeistä viikkoa, ihmiset!

Terkut Teksasista

Everything is bigger in Texas, kuuluu sanonta, ja liki kolme tuhatta kilometriä paikkoja katseltuani alan uskoa siihen. Hieno road trip takana – parin viikon ajalta elämyksiä ja kokemuksia, joita sulatellaan vielä pitkään.

Viimeisen autoilupäivän viimeinen kohde oli Fort Worthin kasvitieteellinen puutarha. Mikä ihana keidas moottoriteiden ja pilvenpiirtäjien kainalossa!

Saddle up, mennään katsomaan. Aloitetaan japanilaisesta puutarhasta.

Punakardinaali (Northern Cardinal/ Cardinalis cardinalis) sointui vaahteran sävyyn. 

Tämän linnun nimeä en ole vielä ehtinyt selvittää, värejä piisasi hänelläkin. Herralla siis.

Fort Worthin kasvitieteellinen puutarha on perustettu vuonna 1934, se on Teksasin vanhin laatuaan. Japanilainen puutarha on rakennettu vuonna 1973. Siellä oli aivan huikaisevan kaunista.

Puutarhassa kaarteli kiva metsäpolku – suomalainen taitaa tuntea olonsa kotoisaksi missä tahansa, missä on reilusti puita.

Lehtipuiden lehtien koko muistutti, että subtrooppisella alueella tässä mennään. Ja kyllä, ilman lämpötilakin siitä muistutti, ihanat 26-29 astetta Celsiusta keskimäärin päivisin koettiin.

Kuvat eivät oikein kerro asioiden mittakaavoista, mutta tämä Magnolia grandiflora on nimensä mukaisesti kohtalaisen kookas.

Tässä kukan koko suhteessa ihmiskäteen.

Magnolia grandiflora eli Southern Magnolia on ikivihreä puu, joka voi kasvaa yli 20 metrin korkuiseksi. Se on kotoperäinen laji Etelä- ja Itä-Teksasissa, kasvaa purojen ja jokien varsilla. Ei ihan pikkupihojen kasvi:

Ruusut kukkivat Teksasissa huhti-toukokuun vaihteessa ja uusi kukintabuumi on lokakuussa. Keskikesä on paahtavan kuuma, päivät ovat yli 40-asteisia. Nyt oli ruusuistakin mukavat ilmat.

Ja kelit olivat varmasti myös tikutaku-oravan mieleen.

Osuimme trippeinemme oivaan saumaan: Teksasin alueella oli satanut erittäin runsaasti useamman viikon ennen huhtikuun loppua, jolloin sateeseen saatiin hieno tauko. Sade alkoi melkein heti lähtömme jälkeen uudestaan, säätyyppi toi mukanaan myrskytuulia, tornadoja ja tulvia. Huh.

Teimme reissun siis kreivin aikaan. Ja tämä kello kävi myös ihan oikeaa aikaa. Ja oli suuri.

Pää oli kaikesta näkemästä pyörällä kuin Dallasin kaupunki, joten kovin tarkkoja kirjauksia ei kasveista ole. Mahtavaa oli vaan nauttia kaikesta, mitä aistit sisään kantoivat.

Tämän laitoin muistiin, hän on sinisalvia Salvia farinacea 'Victoria’, jonka emokasvi kasvaa natiivisti Texasissa, New Mexicossa ja Mexicossa. Hohtava sinisyys!

Punainen oli puolestaan punaista Red Yucca (Hespelaroe parviflora) -kasvissa. Teksas-natiivi, korkea kukinto, kestää kuivuutta - lienee välttämättömyys, jos aikoo paahteessa selvitä.

Ja katso, käärme oli luonut nahkansa ja joku nostanut vanhan nahan kaikkien ihasteltavaksi. Luonto on kyllä kiehtova juttu, ja onneksi käärme uusine nahkoineen pysytteli jossain näkymättömissä.

Tämmöinen pikkulisko ei säikyttänyt, söpö vihreä veijari.

Puutarha on runsas ja kaunis, suosittelen poikkeamaan, jos siellä päin ajelette. Viimeiseksi kuvaksi laitan näyn, joka parkkipaikalla silmiin osui. Puutarhan ravintolassa oli juuri meneillään lounastilaisuus, jossa joukko tyylikkäitä ladyja keskusteli ja nautti salaattia. Jotain heistä tilaisuuden päättymistä kiltisti odotti tämä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!