Ä = älliskukko äpsis

Ässät terveiset Kuopiosta, ällistyttävän kiva kesäkaupunki on se. Torilla kävin äpysteltävää ihmettelemässä.

Oli kukkiakin, kivoja pinkkejä miniatyyrejä.

Jo aamuvarhain Hanna Partasella kävi eväkukon perään kyselijöitä.

Kaupungintalo äkseerasi ässänä mualiman navan äärellä.

Aurinkoinen kesä oli innostanut tämän ämpyilijän varsin ämpsäkkääseen kasvuun.

Koivumäen kartanon sisäänkäynti oikein ämpyröi värikkyyttä.

Sisällä oli viihtyisää ja hyvää, äivän värmästi palaan sinne joskus. Mutta nyt olen kotona, ja äimistelen ihanan kesän jatkumista edelleen. Aina vaan, yhä.

Kesä on änspiroinut pelakuunkin rönsyämään yli äyräidensä.  

Nautitaan huomenna elokuun viimeisestä ihan täysillä. Än-ää-kemiin, äpsiäiset!

Å = åj då!

Åland ja Åbo on visitoitu, mutta ei ihan äskettäin, joten ei puhuta niistä Å:n kohdalla. Huudahdetaan sen sijaan åj då!, kun ihastellaan jälkikasvun Ruotsin-tuliaista. Sehän on valtavan ihanaa Nutscene-narua, ihanan vihreänä.

Tässä on ihanaa erityisesti se, että hän muisti mulla olevan pian tyhjenevä purkki samaa merkkiä.

On tosi hyvää narua, ohutta ja kestävää eikä yhtään karkeaa, niin kuin moni juuttinaru tuppaa olemaan. Ja åj då, vihreä naru on hankittu Uppsalasta, Linnén puutarhan myymälästä. Niin sanotusti botaniikan juurilta. Saapi tulla ensi kausi, minä ålen valmis!

Ja åj jåj, saattaisi äkkinäinen huudahtaa, kun ottaisi lusikallisen keltaista paholaisenhilloa. Varioin perushillosta kelta-oranssin version, kotimaista jalostusta olevan Aji Finlandia -chilin ympärille. Ripsautin Suomi-hengessä mukaan lakkoja. Åh!

Keltaista tomaattimurskaa en löytänyt valmiina, mutta keltaisista tomaateista sai nopsasti tuoretta silppua. Tuohon annokseen käytin 10 tomskua. Kuoret saa irti tekemällä haarukalla pari reikää ja kastamalla kiehuvaan veteen, kuori lähtee rullautumaan hirmu nopeasti.

Täältä löytyy punaisen hillon ohje, samalla tavalla syntyy keltainen kekrihillo. Hillittömän hyvää jotakuinkin kaiken ruoan kyljessä.

Åkei, te Åsat ja Åket, pitäkää ihana veckåslutet – paistetta luvattu!

Z = Zaluzianskya capensis

Zuikkanderos, täältä tulee Z-kasvi nimeltä Zaluzianskya capensis. Jaa mikäkö? No lääkärinkukka, pikkuisine valkoisine palleroineen kukkiva kasvi, joka mahdollisesti on kesän huikeimmin tuoksuva tapaus.

Nuo valkoiset, noin kymmensenttisen kolikon kokoiset kukat tuoksuvat illasta alkaen aivan mahdottoman hyvälle. Jonkun mielestä kyse on toffeesta, toisen mielestä vadelmaveneestä ja kolmas puhuu hienostuneesta parfyymistä. Minusta tuo on melkoinen tuttifrutti-karkki, jossa on varmasti jokaista edellämainittua aromia. Aivan käsittämättömän voimakas ja herkullinen tuoksu ollakseen kovin vaatimattoman oloinen, noin 20-30 senttiä korkea, varpumainen kasvi.

Pallerot ovat taustaltaan tummanliiloja, ne ovat päivällä nupussa ja avautuvat illansuussa. Kukan tuoksu voimistuu illan edetessä, ja aamulla pallero on taas kiinni.

Kasvatin taimet siemenistä, itivät ihan mukavasti ja olivat kivuttomia esikasvattaa. Kylvin siemenet muistaakseni maalis- tai huhtikuussa, taimet alkoivat kukkia kesäkuun alkupuoliskolla. Runsain kukinta oli heinäkuussa, nyt kukkia avautuu enää harvakseltaan.

Zaluzianskya capensis on saanut nimensä tšekkiläisen lääkärin Adam Zaluziansky von Zaluzianin (1558–1613) mukaan. Zaluzianskya-sukuun kuuluu useampi kymmenen lajia, niitä kasvaa kotoperäisinä ainakin Etelä-Afrikassa. 

Onneksi lääkärinkukan perään ei tarvitse sinne asti lähteä, vaan siemeniä löytyy helposti siemenliikkeistä. Tämä karkkikasvi tuli kyllä tähän kesäpuutarhaan jäädäkseen.

Z niin kuin Zau, zuikeaa uutta viikkoa!

Y = yllätysvieras

Se on vaan niin, että joskus on tehtävä raakoja päätöksiä ja sitten toimittava päätöstensä mukaan. Tällä kertaa raaka päätös koski kasvihuoneen tomaatteja, jotka olivat toistuvasta, ankaralla kädellä karsimisesta huolimatta kasvattaneet taas huoneen täyteen itseään. Muuten hyvä, mutta niiden alla kasvaa pari chiliä ja ulkona sateessa likoavat sellaiset kasvit, jotka kovasti tykkäisivät jatkaa kesäänsä suojassa.

Eipä muuta kuin sekatöörit sormiin ja kaikki tomaatit nips naps pois. Y niin kuin Yksinäinen surmatyö.

Kovasti oli kasvustoa sikin sokin, raakileita eri vaiheissa ja kukkia iloisen keltaisena. Ei auttanut hempeily eikä lempeily, kylmästi vaan kaikki pois. Lähti siinä samassa jättisamettikukat ja tuoksuherneet ja mitä tuonne nyt oli tullut tupattua.

Mutta Y niin kuin Yes, nyt saavat chilit valoa ja monet sateensuojaa.

Hyvä päätös, sanoisin. Ja näillä viikoilla kasvari alkaa olla yön jäljiltä aivan kostea, joten laitoin yöksi yhden kynttilälyhdyn pitämään boksia kuivana. Aika tunnelmallistakin tuo valo, mutta toivottavasti ei mene kasveilta unirytmi sekaisin.

Ulkona taivasalla on tomaattia vielä muutamassa ruukussa. Poimin äsken noin viikon aikana kypsynet hedelmät, tämän jälkeen tulee vielä muutamat salaattitarpeet. 

Tällä yksiköllä/ yksilöllä on kyllä varmasti jonkun sortin identiteettikriisi. 

Chiliä on tulossa ulkoruukuista aika mukavasti edelleen. Intianminttu tuohon edelliseen postaukseen viestitellessään tuumi jättävänsä chilin kasvatuksen suosiolla kasvari-kasvattajille, mutta kokemukseni pohjalta arvioisin, että kyllä laji ihan hyvin kasvaa taivasallakin, jos kasvupaikka on suojainen ja aurinkoinen ja jos lajike on sen sorttinen, että se tarkenee Suomen kesässä.

Tällaisia näyttävät olevan kaikki tänä sesonkina kasvattamani chilit, vain Caribbean Antillais on tehnyt vain muutaman podin, mutta niin se käyttäytyi sateisenakin kesänä. Hän ei selvästikään tykkää kasvatustavoistani. Olkoon, mokoma. Y niin kuin You're out.

Mutta esimerkiksi isoa podia pukkaava Aji Finlandia on tehnyt ulkosalla ihan mukavasti satoa. Toinen, kuvan taimi tekee isoa, hitaammin väriä vaihtavaa puikulaa, ja toinen huomattavasti pienempää ja runsaampaa satoa.

Ja luottolajike Hot Super Chilli F1 tekee koko kesän runsaasti podeja, joiden väri vaihtuu aika nopeasti vihreästä punaiseen – ilman erityishoitoa. Vettä, valoa ja joskus kasteluravinnetta, ja hän on tyytyväinen.

Ja kun joen vesi on lämpöisempi kuin aamun ilma, niin koiria ulkoiluttaessa voi hyvällä syyllä laulaa että smoooke on the waaater.

Katsoin tuonne otsikkoriville ja muistin, että yllätysvieraastahan mun piti puhua. Joo, mutta ennen sitä Smoke on the waterista ja Deep Purplesta inspiroituneena yksi kuva. Olkoon sen nimi vaikka että Yksilöllisesti Yhdessä. (Ööh.)

Ja se yllärivieras? No hän osui näkökenttään tänään puutarhakierroksella. Olisi voinut jäädä huomaamattakin, kun kasvaa niin piilossa maassa, kahden ison ruukun välissä, liuskekivien väliin muodostuneessa sammaleessa.

Hän on viime vuonna kasvatettujen kasvien siemenestä putkahtanut... lobelia!

Hän on riippalobeliaa (Lobelia erinus 'Fountain Mix'). Tämä oli tasan ensimmäinen kerta, kun tällaiseen kuokkavieraaseen törmään. Onko teillä näkynyt vastaavaa vierasta?

Nyt se on Y niin kuin yllättävän kesäisen sunnuntain ylevää ja yntäymyksellistä jatkoa teille, ystävät!

X = X

X on yhtä kuin X. Tosi = tosi ja epätosi ≠ tosi. Mutta koska matematiikka on vaikeaa (mulle), laitetaan kukkien kuvia. Äksän kohdalla niitä on sallittua latoa ihan randomisti etukirjaimesta välittämättä, sanovat juuri keksimäni säännöt.

Tässä on isokukkainen daalia 'Mick's Peppermint'. Melko kookas minttupastilliksi, sanoisin.

Nämä ovat niin ikään isokukkaisia daalioita, lajike on 'ACE Summer Emotions'.

Kypsän kesän kukat kiinnostavat surriaisia. Ja surriaiset kiinnostavat meitä, joten se on X=X.

Ja kypsän kesän hedelmät ovat tulta ja tappuraa, ainakin nämä. Chilit 'Caribbean Antillais', 'Quintisho' ja 'Malawi Bird's Eye'. Kaksi viimeistä ovat puolivillejä lajikkeita, joiden hedelmät sopivat parhaiten kuivattavaksi ja chilijauheeksi myllytettäväksi. Vahvaa vähemmällä, voi heistä kaikista sanoa.

Pääsato silmäterästäni 'Aji Finlandiasta' kypsyi juuri. Mitä ihanuuksia, kovasti eri muotoisia puikuloita. Tämä lajike ei ole vielä vakiintunut, joten hedelmät voivat olla moninaisia myös tulisuudeltaan. Maistoin yhtä puikulaa varovasti päästä, ei ollut yhtään tippaakaan tulta, joten ajattelin sen olevan ns. outo lintu. Mutta maistelu hieman pidemmältä osoitti, että ei tässä paprikan kanssa olla todellakaan tekemisissä :)

Tuntematon = X, muttei kauaa, jos sille sanoo reippaasti Moi!

Sammarit eivät pettäneet tänäkään vuonna. (Ja ps. Pirkko, tuo oikeanpuoleinen on mörkösammari :D Enhän mä voinut olla laittamatta ihan vaan paria tainta, ovathan ne ihan omaa kastiaan...)

Ja möröstä tulee mieleen luolamies ja luolamiehestä nuija ja nuijasta työkaverin kasvattama kesäkurpitsa. Painoakin sillä oli varmaan toista kiloa. 

Jos ei sillä tainnutu, niin täytyy turvautua aiemminkin hyväksi havaittuun hypnoosipyörylään, joka tällä kertaa on Echinacea 'Green Envy'.

No okei, jos osaatte jo pitää varanne näiden unikukkien kanssa, niin tähän loppuun laitetaan vähän ylevämpää tajunnanmuokkaajaa. Herrat piispat, olkaa hyvä.

Siis daaliat Bishop of Leicester, Canterbury, York, Lancaster ja Llandaff. Tai ainakin suunnilleen, sillä tiukasta istutustarkkuudestani ja merkinnöistäni huolimatta olen sekaisin. Luulen, että Hollannissa on tapahtunut juurakon loikkimista laarista toiseen, sillä en edes tilannut keltaista (sitä ei ollut myynnissä silloin), mutta keltainen mulla on. Valkoista 'B. of Doveria' sen sijaan ei ole näkynyt, eikä nuo punaiset rimmaa nimen puolesta keskenään, kun samaa kukkaa kasvaa toisessa ruukussa eri nimellä... juurakoita oli pussissa aina kaksi kappaletta, hajasijoittelin niitä eri puolille.

Mutta ei nimi miestä pahenna eikä nimen puute piispaa. Komeita ovat yksinkertaisine, pitkävartisine kukkineen, tummien lehtien taustoittamana.

Kesä jatkuu vielä, joten ei ruveta horisemaan syksystä mitään. Nyt se on X niin kuin Xylitolpurkka elikkäs pidetään huolta hampaista. Moi!

W = what?

Woihan nenä, aakkoset ne vaan hankaloituvat loppua kohti mennessä. On siirryttävä kolmanteen kotimaiseen :)

What? on kyllä kuvaava kysymys ihan suomen kielelläkin puhuttaessa. Tai oikeastaan "Whaaaat?" Sellainen kysymys pääsi suusta, kun bongasin mökillä valkoisen maitohorsman.

Maitohorsma voi kukkia myös vaaleanpunaisin kukin, mutta enpä ole aiemmin törmännyt kumpaankaan näistä erikoismuodoista. Valkoinen on virkistävä väri sen hehkuvan aniliininpunaisen jälkeen. 

Whaaat? kysyin myös lukiessani kahden vuoden takaista Avotakka-lehteä. Siinä pihasuunnittelija Eva Wuitelta kysyttiin, että "Mitä kasveja inhoat?" Rängräng, soi varoituskello. Se pärähti kahdesta syystä. Mielestäni tuollainen kysymys on varsin outo, miksi kukaan inhoaisi joitain kasveja, eikö se ole vähän turhan vahva tunne jaettavaksi kasveille? Eikö inhon tunteeseen tarvita jotain vahvempaa kuin rumanväriset terälehdet? Eikö inhoaminen itsessään ole kaiken kaikkiaan energian tuhlausta?

Tuollaiseen kysymykseen vastaaminen on taitolaji sinänsä, mutta ainakaan itse en oman yritykseni nimissä pihasuunnittelupalveluita markkinoidessani (kyllä, jokainen lehtijuttu on osa julkisuuskuvaa) alkaisi luetella inhokkikasvejani.

"Nämä ovat tietysti makuasioita. Itselleni en kyllä ottaisi hanhikkeja, morsius- ja ruusuangervoja, syreeneitä, kurjenpolvia, kartiotuijia enkä ruusuja, paitsi juhannusruusuja", Wuite vastasi.

Rängräng. Olisi varmaan kannattanut sanoa vaan, että "Nämä ovat tietysti makuasioita. Jokaiseen pihaan ja jokaiseen makuun löytyy varmasti ne omat suosikit." 

Kas joku potentiaalinen asiakas saattaa olla intohimoinen ruusujen ystävä tai mahdollisesti vaikka kurjenpolvifani, eikä sellainen ihminen tilaa pihasuunnittelua ihmiseltä, joka hänen lempikasvejaan inhoaa.

Myös kuluva kesä nostattaa huulille kysymyksen Whaaat? Että onko todella oikeasti ollut näin mahtavan aurinkoiset ja helteiset säät, että jopa risiinin siemenet ovat ehtineet kypsyä. Ensimmäistä kertaa risiininkasvatusurani aikana näin on edes aikomus tapahtua. Ura on ollut noin 10 vuoden mittainen. 

Tässä risiinin siemenkotia. Kuin heppuja, joilla on piikikäs irokeesi ja muhkeat pulisongit.

Kota jakautuu kuivuessaan kolmeen osaan, joissa kussakin on yksi siemen. Voilá!

Myös umpipurkkeihin istutetut perhosorkideat turskauttivat huulille sanan Whaaat? Ne ovat nimittäin intoutuneet kasvattamaan uusia kukkavanojen alkuja sen sijaan, että olisivat sanoneet yhteistyösopimuksen kokonaan irti moisesta kohtelusta.

Kukkansa tiputtaneita kukkavanoja ei pidä leikata, vaan ne kuihtuvat itsestään, sanoo ohje. Joskus vanhat kukkavanat pukkaavat uutta kasvua, kuten tämäkin.

Siitä en ole kyllä kuullut, että jo kaksi kertaa kukkinut kukkavana tekisi uutta kasvua eli kukkisi kolmannen kerran. No tämä yksilö on tykästynyt kukkaoksiinsa niin, että tosiaan pukkaa kolmatta kukkaerää samaan varteen.

Kuten myös toiseen varteen. 

En voi kuitenkaan ottaa ansioita omiin nimiini, eiköhän tämä lämmin ja ihana kesä ole saanut kasvit innostumaan. Omaksi ansiokseni voin ottaa sen, etten ole ylikastellut heitä, kun purkeissa ei siis ole pohjareikiä.

Viime syksynä kukkinut ja talven työpaikan ikkunalaudalla kököttänyt yksilö on uudessa kukassa. Tuon yhden kukkavarren kaveriksi on kasvamassa toinen. 

Hän ei ole saanut ravinnokseen kuin vettä, täytyisi muistaa nuppu- ja kukkavaiheessa antaa orkidealannoitetta kerran kuussa. Mutta ei se ole tahtia näemmä haitannut, uusia juuriakin tulee kolmen nipussa.

Koko kesä on tosiaan ollut yhtä ihmettelyä, kun säät ovat olleet niin muhevat. Ei voisi mun mielestä nämä kuukaudet paremmiksi muuttua.

Ilmeisesti Ipomoea purpureakin (aitoelämänlanka) sen juuri eilen tajusi. Ihan hyvissä ajoin esikasvatetut taimet ovat olleet ihan vaan  lehtiköynnöksiä tähän asti ja ajattelinkin, että ei niiden kasvatteluun kyllä kannata niukkaa tilaa keväällä haaskata. Ehkä kasvi on ajatustenlukija, kun äsken ulkona tsuppaillessani havahduin siihen, että Whaaat?, koivu kukkii.

Sinne se oli kiivennyt koivun oksiin ja avasi kukkansa yhdellä kertaa. Liekö sateisemmat päivät avittaneet tätä ilmiötä, en tiedä, mutta kyllä kai sitä ensi keväänäkin voi muutaman siemenen tätä lajia laittaa...

Leppoisaa lauantaita, ihmiset! Tai niin kuin W-kirjaimen kohdalla sanotaan, Wonderful weekend, wriends!

V = väylä

Kivipolku kivetyksen keskellä. Siitähän tulee helposti V niin kuin väsyttävä ja valju tunnelma. Mutta jos väylän eli polun reunustaa ruukuilla, tunnelmasta voi tulla jopa V niin kuin viihtyisä.

Vai mitä sanotte?

Vaaleanpunasävyisessä väylässä on pelargoneja ja daalioita, hiukan myös riippaverbenaa.

Väylän voi värittää myös tummemmin sävyin.

Pelargoneja, daalioita, chilejä, risiiniä, värinokkosta, murattia. Keltainen täplä oikeassa reunuksessa on perhosorkidea, ei taida oikein erottua.

V niin kuin valtavan hauskaa väkertelyä tuo ruukkujen asettelu, mutta niiden kanniskelu on V niin kuin voimalaji. Ihan joka päivä ei viitsi mieltään vaihtaa värityksen suhteen :)

Valoisaa viikonjatkoa valitsemallanne väylällä, valloittava väestönosa!

U = uutta asiaa

Nyt taitaa mennä tämä aakkostelu suht' vaikeaksi, kun jäljellä on enää vain harvemmin käytettäviä kirjaimia. U niin kuin uuh.

Mutta U tarkoittaa uutta, ja sitä tässä nyt tulee. Uutta asiaa. Tai uusvanhaa, koska esimerkiksi daalia 'Rebecca's World' on jo esiintynyt tässä blogissa, viimevuotinen tuttavuus on hän.

Samoin 'Eveline' on viimevuotista kaartia. Hän pyysi välittämään terkut vanhoille ja uusille tutuille.

Samoin pelakuista suurin osa on uusvanhoja tuttuja, kuten 'Appleblossom'.

Kuten myös uuh-romanttinen 'Mårbacka'.

Vanha tuttavuus on myös pelargoni 'Friedsdorf'. Vähemmän on enemmän, tuumaa hän.

Toisten mielestä puolestaan enemmän on riittävästi. 

Ja joidenkin mielestä vähästä on paljoksi, kun on koosta ja tulisuudesta kyse. Chilisatoa on valmistunut mukavasti, nämä 'Caribbean Antillais', 'Quintisho' ja 'Malawi Bird's Eye' ovat vahvaa vähemmällä -tyyppejä.

Puutarhassa tapahtuu toisinaan myös uuvuttavia tilanteita kuten törmäyksiä. Huomasin äsken marjakuusen alla nuoren räkättirastaan, joka kyhjötti liikkumatta paikallaan. Nostin sen pahvilaatikkoon, vastalauseena kuului voimakas VIIK VIIK. Kannoin laatikon suojaan koirilta ja peittelin hiukan suojaksi isommilta linnuilta ja kas, puolen tunnin kuluttua laatikko oli jo tyhjä.

Vastaavaa toimintaa harjoitin viimeksi keväällä, kun sinitiainen oli samassa jamassa. Puoli tuntia kellarin lämmössä ja taas mentiin.

Puutarhassa kaikki kasvaa kiivaasti, viimeisiä pyrähdyksiään, luulen. Helleviikonloppu taas takana, mutta ei näitä loputtomiin riitä. Pakko vaan alkaa päästää henkisesti irti ja varautua siihen S-kirjaimella alkavaan asiaan. Ettei sitten tule yllätyksenä.

Mutta samalla nautitaan kypsän kesän tunnelmista. Varokaa kuitenkin tuijottamasta liian pitkään punahatun silmään. Tai sipspimpala! Olette hypnotisoidut.