Pullofetissi, värivedet

Nythän täyttyy jokainen notkelma sadevedellä, mutta * ihanan ihanan ihanan * hellekauden aikana vesi näytti niin raikkaalta ja houkuttelevalta isoissa ja pienissä mitoissa. Mulla on pullofetissi, puteleita löytyy puutarhasta useammasta paikkaa. Erityisen kivaa on värjätä vettä ja ihailla väriveden heijastumia.

Värivesipullo toimii sellaisenaan, kukkanen tuo oman lisänsä. (Kyllä te tiiätte.)

Vettä voi värjätä tietysti vesiväreillä sekä karkkiväreillä (elintarvikeväreillä), mutta myös kuivuneilla tusseilla. Lämpimään veteen kun sen huopapatruunan laittaa, niin johan alkaa väriä liueta. Eikä tarvitse tällaiseen allaolevaan määrään kuin esim. 1/3 siitä patruunasta. Ja eikun lasten lelulaareja ja omia penaaleja tsekkailemaan...

Jos taivas on harmaa, sinisen voi säilöä pulloon omppupuun oksalle.

Koristepulloja löytyy vähän myös sisältä. Nämä isot ovat wanhoja, samoin kun vihreätäytteiset pullot penkillä. Oikealla keltainen tsinnia ja vasemmalla daalia + lipstikkaa.

Näihin eteisen pikkupulloihin voi napsaista oksan sieltä, toisen täältä fiiliksen mukaan. Ainakin silloin, kun jotain kasvaa. Talvella tökitään risuja.

Orvokki ja timjami olivat yllättävän pitkäikäisiä leikkoja, timjami taitaa viihtyä jouluun asti.

Daalioita toin sisään, kun sateet alkoivat. Ollaan me sitten samassa paikkaa. Tuo pieni vaalea pallo on ihan lemppari, nimeltään 'Snowflake'.

Elokuu on ja satoa saadaan, tai ainakin saatiin, kunnes säätyypiksi vaihtui Epävakaa Esteri. Kuivailin chilejä ja pari litraa mansikoita hyytävien päivien varalle. Pääsato tulipuikuloista on kyllä vielä kypsymättä.

Kasvien kasvattaminen ja niiden paapominen vaikkapa 8 kuukautta on tosi kivaa, ja noita hattujakin singeröi siksakilla, mutta etikettiliiman irrottaminen lasipurkeista on kamalaa puuhaa. Jotkut liimat eivät vaan suostu irtautumaan, eivät liottamalla eivät liuottimella eivät raapimalla. Jossain vaiheessa ihminen pääsee voittajana maaliin, mutta helppoa se ei ole. Lopussa seisoo ihan mukava näky. Minä ite.

Mansikoita ja ruusuja

Mikään ei estä fiilistelemästä mansikoilla ja ruusuilla, vaikka käsillä on loka-marraskuun pimenevä seutu. Tarkalleen ottaen juuri nythän niitä mansikoita ja ruusuja tarvitaan, keventämään ja valostamaan eloa.

Mansikoita voi kaivaa pakastimesta monella eri tavalla käytettäväksi. Yksi leppoisimmista tavoista on tehdä puolijäisistä marjoista sauvasekottimella pyrettä ja käyttää se mansikkamargaritan aineksena.

Muut ainekset ovat 2 cl tequilaa, 2 cl triple sec -sitruslikööriä ja 2 cl limen mehua. Mansikkapyrettä tulee 6 cl. Voihan nenä, miten mahtavan kesäinen ja kirpeä alkudrinkki vaikka texmex-pöydän äärelle. (Ja kyllä, texmex-pöytä syntyy mainiosti myös ilman lihaa, kuten lihaton lokakuu on minulle opettanut.)

Ruusuja hain eilen Plantagenilta. Tai no, en varsinaisesti lähtenyt niitä hakemaan, vaan orkideatukia läksin ostamaan, mutta koska pystyin välttämään ainakin viisi houkutusta matkalla kassalle, niin kuudennen kohdalla sai jo antaa periksi. Kolme kertaa seitsemän ruusua, 12 euroa. Sehän on ihan miniraha isosta ilosta. Tuskin rahaa ollenkaan.

Ulkona suunnilleen kaikki on siinä kunnossa, että viisimetriset lumihanget saavat taas sataa. Viimeiset, kellarin ikkunan edessä kypsyneet chilit ovat juuri kuivurissa. Kourallisen käytin paholaisenhillon tekoon.

Tätä paprika-sipuli-valkosipuli-chili-lisuketta on meillä kulunut kiitettävään tahtiin. Tämän satsin kanssa paholainen oli erityisen antelias juuri chilin suhteen. Nyt olisi Halloween-hillo kohdillaan.

Kohti marraskuuta, ihmiset. Ei olla huomaavinaan.

Herrasunikot ja homekodin kasvatit

Mitä kasvaa homeesta? No erivärisiä verbenoja tietenkin.

Keväällä tiiviiseen noutoruokarasiaan kylvetyt siemenet homehtuivat melko napakasti, mutta muutaman sitkeän hometolerantin taimen sain pelastettua. Nehän kasvoivat ihan reippaasti, niin kuin niillä ei olisi lapsena surkeaa homekotia ollutkaan. Ja nyt, nyt he kukkivat kilpaa niiden kesäkukkien kanssa, joiden olot ovat olleet tuulettuvaiset ja ilmavat.

Tämä tuottaa mulle erityisen suurta iloa, että kylvös ei kokonaan epäonnistunutkaan eikä alkuhankaluuksista jäänyt kasveille ns. traumoja. Siemenet olivat edellisvuotisia, joten siinäkin oli jo pieni itävyysriskin paikka. Tuota tummansinistä väriä ei viime kesänä kehittynyt lainkaan, tästä satsista sitä sain.

Myös riippalobeliat tuottaa isoa iloa, ne kun on niin perustaviskukkia, mutta itsetehtyinä Kovin Tärkeitä. Ja hei, onhan noi nyt normilobskua komeamman näköisiä?!

Onnistumisen iloa on koettu myös kahden unikkoruukun äärellä. Kylvin kaliforniantuliunikko Eschscholzia californica 'Jelly Beansia' ja silkkiunikko Papaver rhoeas 'Shirleytä' suoraan isohkojen ruukkujen pinnalle kylvömultaan ja jäin odottamaan seuraamuksia.

Nuo siemenethän ovat aivan mitättömän kokoisia, joten niitä on vaikea kylvää tasaisesti tai niin, että näkisi, missä niitä jo on... En myöskään harventanut taimia, koska niitä kasvoi aivan ripirinnan. Ihme kyllä, ensimmäiset kukat ovat nyt auenneet ja uusia nuppuja on mukavasti.

Ylärivissä 'Jelly Beans' ja alhaalla 'Shirley'.

Olen kokeillut vastaavien unikoiden kasvatusta aikaisemminkin, mutta hermo petti heti melkein itämisvaiheen jälkeen, kun toisessa ruukunnurkassa oli tyhjää ja toisessa tupas pikkutaimia. Mutta nyt ehkä uskaltaudun kokeilemaan näitä ensi keväänäkin. Ihan viehkojahan he ovat.

Viehkoja ovat myös jalokärhöt, jotka ovat pyrskähtäneet kukkimaan.

Näistä olen kertoillut ennenkin, joten tuumaan vain, että tuo sininen versio on jotenkin kivan näköinen noita tuijia vasten kasvaessaan. Vihreä tuntuu syventävän sinistä sävyä, mene ja tiedä.

Viime syksynä istutetut hajulaukat (Nectaroscordum siculum) ovat kukkineet söpöisin kelloin. Kasvin nimi tulee lehdistä, jotka tuoksuvat hierottaessa valkosipulilta. En ole testannut – vielä, mutta jännää katseltavaa tämä metrinen kasvi on.

Nyt kukat ovat kääntyneet prinsessatornien muotoon, alkavat kasvatella siemeniä siellä vaaleanpunertavissa kätköissään. 

Onnistumisen iloa on siis koettu tänään, mutta suurin tunne on kuitenkin ollut iloinen hämmästys. Ovelta nimittäin kuului äsken pim pom, siellä seisoi ihana naapurini, jolla oli pussillinen vastapoimittuja herkkuja mukanaan. Kertoi heidän syöneen näitä jo niin paljon, että alkaa kiintiö olla täysi.

Minulle nämä kesäjalokivet kyllä maistuvat, kyllä kiitos!

Jos joskus suunnittelen muuttoa jonnekin, niin aion tarkastella naapuruston tarkkaan. Jos jossain on intohimoinen ruoankasvattaja, sinne minä hattuni lasken.

Luettavaa pikkupihan laittajalle

Ryhdyin muutaman vuoden tauon jälkeen tilaamaan Kotipuutarha-lehteä, ja olen oikein tyytyväinen kahteen lukemaani numeroon. Lehti on jotenkin hiukan keventynyt ja runsastunut, mutta ei ole mennyt höpöhöpö-linjalle. Asiaa siellä vieläkin on, ehkä ei kuitenkaan niin hevijuuseri-osastoa kuin esimerkiksi 1990-luvulla. Mutta niitäkin lehtiä on vielä tallessa, joten jonkun juureksen sielunelämään pääsee tarvittaessa hyvin käsiksi.

Toinen mukava löytö oli Small Gardens -lehti, jonka bongasin Akateemisesta.

Amerikkalainen aviisi sisältää 146 sivua esimerkkipihoja ja vain kaksi aukeamaa uusien tuotteiden esittelyä. Se on suhteessa vähän, oikeastaan just sopivasti.

Mietin tuotekuvia katsellessani, että mä taidan olla hiukan epäromantikko, kun en niin kovasti havittele pihalleni puuvartisia kuluneita työkaluja tai päälleni pikkukukallisia puutarhahaalareita, vaan mietin tekemisiäni aina ensin käytännöllisyyden kautta. Fiskarsin muoviset työkalutkin voi musta hyvin jättää esille, nehän on asiansa-ajavia välineitä ja sitä kautta oikein hienoja. Siksipä en yllättynyt, kun jäin fiilistelemään lehdessä esiteltyä muoviämpäriä.

Hauska idea tuo tarvikevyö, siinähän kulkisivat kaikki roippeet mukana pitkin puutarhaa. No kukas tällaista ämpäriä valmistaa? No suomalaistaustainen Fiskars tietysti :D

Amerikkalaisille tämä kotoisa yhtiömme valmistaa mm. tällaista erikoista kärryä.

Kuva: Fiskars.com

Vekottimen nimi on Carry-All-Cart, ja se lienee kottikärryjen evoluution seuraava versio. Siinä kulkevat mukana työkalut, taimet, multasäkki, roskaämpäri ja vesipullo. Miksiköhän suomalaisille markkinoille ei ole tuotu tätä – kuten ei tuota ämpäriäkään?

Skannasin SG-lehdestä monta kivaa kuvaa, mutten ehtinyt tallentaa niitä, ennen kuin se tyhmä ohjelma jämähti ja kuvat lensivät bittiavaruuteen. Mrr! En jaksanut ryhtyä koko urakkaan uudelleen, mutta valitsin tämän seuraavan kuvan edustamaan lehden antia. 

Eli jos piha tai sen osa on pitkulainen ja kapeahko, niin tunnelimaisuuden välttämiseksi alue kannattaa pätkäistä kahteen tai useampaan osaan. Välille voi laittaa jonkun katseenvangitsijan, jotta koko alue ei avaudu silmille kerralla.

Tässä tällainen"focal point" on musta erityisen hieno.

Kuva: Small Gardens 2012

Tarpeeksi korkeutta katseenvangitsijaan, muistuttavat jenkit. 

Tuo lehti on ihan mielenkiintoista katseltavaa jo ihan senkin takia, että on hauska nähdä toisenlaisen puutarhakulttuurin antia. Skandinaavisuus on monissa ratkaisuissa melko kaukainen teema...

Kotimaisen Kotipuutarha-lehden mukana tuli tässä kuussa Pikkupiha-niminen opaskirjanen, jossa esitellään pienen pihan suunnittelua ja kasvivalintoja. Hyvä opas, jonka olen selannut jo kahteen kertaan. Kiva nähdä, mitä muut pienen tontin tarhailijat ovat saaneet aikaan. 

Vianna kertoi myös lukeneensa oppaan, ja inspiroituneensa suunnittelemaan etupihansa uusiksi. Mutta koska hänen pihansa ei ole pieni, hän ottaa oppaasta ideoita useaan pikkupihaan ja kokoaa niistä uuden etupihan. Ihanaa, minäkin tahdon iiiiison tontin :D

Pikkupihoissa tulee toisinaan vastaan tällaisia hankalia kolmion tai kiilan muotoja. Tässä esimerkissä kapea kolmio on jaettu kolmeksi erilaiseksi pikkupihaksi.

Kuva: Pikkupiha-opas/ Kotipuutarha

Hauska idea! 

Ja onpa erinomaisen mahtavaa, että pienien pihojen suunnitteluun julkaistaan omia oppaita ja aikakauslehtiäkin. Jälkimmäinen osoittaa, että kovin on suosittu harrastus tämä puutarhanhoito, kun siinäkin jo eriydytään eri ala-allegorioihin. On lehtiä keittiöpuutarhureille, ruukkutarhureille, terassinlaittajille jne. Amerikan kokoisessa maassa tietysti väkeä on niin paljon, että sellaisten erikoislehtien tekeminen kannattaa. 

Hieman epäilyttävää sen sijaan on, että tuota Small Gardensia kustantava lehtiyhtiö julkaisee myös lukuisia pyssylehtiä, kuten Combat Handguns ja Guns of the Old West. Ööh, miksi?

Nooh, pikkuisessa kellarissa tähän mennessä itäneet pikkuiset taimet viettävät rauhaiseloa. Orvokkipotteja on n. 50, paprikoita ja chilejä on muutamia, tomaatit ovat juuri nostaneet päätään mullasta, lobelioita ja koristemaisseja odotellaan. Viherkellarihuoneen lämpötila on napakoista pakkasöistä johtuen vain 18 astetta, joten mitään supervauhtia siellä ei kasveta - mikä on kyllä hyväkin, koska taimet pääsevät ulos vasta noin kahden kuukauden päästä, ja silloinkin vain treenailemaan vasta.

Tarhurin itsensä pitäisi nyt vakavasti harkita jotain fyysistä treenaamista, kun jouluherkuttelu ei tunnu vielä kunnolla loppuneen ja uusia herkkujuhlapäiviä pukkaa koko ajan. Tänään on tietenkin naistenpäivä, jonka kunniaksi puolisko toi mansikka-valkosuklaakakun. Se oli suussasulavaa.

Näissä kesäisissä tunnelmissa hyvää naistenpäivän iltaa kaikille sukupuoleen katsomatta!

Orkidean odotusta

Vuosi sitten saamani orkidea on viettänyt kevään ja kesän vaihtelevissa oloissa. Talven se vietti viherhuoneessa, keväällä otin sen olohuoneen ikkunalle ja kesällä vein ulos. Se on saanut vaihtelevasti vettä sekä kannusta että taivaalta, ja pari kertaa lannoitettakin.

Nyt näyttää siltä, että orkidea on tekemässä uutta kukkavanaa.

Olisi tosi kivaa, jos varteen kehittyisi kukkiakin, edellinen ja ensimmäinen kukinto oli siis tasan vuosi sitten. Jos tällaisen epämääräisen hoidon jälkeen saa palkinnoksi kukkia, on kasvin oltava todellinen selviytyjä...

Hain Fazerilta kakun perheenjäsenen juhlapäivän kunniaksi. Suklaa-vadelma-kakku maistui mahtavalta, mutta kyllä se näyttikin aika herkulliselta, vai mitä olette mieltä:

Mansikoita, mustikoita, punaherukoita, ruiskukkia... Antoivat silmänruoan lisäksi mukavaa raikkautta täyteläiseen suklaaseen. Tällä energialla "jaksaa" lähteä pienelle lomalle, mukavaa viikkoa kaikille!

Pulleita ja punervakylkisiä

Mansikka-aika alkaa olla lopuillaan, snif. Punaiset pullukat tuntuvat kyllä kultaakin arvokkaammilta, sillä kultaa saa rahalla koska vaan, mutta suomalaisia mansikoita ei.

 

Nämä kaunottaret ovat Koivistoisen Mansikkapaikalta Vantaalta, josta saa mansikkaa kuulemma vielä ensi viikon ajan. 

Kotosalla karhunvadelma alkaa kypsytellä mustia marjojaan. Tai no, tummanliiloja ne ainakin ovat.

 

Tämän 'Sonjan' maku on mehukas ja maukas, tosin vertailukohtaa ei ole, kun pihalla kasvaa vain tämä lajike. Eikä enempää taida tulla, sillä kasvi vie tilaa kuin draamakuningatar illanistujaisissa. Eh. 

Ruusupapu, jonka havahduin kylvämään vasta 11. kesäkuuta, on kasvanut noin 1,5-metriseksi ja avannut ensimmäiset kukkanuppunsa. 

Mahdollisuudet saada tästä täysikasvuisia papuja ovat aika pienet, ellei lämmin ja aurinkoinen sää jatku pitkälle syksyyn. Mutta ei se mitään, nuo kaksiväriset kukat ja köynnöstävät versot ovat mukavaa katseltavaa ilman satoakin.

Sen sijaan siniset sottayllätykset, joita pulut olivat järjestäneet, eivät olleet kivaa katseltavaa. Niinpä mustaherukkasato piti poimia talteen, eikä jättää sitä ulkona naposteltavaksi. Mustaherukoita tuli yhdestä vanhasta, omillaan kasvavasta pensaasta reilut kaksi litraa vielä senkin jälkeen, kun höyhenveikot olivat oman osansa syöneet. Sen lisäksi niin ikään vanha ja oman onnensa nojassa kasvava valkoherukka teki vielä vajaan litran sadon. Keitin ne hilloksi.

 

Kolme litraa marjoja, vajaa desi vettä, kiehautus ja reilut 2/3 kiloisesta hillosokeripussista (tai vähemmän hillo-marmeladisokeria) sekaan. Mietoa porinaa 15-20 minuuttia, puolen tunnin jäähdytys ja hillo kuumennettuun lasipurkkiin. Siinä se säilyy jääkaapissa useita kuukausia. Maistuu hyvältä luonnonjogurtin, murojen ja puuron päällä. Eivätkä linnut todellakaan pääse osingoille.

Strawberry crop in Finland is almost eaten :( You can buy gold anytime if you have the money but Finnish strawberries you can't have whenever you want. That's why I think they're Very Precious.

Blackberries are maturing, they're just lovely with their blackish purple chubby appearance. And they taste lovely, too. Thanks to these two facts it's possible to bear the million thorns it carries on its branches. 

Made blackcurrant jam to save the berries from the birds and myself from cleaning the bird shit, ha. Three litres of black and white currants, a little water and 750 g of jam sugar. Let them boil tenderly for 15-20 mins and let cool for 30 mins. Heat the glass jar and pour the blue delicacy in it. Enjoy with porridge, cereals or unflavoured, "natural" yoghurt. Don't have to share with birds ;)