Tähtivaloa ja muita puolenkuun tunnelmia

Miten tämä aika menee kuin siivilästä valuen, eihän tässä ehdi keskittyä oikein mihinkään... Aurinko on alkanut paistella lupaavasti ja päivä pitenee puolen tunnin viikkovauhtia, kevättä tekee. Ja vuosi sitten hankittu Odontoglossum/ Oncidium/ x -orkidea alkoi kukkia. Ostettaessa sillä oli yksi kukkavana, nyt niitä pukkasi kolme.

Kukkia avautui noin 80 kappaletta.

Melkoinen ryöpsy, etten sanoisi. Kukat ovat hiukan pienempiä kuin ostotilanteessa, mutta runsaasti niitä tuli. Kiva piristys aikaan, jolloin ikkunan takana oli vielä ruskeanharmaata.

Nyt akkunan takana on melkein kokovalkoista, pakkasta on reippaat 10 astetta. Pakkasessa on se hyvä puoli, että lintusille voi leipoa jyväkakun varsin vähällä vaivalla, kun sulatettu rasva jämähtää sosemaiseksi ihan vartissa tai siinä main. Siihen vaan raksut sekaan ja kakkuvuokaan, ja takaisin ulos jähmettymään lopulliseen muotoonsa.

Munkinpaistorasvaa, siemeniä, pähkinöitä ja hiukan rusinoita. Jos ei tipeille kelpaa, niin syön rasvamyslin itse.

Olen jostain syystä innostunut säilykepurkeista. Nehän ovat hirmu käyttökelpoista näkertelymateriaalia, katsokaa nyt vaikka näitä tähtivalaisimia. Siinä on Orion, Sirius, Kassiopeia, Otava ja Pohjantähti ihan tuosta vaan spraymaalilla ja poralla väsättynä. Sisällä on 40 lampun led-valopätkä. Ei tarvitse ihan pimeässä keittiössä aamulla hipeksiä.

Aamulla hämärän aikaan ikkunan toisella puolella talitintti ottaa hetken omaa aikaa – ja mahdollisesti alkaa sitten nakutella siemenkakkua. Ruokintapisteitä on viisi, joten voihan sitä syödä jotain muutakin.

Jouluksi hankitut leikkoneilikat ovat vielä pirteitä. Kellarista löytyi niiden seuraksi pelargonin kukkia, siinä sitä nyt on väliaika-asetelmaa.

Aurinkoista uutta viikkoa, ihmiset. Pidän parin viikon tauon bloggauksessa, mutta sitten onkin värikästä näytettävää... nähdään siis pian!

Perhosorkidean lisäys

Sain ihanalta työkaverilta lahjaksi perhosorkidean. Orkidean, joka oli raskaana. Tukevasti.

Emokasvi oli siis tehnyt kahteen vanaan yhteensä viisi jälkeläistä eli keikiä. Kasvi on hankittu kukkivana vuosi sitten, sen jälkeen se ei ole kukkinut uudelleen, vaan kasvatellut perheenlisäystä.

Sain kasvin omakseni, koska olen osoittanut näkyvää kiinnostusta kaikkien työkavereiden ikkunalautojen asukkeihin. Jotenkin tähän tyyliin:

Kiva lahja tämä oli, en ole aikaisemmin kämmekkäkätilönä toiminutkaan. Otin käteen terävät sakset ja irroitin keikit kasvuvarrestaan, ihan sen läheltä.

Käytin kasvualustana Biolanin Orkidea-kasvualustaa. Siinä saa neljästä aineksesta kasata mieluisensa cocktailin. Luin kasvin mukana saamistani Viherpiha 12/2013 -lehden ohjeista, että nuori taimi kaipaa lähinnä männynkuorta (kaarnaa) ja perliittiä. Pakkauksessa on lisäksi mukana hiiltä ja turvetta.

Kolmessa keikissä oli hyvät ilmajuuret, kahdessa ei ollenkaan. Ne leikkasin pois emokasvista ja heitin pois, sillä halusin testata, miten emokasvin käy tämän ennalta-arvaamattoman sektion jälkeen. Kuuleman mukaan emokasvi usein kuukahtaa keikien pusertamisen jälkeen, nähtäväksi siis jää.

Tässä kauniit, mutta omillaan kasvukelvottomat keikit.

Emokasvin juuristo oli siistimistä vaille, hiukan oli kuollutta materiaalia mukana.

Tämän verran juuria jäi, toivottavasti riittävät pitämään lehdistön elossa.

Laitoin emokasvin samanlaiseen kaarna-perliitti-kasvualustaan kuin poikasensa. Jos pysyy elossa, niin katsotaan vaikka kesällä sitten ravinteikkaampaa maaperää.

Tässä he nyt ovat, emo ja kolme perillistään.

Nimesin heidät H0, H1, H2 ja H3:ksi työkaverin etunimen ja juurien määrän mukaan. Hoo-nolla on emokasvi, kaikkien jälkeläistensä lähtöpiste.

Nyt vaan jännätään, että kuinka heidän käy. Sormet ja varpaat ristiin siis. Olette kaikki kummeja.