Tunnelmallista joulua!

Vihdoin se on koittanut, levon ja juhlan aika. Kauan sitä on odoteltukin, ja odotellessa kynttilöitä polteltu. Pikkukoiran kanssa.

Hän istuu pöydällä ja katselee ikkunasta ulos... Häntä(ä) ei juuri kiinnostanut lähteä ulos, kun satoi monta päivää putkeen. Nurmikkokin meni ihan puolijärveksi.

Imeytyihän se vesi lopulta, kun rankkasade loppui. Olisipa tällä viikolla saatukin mahtavat kinokset, jos tuo vesimäärä olisi lumena satanut... huh.

Joulukukkaistutuksia en ole kasaillut yhtä koria enempää, koska vietämme joulua toisaalla. Mutta orkideat ovat tuoneet juhlavuutta tähän joulunalusaikaan. Valkoinen yksilö on viime vuonna kukkivana saatu, kuukausi sitten se avasi uudet nuput.

Iso kiitos kaikille ihanille blogimaailman ystäville, viherpeukaloille ja puutarhailijoille tästä vuodesta.

Tunnelmallista, tuoksuvaa, maistuvaa ja punaista joulua teille kaikille!

Upouutta alkua

Voiiii, vielä on pihalla paljon vihreää näkyvissä, ja ihan uutta kasvuakin, jota satunnaiset pakkasyöt eivät ole kokonaan rouhaisseet. Kuten jouluruusun (Helleborus niger) kukintoja...

... jotka avautuisivat varmasti juuri jouluksi, jos lämpötila nousisi nyt keväisiin lukemiin. Toivottavasti ne pärjäävät tulevan kylmäkauden yli.

Alkusyksyllä istutetun alppikärhön (Clematis alpina 'Pink Flamingo') juurella kasvaa jotain, mutta en osaa tunnistaa, mitä. Jotain kauniin vihreää kuitenkin.

Grönlanninhanhikki (etualalla) on jäämässä isompien perennojen jalkoihin, täytyy keksiä sille keväällä parempi paikka. Taustalla sarviorvokki on virittänyt uutta kasvua. 

Myös sinipallo-ohdake on päätellyt, että kevät on tullut ja että uusia lehtiä kannattaa työntää ilmoille.

Noh, ehkä heillä on paukkuja tehdä uusia lehtiä sitten ihan oikean kevään koittaessa. Myös syreenin nupuille koittavat vielä kalseat ajat.

Pysykää vahvoina!

Tänään aurinko näkyi hetken aikaa, ja koska olen kotona flunssassa, kipaisin ulos kameran kanssa. Tallentamaan tämän ihmeen. 

Siinä sitä nyt on nurmikolla valoa ja varjoa todisteeksi, hah. Kovin oli lyhyt nautinto, siksi täytyy turvautua puutarhakirjoihin nautinnon lähteinä.

Olen säästänyt mm. lahjaksi saamiani kirjoja luettavaksi tähän nihkeimpään puutarha-aikaan. Täältä sitä löytyy uuden alun ituja ja ideoita vaikka kuinka paljon.

Ja mukavaahan näitä on juuri nyt selailla, pääsee sopivasti pakoon jouluvalmistelujakin ;)

Vaihdoin kukkakorin kulahtaneet hyasintit tuoreisiin kasveihin. Nyt liilojen valojen seassa joulustelevat sypressi, joulutähti ja amaryllis.

Sieltä se kukkanuppu kurkkaa suojastaan... hei, tule vain ulos, lupaamme ihailla sinua paljon.

Jos joku haluaisi lähettää mulle yllätyksenä jouluisen kukkakimpun, niin kannattaisi kääntyä esimerkiksi tämän amerikkalaisen Better Homes and Gardens -lehden suositteleman verkkokaupan puoleen. Tällainen nimittäin olisi oikein kiva asetelma joulun aikaan ihailtavaksi.

Kuva: FTD/ BHG.com

Onpa siinä punavalkoista ilotulitusta! Voisin ottaa myös hillitymmän kimpun eli tämän:

Kuva: FTD/ BGG.com

Tai no, mitä sitä kursailemaan. Saa tilata molemmat, kiitos!

Hanskakotelosta siemensäilö

Hypistelin syksyllä keräämiäni siemeniä ihan vaan saadakseni tuntumaa materiaaliin. Orvokin siemenet ovat ihania pyöreitä pillereitä, kurjenpolvien kasvupakkaukset ovat soikeita ja sinipallo-ohdakkeen litteän risuisia.

Tässä jonkun kurjenpolvilajikkeen siemeniä. Laitetaan ne keväämmällä multiin ja katsotaan itääkö. Jos itää, niin kukinnasta voidaan sitten päätellä, että mitäs lajia ne sitten ovatkaan. Olen nimittäin hieman laiskanpulskea kirjaamaan moisia yksityiskohtia ylös... Siementen alla on Gardeners' World -lehden vuosikalenteri, joka tulee aina joulukuun numeron mukana. Siinä on upeita kuvia.

Meillä osa perheenjäsenistöstä värjää silloin tälloin kotona hiuksiaan. Hiusväripakkauksissa on suojahanskat, jotka on pakattu näppärään koteloon, samantyyppiseen, kuin pääsiäismunan yllätykset. Kotelot sopivat mainiosti siemensäilytykseen, sillä niissä on kannessa ilmareikä.

Keräsin siemenet elokuussa kuivalla säällä ja hyvin ne ovat säilyneet nämä kuukaudet noissa muovipuikuloissaan. Ja kuin varoitusmerkeiksi kannessa on käsien kuvat... "käsiteltävä varoen".

On kyllä mukavaa, että on siemenistöä, mitä tunnustella, sillä ulkona tässä rankkasateessa ei ole mitään luokseen kutsuvaa. 

Sisällä voisi toki valmistella edelleen joulun tuloa, mutta sekin on nyt jotenkin nihkeää, sillä olen parhaillaan flunssassa ja toisekseen tarkoituksena on viettää joulu juuri valmistumassa olevalla mökillä. Eli kodin sisustaminen joulua varten tuntuu vähän olmilta... vaikka olen sen koristellut aika tarkkaan niinäkin vuosina, kun olemme viettäneet joulun ulkomailla. Ehkä tämä kipeystila nyt sitten vaikuttaa - ja tuo keli.

Ikkunasta ei paljon viitsi ulos katsella, joten sisäpuolella ikkunan edessä voi hyvin olla jotain silmähoukutinta.

En osaa tällaisia kransseja tehdä itse, joten niitä on hankittava kaupasta... tai ehkä osaisinkin, jos opettelisin, ken tietää ;)

Vuosi sitten tähän aikaan piha oli lunta pullollaan.

Virallisen mittauspisteen tietojen mukaan lumen syvyys oli tuolloin meidän nurkilla 42 senttiä. Pienellä pihalla sitä saa tosiaan kasata korkeiksi kasoiksi, jos mielii kinttupolkuja saada aikaan.

Keittiön katossa, vanhoissa leipävarraskoukuissa roikkuu havukranssi, johon olen lisännyt valot ja koristeita. Olen muutellut koristusta useana vuonna, tänä vuonna mennään näillä olemassaolevilla. Valosarja vaihtui muutama talvi sitten led-versioon, eipä ole tarvinnut enää sitä kamalaa lampunvaihtohumppaa, huh.

Ensi vuonna laitan kyllä koko systeemin uusiksi. Saa nähdä, mikä väritys silloin tuntuu oikealta... tänä vuonna se olisi ollut eri sävyisten vaaleanpunaisten ja hopean yhdistelmä, luulen. Ja ledvalot olisivat voineet olla pinkit, sellaisetkin olen jossain kaupassa nähnyt. Airamilla sellaisia ei ole, sen varmistin tästä muuten niin ihanasta kataloogista.

Mulla on näitä havukransseja kaikkiaan kolme, yksi keittiön katossa, yksi tuplapitkä olohuoneen oviaukossa ja yksi ulko-oven päällä. Mahtavinta olisi, jos ne olisivat aitoa havua, mutta niiden säilyvyys olisi tietysti ihan toista luokkaa. Tärkeintä on, että ne antavat kotiin tunnelmavaloa, sillä kovin isoja kynttilämassoja ei kamalasti uskalla vanhassa puutalossa poltella. Tai ainakaan minä en :)

Joulukalenterissa ei enää kovin montaa luukkua jouluaattoon ole, sen tajusin kuvatessani sitä.

Ehkä nyt täytyykin aktivoitua listaamaan hoidettuja ja hoitamattomia asioita. Steroihin vähän samettiäänistä Frank Sinatraa joululauluja hönkimään ja mukiin lämmintä glögiä. Eiköhän se flunssakin hoidu siinä sivussa.

Talvea taitaa yrittää

... mutta kovin heikolla menestyksellä, ainakin toistaiseksi. Eilen itsenäisyyspäivänä maassa oli ns. ensilumi (paremminkin ensiräntä). Se vuorasi hieman muun muassa yrttipenkkiä.

Etualan persilja vielä hiukan vihertää, taaempi timjami on jopa melko freesin näköinen, heh. Se on itseasiassa ihan saman näköinen keväällä lumen alta paljastuttuaan, mutta tarkempi zuumailu osoittaa, että lehdet eivät ole mitenkään raikkaan vihreät... eli ei houkuttele syömään. Mutta sormien välissä pyöräytettynä tuoksu on ihan oikea, ja sekös tarhuria pitkän talven jälkeen ilahduttaa.

Lumi suli eilen jo kyllä melkein kokonaan pois. Puiden oksat kimalsivat pisaroista varsin kauniisti.

Jos vain olisi tehokkaampi kamera...! Joulupukille olen toiveen esittänyt, saa nähdä, toteutuuko.

Ainakin viikon takainen toive hyasinttien nopeasta kukkaan puhkeamisesta toteutui, nyt leijuu tuoksua asetelman ympärillä.

Viidestä yksilöstä lähtee jo ihan mukavan voimakas aromi. Eikä haittaa, vaikka vähän vuotaisi silmistä vettä :)

Vaaleanpunaista ja pinkkiä edustaa myös tämä pieni joulutähti, joka kaupasta mukaan tarttui.

Onpa kiva väri, jotenkin tämä pinkki nyt tuntuu kiehtovalta, on tuntunut kesästä asti. Mikä lie jälkijättöinen prinsessavaihe meneillään...

Muita uusia joulukukkia ei ole ainakaan vielä kotiin kantautunut, pitää siis etsiä talvista kauneutta muualtakin. Kuten tästä kynttilälyhdyn tuottamasta varjokuvasta seinällä.

Kasvimaailmasta nämäkin koristeet näyttävät napatun, minkä ilokseni huomasin. Ja jos ei ulkona sada kimaltelevia lumihiutaleita, niin apu löytyy kuistilta. Siellä roikkuu tällaisia kestokiteitä.

Mulle kyllä riittäisi nämä talven merkit ihan hyvin. Mutta ei hätää, vaikka lunta alkaisikin toden teolla sadella: ensi kuussa voidaan kylvää orvokin siemeniä. Ji-huu!

Orkidean uusi vuosi

Ihmeellistä! Orkidea jaksoi kasvattaa kukkanuput syksyn pimetessä ja avata ne mustimpaan aikaan. 

Tämä yksi kasvi sai aikaan melkein yhtä ison ilon, kuin koko puutarha kesällä, niin harvinaista tämä uusien kukkien avautuminen vuoden synkimpään aikaan on. Ja vielä näin eksoottisten kukkien.

Sain tämän phalaenopsiksen vuoden 2010 syyskuussa kukkivana. Talven se vietti viherhuoneessa kasvivalojen alla ja kesän ulkona. Syyskuussa otin sen sisään ja aloin kastella ja lannoittaa säännöllisemmin, eikä aikaakaan, kun hän alkoi kasvattaa kahta kukkavanaa. Toinen meni harmillisesti poikki pari viikkoa sitten, toinen jatkoi onneksi häiriintymättä kasvuaan. 

Keväällä aion tehdä tälle kasville enemmän hoitotoimenpiteitä, ehkä siirtää hieman isompaan ruukkuun, kun juuria näkyy aika paljon ruukun ulkopuolella, sekä pohjassa että lehtiruusukkeen tyvessä.

Hiukan kyllä tuntuu, että olen saattanut saada orkidean kasvatuskipinän... Näähän on ihania! 

Jos vuosi sitten visiteerattu thaimaalainen orkideataimisto tarvitsee lisäkäsiä, niin täällä ilmoittautuu yksi vapaaehtoinen: hoitaisin talvikaudet esimerkiksi näitä kelta- ja vihersävyisiä hoidokkeja suurella riemulla enkä ollenkaan valittaisi ilman kuumuudesta enkä auringon kirkkaudesta :)

Piparimuotit Karhulassa

Piparimuotit ovat varsin kauniita koriste-esineitä. Sen tajusin lukiessani Hannan blogia. Oivalluksesta innostuneena kaivelin laatikosta kirahvin, auton, possun, lampaan ja kaikki muut. Kellarista hain vanhan, viiden litran Karhulan keittiötölkin, joka tuli aikanaan talo-ostoksen mukana. 

Siinähän ne somasti piristävät aamuvarhaisia kahvihetkiä, ja muistuttavat, että vain muutama viikko, ja pääsee joululomalle... Ji-huu!

Piparimuotteja voisi alkaa vaikka hissukseen keräillä, koska ne ovat aika hauskoja... nämä tässä eivät ole varsinaisesti piparimuotteja, vaan leipämuotteja (sandwich cutters).

Näillä sitä saisi teekutsujen kurkkuleivät pelikorttien eri maiden muotoon :) Arvelen, että nämä Tala-merkkiset alumiinimuotit ovat 1960-luvulta. Talalta löytyy pakkauksen mukaan myös muunlaisia leivontatuotteita, kuten "Russian cake tins". En kyllä osaa arvaillakaan, mitä nuo venäläiskakkuvuoat mahtoivat olla...

Viime viikonloppuna alkoi yhtäkkiä tehdä kamalasti mieli hankkia orkidea joulunodotusta buustaamaan. Hassua sinänsä, koska yleensä tähän aikaan mun tekee mieli ostaa perinteisiä joulukasveja, hyasintteja, havuja, joulutähtiä ym.

Mutta nyt iski orkideankaipuu, ja senhän sitten tyydytin, ihan vaan tällaisella perus-phalaeonopsiksella.

Orkideassa on jotenkin paljon katseltavaa: sillä on pitkät kukkavanat ja vain vähän (tummanvihreitä) lehtiä. Lisäksi kukat ovat eksoottisen erilaisia ja monimuotoisia, ja tässä yksilössä väri on varsin intensiivinen. Tavallaan ihan jouluinenkin, vaikkei olekaan puhtaan punainen.

Vähän tuntuu siltä, että voisin tosiaan innostua orkideoista sisäkasveina. Nyt mulla ei ole kuin muutama pieni viherkasvi kuistilla ja muutama isompi kylpyhuoneen ikkunalla. Talvisin sisäolosuhteet on aika hankalat, mutta orkidea tuntuu pärjäävän jopa nuppujen kasvattamisessa marraskuussa.

Viime postauksessa viritelty hyasinttiasetelma on nyt valmis.

Onhan se vähän friikki ja epäluomu noiden valojen kanssa, mutta se onkin all-in-one valaisin & kukka -systeemi, hah. Toivottavasti vaaleanpunaiset hyasintit sitten vähän tasoittavat kontrasteja...

Näitä kuvatessa jälkikasvun edustaja näytti kivan vinkin. Kun ilman salamaa kuvaa valosarjoja ja hieman liikuttelee kameraa samalla, niin pitkä valotusaika mahdollistaa hienot kuviot.

Tässä kuvassa näkyvät ikkunan toisella puolella sijaitsevat keltaiset valot ja sisällä ikkunasta heijastuvat sini-punaiset valot. Viehkeä, vai mitä?

Diskominareetti ja muita valaisijoita

Pimeää on kuin taskussa, ei siitä mihinkään pääse. Onneksi valoa saa kaupasta, ja mikä parasta, suhteellisen halvalla.

Tein viime joulun alla tällaisen lyhtyvalaisimen, ja todellakin kieli poskessa. Lyhty on nimittäin ihan minareetin mallinen (tai se mulle tulee ekana mieleen), ja laitoin sen sisään valosarjan, jossa on kuusi erilaista "vaihdetta". Valot joko sykkivät ihan hysteeriseen tahtiin tai palavat yhtäjaksoisesti tai jotain siltä väliltä.

Siinä se nyt kököttää keittiön työtasolla ja antaa vauhtia sipulin pilkkomiseen.

Ihan kamalassa tahdissa veistä ei tarvitse heilutella, sillä pidän moodista, jossa punaiset+keltaiset ja siniset+vihreät lamput syttyvät ja sammuvat hissukseen. Mutta jos tarvetta on, niin tästä härvelistä saa kunnon diskovalon vaikka etkoille ;)

Väsäsin tänään viidelle aikanaan vaaleanpunaiseksi kasvavalle hyasintinpoikaselle kodin. Löysin vanhan korin, jonka sinisestä rimpsusta en kyllä oikein tykännyt, joten revin sen irti.

Sisäkankaan annoin jäädä paikalleen, kun se jää piiloon. Laitoin korin pohjalle vähän sanomalehteä, kastelin hyasintit puolikosteiksi (en aio niitä todennäköisesti enää kastella) ja ladoin koriin.

Tuohon keskelle olisi saattanut mahtua esim. pieni havukasvi, mutta ajattelin mennä näillä. 

Löysin mahtavan liilan värisen led-valosarjan Airamilta, semmoinenhan piti tietysti ostaa. Kieputtelin 40:n lampun ketjun ensin korin ja kantokahvan ympäri ja sitten kasvien lomaan.

Peitin "työmaan" pohjoispohjanmaalaisilla männynkävyillä (ovat parhaita), joista vanhimmat ovat noin 10 vuoden ikäisiä. Mukava materiaali, joka säilyy loistavasti vuodesta toiseen.

Näin ne sitten kajastavat tuolta käpymaton alta.

Tässä Airamin saitilta löytynyt kuva valoista, värisävy on näköjään aika sama, vaikka kamera tuntuu toistavan sinisiä sävyjä miten sattuu.

Laitoin korin kantokahvaan pienen nipun kanelitankoa, joka oli ollut maustekaapissa jo ainakin viisi vuotta. Kun sitä pätki pienemmäksi, niin vahva kanelin tuoksu tuli esiin, eli ytyä tavaraa on se iästään huolimatta. 

Laitan kuvan koko valmiista korista, kunhan hyasintit kukkivat ja olen saanut vuorattua kantokahvan liilalla nauhalla: tuo valosarjan vihreä johto on vähän turhan silmiinpistävä elementti... mutta nyt ennen hyasinttien kukintaa voi käydä nuuhkimassa kanelia ja virittymässä joulunalustunnelmiin.

Ulos en laittanut lisää valoja, kolme valosarjaa siellä tällä hetkellä tuikkii, mutta linnuille laitoin lisää ruokaa tarjolle.

Vain englantilaiset osaavat keksiä hyviä ruokinta-automaatteja, olen siitä vakuuttunut. Tässäkin on oiva kombo neljälle nälkäiselle tipille. Ruokaa lisätään ylhäältä, kansi toimii yhdelläkin kädellä, joten systeemiä ei tarvitse ottaa alas puusta. Eikun syömään!

Samaa toivotan oraville, joille ripustin koivuun oman pähkinäkioskin.

Viime talvena kurret eivät hiffanneet tätä mainiota sapuska-automaattia, mutta tiaiset käyttivät tilaisuutta hyväkseen. Ne mahtuivat tuosta lasin raosta sisään ja ulos. Kioski tyhjeni talven mittaan ihan näppärästi, eikä orava tajunnut mitään. Tosin se söi lintujen murkinaa, joten tasoissa ovat siltä osin.

Itse näkisin mieluummin pitkähännän täällä kuin esimerkiksi lintulaudalla, kookoskranssissa, siemenkakussa tai talipallotelineessä. Jokainen voisi olla keisari omalla maallaan.

Marraskuu, voi marraskuu

Olipas pitkä väli edellisen postauksen jälkeen, puolitoista viikkoa. Ajatukset ovat olleet koko kuukauden kovasti toisaalla, tarkalleen ottaen läheisen kuolemassa. Nyt hautajaisten jälkeen olo on selvästi kevyempi, asia tuli luonnolliseen päätepisteeseen.

Puutarhaihmisenä oli surullisenkaihoisaa valita hautavihkoa: kauniit, huikean isokukkaiset ruusut tekivät kunniaa ystävälle, mutta olisi suonut hänen saavan ne kotiinsa maljakkoon, vaikka syntymäpäivälahjaksi.

En ottanut kuvaa ruusuista, muistan kyllä niiden upeuden aina.

Tämä huurteisen olomuodon saanut asteri ilmentää jollain tavoin tämänhetkisiä fiiliksiä.

Päällimmäisenä on kuitenkin ymmärrys siitä, että kuolema on osa elämää ja että elävien aika on tässä ja nyt. Eli eteenpäin mennään, kuten se kuuluisa mummo lumessa...

Joulua en ole juuri vielä tuonut taloon, satunnaista led-valoilla täytettyä lyhtyä ja Ikeasta hankittua paperitähteä lukuunottamatta.

Tähden koko sakaran päästä toiseen on 1 metri, eli melkein koko ikkunan täyttää se. Täytyy myöntää, että kaupassa se näytti hiukan pienemmältä... mutta kyllä mä siitä tykkään. Enemmän on riittävästi, hmm.

Joulukukkia en ole nähnyt kuin mainoskuvissa, ensi viikonloppuna on pakko päästä hyasinttiostoksille. Tuoksua tarvitaan, ja kiivaasti. Tuoksutuikut ovat hyvä varatuoksulähde, mutta kyllä kukkien tuoksu vie 6-0 voiton.

Vuosi sitten kukkinut perhosorkidea on kypsytellyt uusia kukkanuppuja pimeydestä huolimatta.

Heillä taitaa mennä vielä ainakin pari viikkoa, toivotaan, että jaksavat muhkeutua edelleen. Toinen kukkavana oli hitaampi, mutta nyt sen kukkimista on enää turha odotella. Tiputin nimittäin kiikkerän ruukun lautaselta, jolla kannoin kasvia kasteluoperaatiosta takaisin olkkariin. Se toinen kukkavana katkesi oikein rapsakasti keskeltä poikki.

Onneksi olen niiiiin kärsivällinen tarhuri, etten edes kironnut. Pientähän tuommoinen vastoinkäyminen tässä maailmankaikkeudessa on... Noh, tosiasiassa en vaan jaksanut suuttua. Ei tässä pimeydessä jaksa edes hermostua :)

Munkinmakuinen siemenkakku

Tulivathan ne pakkasyöt sitten viimeinkin - vaikka en niitä nyt niin innoissani odottanutkaan, lämmin syksy tuntui oikein mukavalta. Mutta keskiviikon 9.11. vastaisena yönä elohopea oli sen verran miinuksen puolella, että risiinit ja daaliat nuupahtivat.

Pikkulinnut alkoivat viime viikonloppuna lennellä sen verran tiheään pihassa, että arvelin niiden tulleen etsimään ruokaa. Lintulautaa täytyy hieman kunnostaa, kun orava on rouskinut ikkunanpuitteita mahtuakseen paremmin atrioimaan, joten tein tipeille talikakun. Olen parina vuonna tehnyt kookoskransseja, nyt ajattelin kokeilla samaa ajatusta, mutta eri rasvasta.

Joltain keskustelupalstalta bongatun lauseen perusteella ostin kaupasta munkinpaistorasvaa.

Sehän on 100-prosenttista kasvirasvaa, mutta mitä, sitä tuoteseloste ei eritellyt. Se on kuitenkin hiukan margariinimaisempaa, kuin kookosrasva, joka on vitivalkoista ja kivikovaa.

Sulatin puolet paketista (250 g) pikkukattilassa.

Vein sulaneen rasvan ulos jäähtymään ja jähmettymään. Kun rasva oli sohjomaista koostumukseltaan, sekoitin sen hyvin ja lisäsin näppituntumalla kuorettomia auringonkukansiemeniä ja rouhittua maapähkinää.

Taputtelin massan tällaiseen astiaan, joka oli melkein samankokoinen, kuin teline, johon kakkua olin kaavaillut.

Laitoin astian jääkaappiin jähmettymään kunnolla. Kun se oli kylmennyt, laitoin astian pariksi sekunniksi kuumaan veteen, jolloin kakku oli helpompi irrottaa muotistaan. Nuo reunat tekivät kyllä sen, että veistä tarvittiin avuksi, ennen kuin kaakku sieltä irtosi.

Sitten leikkasin yhdestä reunasta hiukan liikaosaa pois ja tumppasin koko systeemin pari viikkoa sitten lähikaupasta ostamaani telineeseen.

Laitoin telineen omppupuuhun roikkumaan ja hyvin alkoi kakku maistua linnuille. Viikon nakuttelun jälkeen sitä on jäljellä ihan pieni nokare, joten huomenna on väkerrettävä uusi.

Hintaa kakkuselle tuli arviolta 1,30 euroa (rasva n. 1 euro, siementen osuus loput) eli edullista ruokaa tämä on. Nuo kuorettomat sattumat eivät myöskään sotke ympäristöä eikä linnun energiaa kulu siementen availuun. Plussaa on myös väkertelystä tuleva hyvä mieli :)

Sisällä orkidea pulluttelee nuppujaan, niiden avautumista odotellessa ostan viikonlopuiksi ruusunipun ja ihailen samettisia kukkia monta kertaa päivässä. Voi sanoa, että ne eurot ovat kyllä erinomaisesti sijoitettu. 

Pienen havainnon olen lähikaupan Reilun kaupan ruusuista tehnyt: ne kuivuvat hirmu herkästi jo lyhyessä ajassa, joten kannattaa laittaa ruusujen paljaat varret heti hedelmäpussin suojaan, kun nostaa kimpun myyntitelineestä. Kotona kannattaa hoitaa ruusut ensin maljakkoon ja sitten vasta purkaa muut ostokset. Niin kimppu kukoistaa ainakin yhden viikon varsin hienosti.

Välikauden värejä

Ei tule talvisia kelejä, ei. Lämpötila on päivisin edelleen 8-10 asteen hujakoilla, eikä öisinkään pakkanen pure. Siksi pihalla voikin ihastella esimerkiksi samettikukan pikkuisia aurinkoja.

Toki ympäröivistä kasveista ja muusta näkee, ettei tässä nyt ihan elokuuta elellä, eikä näitä kukkia enää pilvin pimein ole, mutta joitakin kuitenkin. Ja kovasti ovatkin arvossaan, sillä kysyntää olisi moninkertaisesti tarjontaan nähden....

Nurtsilla kököttää lehtikasoja, joita pitäisi kerätä pois. Haravointi ei ole ihan niitä mun favoriittihommia, joten ehkä tartun toimeen vasta huomenna. Nämäkin keot on miehen taannoisen inspiraation tulosta ;)

Koiraherra on kyllä innokas apuri, hän muun muassa merkitsee kaikki kasat lopulta omistukseensa nestemäisellä leimalla. Hmm.

Kesällä kasvatetut akileijat ovat vankistuneet varsin hyvin, näyttävät jopa ihan oikeilta perennantaimilta.

Ei ole halla heitä haukannut, kun noin vihertävät. Toivottavasti tajuavat kuitenkin, että on syksy, eikä kevät.

Tästä en keksi näppärää aasinsiltaa maitotölkkeihin, joten läväytän asian ihan vaan näin suoraan... eli että tykkään kovasti Valion uusista design-maitotölkeistä, erityisesti tästä Klaus Haapaniemen versiosta.

Tässä on kyllä varsin viehkeä kissa, ja nuo kukat ovat aivan ihania. Täytyy ihan juomalla juoda maitoa, että saa ihailla purkin kylkiä ruokapöydässä!

K. Haapaniemi on muutenkin varsin ansiokas luonnonelementtien kuvaaja, kuten Iittalan Taika- ja Korento-sarjat osoittavat.

Ah noita unikoita, ovat kyllä herkullisen muhevia, puhumattakaan korennon säpäkkyydestä. Toiset ne osaavat!

Olen ostanut lähikaupasta Reilun kaupan ruusunipun kotiin viikonloppuisin. Osa kimpuista on ollut ihan priimatavaraa, osassa kaikki ruusut eivät jaksa avautua tai niiden lehdet kuivuvat parissa päivässä.

Tämä kimppu oli hiukan epäkuranttia tavaraa, mutta kovasti se on ilahduttanut siitä huolimatta.

Viidellä, kuudella eurolla saa mukavan ripauksen kesää. Se on pikkuhinta toivon ylläpidosta näinä marraskuun pimeinä iltoina. Kohta taas alkaa kasvun aika.