Japaninvaahteran autopsia

No niinhän siinä kävi, että japaninvaahtera ei kestänyt ulkona ruukussa viime talvea. En siihen kovin suurta todennäköisyyttä ollutkaan, mutta ainahan sitä voi yrittää, heh. Jostain luin, että -10 astetta on japaninvaahteralle (Acer palmatum 'Dissectum Garnet') jo liikaa, eli viime talven pitkät -25°-jaksot olivat varmasti aivan liikaa.

Päällisin puolin runko oli ihan samannäköinen kuin viime syksynä ennen pakkasten tuloa. Halusin kurkata myös rungon sisään...

Hurjaltahan se tuntui laittaa poikki tämä varsi, kasvi on kuitenkin jo useamman vuoden ikäinen. 

Ei siellä paljoa vihertänyt eikä tapahtunut, eli kuivaa ja kuollutta on. Pidimme pienen hiljaisen hetken ja sitten aloin miettiä, että mitä ruukkuun seuraavaksi laittaisi. Ruukutin tänään kaikki loput taimet, joita en kiireiden takia ollut vielä istuttanut, ja sieltä napsaisin yhden kasvin astumaan varsin isoihin saappaisiin eli korvaamaan japaninvaahteran.

Ruukun pinnalla on Kekkilän koristekiveä. Mullan ja kivien välissä on pala suodatinkangasta, joten kivet oli helppo kauhoa talteen.

Kaivoin pikkupuun juuripaakun pois ja laitoin tuoretta multaa tilalle. Siihen istutin yhden risiinin.

Ruukku on talon etupihalla, pohjoisen suunnalla, joten risiini ei varmaan kasva maksimikokoonsa, mutta ei se tuohon kupsahdakaan. Kasvakoon siinä ja ilahduttakoon vihreydellään, ehkä ensi keväänä laitetaan siihen jotain punaista. Japaninvaahteran muistoksi.

Viiden valkoisen pensashanhikin rivistö typistyi neljään pensaaseen, kun jänis rouski talvella yhden oksat hengettömiksi. Se näyttää kuitenkin alkaneen versoa ihan tyvestä, joten toivoa on, että pensas kasvaisi uuteen kukoistukseen.

Jänis testasi hampaitaan myös isabellansyreeniin, mutta ei onneksi tarpeeksi lujaa. Noin kolmemetrinen pensas on nyt parhaassa kukassaan.

Isabellansyreeni (Syringa Preston -ryhmä) tuntuu ylhäisestä nimestä huolimatta yhtä helppohoitoiselta kuin tavallinen puistosyreeni. En ole sitä juuri lannoitellut tai muuten hoitanut, mutta se on muutamassa vuodessa kasvanut kolmen metrin korkeuteen ja noin kolmenkymmenen oksan tuuheuteen. Ottaisin näitä enemmänkin, jos tilaa olisi enemmän.

Onneksi täyteen pieneen tilaan mahtuu aina vielä jotain kivaa. Tänään kylvin ruukkuun ruusupavun siemeniä.

Komeita siemeniä ne ovatkin! Toivottavasti taimet kasvavat yhtä komeiksi, eli pussissa luvatun kahden metrin pituuteen. Saadaan sillä tavoin hyvää ilmatilaa hyötykäyttöön.