31. elokuuta 2011

No onkos tullut talvi

Mukailtu joululaulu tuli mieleen, kun kurkkasin postilaatikkoon. Siellä oli siemenlähetys Thompson & Morganilta, ihan niin kuin yleensä tammikuussa. Intouduin tilaamaan jotain pientä jo nyt, kun postimaksut olivat tasan 0 euroa. Kas kun halvalla saa... ;)


Osaa näistä pääsee kylvämään jo silloin oikeassa tammikuussa, kerron sitten tarkemmin, että mitä oksalla roikkui. Tuo pastellivärinen Ipomoea oli kyllä jotenkin niin överi 80-lukulainen, että se piti ehdottomasti hankkia, heh.

Syksy alkaa virallisesti huomenna, ja siihen ajatukseen on vaan sopeuduttava. Ja kun asian hyväksyy, siitä voi jollain tasolla jopa alkaa nauttia... paitsi että syyskauden kunniaksi sain örkkiflunssan, joten niiden positiivisia syksyasioita täytyy nyt oikein tosissaan kaivella jostain.

Syksy tuo myös monet jännittävät sienet, kuten tämän hyvin oudon veijarin pikkukivipolulta. MIKÄ tämä mahtaa olla, tiedättekö?


Sieni on noin viisi senttiä korkea ja kuten kuvasta näkyy, erittäin ruma. Jotenkin sitä toivoisi, että jos sienten on pakko päätyä kasvamaan kotipihalle, niin ne voisivat edes olla joko syötäviä tai edes nättejä. 

Christmas is almost here, or at least a one premature Christmas present just arrived: some fun seeds from Thompson & Morgan. Particulary love the 80's coloured Ipomoea, gonna wear some tight baby blue jeans and loose self-knitted jumper when sowing those, as a tribute to Good Ol' Times ;)

But what the heck is that fungus? I think it's quite ugly (sorry mr. mushroom) but I let it be for now. Gonna watch its development, hope it doesn't eat the whole house one day :D

29. elokuuta 2011

Pihlajanmarjoja pakastimeen

Keräsin lähistön pihlajista muutamia marjaterttuja talteen tulevaa talvea ajatellen.


Kahlasin nimittäin vanhat puutarhalehdet läpi, ja löysin kivan kokeiltavan jääkranssin reseptin.

Omapiha 6/2008

Ideana on laittaa kaikenlaista materiaalia kakkuvuoan pohjalle, kaataa päälle kylmää vettä ja jäädyttää ulkona pakkasten aikaan. Valmiin kranssin voi ripustaa esim. puun oksalle tai ulko-oveen, jossa se ilahduttaa plussakeleihin asti. Tai siihen asti, että linnut ovat nokkineet marjat esille ja syöneet kranssin reikäjuuston muotoon...?

Samalla keruureissulla nappailin mukaan toisia oransseja marjoja, ruusunkiulukoita. Liittelin niitä wanhaan pajukranssiin, jossa oli jo pieniä lasihelmiä. Pyörittelin sydämen ympärille hiukan sinistä narua korostamaan kiulukoiden oranssia väriä.


Siinä se nyt tervehtii kotiintulijoita ainakin hetken aikaa. Saa nähdä, syökö joku ruusunmarjat vai tippuvatko ne kuivuuttaan. Oli kyllä kivaa pikku näpertelyä, vaikkei tuotoksella kovin merkittäviä designpokaaleja kannattaisi lähteä tavoittelemaan :)

Collected some rowanberries and put them into freezer. When the hard frosts come I'm going to put berries into cake tin, pour some cold water in and let freeze outside. When ice wreath is ready it will be put hanging in the branch of an apple tree.
Also picked some rosehips and attached them on a willow wreath with steel wire. It's not exactly a piece of art but it was a fun thing to do :)

28. elokuuta 2011

Purppuraheisiangervoihastus

Eipä tarvinnut käyttää talvi-iltoja tyhjän istutuspaikan kasvivalikoiman miettimiseen. Piipahdin eilen Plantageniin katsomaan, että olisiko mitään kivoja perennoja huippuhalvalla. No niitä en löytänyt, mutta silmiin osui reippaan kokoisia purppuraheisiangervon taimia.

Sen lehdet ovat tummanpunaiset koko kasvukauden.


Pensaasta kasvaa 1-2 metriä korkea ja yhtä leveä. Ihastuin heti ajatukseen punaisesta pensaikosta ja ostin kolme taimea.

Kuva: Ahosen taimisto

Ihastuin vielä pikkuisen lisää, kun luin, että tällä kasvilla ei ole tauteja eikä tuhoeläimiä ja se viihtyy myös savimaassa ja sitä voi tarvittaessa leikata reippaasti. Sehän sopii siis kaikilta osin tuohon aidan viereen marjapuskilta vapautuneeseen tilaan. Istutusleveyttä siinä oli reilut kolme metriä, joten melko tiheään taimet sai istuttaa, mutta siitä saa tulla tiheä aidanteen pätkä, jos on tullakseen. Pensaiden eteen ja alle voisi istuttaa raikkaan vaaleanpunaisia ja valkoisia sipulikukkia.


Alkuperäinen ajatus muutama vuosi sitten oli istuttaa tälle aidansivulle vain valkokukkaisia kasveja. Siihen lukeutuivat myös paikalta äskettäin poistetut karhunvadelma, valkoherukka ja karviainen, jotka kukkivat valkoisin kukin. Mutta nähtyäni purppuraheisiangervon (Physocarpus opulifolius 'Diabolo')  tajusin, että tuo punalehtisyys olisi kiva yksityiskohta muuten niin vihreässä kasvustossa.

Ja kukkiihan sekin valkoisin kukin, tosin kukinta ovat melko vaatimaton, kertovat taimistot. Siementuppilot muuttuvat loppukesää kohti punaisiksi, se varmasti korostaa mukavasti punaista lehdistöä.

Olen tosi tyytyväinen, että bongasin tämän kasvin, sillä pelkillä perennoilla tuon tilan täyttäminen olisi vaatinut ankaraa puntarointia, että mikähän menestyy savimaassa, puolivarjossa, aidanvarjossa, kukkii valkoisin kukin, ei leviä liikaa, ei ole altis härmälle, ei ole kurjenpolvi eikä perhoangervo tms. joita vieressä jo kasvaa :) 

Tykkään kovasti purppuraheisiangervoistani, toivottavasti nekin tykkäävät ja viihtyvät. 

Puiseen viinilaatikkoon alkukesällä istutettu nukenkaulus piti taukoa kukkien pukkailusta, mutta on innostunut taas.


Aika herttainen sinisen sävy tuo! Näillä herttaisilla ja ihastuneilla fiiliksillä on mukava lähteä kohti uutta viikkoa. Syyskuukin alkaa pian, se ei musta ole yhtään herttaista, mutta yritän sopeutua pakon edessä...

Digged the blackberries out and put some ninebarks in. This is a maroon-leaved form of ninebark, Physocarpus opulifolius 'Diabolo', which is said to be happy in almost every kind of soil and light conditions. It tolerates hard pruning which can be done if it's going to outgrow its place.

I love this shrub already. Not all the colour has to come from the flowers, showy leaves will do as well. And ninebark doesn't have any enemies or diseases here in Finland so gardener can take a break. That's a precious thing, I'd say.

26. elokuuta 2011

Pinkki pysyi pinkkinä

Pensaskrassi Tropaeolum majus 'Jewel Cherry Rose' on pysynyt kuin pysynytkin kirsikanpunaisena, vaikka kuukausi sitten näytti, että kukinto saattaakin muuntua kasvien ikääntyessä oranssiksi.

Väri on ollut yhtä versoa lukuunottamatta tosiaan se luvattu "hot pink".


Yhden ruukun yksi taimi alkoi pukata oranssia kukkaa, ja oranssina sen taimen kukat ovat siitä lähtien pysyneet.


Ihan niin kuin hiusvärin alta paljastunut oma väri, paitsi että tätä väriä tuntuisi tyhmältä alkaa peittämään, niin hehkuva se on.

Toisaalta perusvärisekoituksesta on tullut pelkkää oranssia krassia.


Samaan aikaan, samassa paikassa kuvatuissa kukissa on selvästi värieroa. Tämä alempi oranssi on oranssimpi kuin tuo kirsikanpunaisesta oranssiksi muuttuneen oranssi.

Jotenkin tuntuu, että osa krassinkukista vaan haluaa olla erilaisia nuoria. Että vaikka koko suku olisi porkkanapäitä, niin minä kasvatan itselleni tahdon voimalla eri värisen tukan.


Vaikka tällaisen punaisenpunaisen. Ja mikä ettei, onhan se tässä porukassa jopa pinkkiäkin intensiivisempi.

Krassit ovat jaksaneet kukkia uutterasti, kun kuivuneet kukat on nyppinyt pois. Ja ötökätkin ovat lähteneet muualle, joten nyt on silkan nautiskelun aika, ennen kuin auringon katoaminen ja pakkasten saapuminen nämä ilopilkut tältä vuodelta hiivuttavat.

Huomiseksi on luvattu +25 ja kirkas taivas, siitä nautitaan nyt täysin palkein!

25. elokuuta 2011

Sulkahirssi hienona

Puutarhanhoito on täynnä ihmeitä, niin kuin lankamaisen sulkahirssin (Pennisetum setaceum) kehittyminen vantteraksi heinätuppaaksi.


Hän on mielestäni varsin viehko kasvi, ja nuo kukinnot (onkohan oikea termi?) ovat pehmoisia kuin kissankäpälät. 


Taidan kokeilla tämän ruukullisen talvehdittamista kellarissa, yrittänyttä ei tunnetusti laiteta. 

Kosmoskukka on täydessä kukintavauhdissa, se taitaa ollakin parhaimmillaan näin loppukesästä.


Aivan mahtavaa on puutarhanhoidossa se, kun löytää taas yhden lempparikasvin. Kosmoskukka on varmasti monelle siemenistä kukkia kasvattavalle ihan niitä ensimmäisiä tuttavuuksia, mutta mulle tämä oli ihan eka kerta. Mutta ei taatusti viimeinen.


Ruukku taitaa olla parhaimmillaan ylävinkkelistä katsottuna: aina kun ikkunasta kurkkaa, tulee hyvälle mielelle :)

Monet kauniit kasvit tuottavat myös apetta ja murua rinnan alle, niin kuin tämä ruusupapu, jonka kylvin ulos varsin myöhään, vasta kesäkuun puolivälissä.


Mutta katso, siitä huolimatta hän ehti tuottaa yhden kauniin papupalon, josta sitten hartaudella valmistan perheelle aterian ;)

23. elokuuta 2011

Punajuuripruuvin päätös

Taannoinen punajuurikokeilu ennätti päätökseensä viikonloppuna. Tai no, ihan luonnollista aikaansa se ei päättynyt, vaan maisemaa riuskoilla otteilla siivoillut tarhuri laittoi kokeilulle pisteen.

Nimittäin punajuuret olivat kasvattaneet n. 70 cm:n pituiset rennohkot varret, joiden päissä rypästivät kukinnot. Varret nojailivat aitaan aika löysän näköisesti, eikä siementen kypsyminen näyttänyt edistyneen viimeisten viikkojen aikana lainkaan.

Siispä varresta kiinni ja rivakka kiskaisu. Jääkaapissa itäneet mukulat olivat edelleen aivan napakat ja hyväkuntoiset.


Kasvikset.fi-sivustolla sanotaan, että "Kukkivan punajuurikkaan mukula surkastuu kasvin käyttäessä energian kukinnon ja siementen muodostamiseen." Tämä ei ollut juurikaan surkastunut, vaikka kukinnot olivat jo olemassa. Supermukula!

Siemenistö näytti vielä melko raa'alta, tosin en tarkalleen tiedä, miltä kypsä punajuuren siemen näyttää...


Siemenet todennäköisesti muodostuvat tuon pikku "kukkasen" sisällä, mutta en osannut tuosta arvioida, oliko siemen edes kypsähkö.

Sen sijaan tarhuri oli itse sen verran kypsähkö kaikkeen roikkuvaan ja rönsyävään, että nakkasi nämäkin tyypit surutta puutarhajätekasaan. Oli kyllä ihan kiva kokeilu, johon todennäköisesti "syyllistyn" vielä monta kertaa. Itäneet mukulat ovat multamagneetteja.

Hyötykasviyhdistys tietää kertoa punajuurikkaan (Beta vulgaris var. conditiva) historiaa:

"Punajuuren oletetaan olevan aasialaista alkuperää. Eurooppaan se on kulkeutunut ehkä arabien tuomana. Kreikassa viljeltiin jo ennen ajanlaskumme alkua. Suomessa punajuurta alettiin viljellä vasta 1800-luvulla. 

Värinsä se saa betasyaniinistä, joka on savikkakasveille tyypillinen typpipitoinen väriaine. Tunnetaan myös keltaisia ja valkoisia muotoja, joita kutsutaan kelta- ja valkojuurikkaiksi. Ne ovat samoja kasveja, mutta niistä puuttuu vain tämä väriaine."

22. elokuuta 2011

Ärtymys on hyvä energianlähde

Turhautumisen tuottama ärtymys on hyvä valjastaa lapiohommiin. Lauantaina tuntitolkulla väkertämäni kurjenpolvipenkki näytti valmistuttuaan tosi masentavalta, ja heräsin sunnuntaiaamuun selkä jäykkänä ja koko harrastusta manaten. Että matalaksi vaan koko piha ja asvalttia tilalle. Siinä mielentilassa astelin ulos ja katsoin ympärilleni.

Sieltähän se löytyi tekemisen kohde, ihan helposti.


Karhunvadelma, joka vie ihan tolkuttoman tilan ja tuottaa vain muutaman kymmenen marjaa. Olen jo pidempään ajatellut tehdä asialle jotain, mutta nyt ei tarvinnut enää ajatella, vaan ryhtyä suoraan toimeen. 


Kun osa marjovista oksista oli jostain syystä lakastunut, ei päätöstä pyörtänyt enää mikään. Oksasakset, lapio, pitkät hihat ja paksut hanskat siihen tarvittiin, ja pöheikkö lepäsi tuota pikaa silppuna peräkärryssä.


Olin istuttanut taimen syvään kuoppaan, joka oli vuorattu juurimatolla. Paksu juuristo oli puskenut vahvasta matosta läpi ja kasvi levinnyt jonkin verran istutusalueensa ulkopuolelle. Ei onneksi kovin paljoa, eli kyllä tuo matto on hidastanut sen etenemistä paljon. Onneksi, sillä muuten karhunvadelmaa löytyisi jokaiselta naapuriltakin.

Selkä alkoi väkisin vetristyä tuota moukkua raivatessa. Samaa vauhtia vierestä lähti valkoinen herukka ja karviainen, goodbye vaan heille kaikille! Vih-doin-kin sain itsestäni irti päätöksen heittää eläviä, suhteellisen kukoistavia kasveja kokonaan pois, sen sijaan, että olisi etsinyt niille taas jonkun nurkan jostain. Liika hempeily ei tässä lajissa ole hyvä, muuten jää puutarhaaja kakkoseksi kasvikunnalle.

Näin mukava, pari metriä pitkä istutusalue vapautui parempaan käyttöön. Laitan sen valmiiksi kevättä varten, jolloin siihen pääsee istuttamaan kaikkea sitä, mitä on talven aikaan vakaasti päättänyt istuttaa ja kylvää. Mutta marjapuskaa se ei ole.


Eli hei hei karhunvadelma, kiitos kun kävit.


Muistelen sinua lämmöllä, kun ostan marjani kaupasta.

As they say in America, I had to let the blackberry go. Etc, wanted to use the space for something else and digged the poor plant(s) away. The berries taste lovely, but the plant is huge and wants to spread aggressively so I had to make this decision. A gardener has to be tough sometimes, especially if her plot is quite small.
Goodbye Rubus allegheniensis 'Sonja', it was my pleasure to get to know you. No hard feelings, eh?

20. elokuuta 2011

Usko ja hauis koetuksella

Jos tänään portin taakse olisi tullut urakoitsija, joka olisi tarjoutunut asvaltoimaan koko pihan edulliseen hintaan, niin olisin varmasti tarttunut tarjoukseen. Puuhastelu ei tänään ollut ollenkaan mitään Unelmien puutarhailua, jota kauniissa kuvakirjoissa tarjoillaan. Ei.

Aloitin perennapenkin uudistus-rakennustyöt hahmottelemalla sen toisen päädyn muodon.


Puutarhaletku on hyvä apuväline, lapiolla nakuttelin ääriviivat letkua myöten. Sitten aloin kaivaa, ja ajatuksena oli mennä 20 senttiä alaspäin. Kissan viikset, hyvä kun kaksi senttiä pääsin. Maa oli täynnä paksuja, kivikovia koivun juuria.


Eihän näihin olisi tehonnut kuin moottorisaha. Siihen karahti unelma kahdestakymmenestä sentistä, tyydyin vain kuorimaan "nurmikon" pois.


Pirun tiukassa sekin oli. Kovan lapioimisen jälkeen penkin paikka oli näkyvissä, mutta en ollut yhtään tyytyväinen. Mitään juurimattoa en viitsinyt lähteä tuohon leikkelemään, kun kaikkivoipa koivu tulee siitä ohi tai läpi kuitenkin melko pian. Se tietysti tarkoittaa sitä, että herra Koivu latkii kaiken kosteuden penkin kasveista. Ja koska tuossa on jo muutenkin hankalat olosuhteet varjostavan aidan, luumupuun ja tietenkin sen koivun takia, niin ajattelin heittää rukkaset kokonaan naulaan.


Voi koivu, koivu. Ihanahan se on, vihreä latvus sinistä taivasta vasten ja valkoinen runko ihan muuten vaan, mutta kyllä tässä vaiheessa teki mieli ottaa kahvitauolla se konjakkikin.

Eipä auttanut itku markkinoilla. Pihalla komeili kasassa peräkärryllinen Kekkilän perennamultaa, joka hiukan ns. tuoksahti eli on rapsakasti lannoitettua. Pakkohan sitä oli vaan alkaa lapioimaan alkuperäisen suunnitelman mukaan, kun ei tuota tilaa ole ylenpalttisesti ylimääräisille multakeoille.

Aina kottikärryllisen jälkeen tamppasin multaa suht' tiukkaan. Usko alkoi kyllä loppua kumparetta muotoillessa, sillä penkillä ei ole mitään reunusta tai muuta tukea, vaan tein siitä kaikissa hyvää tarkoittavissa lehtijutuissa kuvaillun "kohopenkin". Päätin lopulta sitä muovaillessani, että teen vaan ihan minimikorkean, jotta saan jo ostetut taimet talveksi maahan. Tein siis toisen "säilön, kuten tuo turveharkoilla rajattu vanha siipikin on. On ollut jo neljä vuotta.


Keväällä on toivottavasti enemmän innostusta ja virtaa tehdä penkistä korkeampi ja rakentaa sille kunnon reunus. Nyt tätä voisi kuvailla lähinnä vain termillä "hautakumpu". Huh. Jösses, mikä työ ja mikä epätyydyttävä lopputulos.

Istutin kuitenkin äskettäin ostamani kurjenpolvet ja kesän ruukussa viettäneen jouluruusun (Helleborus niger) kumparetta koristamaan. Ei se ainakaan rumemmaksi voi siitä mennä.


Taaimmaisena jouluruusu, sen takana on valkoista tuoksukurjenpolvea ja sitten punaisia ja sinisävyisiä kurjenpolvia päätyyn saakka. On joukossa yksi hopeasyysvuokko (Anemone tomentosa 'Robustissima'), kun se näytti niin söpöltä ja toisaalta hyvin yksinäiseltä Plantagenin perennalaarissa. Sitä täytyy hankkia sitten lisää, kun penkki saa lisätilaa lopullisen muotonsa myötä.

Tiukkaan oli multa junttaantunut ahkeran tamppaamisen takia, istutuskuoppia sai kaivaa ranteet naukuen.

Työnsin penkkiin myös pienet jaloakileija 'Mac Kanan' taimet.


Jos pärjäävät, niin hyvä. Jos eivät, niin tough luck. Ei jaksa nyt välittää.

Haen huomenna tuohon jotain katetta, jotta rankkasade ei sulata penkin sivuja alas. Ja ehkä kate tekee tuosta kokonaisuudesta vähän kivemman näköisen... todellakin "ehkä".

Mutta koska kaikista asioista pitää kaivaa ne positiiviset puolet, niin totean, että hyvä asia päivässä oli se, että sai puuhailla loppukesäisellä pihalla seitsemän tuntia. Ja jos kaikki kurjenpolvet kuukahtavat hautakummulleen, niin kyllä meidän pihalla joku aina kukoistaa.


Kuten esimerkiksi tämä iloinen ja terhakka sieni. Huoh. Asfalttiyritys Lemminkäinen, oletteko jo tulossa?

19. elokuuta 2011

Tee lista, osta vierestä

Juu-u, tarkka oli lista ja hartaasti tietoa etsitty, mutta silti kaupasta lähti mukaan taimia listan ulkopuolelta... kovasti tosin näidenkin väitetään puolivarjossa viihtyvän, se jää kokeiltavaksi mm. tuon espanjankurjenpolven osalta.

Huomista montunkaivuuta odottavat siis 2 x

Geranium himalayense (idänkurjenpolvi)
G. macrorrhizum 'Czakor' (tuoksuk.)
G. macrorrhizum 'Spessart'
G. cantabrigiense 'Biokovo' (peittok.)
G. endressii 'Wargrave Pink' (espanjank.)
G. x oxonianum 'Claridge Druce'

Eihän tuolla vielä kuuhun mennä, mutta jonkinlaiseen alkuun päästään. Lisäksi etsin äsken kiivaasti siemeniä jo olemassaolevista kurjenpolvista, nehän ovat kukkineet ja siementäneet jo ajat sitten. Löysin kuin löysinkin parikymmentä valkoisen tuoksukurjenpolven (G. macrorhizzum 'Album') siementä pikkuisten asumustensa seinämistä. Tässä kuvassa niitä ei tosin ole.


Lisäksi sain kaiveltua muutaman vaaleanpunakukkaisen heimolaisen siemenen, laitetaan heidät kaikki sitten kokeeksi itämään tammi-helmikuussa.

Ja niinhän siinä kävi, niin kuin usein on käynyt, eli en ole vakaista aikeista huolimatta malttanut suunnitella perennapenkkiä juuri ollenkaan, vaan olen suoraan syöksynyt taimien äärelle, multakauppaan ja kuopankaivuun kimppuun. Noh, ei Roomaakaan päivässä rakennettu eikä täydellisten piirustusten pohjalta, mutta varsin viehättävä kaupunkihan siitä tuli, heh.

Viehättävä on myös pensashanhikki (Potentilla fruticosa 'Abbotswood'), joka vaan reippaasti jatkaa keskeytymätöntä kukkimistaan.


Ruohovartiset, upeakukkaiset perennat ovat kyllä viehkoja ja sykähdyttäviä, mutta kyllä tällaiset puutarhan kivijalkapensaat saavat hyvälle mielelle keväästä syksyyn. Se on iso arvo se.

Tuossa uudelleenkasattavassa perennapenkissä kasvaa mm. kirjoukonhattu, joka on pukannut kukkaan vasta nyt, niin hämyisässä se kasvaa.


Toisaalta, eihän se haittaa, vaikka myöhään kukkii, kunhan vaan ehtii kukkia. Mutta aion silti siirtää smurffikukan vähän valoisampaan paikkaan, jossa se ehkä pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Tämän penkin uudistamistyön taustalla ja pontimena on kiero ja käyrä luumupuu, joka tekee tukevan varjon osassa kohtaa. Puuta en kyllä halua siirtää tai poistaa, sillä se tekee herkullisia hedelmiä.


Kun nämä parin viikon päästä kypsyvät, ei muista hikeä, ei tuskaa. Luultavimmin vänkyrä pikkupuu on 'Yleisen punaluumun' edustaja. 

Luumujen punertumista odottaessa täytyy rouskutella kevätsipulia.


Tämä Johnson'sin kevätsipuli (Allium fistusolum) on ollut iloinen yllätys, helposti kasvatettava ja ryhdikäs laji. Ja sen lisäksi erittäin maukasta syötävää, eli laitan sitä idulle myös ensi keväänä. Tosin ihan koko pussia ei tarvitse kylvää tällaiseen alle 40 cm:n ruukkuun, vähempikin riittää. Tästä on syömällä harvennettu jo tosi paljon, taimet kasvoivat aluksi vähän turhan tiheään. 

Nyt vaan pitää keksiä ruokalajeja, joiden raaka-aineluettelo alkaa sanalla sipuli.

18. elokuuta 2011

Kurjenpolvia kassissa

Maanviljelijällä on elokiireensä, mutta niin ne on kaupunkilaisella maattomallakin. Syksy ei näy vielä kuun nimessä eikä lämpömittarissa, mutta kaikessa tekemisessä ja kiireen määrässä se jo näkyy. On alkanut syyskausi, tuo kesäloman jälkeinen touhukas aika...

Ehdin kuitenkin eilen Plantageniin, jossa ilokseni oli perennoja puoleen hintaan. Tosin lähtöhinta oli 7-9 euron välillä, joten jossain muualla (pienemmässä taimimyymälässä?) tuo puolet pois –hinta voi olla lähempänä normaalihintaa, kenties. Nooh anyways, iloinen olin ostoksistani, 14 kappaleesta kurjenpolvia.


Myymälä oli juuri menossa kiinni, joten ihan tarkkaa kuvaa ei ole, että mitä sieltä mukaani kaappasin ja kotiin raahasin. Aika monta erilaista lajia siellä näkyi myynnissä olevan, ostin puolivarjossa viihtyviä uusvanhaa perennapenkkiä ajatellen. Viikonloppuna pääsen tutkimaan kasseja ja kaivamaan maata.

Kävin muutama päivä sitten tutustumassa Honkarakenteen näyttelyalueeseen Järvenpäässä. Mökit olivat kivoja ja jotkut oikein tosi kivoja, mutta kukkaistutukset veivät ison osan huomiostani. Esimerkiksi tämä keltainen istutus on todella keltainen, varsin hienosti onnistunut kombinaatio:


Tunnistan siitä keltaisen suikeroalpin ja samettikukan, mutta tuota pienikukkaista en tunne. Tämä olisi kyllä hieno aurinkoisen seinämän kokoonpano.

Ensi vuonna taidan yrittää kasvattaa jättiverbenaa, joka tässä ruukussa korkeimpana komeilee.


Aika eteeriset kukinnot hänellä, sanoisin. Ja tummanpunainen riippaverbena (?) antaa sähäkkää tukea tuolle liilalle värille. (Kannattaisi näköjään kirjoittaa faktat muistiin samalla kun kuvaa, muistinsa varaan ei kasvien nimiä voi näin myöhäisnuorena enää jättää, varsinkaan jos kuva on näinkin kaukaa otettu...)

Kelloköynnös kiipeilee nätisti talon nurkkaa korostaen.


Sen tyvellä kasvava pelargoni toistaa hienosti ikkunanpuitteen punaista. Kyllä näkee, että tarhuri on suunnitellut asian tarkkaan. Ja satunnainen katsoja nauttii - ja yrittää ottaa mallia.

15. elokuuta 2011

Ruskoukonkorento was here

Puutarhailijaa voi odottaa hieno yllätys kukkien kuntoa ja kukintaa tiiraillessaan. Siellä kasvin varressa tai lehtien seassa saattaa siipiään lepuuttaa kaunis perhonen tai korento.


Tällainen ruskoukonkorento (Aeshna grandis) vietti sunnuntaipäivää verbenan lehdellä hengaillen. Tai roikkuen, miten vaan. Mutta komea se on, liikkeellä ja seisahduksissa.

Kosmoskukka on nyt vahvassa vedossa, uusia kukkia aukeaa jatkuvasti monihaarottuneisiin versoihin.


Tällä 'Sonata Dwarf Mixed' -lajikkeella on kolmen värisiä kukkia, näitä tummanpunaisia sekä vaaleanpunaisia ja valkoisia.


Arvioin muutama päivä sitten, että kasvusto on 60 cm:n korkuinen. Tänään arvioisin, että se on lähempänä 80 senttiä. Korkea ja tuuhea ruukullinen joka tapauksessa :)

Työkaveri toi kasvimaaltaan hienon raidallisen kesäkurpitsan. Tein siitä (ihan ensimmäistä kertaa) ruokalajin nimeltä "Kesäkurpitsa-pekonivuoka". 


Tässä se on matkalla uuniin, vaikka näyttää hämäävästi salaatilta... Ja mikä ettei sen olisi ilman raakaa riisiä voinut salaattina syödäkin. Tulos oli varsin mainio, tässä resepti:

Kesäkurpitsa-pekonivuoka

1,5 dl esimerkiksi risottoriisiä
2 kpl eli reilu puoli kiloa kesäkurpitsaa
2-3 kpl tomaattia
125 g sulatejuustoa, esim. Koskenlaskijaa (1/2 pkt)
140 g pekonia (1 pkt)
1 iso sipuli (tai kevätsipulia, ruohosipulia)
1 tl suolaa
1 tl basilikaa (tai tuoretta basilikaa)
2 dl kermaa, ruoka- tai soijakermaa
0,5 dl maitoa

1. Mittaa riisi voideltuun uunivuokaan.
2. Kuutioi kesäkurpitsat, tomaatit ja sulatejuusto.  Leikkaa sipuli reiluiksi lohkoiksi. Lisää pilkotut ainekset ja mausteet uunivuokaan ja sekoita. Lisää kerma ja maito.
3. Kypsennä 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.
4. Leikkaa pekoniviipaleet kolmeen osaan ja lisää tasaisesti vuoan pinnalle. Kypsennä vielä 20 minuuttia tai kunnes pekoni on rapeaa.
5. Kuumana paistos voi olla vetisen oloinen, anna sen selvästi jäähtyä uunista ottamisen jälkeen.

(Resepti: Ruokamenot.fi)

Näissä kasvispainotteisissa ruoissa onkin ollut hieman opettelemista, sillä kokkailuni on perustunut systeemiin "jotain tämän lihan/ lohen ympärille äkkiä kiitos". Mikä ihana maailma näistä raidallisista ja rouskuvista onkaan avautunut... mutta se on ihan toinen juttu se.

A handsome Brown Hawker (Aeshna grandis) came for a visit and hanged around on a verbena leaf. Dragonflies are quite spectacular, a living memory of the ancient times in Earth's history. At the Carboniferous time dragonflies were huge: Meganeura's wingspan was 75 centimeters. That's the largest flying insect ever have lived on Earth, says Wikipedia.
Res-pect.

14. elokuuta 2011

Perennapenkin suunnittelua, osa 2

Sen kymmenen kurjenpolvea! Tai no, kymmenen ei ole ihan riittävä mittayksikkö kuvaamaan kurjenpolvien runsasta sukua. Olen etsinyt varjoon ja puolivarjoon sopivia lajeja mm. kirjoista, blogeista ja keskustelupalstoilta, ja kyllä niitä tuntuu olevan kiitettävän paljon:
  • tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum), 30 cm
  • mantsuriankurjenpolv (G. wlassovianum), 50 cm
  • huhtakurjenpolvi (G. bohemicum)
  • tarhakurjenpolvi (G. x magnificum), 60 cm
  • idänkurjenpolvi (G. himalayense, 40-50 cm
  • tummakurjenpolvi (G. phaeum), 60-75 cm
  • peittokurjenpolvi (G. x cantabriense), 15-20 cm
  • täpläkurjenpolvi (G. maculatum), 50 cm
  • ojakurjenpolvi (G. palustre), 50 cm
  • metsäkurjenpolvi (G. sylvaticum)
  • kyläkurjenpolvi (G. pratense), 100 cm
  • alaskankurjenpolvi (G. erianthum), 35 cm
  • jalokurjenpolvi (esim. 'Orion', 'Rozanne', 'Tiny Monster') 30-70 cm
  • nepalinkurjenpolvi (G. nepalense v. thunbergii)
  • hämykurjenpolvi (G. nodosum), 10-25 cm
  • armeniankurjenpolvi (G. psilostemon), 50-70 cm
  • pyreneittenkurjenpolvi (G. pyrenaicum 'Bill Wallis), 25 cm
  • haisukurjenpolvi (G. robertianum)
  • siperiankurjenpolvi (G. sibiricum)
  • himalajankurjenpolvi (G. wallicianum 'Buxtons), 45 cm
  • kainokurjenpolvi (G. eriostemon, syn. G. platyanthum), 40-50 cm
  • juovakurjenpolvi (G. aristatum)
  • verikurjenpolvi (G. sanguineum 'Max Frei'), 20 cm
Tällaisen listan sain kasaan, kun vielä tulkkasin mm. Pentti Alangon ja usean eri perennataimiston näkemyksiä kasvupaikkavaatimuksista. Nämä saivat keskimäärin luokituksen "aurinko-puolivarjo", paitsi tummakurjenpolvi ja tuo yksi verikurjenpolvilajike, joiden kerrottiin pärjäävän myös varjossa.

Kurjenpolvet ovat lehtokasveja, eli pääosin tykkäävät luonnostaan puolivarjoisasta, mutta tuo perennapenkki, johon niitä kaavailen, on osittain enemmän varjoinen kuin puolivarjoinen.

Tästä sitten vaan lajeja ja lajikkeita etsimään, heheh. Kävin juuri hakemassa peräkärryllisen (yhden kuution) Kekkilän perennamultaa Hornborgin noutopihalta. Nyt vaan pitäisi aloittaa raavas työ, johon kuuluu mm. säilössä olevien, rikkaruohottuneiden perennoiden "pesu".

 Omapiha 5/2008

Eli paakkua ylös ja saaviin likoamaan... mutta ennen kuin tuohon vaiheeseen päästään, on se multa kuskattava lähemmäksi työaluetta kottikärrytekniikalla. Sitten on kaivettava nurmikkoa pois, pilkottava nyt reunuksena olevat turveharkot runsaan kalkin kera penkin pohjimmaiseksi. Toiseen päähän taitaa tarvita myös juurimattoa, sillä iso koivu sijaitsee parin metrin päässä.

Ja kaikkea tätä ennen tarvitaan vielä hyvä suunnitelma siitä, mitä säilökasveja penkkiin laitetaan ja mitä kurjenpolvia etsitään taimistoilta ja mitä mahdollisesti kasvatetaan ensi talvena siemenestä. Muutamaa lajia kasvaa jo entuudestaan, punaisista ja valkoisista tuoksukurjenpolvista voisi ottaa jakotaimia.

Huh, työtä piisaa varmasti moneksi illaksi ja viikonlopuksi. Näin elokuussa virtaa ei kyllä enää ole samaan malliin kuin toukokuussa, mutta ei tässä mikään kiirekään ole. Jos kuukauden sisällä on hommat valmiit, niin ollaan vasta syyskuun puolivälissä. Siihen siis tähdätään.

Tuosta vanhasta OmaPiha-lehdestä löysin myös näpsäkän vinkin orvokinsiementen keruusta.

 Omapiha 5/2008

Tuossa siemenkodat poimitaan vihreinä kuivumaan talouspaperin päälle johonkin laatikkoon. Siellä ne poksahtavat auki ja siemenet sinkoutuvat laatikon pohjalle. Kun kasvusto on melkein kuiva, roskat voi poistaa ja siemenet laittaa pussiin. Voilá!

Looking for hardy geraniums that like to grow in shadowy place. Found quite many of them (the list above), now it's time to search for them at nurseries... 

I'm planning to plant some hardy geraniums to a flowed bed that already exists and some to a new bed. And of course it's not that easy. There're some perennials and even more weeds in the existing bed. Perennials need to be reorganized and separated from the weeds. So there's some root washing ahead (image nr 1). But first it's time to unload one cubic metre of soil from the trailer. The first cubic metre that is :/

12. elokuuta 2011

Syötävää itse kullekin

On se kieltämättä helppoa tämä aika. Sen kun vain kävelehtii talon ympäri ja napsii syömäaineita päivällispöytään.


Kuten tomaatteja, chiliä, basilikaa, kevätsipulia ja karhunvadelmia.

Niin, ja salaatinlehtiä, viinisuolaheinää ja krassinkukkia.


Noita salaatinlehtiä on näyttänyt joku jo esimaistelleen, mutta ei se mitään, ovatpahan reikäisenä vieläkin kevyempää ruokaa.

Kimalaiset aterioivat kosmoskukissa.


Tämä ruukussa kasvava, noin 60-senttinen lajike (Cosmos Dwarf 'Sonata Mixed') on ollut tanakkakasvuinen ja varsin runsaasti kukkiva, eli oikein hyvä siemenostos ja helppo kasvatettava. On vain muistettava kastella ruukkua sateettomina aikoina joka päivä, ja kun sataa, niin pitää sitten sataa niin hyvin, että vesi menee tuon paksun lehtimassan läpi ruukun tyvelle asti.

Kimalaiset atrioivat eilen myös daalian ytimessä.


En muista tämän daalian tarinaa, mutta huomasin juuri, että sehän on aika nätin värinen. Josko yrittäisi lannoittaa hänet kukinnan jälkeen, niin kukkia voisi tulla ensi vuonnakin, toisin kuin monien muiden kohtalotoverien kohdalla näyttää käyneen: kukkanuput jäivät ihan pieniksi palleroiksi, vaikka lehdistö on tervettä. (Ehkä lehtiä on liikaa, vievät voimat kukilta? Pitäisi lannoittaa jotenkin, miten?)

Ruusupapu syö koivua, tai ainakin kuroo sitä vangikseen.


Kaksi kuukautta sitten ruukkuun kylvetyn ruusupavun latvus huitelee neljässä metrissä. Siellä missä koivu luuli olevansa turvassa. Mutta ei.

Toukokuun viimeinen päivä kylvetyt jaloakileijan siemenet ovat itäneet, ja taimet on koulittu omiin potteihinsa.


Saa nähdä, ehtivätkö vankentua talvikelpoisiksi tässä kuukauden sisällä. Tosin talvi ei toivottavasti silloin vielä tule, mutta avomaalle ajattelin ne ennen pakkasia istuttaa.

Ja kun ruoasta ja syömisestä puhutaan, että tuon lajikkeen nimi on kätevästi 'Mac Kana'. Enkä tarkoita sen kanapolon syömistä, vaan kanasen itsensä ateriointia. Siemeniä sekin syö, eli ympäri mentiin ja yhteen tultiin (ja näppärästi saatiin tämä aasinsiltailu loppumaan).

Time to harvest some home grown spring onions, tomatoes, basil, chili, salads and blackberries. Wonderful time! 

It's funny how I feel like I've played a big part in this magnificent play but as a matter of fact I've only been a walker-on, ha. But anyway, I've enjoyed every part of this nature's show and I'm grateful for this lovely food. 

Oh my, that sounded very serious :)