Keiki kukkii (+ kysymys)

Kevät keikkuu kuin myanmarilainen juna eilisessä matkadokumentissa. Sateisena päivänä on aikaa kurkata huonekasvien suuntaan. Tällaisia hässäköitä täällä.

Kyseessä on muutaman vuoden ikäinen (siis mulla muutaman vuoden ollut) perhosorkidea, joka on tehnyt vanhaan kukkavarteensa poikasen eli keikin. Juuret ovat jo niin vankat, että keikin voisi irrottaa omaan ruukkuunsa. Huomenna, huomenna.

Keiki alkoi myös loppukesällä tehdä itsenäistä kukkavartta, sen luonnollisesti katkaisin kantaessani kasvia kylpyyn. Ovenkarmiin vaan niks naks.

Jotain sissilajia tämä kyllä on, koska hän väänsi uuden kukkavarren pimeän talven keskellä, ja nyt kukkii kahdella kukalla.

Siis keiki kukkii. Kukkiiko koko keiki? Kyllä, koko keiki. 

(öh)

Ensimmäinen orvokinkukka on aina jännä tapahtuma. Minkä värinen tulee, sitä jännään monta päivää, kun nuppu alkaa näkyä. Tavanomaisesta valkoisesta ja vaaleankeltaisesta poiketen tänä vuonna avautui kaksivärinen ilopilkku. 

Lajikkeesta en pysty sanomaan enää mitään, hieno sukupuukaavioni lakkasi toimimasta, kun en pitänyt tarpeeksi tarkkaa kirjaa siemenistä. Oli kuka hyvänsä, ihana pikkuinen pioneeri hän on, ja nopeakin: Siemenestä kukkaan 7,5 viikossa.

Ennen keväänmakuisen viikon toivotusta yksi avunpyyntökysymys: Ninneli kysyy, tietääkö kukaan, mistä saisi rahapuun (Crassula ovata) siemeniä? Oletteko törmänneet niihin esimerkiksi jossain nettikaupassa? Kiitos avustanne! Ja keväänmakuista viikkoa!

Kolmen viikon tulppaanit

Ulkona on kiire. Kevät senkun kiihtyy, vaikka ollaan vasta maaliskuun puolivälissä. Vaikka kuinka kevättä talvisaikaan odotan, niin mietin, että voi se kai tulla liian nopeastikin. Se intiaanisielujuttu nääs.

Pian on sinivuokkokin valmis, ainakin kuukauden etuajassa.

Kolme viikkoa sitten ulos tuupatut leikkotulppaanit ovat olleet omassa elementissään, nyt vasta ovat alkaneet vanheta kunnolla. Olen ottanut ne muutamana yönä sisään, kun on luvattu pakkasta, mutta muuten ovat olleet ulkona räntäsateet ja muut kelit.

Kuvasta löytyy myös koira.

Siemenkylvökset ovat edenneet siihen pisteeseen, että chileille piti vaihtaa suuremmat potit. Osa taimista on jo aika suuria, osa vielä pikkuruisempaa kokoa. Chilejä on kuutisenkymmentä (joo, älkää sanoko). Muutamasta potista ei ole kuulunut inahdustakaan, mutta hyvin siis pääsääntöisesti itivät.

Pikkuorvokit ovat olleet tällä viikolla jo ulkona auringonlämmittämässä kasvihuoneessa karaistumassa. Ensimmäinen kukka avautuu näinä päivinä. 

On tämä ihmeellistä. Aurinko paistaa vielä aika matalalta tähän puuhaan, kun kaupunkioloissa estettä on joka suunnalla, mutta useamman hyvän tunnin ne saavat valoa. Ovat selvästi tykänneet, ihan pörhöilevät tuolla hyllyllä. Orvokkeja on tulossa noin 90, hyvin pysyi homma hallussa siis :) 

Ihanaa valoisaa viikonloppua, ihmiset, elämä on taas alkanut!