Piispat pyytävät kesäpaikkaa

Ringgpärr, soi ovikello. Wuh wuh, vastasivat koirat. Minä ovelle ja oven takana lauma piispoja. Heillä kuljettaja, joka nimmarin perään. Minä raapustamaan ja lähetystä ihmettelemään.

Ringgpärr, soi sisäinen kello. Sitä on istuttu jonain pyryisenä iltana läppäri sylissä ja lompakko sohvalla ja menty Eurobulbille ja tilattu läjä daalioita, selvitti sisäinen ääni. Ja siinä ne nyt ovat.

Leicesterin piispa sai seurakseen kuusi kollegaa: Häntä tulivat tehtävässä tukemaan Bishop of Auckland, B. of Canterbury, B. of Dover, B. of Llandaff, B. of Lancaster ja B. of Oxford.

Näköjään olen siinä pyryisen illan logiikassani tilannut myös uuden Leicesterin piispan, jos viime kesäinen olisi sattunut siirtymään taivaisille piispain maille. Eurobulbin mukaan nämä lajikkeet kuuluvat Bishop Dahlioihin, heille on siis oma luokituksensa. Luonnollisesti, arvotahoille.

Siihen sivuun olin ottanut vielä Catherine Deneuven, Mick's Peppermintiä, Ferncliff Illusionia ja Ace Summer Emotionsia.

Pyryisenä iltana olen varmasti arvioinut ruukkukokoelmani kuusi kertaa todellisuutta suuremmaksi. Olen pulassa, menen Ikeaan, toivon, että siellä on halpaa ja hyvää savipottia.

Ensi talvena leikkaan luottokortin kahtia ja pyydän miestä antamaan läppärin iltaisin vain erittäin perustelluissa tilanteissa ja vahtimaan vieressä, ettei tilanne ole kasvikauppa.

Kävin töiden jälkeen ulkona hanslankarivaatteissa. Kokeilin, että josko sitä hiukan jo vaikka innostuisi pihapuuhista. Olen ollut niin äreissäni ja pettynyt koko tähän kevääseen, että ei ole paljoa kiinnostanut mennä katsomaan jotain kuukausi myöhässä syntynyttä ja räntäsateessa jurottavaa krookusta horisontaaliin viimaan.

No, ihan hiukan siinä perennapenkkejä siivoillessa saattoi virittyä oikealle taajuudelle. Olihan siellä jouluruusun (hah, joulu, tänä vuonnahan se on taas) nuppuja.

Siellä ruskean lehtisotkun seassa oli myös vehreitä kurjenpolven lehtiä.

Joo, ja punaisia tulppaanin kärkiä.

Puhumattakaan kevättähtien (Chionodoxa luciale 'Viole Beauty') kuusisakaraisista.

No menin minä katsomaan niitä krookuksiakin, nättejähän he ovat, vaikkeivät päässeet jääkatosta läpi minun mielestäni oikeaan aikaan.

Ja hiukan enemmän innostuin ruohosipulin kohdalla. Kohta saa makua salaattiin ilman lähikauppaa.

En minä kuitenkaan niin hirveästi vielä intoutunut, että olisin täysin vakuuttunut ja heittänyt Peltosia pihan perälle.

Ringgpärr, soi vielä vienosti varoituskello. Niin on ollut oudot kelit tähänkin asti, että miksei vielä valkoista peittoa kaiken ylle. Ja piispoja kotiin pahvilaatikossa postittamaan.

Etunojaa pitkin hampain

Joka syksy kaikki puutarhan syyspuuhat tuntuvat tosi tyhmiltä ja pitkin hampain niistä ne ihan välttämättömimmät teen. Toisaalta keväällä saa suurta nautintoa kaikesta siitä, mitä syksyllä on ennakoivasti, seuraavaa kautta ajatellen tehnyt. Jollain tällaisella itsepsyykkauksella lähdin tänään, viikon ainoana vapaapäivänä, sipulisavottaan.

Ensin tyhjensin ulkokasvihuoneen pelargoneista, kiikutin ruukut kellarin viherhuoneeseen kasvivalojen alle. Osa pelakuista kukki vielä ihan mukavasti, ei toki kesänrunsaasti, mutta muutamalla kukkavanalla kuitenkin.

Lämpötilan vaihtelujen takia kosteutta on riittänyt myös kasvihuoneen sisäpuolella, joten tilaa on pitänyt tuulettaa joka päivä, etteivät kasvit homehtuisi. 

Nyt siirsin kasvihuoneeseen vielä daaliaruukut sateen suojaan, jotta ne ehtisivät kuivahtaa ennen talvenviettoon siirtämistä. Nostan isot daaliaruukut kellariin odottamaan kevättä. Kellarissa on lämmintä, joten joskus kasvit alkavat pukata honteloa kasvustoa keskellä talvea, mutta napsin varret vaan tylysti sitten pois, kun on aika aloittaa oikea kasvun aika. Tällä systeemillä kasvin on vaan pärjättävä, tämän sofistikoituneempaa hoitoa ei tipu.

No, pelakuurundin jälkeen aloitin sipulinupotuksen. Meinasin kyllä kirota itseni syvimpään hiidenkirnuun ja helvetinkoluun, kun hain postista Korpikankaan pakettia. Muistin tilanneeni pari pussillista vaaleanpunaisia tulppaaneja, se oli vakaa tarkoitukseni. Just joo. Oli sitten tarttunut haaviin jotain muutakin pirun tärkeää ja vastustamatonta ja oleellista.

Ei tässä muuten mitään, mutta kun ei ole minkäänlaista paikkaa, mihin heidät voisi survoa – kaikki kukkapenkit ovat joko super-rumia tai täynnä (ja super-rumia). Ajatus oli ottaa pari pussukkaa lisää vaaleanpunaisia tulppaaneja sinne ainoaan säädylliseen tontinkolkkaan, missä niitä viime vuonna ekaa kertaa nousi. No, pitikin sitten keksiä paikat noin 150 sipaleelle.

Eipä siinä muu auttanut, kun tunkea suurin osa etupihan yrttipenkkeihin. Niissä kasvaa yrttejä, joiden sekaan olen työntänyt keväisin kaikenlaista. Vaan enpä työnnä enää, vaan katselen sekalaisen sipuliseurakunnan satunnaisjärjesteistä ja sattuma-aikaista kukintaa.

Ei, koskaan ei ole tällä tarhurilla minkäänlaista suunnitelmaa yhtään mistään, vaan ihan mutulla ja fiiliksellä mennään kaikissa asioissa. Huoh.

Tässä muistilappu mullan alle piilotetuista kasveista, tietääpähän sitten arvuutella, että mikä töyhtö kuuluu millekin.

Hyasintti 'Jan Bos', punainen, 6 kpl

Isohelmililja (Muscari latifolium), 24 kpl

Kevättähti (Chionodoxa luciliale 'Violet'), 12 kpl

Krookus 'Vanguard', isokukkainen, vaaleansininen, 24 kpl

Lumikello (Galanthus nivalis), valkoinen, 12 kpl

Pallerolaukka (Allium sphaerocephalon), 24 kpl

Pystykiurunkannus (Corydalis solida), 6 kpl

Tulppaani 'Angelique', myöhäinen, vaaleanpunainen kerrottu, 6 kpl

Tulppaani 'Christmas Marvel', aikainen, vaaleanpunainen 6 kpl

Tulppaani 'Flaming Purissima', aikainen, punavalkoinen, 6 kpl

Tulppaani 'Hemisphere', keskiaikainen, puna-valkoinen, 12 kpl

Tulppaani 'Marilyn', liljakukkainen, 6 kpl

Tulppaani 'Ollioules', Darwin, vaaleanpunainen, 12 kpl

Hauskaa puuhassa oli se, että vast'ikään hankkimani istutustyökalu, jota tässä sipulikairaksi kutsuttakoon, hajosi toisen sipulin kohdalla. Jatkoin vehkeen kanssa loppuun asti, matkan varrella se hajosi yhä enemmän. Lopussa sipulikaira oli niin sanotusti morjens.

Tuolla ei tee enää kyllä yhtään mitään. Savitontilla ei läkkipeltikalut kauaa kuosissa pysy, valurautaa sen olla pitää.

Olin aikaisemmin ostanut Lidlistä muutaman ruukkuihin istutettavan valmiskattauksen, puutarhakaverin vinkistä.

Kas pakkohan se oli, kun halvalla sai. Muistaakseni tuo pyöreä versio maksoi kaksi euroa ja pitkulainen kolme. Halpaa kuin saippua. 

Sipulit olivat valmiina pahvikennoissa, sen kun vain lappasi multaa alle ja päälle. Eri kätevää kyllä.

Ongelmaksi tässä muodostuu se, että missä säilytän ruukut pakkaskauden ajan. Kova pakkanen jäädyttää koko ruukun sipuleineen päivineen, mutta kellarilämpötila on liian lämmin. Jostain täytyy sitten joulukuussa löytää alle 10 asteen lämpöinen tila, jonne ruukut voi viedä. Öö, pitikö itsensä tällaiseenkin liemeen laittaa? 

Ranteet kaivuu-urakasta niukuen tein vielä ulko-oven viereen männynkäkkärävalaisimen. Laitoin sinkkiämpäriin hiekkaa ja isoja kiviä ja törkkäsin siihen mökiltä löytyneen kelo-oksan.

Kieputin oksan joka väkärään kirkasta led-valoketjua. Olisin tykännyt keltaisesta valosta eniten, mutta tuo nyt sattui olemaan viime vuodelta käden ulottuvilla. Jätin yhden kiven kyljen pinnalle lohtua tuomaan. Että hangen alla on tätä kauneutta vaikka kuinka paljon ja sieltä se pian taas esiin tulee.

Nyt saa pimeä ja pakkaset mun puolesta tulla. Kotiin näkee tulla, uusia kasveja on istutettu ja pelakuut turvaan kannettu.

Post Scriptum 22.10.2012

Tässä vielä kuva käkkyrävalaisimesta iltavalaisussa.

Kohta on kuulkaa tammikuu ja päästään siemenpussien rapisteluun. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Nurmikosta allergia-ase

Jatkossa saavat omatoimisesti nurmikolle saapuneet kasvit rehottaa tällä pihalla aivan vapaasti, päätin aamulla lehteä lukiessani. Hesarissa nimittäin allergiaprofessori kertoo, että allergian riski pienenee, kun kodin lähellä kasvaa paljon luonnonvaraisia kukkia.

Tutkijat ovat hygienia-hypoteesinsa kautta sitä mieltä, että kun luonnon monimuotoisuus pienenee, kapenee myös ihmiselämän pieneliöiden kirjo – ja juuri nuo pieneliöt toimivat immuunijärjestelmämme opettajina. Seurauksena on allergian ja astman kaltaisten kroonisten tulehdusten yleistyminen.


Erityisen tärkeitä ihmiselle ovat mm. gammaproteobakteerit. Niiden joukosta 99 % on hyviksiä, jotka taistelevat pahiksia vastaan – vaikka ihmiset astuvat kaksi askelta taaksepäin kuullessaan sanan "bakteeri". 

Professori Tari Haahtela antaa vinkin vastustuskyvyn voimistamiseksi: mustat kynnenaluset.

Harvinaisten kukkakasvien siitepöly saattaa vähentää allergian riskiä siksi, koska sen avulla ihminen altistuu monimuotoisemmalle siitepölyainekselle. Toisaalta tällaisten kasvien pinnalla voi olla paljon sellaisia bakteereja, jotka vaikuttavat ihmiskehon bakteerilajistoon. Yksi tekijä saattaa olla myös se, että harvinaisemmat kukkakasvit kertovat luonnonmukaisesta pihasta, joka jollain vielä tuntemattomalla tavalla vaikuttaa hyödylliseen bakteerilajistoon, lehdessä kirjoitetaan.

No, olivatpa tekijät mitkä tahansa, niin puutarhaharrastuksen terveysvaikutus lienee kiistaton. Lapsille siis kuokka käteen ja kasvimaan kimppuun.

Ja me nurmikosta vastaavat voimme vihdoinkin huoahtaa: antaa kaikkien kukkien todellakin kukkia, ja toivotaan, että tuuli kylvää vihermatolle lisää harvinaisten luonnonkasvien siemeniä :) Näin aluksi tarjoan kasvualustan nurmikolta, mutta jatkossa voidaan miettiä myös muita puutarhan alueita.

Okei, myönnetään, että laiska tarhuri pitää tätä asiaa myös pienenä keppihevosena sille, ettei ole jaksanut koskaan puunata nurmikkojaan kuntoon. Tällä hetkellä nurtsipihalla kasvaa kaikenlaista jännää, joka kyllä on pääosin vihreää ja siksi luokiteltavissa "nurmikoksi" väljästi tulkiten.

Siellä näkyy viheriölle asiallisesti kuuluvaa apilaa...

ja poimulehteä

suikeroalpia

maahumalaa

nokkosta

hmm, jotain jännää mykerönsä pian avaavaa

sekä vuohenkelloa

vuohenputkea

jotain leinikkikasvin näköistä, olisiko rönsyleinikkiä

jotain sulkamaista pörheää

ja tähtityyppisen sorjaa

palmumaisen varrekasta

eteerisen valkopilvistä

metsäorvokin sinistä

skillojen sateenvarjoja

sinivuokkojen sinfoniaa

valkovuokkojen valmista lehdistöä

kohta aukeavaa keltaista

kukintansa päättänyttä krookusta

puolikasta tulppaania

sammalta

kuokkavierailevaa vaahteraa

ja tällaista outoa vihreää (miten tämä on joukkoon eksynyt)

jotain vaaleanpunaista, jonka luokse kiirehdin: höh, eilisissä pelakuupuuhissa pudonnut kukka.

Nurmikolla näkyy myös maan alle kuuluvia koivunjuuria,

ja myöhemmin mukaan liittyvät ainakin päivänkakkarat.

Antaa näiden kaikkien siis kukoistaa ja tarhurin chillata. Jos nuo kasvit eivät allergiaa vastaan taistelekaan yleisyytensä vuoksi, niin ne taistelevat puutarhurin vapaa-ajan ja selän puolesta. Ja kun tarhuri ei jatkuvasti kiillota nurkkiaan, niin pihalle saattaa rantautua se yksi harvinaisempi siemen, joka kantaa kortensa tuikitärkeään kekoon omien ja naapurin lasten terveyden puolesta.

Ja nyt takaisin pihalle hankkimaan mustaa kynsien alle, professorin kehotuksesta. Eikä niitä kynsiäkään enää tarvitse yrittää saada nitisevän puhtaiksi: mustakyntisten tunnistetaan pian kautta maailman puuhailevan allergian vastaisessa työssä...

Ehkä harvinaisempia luonnonkasveja suosiva voisikin saada terveydenedistämisstipendin? Lahjakortin siemenmyymälään ja multakauppaan? Juu, kannatan!

Milloin saa kylvää?

Eilen oli komea kevätpäivä, ja olikin mahtavaa tonkia pihalla melkein koko valoisa aika. Ja koska pidän kiinni epäjärjestelmällisyydestä tässä harrasteessa, niin eipä eilenkään menty minkään loogisen kaavan mukaan: vähän perennapenkin siivoilua (lopahti alkuunsa), loppujen orvokkien istuttelua (kivointa), lintujen ihailua (ei tuntunut lihaksissa), sisällä viherhillokellarin selvittelyä (painavien ruukkujen reuhtomista) ja ulkona uuden taimihuoneen kanssa puljaamista (taimien kanniskelua sisältä ulos ja illalla ulkoa sisälle).

Kannoin myös talvehtimassa olleet mökinihmekukka- ja daaliaruukut päiväksi ulos. Saa nähdä, mitä heistä tulee, kun ovat olleet tilanpuutteen takia monta kuukautta osittain päällekkäin. Osa on ehkä saanut joskus vettä, osa ei ehkä milloinkaan. Mutta hei, jos ei pärjää tällä hoidolla, niin tough luck. Näillä on vaan mentävä.

Mietittiin tuossa pari päivää sitten PilviPullan kanssa eräässä kommenttiosiossa, että milloinkas krassit saa kylvää esikasvatukseen. Asia jäi mietityttämään niin, että tuota oikeaa kylvöaikaa pitää vielä pohdiskella. Ja koska tekstiä on jo pitkälti, niin laitetaan tähän kevennykseksi kuva.

Ihanat nuo violetit hennot juovat tuossa valkoisella. Näiden ääreen täytyy muistaa polvistua, vaikka häsääkin pitkin poikin pihaa.

No niin, koska saa kylvää esikasvatettavat yksivuotiset? Siihen ei yhden lauseen vastausta ole, sillä ajankohta vaihtelee paljon, ihan jo tietysti kasvilajista riippuen. Esikasvatuksen ideahan on esikasvattaa ne kasvit, jotka muuten Suomen oloissa eivät ehtisi kukkia tai tehdä hedelmää, ja tietysti maksimoida esikasvatusaika niin, että kasvit pysyisivät terveinä ja olisivat "tuotteliaita" mahdollisimman varhain.

Itämisaikaan vaikuttavat kasvuolosuhteet, kuten kasvualustan ominaisuudet ja kylvöksen kosteus, lämpö ym. Itämisen jälkeen esikasvatusajassa täytyy ottaa huomioon ulkoa saatavan valon määrän/ lisävalon ja huonelämpötilan vaikutus. Ja kasvualustan ominaisuudet vaikuttavat edelleen taimien olotilaan.

Esikasvatusmahdollisuuksiin vaikuttaa myös kasvihuoneen/ lämmitetyn kasvihuoneen olemassaolo. Lisäksi täytyy pitää mielessä se ajankohta, milloin ne taimet saa sitten ulos varsinaiselle kasvupaikalleen. Suomessa pakkasöiden loppumisen raja on perinteisesti 10. kesäkuuta. Itse olen täällä pk-seudulla uhmannut tuota rajaa säännönmukaisesti, enkä ole vielä saanut näpeilleni, mutta Suomi-neito on tunnetusti pitkä.

Mutta jos tämä harrastus olisi tällaista yhtälönratkaisua, niin ei meitä ruuhkaksi asti olisi. Asiaa on ystävällisesti yksinkertaistettu ja esikasvatusaikoja löytyy tietysti siemenpussien kyljestä, alan lehdistä ja kirjoista sekä internetin syvästä tietopankista.

Tässä Kotipuutarha-lehdestä napattu lista:

Kotipuutarha 3/2010

Ja vielä asiaa kesän uusintakylvöistä:

Kotipuutarha 7/2011

Lista ei tietenkään ole läheskään kattava, joten monen kasvin kohdalla joutuu kääntymään muihin tietolähteisiin. Ja esimerkiksi basilikaa voi kylvää aikaisemminkin, joten nuokin ajat ovat enemmänkin viitteellisiä?

Olen törmännyt monesti siihen, että ulkomailta tilattujen siementen pusseissa on hyvinkin tarkat kylvö- ja hoito-ohjeet, mutta suomenkielisessä tarrassa ohjeet ovat erilaiset. Esimerkiksi sulkahirssi istutetaan englanniksi 0,5 cm:n syvyyteen, mutta suomeksi siementä ei peitetä. 

Pensaskrassin kohdalla on enkuksi tarkat kylvövinkit mullan koostumuksesta ja kylvösyvyydestä, suomeksi sanotaan vaan, että "kylvetään kasvupaikalle tai esikasvatetaan". Esimerkkejä on monia.

Ja taas yksi välipalakuva: iso laarillinen töyhtövanan (Eucomis bicolor) mukuloita.

Näitä (ja paljon muita) oli tarjolla Floriadessa, mutta en ostanut. En muista miksi, ehkä myöhäinen kukinta-aika arvellutti. Ei näistä Suomen kesistä voi varmaksi mennä sanomaan... Onko jollain teistä muuten kokemusta moisesta vinkeästä kasvista?

Ja vielä vähän esikasvatusajoista.

Netistä löytyy paljon listoja, että kauanko milläkin kasvilla kestää itämisessä ja kauanko kylvöstä/ itämisestä kestää kukintaan. Ja kas, nekin aika-arviot vaihtelevat merkittävästi. On kuitenkin iso ero, itääkö esimerkiksi aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea) 10-21 päivässä vai viidessä päivässä. Kasvi kasvaa vikkelää vauhtia, joten kolmeen viikkoon varautunut tarhuri voi loppukeväästä joutua keskelle Jaakko ja pavunvarsi -ilmiötä.

Kenenkään päätä ei kuitenkaan voida vaatia vadille, sillä asiassa on tosiaan paljon muuttujia. Onneksi kokeilemalla oppii, eikä virheajoituksessa saa aikaan massiivista vahinkoa (esim. velkakierrettä), vaan aina voi ostaa uusia siemeniä ja kokeilla niiden kanssa. 

Eräässä Kotipuutarhan numerossa haastateltu ihminen sanoikin, että hänellä "kylvöaikataulu on päässä". Silti tämäkin puoliammattilainen kylvi tietyt kasvit joka kevät sinnikkäästi liian aikaisin :)

Eli, laitetaan krassia tänään multiin, jos siltä tuntuu! What a heck, niin kuin britti sanoo, ei tässä hommassa saa alkaa pipo kiristämään. Siementen, mullan ja veden kanssa puljaaminen on ihan parhautta, ja ilo senkun jatkuu, kun ensimmäinen olminkeltainen taimenrääpäle työntää päälakeaan mullasta ylös. Jee.

Nyt vahdin nyt näitä vielä hieman keskeneräiseen taimi-/kasvihuoneeseen siirrettyjä Tärkeitä Heppuja, että kestävätkö auringonporotuksen. Yöksi kannan ne sisään kellariin. Totutan niitä kyllä jo pieneen kevättuulenvireeseen, pidän ovea raollaan. Kylmäähän tuo tuuli vielä on, ei parane leikkiä sen kanssa.

Taimelassa päivää viettävät randomilla ranneliikkeellä kylvetyt 16 tomaattia, isommat 'Sungoldeja' ja pienemmät 'Tiny Timejä'.

Siellä harjoittelevat myös ilman suunnitelmaa kylvetyt 9 tsinniaa, 7 verbenaa, 10 täpläsievikkiä, 4 tupasta basilikaa ja 10 lobeliaa.

Sekä 22 samettikukkaa...

ja 5 risiiniä.

Sisällä ikkunan edessä kököttää vielä 5 pensaspaprikaa, 3 chiliä, 14 aitoelämänlankaa ja 5 koristemaissia. Jälkimmäisille vaihdoin isommat astiat, kun juuret tulivat turvepotin pohjasta ulos.

Kohta koristemaissitkin pääsevät kasvihuoneeseen, kunhan sinne saadaan hyllyt. Alkaa olla kreivin aika heilläkin saada esimakua ulkoilmasta.

Itämistään virittelevät vielä äskettäin kylvetyt sulkahirssi, pagodikärhö, japaninhumala ja coleus (värinokkonen). 

Ja sitten, kun omassa päässä aika on täysi, multiin upotetaan vielä krassia, tuoksuhernettä, auringonkukkaa, kevätsipulia, unikoita ja maloppia. Ja ehkä niiden päälle vielä jotain pientä.

Ps. Nyt nämä postaukset ovat jo ihan liian pitkiä, parannan tapani!