Iso kori hyasintteja, tosi iso.

Keväällä kaikki ideat tuntuvat hyviltä, kyllähän te tiedätte. Itse sain viime keväänä isossa puutarhanäyttelyssä idean, jonka ajattelin toteuttaa näin joulun aikaan. Meinaan pukata ilmoille oikein tosi ison hyasinttikorin.

Tästähän se ajatus silloin lähti.

Nuo korit ovat siis mahtikokoisia, kukat keikkuvat jotakuinkin nenän korkeudella, kun vieressä seisoo. Kävin kiertämässä ja kaartamassa näitä useaan kertaan, niin ihanilta ne musta näyttivät. Ja tuoksuivat, oumaigaat. Tykkään hajusinteistä!

Noh. Ihan tuon kokoiseen pajunoksasysteemiin en kuitenkaan aikonut lähteä, vaan maltillistaa idean semmoiseen tylsimyskokoon. Eli tällaiseen: (klassikkomittakaavana tulitikkuaski)

Kesän jäljiltä tarjouksesta hankittu kori, mikä lie pyykkikori tai vastaava. Katsokaa muuten, miten paljon on ollut lokakuun alussa sisällä valoa, hyvä ettei häikäise tuo valkoinen lattia! Oi, tulkoon valkeus taas, ja pian.

No siis, koska en jaksa väkerrellä minkään askareen parissa turhan kauaa, niin vuorasin korin sisuksen luonnollisesti jätesäkillä. Sinne vaan ja viikkausta perään.

Täytin laarin lempitäyteaineksellani, lekasoralla.

Ajatus on täyttää kori hyasinteilla niin, että upottaa vaan ne muoviruukkuineen tuonne sorastoon. Sitten kuorrutetaan muoviruukut, sorat ja muovit jollain, esimerkiksi kävyillä, niinellä, säkkikangassuikaleilla tai ohuesta kankaasta muokatulla ryöpyllä. Koristeeksi voisi laittaa joulupalloja, tonttuja tai muuta asiaan kuuluvaa kuvastoa.

Koska suuret suunnitelmani eivät taida helposti mahtua mukaan mökkijoulumatkalle ja koska muu perhe saattaisi protestoida ajatusta paristakymmenestä hyasintista ilmanraikastimena, niin säästän ideani välittömään joulun jälkeiseen aikaan, jolloin hyasintit ovat ulosheittohintaisia ja perheenjäsenistöllä mahdollisuus paeta tuoksua. Laitan sitten viimeisen kuvan aiheesta, kun asetelma on valmis.

Sen sijaan tein linnuille lisää talikakkua, tosin en käyttänyt talia vaan voita. Ihan varta vasten en sitä hommannut, vaan jääkaapissa oli puolikas harkko suolatonta mallia, jossa oli syksyllä ohittunut parasta ennen -päiväys. Sulatin voin, laitoin mukaan siemenseosta ja jäähdytin muotin ulkona.

Siemenet vajosivat pohjalle, joten toinen puoli kaakusta on keltainen ja toinen röpöinen.

Itse asiassa tuo voilla voideltu siemenkakku tuoksui tosi hyvältä, teki melkein jättää se omaksi leivänpäällysteeksi.

Mutta enhän mä nyt niin ahne sentään ollut, vaan vein neliön kehikossaan syreenipensaaseen roikkumaan. Hyvin ovat siemenkranssit ja irtosiemenet kauppansa tehneet, ei tuon metrihangen alta enää mitään evästä löydy. Mutta kevättä ja uusia hyviä ideoita kohti aletaan lähteä ihan näillä näppäimillä: perjantaina päivä lyhenee vielä minuutin torstaista ja torstaina minuutin tästä päivästä, mutta lauantaina tulee jo minuutti lisää valoisaa aikaa. Se on melkein jouluakin ihanampi ajatus.

Joulunpunaista (jossain muualla kuin kotona)

Nyt pitäisi järjestää joulua täyttä häkää, mutta kun ei huvita eikä jaksa. Täytyy vaan kahlailla valokuvia ja haaveksia keväästä. Ehkä se jouluhääräysinnostus syttyy vielä, ja jos ei, niin ei väkisin. Saarioisten tädit (ne yt-neuvotteluista jäljelle jääneet) saavat kattaa meidän joulupöydän. Lahjuksia yritän vääntäytyä viikonloppuna hankkimaan lähimmille asiaankuuluville, katsotaan kuinka yrityksessä käy. Eipä juuri huvita lähteä päiväksi ostoskeskukseen pyörimään muiden toppatakeissaan hikoilevien kanssa... tiukan syksyn jäljiltä olisi tarvinnut viikon jouluunvirittäytymisloman, himpitti sentään.

No, kuva-albumista löytyi punaisia ja punasävyisiä asioita, ja niitähän voi nyt tähän liimailla. Mennään vielä kerran kevät-Hollantiin, Floriade-näyttelyyn, jossa oli esillä muun muassa näitä kivan värisiä orvokkeja.

Tyypit ovat nimeltään Viola Wittrockiana 'Wild Rabbit Mimoto Red White'. Mukavan raikas punainen väri, olen etsiskellyt jotain vastaavaa tai vielä enemmän vaaleanpunaista orvokkilajia kevään kylvöihin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tai oikeastaan tärppäsi, mutta kauppa oli Amerikassa. 

Tulppaaneja olisi kyllä kiva hankkia jouluksi maljakkoon, vaikka tällaisena monivärisettinä.

Tai tummina papukaijaversioina.

Kyllähän klassinen amarylliskin kiva olisi, varsinkin jos niitä olisi iso kimppu.

Floriade järjestettiin pienessä Venlon kaupungissa, jossa oli aivan ihastuttava vanha ydin. Paikallisväestökin oli ottanut puutarhanäyttelyhypen omakseen – tai sitten he vaan ovat kovin kukkarakasta väkeä muutenkin. Vaikka oli varhainen kevät, jokaisessa mahdollisessa tilassa ja astiassa oli tuoreita kasveja.

Toisaalta mikäs se on kasveista tykätä Keski-Euroopan ilmastossa, kun ei tule tätä avaruudellista pimeyttä eikä napaseudun talvea. Voi vaikka kasvatella murattia oven pielessä.

Ja viidakkoa parvekkeella.

Monet partsit olivat vähintään yhtä vihreitä, ja niiden kaiteilla näkyivät viihtyvän sepelkyyhkyt eli pulut.

Venlossa oli idyllistä tunnelmaa siinäkin mielessä, että lähes kaikki kaupat olivat erikoistuneet johonkin: leipään, juustoon, lihaan, leivonnaisiin jne. Rumat hehtoprismat ja megacitymarketit puuttuivat maisemasta kokonaan. Ei tarvitse leivänpäällisleikkelettä kolmeakymmentä hyllymetriä, vaan kymmenestäkin lajista löytyy suosikki, kun atmosfääri on oikea. Näino.

Sitä voisi sitten venlolaisena natustella voileipää tällaisessa romanttisessa tuolissa, jos ostaisi tuoliin romanttisen tuolinpäällisen.

Venlossa on myös kiva museo, jossa oli Floriaden aikaan Flower Power -näyttely. 

Siellä oli nähtävillä alkuperäisesineitä ja asioita kukkaiskansan ajoilta. Kuten esimerkiksi Andy Warholin pop-taidetta.

Tämä esittely jää nyt kyllä tosi tyngäksi, kun en jaksa siirrellä kuvia tuonne Photobucketiin, jonne niitä täytyy nyt siirtää Bloggerin kiintiön täytyttyä. (En jaksa maksaa mitään kuukausimaksuja, kun ei ne tilat riitä kuitenkaan kuin hetkeksi. Tehdään tällaisia epämääräisiä tilapäisratkaisuja sen sijaan...)

Mutta tässä kuitenkin supermuovisia kastelukannuja 1960- ja 1970-lukujen taitteesta. Oi värien määrää!

Museossa oli myös varoittava näky. Jos ei jumppaa vatsa- ja selkälihaksiaan kuntoon kevätkauden kaivuu- ja kykkimistöitä varten, niin voi käydä kalpaten.

Ankara selkärangan kipristymähän siitä tulee, se on selvä ;) 

Tässä on oikeasti esittelyssä n. 35-vuotiaana kuolleen naisen hurja skolioosi. Hän eli vuosien 1350-1450 hujakoilla. Joku osa minussa kyllä uumoilee, että rouva olisi ollut tarhaajasorttia. 

Ota väriä!

Lunta tupruaa ja maisema valkaistuu, tarvitaan värivoimaa. Ota sitä tästä, ole hyvä. (Kuvat viime keväisestä Floriade-näyttelystä Hollannista.)

Ota siemenseinän kirjoa

ota sipuliin sointuva kassi

ryhtirivien sävyjä

kevätpäivän lukuisia lukseja

kiinalainen kattolyhty

korillinen kukkivia

vanhan mantereen klassisuutta

Etelä-Amerikan rohkeutta

Välimeren vahvuutta

ota seinällinen maljakoita

muutama reipas kukkavaasi

ota aurinkosydäminen bellis

ja laventeli liilankikervä

ota puntti, pari kainaloon

ja istahda punaiseen oloon.

Jos vielä värejä kaipaat, niin katso sateenkaariruusua.

Ruusun värjäystekniikan on kehittänyt hollantilainen Peter van de Werken. Ruusu imee vedestä siihen lisättyjä luontaisia mineraaleja, jotka saavat terälehdet innostumaan koko spektrin värikirjoon. 

Kuva: www.rainbowedroses.com

Sateenkaariruusu on kuulemma suosittu mm. Brasiliassa ja Japanissa. Täytyy kyllä sanoa, että jos nyt saisin kimpullisen tällaisia, niin tuijottaisin tiukasti tunnin päivässä. Sen verran on alkanut tuo maiseman valkoisuus nyt jo aiheuttaa värianemiaa.

Lempeää viikonloppua, taas ollaan yksi päivä lähempänä valoa.

Floriade 2012: Inspiroivia ulkotiloja

Kaikki isot, mahlaavat ja roskaavat lehtipuut huitsaan ja tyynipintainen vesiallas tilalle. Näin päätin, kun näin kahden puutarhasuunnittelijan tekemän puutarhan kevätmatkalla Floriadessa. Piha viehätti mua kovasti.

Mielestäni tuossa on jotain ihan hypnoottisen seesteistä, kivineen vesineen oranssine huomioväreine kaikkineen.

Samalla pihalla oli isosta puunrungosta tehty pöytä.

Kangaspäällysteiset tuolit/ jakkarat eivät ihmeemmin viehättäneet, mutta tuo seinämän läpi kulkeva massiivinen pöytä, ou mai gaat. Toisesta päästä näkymä oli tällainen:

Tähän pihaan kiteytyy kaikki mahdollinen zeniläisyys ja rauha ja symmetria ja estetiikka, mitä tämäntyyppiseltä pihalta osaisin ikinä toivoa. Voihyväntähen. Sisäänkäyntikin on mietitty harkiten.

Olisin just nyt valmis vaihtamaan kaiken mummolatunnelman ja epämääräiset puutarhan vuosikerrostumat ja omaräpelteiset kasvisommitelmat juuri tähän. Se vaatisi toki uuden, modernin oloisen talonkin, mutta senkin voisin ottaa, hah.

Floriadessa näkyi monenlaisia puutarhoja ja lukuisilla mailla oli omat paviljonkinsa. Kiinan paviljonki ja puutarha oli yksi näyttävimmistä. Tyylipuhdasta tunnelmaa, vai mitä olette mieltä:

Kirsikkapuu ja koristeellinen valaisin...

portti, jota kohti vie kivipolku, jota reunustavat pionit...

... ja portin graafista ilmettä pehmentävä magnolia.

Kaikista vesiaiheista kiinnostavimpia oli tämä pieni kanava, joka oli päällystetty mosaiikkilaatoilla. Jotain kovin puoleensavetävää tuossa tyynessä vedessä ja sen pohjalta kuvastuvissa väreissä on.

Pihassa ei todellakaan saisi olla neljää vanhaa koivua, jos tällaista mielessään suunnittelisi. Ja tonttikin voisi olla kieltämättä hiukan isompi kuin allekirjoittaneella huollettavanaan on.

Tällainen pieni Panamankanava olisi myös aika viehko. Enpä huomannut panna merkille, että kiersikö vesi tuossa aktiivisesti pumpun voimin vai lillutteliko vaan paikallaan.

Tämä ei vaatisi kultaharkkoa, mutta kyllä nupukivilläkin hintaa on – eikä niitä savimaahan suoraan asennella, joten pohjatöihin menisi aikaa ja pieniä kultaharkkoja.

Nooh, ainahan sitä inspiroitua saa – ja kannattaakin, ties mikä arpajaisvoitto sitä vielä kohdalle pätkähtää ;) 

Ennen sitä voi ehkä suunnitella hankkivansa joskus tällaisen käsi-istuimen, kuten Sudanin paviljongin edustalla nökötti.

Siinähän sitä sitten istuksisi kuin viisisormisen (mutta peukalottoman) jumalolennon kämmenellä ikään.

Ja jos ei tuokaan muutu konkretiaksi koskaan, niin vielä on mahdollisuutena rakentaa Lorotin. 

Samantyyppinen kastelukannu tontilla jo pyöriikin, ei tarvita kuin pari heinäseivästä ja tynnyri (ja vesipumppu, oletan). Lorotin voisi tosiaan järjestyäkin, ainakin jos tynnyrin vaihtaa kirkkaansiniseksi muoviversioksi, joita mökkimatkalla katseltuna ihmisten pihoilla kauas maantielle näkyy. Systeemi olisi hiukka kaukana tuosta ekan kuvan tyynipintaisesta altaasta, mutta teknisfilosofisesti kyseessä kuitenkin olisi puutarhan vesiaihe. Juu.

Floriade 2012: Tunnelmallinen kasvihuone

Eilen alkanut nostalgiatrippi jatkuu, marraskuun niheät illat on tarkoitettu just tällaiseen. Nyt täytyy esitellä kasvihuone, joka aiheutti suuria, lämpimiä tunteita Floriade-näyttelyssä viime keväänä.

Runko näytti vanhalta, se oli tehty puusta. Myös lasit olivat vanhan oloisia. Ja koko, se oli mallia XL.

Tässä näkymää toiselta ovelta toisen pään ovelle. Olishan tuossa mahtia tepastella.

Kaikki oli niin siistiä ja vehreää ja erilaista: ei kesäkukkia, vaan enemmänkin huonekasvityyppisiä lajeja.

Nuo puulaatikot tuovat kyllä ihanaa tunnelmaa, samoin kuin alareunassa näkyvät sammaleiset ruukut.

Kastelukannu näkyy olevan brittiläinen Haws, tuommoinen pikkumalli mullakin on, wannabe-brittitarhurilla ;)

Söpöisiä lihansyöjiä betoniruukussa, turvallisesti karsinoituna...

Pikkuruukut näyttävät siltä, kuin ne olisi koverrettu puunrungosta. Kivan rouhea pinta!

Orkideoihin kuuluvat pleoinet eli tyttökämmekät näyttävät viihtyvän hyvin sammaleen keskellä. Pleoineja on montaa lajia, tämä taisi olla jokin uusi jaloste, jonka nimilappu on harmillisesti jäänyt kukan taakse piiloon.

Pleoine Tongariro on tullut lajikekartalle vuonna 1981, Pleione Versailles x Pleione pleionoides -risteytymänä. Näkyvät olevan nämä tyttökämmekät talvenkestäviä jo Englannin korkeudella. Tietysti.

Ja miten komealta näyttävätkään amaryllikset ryhdikkäässä muodostelmassa ja kirkkaanpunaisessa värissä kasvihuoneen vierellä. Saisipa tällaisen jouluasetelman kotiin – ja ilmavaa tilaa, johon sen ilmavasti asetella, heh.

Tarkemmin ajateltuna menisihän se amarylliasetelma hieman hempeämmässäkin värityksessä.

Tai no, menisihän se ihan-missä-tahansa värityksessä! 

Tällaisen kasvihuoneen ja kasvihuoneen ympäryskasvit ottaisin mieluusti joululahjaksi juu. Lupaisin pitää työkalutkin ihan järjestyksessä, aina.

Pukki, ootko kuulolla?