11. marraskuuta 2012

Floriade 2012: Inspiroivia ulkotiloja

Kaikki isot, mahlaavat ja roskaavat lehtipuut huitsaan ja tyynipintainen vesiallas tilalle. Näin päätin, kun näin kahden puutarhasuunnittelijan tekemän puutarhan kevätmatkalla Floriadessa. Piha viehätti mua kovasti.


Mielestäni tuossa on jotain ihan hypnoottisen seesteistä, kivineen vesineen oranssine huomioväreine kaikkineen.

Samalla pihalla oli isosta puunrungosta tehty pöytä.


Kangaspäällysteiset tuolit/ jakkarat eivät ihmeemmin viehättäneet, mutta tuo seinämän läpi kulkeva massiivinen pöytä, ou mai gaat. Toisesta päästä näkymä oli tällainen:


Tähän pihaan kiteytyy kaikki mahdollinen zeniläisyys ja rauha ja symmetria ja estetiikka, mitä tämäntyyppiseltä pihalta osaisin ikinä toivoa. Voihyväntähen. Sisäänkäyntikin on mietitty harkiten.


Olisin just nyt valmis vaihtamaan kaiken mummolatunnelman ja epämääräiset puutarhan vuosikerrostumat ja omaräpelteiset kasvisommitelmat juuri tähän. Se vaatisi toki uuden, modernin oloisen talonkin, mutta senkin voisin ottaa, hah.

Floriadessa näkyi monenlaisia puutarhoja ja lukuisilla mailla oli omat paviljonkinsa. Kiinan paviljonki ja puutarha oli yksi näyttävimmistä. Tyylipuhdasta tunnelmaa, vai mitä olette mieltä:

Kirsikkapuu ja koristeellinen valaisin...


portti, jota kohti vie kivipolku, jota reunustavat pionit...


... ja portin graafista ilmettä pehmentävä magnolia.


Kaikista vesiaiheista kiinnostavimpia oli tämä pieni kanava, joka oli päällystetty mosaiikkilaatoilla. Jotain kovin puoleensavetävää tuossa tyynessä vedessä ja sen pohjalta kuvastuvissa väreissä on.


Pihassa ei todellakaan saisi olla neljää vanhaa koivua, jos tällaista mielessään suunnittelisi. Ja tonttikin voisi olla kieltämättä hiukan isompi kuin allekirjoittaneella huollettavanaan on.


Tällainen pieni Panamankanava olisi myös aika viehko. Enpä huomannut panna merkille, että kiersikö vesi tuossa aktiivisesti pumpun voimin vai lillutteliko vaan paikallaan.


Tämä ei vaatisi kultaharkkoa, mutta kyllä nupukivilläkin hintaa on – eikä niitä savimaahan suoraan asennella, joten pohjatöihin menisi aikaa ja pieniä kultaharkkoja.

Nooh, ainahan sitä inspiroitua saa – ja kannattaakin, ties mikä arpajaisvoitto sitä vielä kohdalle pätkähtää ;) 

Ennen sitä voi ehkä suunnitella hankkivansa joskus tällaisen käsi-istuimen, kuten Sudanin paviljongin edustalla nökötti.


Siinähän sitä sitten istuksisi kuin viisisormisen (mutta peukalottoman) jumalolennon kämmenellä ikään.

Ja jos ei tuokaan muutu konkretiaksi koskaan, niin vielä on mahdollisuutena rakentaa Lorotin. 


Samantyyppinen kastelukannu tontilla jo pyöriikin, ei tarvita kuin pari heinäseivästä ja tynnyri (ja vesipumppu, oletan). Lorotin voisi tosiaan järjestyäkin, ainakin jos tynnyrin vaihtaa kirkkaansiniseksi muoviversioksi, joita mökkimatkalla katseltuna ihmisten pihoilla kauas maantielle näkyy. Systeemi olisi hiukka kaukana tuosta ekan kuvan tyynipintaisesta altaasta, mutta teknisfilosofisesti kyseessä kuitenkin olisi puutarhan vesiaihe. Juu.

6 kommenttia:

  1. Kyl mää ymmärrän, että sä oot nää kuvat tällänny meijän iloks ja ideoiks. Mutta ARGH, kun mä ahistun, kun ittellä ei oo mitään noin zeniläistä ja hauskaa ja tasapainoista ja kaikkee. On vaan kökkäreitä ja hajaistutuksia (todella vailla kaikkee järkee) ja ei-mitään-kivaa. Voiyhdenkerran ku riapoo.

    Onneks mulla on tommosia paksuja lankkuja, mut mä oon ihan varma, että mä tyrin nekin. Tuskin osaan niistä vääntää mitään noin ylimaallisen upeeta pöytää. Mä päräytän ne lankut klapeiks ja tikuis ja poltan hellin pesässä. Eipä oo sitten kierimässä pihalla harmiteltavana. ;D

    Lorotin on oiva. Olis varmaan koko ajan pissahätä ku on ulkona. Mut oikeesti, upeita idiksiä. Löytys vaan joku joka tekis ja toinen ku maksais...

    VastaaPoista
  2. I feel you, girl! Ei ole mitään tasapainoista täälläkään, on vaan just tuollaista kuvailemaasi kikkankakkaretta. Mutta kivaahan se on katsoa, että jollain on asiat ordningissa ja kiintopisteessä. Ja ainahan voidaan salaa iloita siitä, että roskaa se tulee zeniläiseenkin pihaan, jos ei omista niin naapurin puista ;)

    Joo, tekijä ja maksaja vaadittaisiin, kaiken ihailija ja ehkä ylläpitäjäkin löytyy omasta takaa. Mutta kyllä mä uskon, että sä saisitt paksuista lankuista komeaa jälkeä aikaiseksi! Ja jos tapahtuisi ihmeellinen virhe, niin saispahan niistä tosiaan Erityisen Komeita Klapeja, hah.

    Lorottimen lörinän saisi varmaan haluamaansa voimakkuuteen, josko ihan pikkuista lirinää sitten vaan ;D

    VastaaPoista
  3. Toi eka puutarha sopiikin nimenomaan modernin talon pihaan. Lankkupöytä oli kyllä tosi upea :) Istahdin pöydän ääreen ja kurkin seinässä olevasta aukosta. Nyt en edes muista minkälaiset kuvat otin pihasta. Tosi kiva katsella näitä sinun Floriade kuvia :)

    Ehkä tuon tapaisen jutun voisi sijoittaa vanhempaankin pihaan kunhan sen tekee ihan omaksi erilliseksi alueekseen..
    Nettimartalla onkin jo hyvä alku kun on lankku jo olemassa.

    Ihania vesiaiheita näyttelyssä oli runsaasti. Hauska on tuo lorotinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että istuit pöydän ääressä :) Mä vaan ihailin ympäriltä, tosin oli kostean viileä päivä, olisi takamus kastunut.

      Totta, kyllä tuollainen alue sopisi muihinkin kuin ihan ultramoderneihin pihoihin, kun rajaisi omaksi systeemikseen ja ehkä vähän katsoisi ympäröivää maisemaa. Kyllä mä tykkäisin kovasti – ottaisin tuollaisen seinämänkin mieluusti.

      Nettimartalla on pöydän ainekset tosiaan valmiina, onnentyttö. Mulla on kolmasosa lorottimesta, heh.

      Poista
  4. Vau, kiinalaiset ovat tosiaan tehneet tyylillä! Kelpais mullekin :D Tuo puupöytä on ihan mielettömän mahtava, tahtoooo!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tilataan kiinalaiset suunnittelijat hiukan muokkaamaan meidänkin pihoja ;D Tuokoot puupöydät tullessaan, ja pionit. Joo, ja kivet kans!

      Poista