30. kesäkuuta 2011

Valkoista valoa / White at night

Ihan lähiaikoina kannattaisi valvoa yksi yö, ihan vaan nähdäkseen keskikesän valoisan hämärän. Niin, ja kuullakseen, kuinka linnut aloittavat laulunsa lyhyen lepotauon jälkeen. Ehkä havaitsisi ketun tai muita isompia nisäkkäitä, niitä liikkuu täällä pk-seudullakin varsin mukavasti.

Noh, eilen jaksoin valvoa puoleenyöhön. Onhan sekin jo jotain... Kävin kurkkaamassa, miltä pihalla näyttää alkuhämärässä.

Pihajasmike (Philadelphus coronarius) on avannut nuppunsa. Kermanvaaleat kukat erottuivat hyvin illan hämyssä. Viime kesäisessä postauksessa sama pensas päivänvalossa.


The white nights of Finland are quite spectacular. Sun sets only for couple of hours and then a light dusk takes over. White flowers look wonderful at those hours. Here's Mock Orange (Philadelphus coronarius).

Olipa kerrankin niin tyyntä, että sain kuvattua perhoangervon kukan ihan skarppina... tuo kukka on noin kolme senttiä läpimitaltaan ja kun niitä on muutamassa taimessa satoja, valkoinen efekti tummanvihreässä kasvustossa on tehokas.

Perhoangervo kuuluu Rosaceae-heimoon eli tämä kaunotar on ruusun serkku. 


Bowman's root (Gillenia trifoliata) is one of my favourite perennials. So delicate and easy to take care of (doesn't need any care). This plant belongs to Rosaceae family. Wikipedia says that "several economically important products come from the Rosaceae family, these include many edible fruits such as apples, apricots, plums, cherries, peaches, pears, raspberries, strawberries and almonds plus ornamental trees and shrubs such as roses, meadowsweets, photinias, firethorns, rowans, and hawthorns". So this beauty is roses' cousin. Among many others'.

Särkynytsydänkin (Lamprocapnos spectabilis 'Alba') jaksaa vielä hiukan väläytellä kukkiaan. Ihana perenna on sekin.


Still some flowers of white Bleeding Heart (Lamprocapnos spectabilis 'Alba') to be enjoyed... as well as peony's (Paeonia lactiflora).


Jalopioni raottelee toisia kukkanuppujaan, osa niistä jaksaa aueta, osa ei. Nuuhkin näitä mennen tullen, aivan vastustamaton odööri.


Pensashanhikki (Potentilla fruticosa 'Abbotswood') tuikuttaa keskiyöllä raikkaan kirkasta valoa, jälleen yksi lisäsyy yrittää pysytellä joku yö hereillä aamupuolelle asti.

Ja mikä ettei muun värisistäkin kukista ja kasveista voisi siinä samalla nauttia. Kuten tästä sähäkän punaisesta palavastarakkaudesta (Lychnis chalcedonica).


Palava rakkaus. Sitähän tämä aika juuri nyt on, palavaa rakkautta kesää kohtaan. Jopa roihuavaa!

Actually all the other colors show their exciting side at night as well – like this bright red Maltese cross (Lychnis chalcedonica). It's even more powerful at night. Really have to try to stay up one night and hang around the garden... That would an experience to remember in next cold, dark winter.

29. kesäkuuta 2011

Kuumaa, kuumempaa / So hot!

Kesähelle, kärpäset ja raukea loma, nyt ne ovat täällä. Nurmella makoilua 27 asteessa kirja nenän alla. Eipä paljon muuta jaksakaan eikä onneksi tarvitse.

Ensimmäistä punaiseksi kypsynyttä chilipalkoa maisteltiin eilen.


At last the heat wave is here! And to make +27 °C a bit hotter it's good to taste some chili. This is Capsicum annuum 'Hot Super Chilli F1' which were sowed in late January. Now the first pods have turned red. 


Maku oli mainio. Ensipuraisu oli varsin hedelmäinen, jälkipotku mukavan tulinen. Väittävät, että tämän lajikkeen tulisuus on luokkaa 35 000 - 50 000 Scovillen asteikolla, eli keskivahva polttaja on hän. Johtuiko helteestä vai mistä, mutta aika mieto tuo minusta oli. Laitoin sitä reilun puolikkaan satay-kastikkeeseen, perheen takia niukahkosti.

The flavour is very fruity and burning sensation is medium hot (35 000 – 50 000 Scoville units). Very nice plant I would say: easy to grow and easy to eat.


Tykkään kyllä tästä lajikkeesta: helppo kasvattaa (tai sitten mulla vaan kävi tuuri näiden kahden taimen kanssa) ja helppo syödä (tositosi tulista ei saisi niin hyvin hyödynnettyä). Lisäksi palot ovat kauniita eri väreissään, keltavihreinä, oransseina ja punaisina.

Siirsin ruukut taivasalle kasviteltasta, siellä oli jo kuumempi kuin saunan MM-kisojen loppukilpailussa.

Myös yrttipenkissä kuumottaa. Samettikukat nimittäin näyttävät pieniltä tulisilta auringoilta, vai onko kyseessä vain hellehallusinaatio...?


Marigolds (Tagetes patula 'French Safari Mixed') are burning hot, too. I just love these performers. So easy to grow and so much to enjoy, the whole summer.

Yrttipenkissä helteessä sinnittelevät myös viileydestä tykkäävät orvokit. Ne ovat venähtäneet vallan pitkiksi, mutta kukkivat vielä runsaasti. Olen melkein joka päivä nyppinyt kuihtuneet kukat pois, joten siementen kypsytys ei ole päässyt vauhtiin. Ja keskellä kukkii timjami. Se näyttää olevan kimalaisten herkkua.

Orvokit voisi nyt leikata lyhyiksi, jos haluaisi loppukesäksi matalammat kasvit. Antakoot kasvaa, menen takaisin nurmikolle makoilemaan.


Pansies are hanging on. The weather is now too hot for these cool-lovers... I've regularly picked dead flowers so they still bloom quite nicely. 

I think the pale lilac pansy goes well with the thyme flower. And bumble bees just love thyme flowers. And I love them both. Oh summer!

28. kesäkuuta 2011

Tukholman tuliaisia 2 / Ideas from Stockholm 2

Viikonlopun Tukholma oli epävakainen, kuten juhannus täällä Etelä-Suomessakin, joten kukkaistutuksetkaan eivät olleet ihan kuvauksellisemmalla tuulella. Tässä vielä pari kuvaa huvipuisto Gröna Lundin kasvitaiteesta.

Stockholm was rainy but it didn't dim the loveliness of the amusement park Gröna Lund (Green Grove in English). Here's some photos of plantings there.


Tässä oli mielestäni hauskaa nuo etualan mehitähdet. Jos pensasaidan edessä punoittava värinokkonen sointuu yhteen daalioiden värin kanssa, niin mehitähtien voisi kuvitella puolestaan rimmaavan daalian kukan muodon kanssa? No, mehikasvien osuus jää arvoitukseksi, mutta on tosiaan erilainen ryhmäkasvi se.

I thought maybe the purpose of those sedums in front of the group is to follow the shape of the dahlia flowers...? Anyhow they are different and exciting bedding flowers, I think.

Mutta entäs orvokkipuu? Heh, tällainen olisi aika hieno kotipihallakin.


A pansy tree? Yes! Lovely luscious flower balls indeed...


Mitenhän tuo on rakennettu? Joko taimet on istutettu multaan, joka jollain systeemillä pysyy tuon pallon muotoisen kehikon sisällä tai sitten taimipurkeille on siinä sopivat kolot eli kasvit kasvavat taimipoteissaan. Ja jännää, että kasvi on orvokki, joka kuitenkin venähtää ja valahtaa kesän edetessä, ja lakkaa kukkimasta, kun siementäminen pääsee kunnolla käyntiin. Ei noita varmasti kukaan nypi... eli meneeköhän pallomuoto jossain vaiheessa ihan muodottomaksi?

I wonder how the flowers are put there, with or without their pots? Is there any soil inside those structures or not? Hmm, anyone?


Gröna Lund on varsin tiheään paketoitu kokonaisuus, joten valot eivät mene keskikesälläkään hukkaan. Mutta vihreää siellä nimensä mukaisesti on, todellakin.

Pretty lamps, like mushrooms. The park is really really green so extra light doesn't get wasted. Even though it's Scandinavian midsummer. 

27. kesäkuuta 2011

Tukholman tuliaisia / Ideas from Stockholm

Tukholman vanhakaupunki on joka visiitillä yhtä ihana. Tosivanha siis vain paranee vanhetessaan lisää...
Yhtään juhannussalkoa en onnistunut näkemään, mutta muuta kukkaisaa kyllä. Tässä otos sadosta.


Tässä hienossa uurnassa kasvaa aurinkoa ja lämpöä rakastava tulikruunu (Lantana camara) ja sen juurella aristokraattinen muratti (Hedera helix).

Our neighbours in Stockholm, Sweden, have a marvellous possibility to walk around the alleys of the charming Old Town and enjoy its beauty every day. This Lantana grows in a beautiful urn with a swinging ivy.

Muratti näkyi olevan kovasti suosittua kukkaistutuksissa ja yksinkin. Tässä tuuhea liikuteltava näkösuoja ravintolan terassilla.


En huomannut kurkata tarkemmin, että millainen tuo lehtien sisään jäävä rakennelma oli, mutta todennäköisesti jotain ritilää siellä on.


Pelargoni on saanut tulkintani mukaan rinnalleen vaalealehtisen suikeroalpin (Lysimachia nummularia 'Aurea') - korjatkaa, jos arvaus meni hutikkoon... Mutta varsin sähäkkä väriyhdistelmä tuo on.

Pink pelargoniums and Golden Creeping Jenny (Lysimachia nummularia 'Aurea') make a flashy combination.


Viime vuonna bongatut Mårbacka-pelargonit voivat näköjään edelleen paksusti. Tai tuuheasti.

Some gorgeus pelargonium 'Mårbackas' on a windowshell... Classic, oh so classic.



Mutta aina ei onnistu ruotsalaisillakaan. Eihän kukaan laita kauniille kävelykadulle ravintolansa terassille tekokukkia kesäksi!? Sellainen pitäisi kieltää kauneuslailla.

But eww. Artificial flowers in fine environment in the best growing season?! There should be a law against it. Even in Sweden ;)

23. kesäkuuta 2011

Pikaterassi bileisiin / Speedy terrace

Juhannus on jo ovella, hui! Se on sitten keskikesän ydin käsillä, ja nyt viimeistään alkaa tulla pientä paniikkia siitä, että ehtiikö tästä kesän lyhyestä pyrähdyksestä nauttia ihan täysillä joka hetki... Mutta ei auta panikointi, täytyy vaan yrittää aktiivisesti siemailla ja nuuhkia kesäilmaa sekä rekisteröidä valoa ja värejä verkkokalvoille. Painaa kaikki tämä mieleen.

Parin viikon takaisista juhlavalmisteluista tuli mieleen pikaterassi, jonka puolisko väkersi silloin kukassa olleen syreenipensaan kupeeseen. Sen tekeminen näytti (huom, näytti) niin helpolta, että ajattelin laittaa pikaterassin pikareseptin tähän.

Tämä tontti on kallellaan ihan joka suuntaan eli tasaisia kohtia ei paljoa ole. Tämä vanhan syreenin vierus oli muotoiltu tasaiseksi pieneksi kumpareeksi juuri sitä silmälläpitäen, että siihen mahtuisi esim. ottamaan aurinkoa tai syömään pienen pöytäryhmän ääreen. Juhlat aiheuttivat puoliskossa mukavan spurtin tehdä siihen hiukan tukevampi alusta. Hän teki kehikon painekyllästetystä puusta, suoraan maata vasten.


There was a suitable spot beside an old lilac (Syringa vulgaris) for a small and speedy terrace. Some impregnated wood to make a frame, most of the soil was left there. Then strong filter fabric on top of it, hoping it would prevent the grass to grow from the gaps of the decking. Speedy terrace speedy solutions...

Tuo maa-aines jätettiin kehikon sisään, sen päälle laitettiin vahvaa suodatinkangasta siinä toivossa, että ruoho ei kasvaisi lautojen välistä. Heh, saa nähdä!


Päällinen tuli Finnforestin lämpökäsitellystä terassilaudasta (ThermoWood). Se ei siis ole painekyllästettyä, mikä oli suuri huojennus: en halua puutarhaan turhia kemikaaleja, jos niitä suinkin voi välttää. Laudat ruuveilla kiinni kehikkoon, lautojen väli pysyy tasaisena timpurinkynän avulla. Kynä siis sinne lautojen väliin ennen ruuvaamista, näppärä keksintö joltain puutaiturilta aikanaan.

Kuva: clas ohlson

The decking is made of Finnforest's ThermoWood so no chemicals there, only heat treatment. The wood is Scandinavian softwood, likely pine or spruce. Even spaces between the boards are easy to create with carpenter's pencil, I learned.

Sitten vaan joku sahatyyppinen työväline käteen ja reunat oikeaan muotoon.


And finally forming the right shape with some kind of saw. I think you can tell that I wasn't the carpenter... but I think the name of the machine was jigsaw?


Helppoa ja nopeaa – ainakin sivustaseuraajan mielestä. Tarkkaa aikaa en kehdannut mitata, mutta noin parissa tunnissa tuo asetelma tuohon putkahti.

It was quick and easy task to do – or at least it looked that way. Two hours or so and there was a new tiny terrace ready.


Toisesta suunnasta systeemi näyttää tältä. Tuon kulman muotoa olisi voinut hiukan ehkä vielä pyöristää, pikaterassi vaati pikaiset liikkeet. 

Jännä nähdä, kauanko ruoholla kestää tulla suodatinkankaan läpi. Mutta ensi vuonna syreenin kukkiessa minä olen valmis. Odotan tuossa pöydän ääressä.

Some shaping could still be done if wanted. But next year when this 50-year-old lilac blooms again I'll be ready. I'm going to sit here from the 20th of May on and wait for the sweet perfume to burst...


Hyvää, tuoksuvaa ja maistuvaa juhannusta kaikille! 
Happy Midsummer time to all gardens and gardeners!

22. kesäkuuta 2011

Verbenanpunaista / Mixed reds of verbena

Verbenat ovat alkaneet vihdoin kukkia. Värikirjo on mukavan sekalainen, kuten lajienimikin 'Sparkles mixed' lupailee, valkoisesta kirsikanpunaiseen.

Verbenas (Verbena x hybrida 'Sparkles mixed') that were sowed three months ago are finally blooming. The colours vary from white to cherry red.







Vielä odottelen tumman liilaa, toivottavasti joku taimi olisi sitä väriä. Pentti Alanko opastaa, että koska verbenoilla on pitkä esikasvatusaika, siemenet pitäisi laittaa multiin jo helmikuussa. Itse kasvatin niitä eka kertaa tänä vuonna, ja kylvöpuuhiin ryhdyin vasta maaliskuun puolivälissä. Mutta ei se haittaa, vaikka kaikki kukat eivät auenneet heti kesän virallisesti alettua.

Itse kasvatettua malttaa odottaa, ja jo ensimmäinen pikkuinen kukkanuppu on suuren ilon aihe.

Verbenas should be sowed indoors in February if wanted to bloom in late May. Next spring I'll be ready. Verbenas are confident and lasting bloomers as long as they have plenty of sun. So it's very easy to grow them here in Finland... the Midnight sun, you know :)

21. kesäkuuta 2011

Vuosi takana / First year of blogging

Tänään on tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun aloitin tämän muistikirjan pidon. Nopeasti on vuosi mennyt – etenkin se sula osa...!

Mietin, että pitäisikö bloggaamista jatkaa, vai onko vuosi jo riittävä aika kuvaamaan pihapuuhia ja siihen liittyviä tapahtumia. Päädyin siihen, että jatkan, sillä puutarhajuttujen ikuistaminen on kivaa. Kirjoitan jatkossa osan teksteistä myös englanniksi, niin eivät ole satunnaiset lukijat pelkkien kuvien varassa. Ja saahan siinä mukavaa kieliharjoitusta myös. Toivottavasti tämä kaksijakoinen systeemi ei käy hermoonne eikä silmäänne...?

Blogin 1-vuotispäivää aion juhlia skoolaamalla Lehtikuohulla, erinomaisella alkoholittomalla mustaherukanlehtijuomalla. Tämä on huomattavasti parempaa kuin moni skumppa, uskallan sanoa.


Hello, gardeners! I started this blog one year ago and I'm going to celebrate the day by enjoying this wonderful Finnish Lehtikuohu, a non-alcoholic sparkling drink made of blackcurrant leaves.

My garden is quite small, the plot is 559 m² – it's also the name of this blog (tontti = plot). I live in Helsinki area, the capital region of Finland. As we're situated in the Northern hemisphere the growing season is about 180 days here in Southern Finland and about 120 says in Northern Finland.

The Finnish summer is at its best now. The Midsummer Day is on Friday 24th June but the summer solstice is actually today. Another reason to toast!

Löysin eräästä vinkkikirjasta projektin, jossa vanhaan puulaatikkoon oli tehty kesäkukkaistutus. Juhlapäivän kunniaksi kaivoin kellarista yhden viinilaatikon 1980-luvulta. Nam, Grand Cru -laatua merlot-rypäleestä, Saint Emilionin alueelta.


I saw a wooden box & summer flowers -project in a gardening book and I wanted to try that. I took a wine box (Merlot from France, Saint Emilion area, yum) and some flowers that were still left at the nearby garden shop.

Laitoin pohjalle kevytsoraa salaojaksi. En ole aikaisemmin kukittanut puulaatikoita, joten vähän oudolta tämä puuha kieltämättä tuntui.


Some leca-gravels to the bottom for draining purposes. And the shovel is a good example of my gardening philosophy: practical, durable, washable and ergonomic.

Laatikkoon istutin pari Prismasta "pelastettua" punaista pelargonia (Huiskulan tuotantoa) sekä yhden kesädaalian, nukenkauluksen ja riippapetunian. Kovin olivat vähissä kesäkukat kaikkialla, mutta toivottavasti nuo lähtevät nyt mukavaan kasvuun ja yhteiseloon tuossa puisessa yksiössään.

Toinen vuosi alkakoon! Kiitos kommentoijat viesteistänne ja muut lukijat visiiteistä. Toivottavasti joku postaus on tuonut jotain iloa tai hyötyä harrastukseenne. Itse olen ilahtunut jokaisesta kommentista, otan niitä jatkossakin innolla vastaan.


Now there are two red pelargoniums and a petunia, a small dahlia and a Swanriver daisy (Brachycome iberidifolia), spending their summer in an 80's wine box. Hope they enjoy this short but wonderful time together. I'm sure going to :)

Hope to see you soon!

20. kesäkuuta 2011

Kukaton eduskuntatalon edus

Lomalla voi hyvin heittäytyä turistiksi ja kulkea kamera kaulassa ihan tutuillakin nurkilla. Reissu Helsingin keskustassa ei tuonut liiemmin kukkaistutuksia eteen, mutta ajattelin mennä kurkkaamaan, mitä eduskuntatalon edessä kesän ajan kasvaa.

Osuin tyhjään saumaan, ei siellä kasvanut yhtään mitään.


Taisivat olla kasvienvaihtotyöt juuri alkaneet, kun mullan seassa näkyi sinisiä orvokin terälehtiä. Tai ainakin kauempaa katsoen oletin niiden orvokinosia olevan.

Nooh, eiköhän tuohon tule kaunista katseltavaa ihan pikimmiten. Valtakeskuksen edustalle voisikin laittaa jotain todella juhlavaa, uuden hallituksen takia. En tiedä, miten isoa juhlan aihetta hallituksen kokoonpanossa on, mutta juhlan aihe kyllä on se, että hallitus ylipäätään lopulta saatiin kasaan. Mutta enempää ei viitsi lomalla pohtia vakavia, etenkään politiikkaa :)

Kotipihalla, matalan majan edustalla juhlan aiheena on tällä hetkellä luumupuussa roikkuvat raakileet.


Niiden perusteella näyttää siltä, että luumuista voisi tulla mukava sato. Mutta vielä on matkaa maaliin, todellakin.

Päivänkakkaroiden aika on nyt. Ne leviävät aika surutta, pitkin nurmikoita ja kivenkoloja, mutta en oikein raaski nyhtää niitä pois.


Jotain hyvin raikasta, reipasta ja suomensulosuvista niissä on. Kelpaisivat mielestäni vaikka eduskuntatalon eteen, ainakin muiden kukkijoiden seassa osana asetelmaa. Valkoinen edustaisi tietysti Suomen lipun valkoista, ja keltainen, se voisi edustaa itseään aurinkoa.

19. kesäkuuta 2011

Murattikruunu sankariruusulle

Eilen kukkakaupan roskakorista vienosti mukaan pyytämäni ruusu voi vielä tänäänkin varsin mainiosti maljassaan. Kauppias ei luonnollisesti antanut mitään kasvutakuita jonkin aikaa vedettömänä ja varsi katkenneena lojuneelle kukalle. Hän leikkasi varren kolmesenttiseksi ja laittoi ruusun ystävällisesti veteen muovipuikulaan.

Kauppiaalla oli tiskillään maljassa niin ikään ruusu, ja maljan pohjalla pikkukiviä. Aamulla muistin, että mulla on jossain puoli pussillista Kekkilän valkoista koristekiveä. Huuhdoin kivistä pölyt pois ja laitoin parin sentin kerroksen maljan pohjalle.


Leikkasin eilen kukan varren vain noin sentin, puolentoista mittaiseksi, mutta onneksi se riittää pitämään sen pystyssä kivikossa.


Ja kas, näin kivetkin kukkivat! Ajattelin, että tuo voisi kaivata vielä jotain vihreää. Vein maljan takaisin eteiseen, jossa vesipullossa köllötteli pätkä murattia. Päästin kylpyhuoneessa asustavan muratin (Hedera helix) viikko sitten ulos kesälaitumille, ja siinä tohinassa siitä irtosi noin 30 sentin pituinen oksa, jota perheenjäsen käytti piirustuksensa mallina ja otti siksi talteen.

Kiepsautin muratinoksan ruusun ympärille.


Siinä hän nyt on, kivierämaan aprikoosi kaunotar kruununaan vehreä köynnös ;)

Tällainen malja-asetteluhan tuntuu olevan hauskaa, helppoa ja halpaa. Ensi kerralla voisi kokeilla vaikka pikkukiviä tai lasikiviä. Ja jos kukkakauppias ei halua tärvellä myyntiään antamalla roskiskukkia ilmaiseksi, niitä voisi kysyä nimellishintaan, pikkurahalla.

18. kesäkuuta 2011

Kolmiväristä koristemaissia

Koristemaissit ovat kasvaneet ruukutuksensa jälkeen aika ripeästi, nyt ne ovat noin 50 cm korkeita.


Niiden juurella kasvaa juuri kukkimaan alkanutta verbenaa ja vielä kukkimatonta pensaskrassia, jonka pitäisi tehdä tummanpinkkejä kukkia.

Koristemaissin (Zea mays 'Quadricolor') koristeellisuus tulee lehtien vaaleista ja pinkeistä koristeraidoista. Tässä kuva, jonka pitäisi havainnollistaa asiaa, pahoittelen kuvan epäterävyyttä (kamera ei suostunut tarkentamaan oikein mihinkään):


Mutta siis tässä taimessa on eniten punaista. Seuraavaksi eniten, mutta melko niukalti sitä on tässä:


Huomaatteko, ei väriä juuri nimeksikään, vain ohuet viirut noissa ylimmissä lehdissä... Mutta kolmannessa taimessa ei ole punaista lainkaan.


Itseasiassa siinä on hyvin vähän valkoistakaan, eli melko tummanvihreät ovat nuo lehdet. Eli jalostus ei näköjään tuota tasalaatuista siementä, vaan halutut ominaisuudet periytyvät vahvemmin vain joihinkin jälkeläisiin. Kaikki taimet kasvoivat täysin samanlaisissa olosuhteissa, joten se ei tässä ainakaan paljoa vaikuta lopputulokseen.

Quadricolor tarkoittaa neliväristä ja tässä yhteydessä tummanvihreän, vaaleanvihreän, keltaisen ja vaaleanpunaisen kombinaatiota. Näissä taimissa on nyt kyllä yksi unicolor-versiokin.

Kävin tänään kukkakaupassa hankkimassa juhliin vietävää. Näin roskiksessa hetki sitten sinne nakattuja ruusuja ja kysyin, voisinko pelastaa yhden kotiin maljaa koristamaan. Kauppias heltyi, ei kylläkään antanut takuita töpövartiseksi leikatun ruusun pärjäämisestä edes iltaan asti.


Nyt on ilta ja varsin hyvin se näyttää vielä kukoistavan, aprikoosin värinen kaunotar. Jos hyvin käy, se ilahduttaa eteisessä vielä aamullakin, lomatunnelmissa sanomalehteä hakevaa.

17. kesäkuuta 2011

Pionin viehko aromi

Pihan komeimmat kukkijat ovat nyt loistossaan. Harmi, ettei pionien tuoksua saa minkään nappulan taakse tähän tekstin yhteyteen, sanoilla sitä on vaikea kuvata.


Tai no, jos kuitenkin yrittäisi. "Ruusuinen, kielohtava". Äh, ei onnistu, pionia on vain tuoksuteltava aina ohi kulkiessa ja yritettävä painaa aromi-ihanuus mieleen.

Pioni on mainio tapaus siinäkin suhteessa, että sen kahden kämmenen kokoinen kukka on pakattu pienehköön, tosi tiukkaan nuppuun.


Tämän kokoinen nuppu oli 9 päivää sitten. Ja vielä neljä päivää sitten nuppu oli enemmän supussa kuin auki.


Hyvä, että tähän väliin osui sateisia päiviä, niin kukinnan kehittyminen hieman hidastui. Arkikiireiltä siitä ei olisi ehtinyt kunnolla nauttimaan. Seuraavana päivänä kukka oli jo selvästi enemmän auennut.


Auenneita kukkia on kolmesta kasvissa tällä hetkellä kuusi. Jotkut sivunuput ovat myöhemmin vielä auenneet, mutteivät kaikki. Olen napsaissut lakastuneet pääkukat heti pois, jotta kasvin voimat eivät menisi siemenkodan kypsyttelyyn, vaan se yrittäisi vielä punnertaa pienemmät kukkanuput auki.

Raaskin napsaista yhden ison kukan sisälle maljakkoon. Onneksi raaskin, sillä sitä on mukava vilkuilla tätäkin naputellessa. Kohta pitää pompata ylös tuoksuttelemaan...

Muurahaiset viihtyivät ihanaa mettä pursuavissa nupuissa ja nyt myös avautuneiden kukkien sisällä. Mutta mitään haittaa niistä ei ole koskaan näyttänyt olevan.


Aika hieno yksityiskohta tuo punainen väriläikkä tuossa kukan keskustassa. Ah, toiset ne osaavat tyylikkyyden aakkoset etu- ja takaperin.

Otin perhoangervoista kokovartalokuvan, mikä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä: tuuli heiluttelee ohuita varsia ja valkoiset kukat haihtuvat taivasta vasten.


Mittasuhteista kertoo se, että taustan tuija on noin 190-200 cm ja etualan tuoksukurjenpolvet noin 40 cm korkeita. Perhoangervot ovat noin 90-senttisiä. Ne tuovat kyllä mukavan lisän herkkien kukkiensa lisäksi sillä tavoin, että ne lisäävät liikettä. Ne heiluvat aika pienestäkin tuulesta, jolloin asetelmasta tulee elävämpi. Ihan kuin vedenpinnasta, joka väreilee tuulenvireestä.

Avasin toissa-aamuna makuuhuoneen verhon, kuten aamuisin tapana on. Kriikunan oksistossa kävi isompi väreily, kuin mitä tuuli pystyy aiheuttamaan. Herra Orava siellä pomppi järjestelmällisesti oksalta toiselle ja pysähteli välillä puuhailemaan jotain.


Siellähän se syödä ratusteli hedelmien pikkuraakileita ihan tosissaan. Ajattelin, että syököön. Kuka sitä nyt kuivia siemeniä jaksaisi alituiseen popsia. Ja enemmänhän tuo puu on kuitenkin hänen elinympäristöään kuin minun.