1. kesäkuuta 2011

Kottikärryllinen jäniksenruokaa

Jänistä ei nyt näy. Harmi, sillä hänelle olisi tarjolla kottikärryllinen purtavaa, yhden tyvestä rouskutellun valkoisen pensashanhikin (Potentilla fruticosa 'Abbotswood') maalliset jäännökset.


Syyllinen moiseen tuhoon on mr. Jänis itse, joten olisi vain reilua, että se tulisi nyt tekemään selvää tästä oksakasastakin. Vaan eipä näy, ei.


Siperianhernepensas (Caragana arborescens) jänölle ei ole maistunut. Se ei maistunut sille minään niistä vuosista, kun tontin yksi sivu oli koko matkalta tätä lajia. Hyvinpalvellut, monta kymmentä vuotta vanha pensasaita kaadettiin muutama vuosi sitten, kun se alkoi olla enemmän vinossa kuin suorassa sekä muutenkin melko röntsyssä kunnossa. Tilaa tuli rajalta sisällepäin pari metriä koko matkalta, joten melkoiselta juhlaltahan se tuntui. Mutta näköesteen menetys, sitä ei ole korvannut vielä oikein mikään.

Tämä pensas on samaa sarjaa poistettujen pensaiden kanssa, se kasvaa naapurin puolella, mutta ilahduttaa meitäkin kukinnallaan ja elokuun kuumina päivänä ampumillaan siemenillä.

Siemeniä ei ammu maahumala (Glechoma hederacea), mutta se leviää kyllä muilla tavoin erittäin reippaasti. Luontoportti.com tietää kertoa, että "maahumala leviää tehokkaasti pintarönsyillä – koko pihamaan kasvusto saattaa todellisuudessa olla yhtä ainoaa kasvullisesti lisääntyvää yksilöä, kloonia."


Maahumala on tänä keväänä levinnyt varsin tehokkaasti, mutta vielä paikkoihin, joissa se on sallittua. Täytyy kuitenkin olla tarkkana, että kasvi ei peittoa koko nurmikkoa tai isompia kasveja. Mutta jänikselle tässä tiedonanto: ensi talvena voisit ystävällisesti rouskia lumen alta vaikka tätä maahumalaa. Se ei vähästä säikähdä. Kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti