6. lokakuuta 2012

Liaani sai sukunimen

Lajien tunnistaminen (kasvien ja eläinten) on hillittömän kivaa puuhaa. Jos vaan aika riittäisi, niin salapoliisityöhön voisi uppoutua tosi syvälle. Liaanin oikeaa lajia olen selvitellyt ainakin yli kymmenen tunnin ajan, ja nyt uskallan olla varma kasvin suvusta.

Oletteko valmiit? *rummun pärinää*

Into-Lianan sukunimi on Mucuna. Hän kuuluu siis Mucuna-kasvien sukuun, johon kuuluu hiukan alle 200 lajia trooppisten alueiden köynnöksiä ja pensaita.

Mucunoiden tunnistettava pääpiirre on herneen tai pavunpalon tyyppinen siemenpalko, monilla köynnöslajeilla on myös kolmilehtiset lehdet.

Kuten siis Into-Lianalla tässä.


Laitoin tulitikkuaskin kannen mittakaavaksi kuvaan, yleensä se ei tuossa kiipeilytelineessä nökötä.

Mucuna-sukua hän siis on, mutta mikä tarkalleen niistä 197:stä lajista, sitä en vielä tiedä. Yksi mahdollinen vaihtoehto on Mucuna reticulata, mutta varmaksi en voi vielä mennä sanomaan.

Olisi hienoa, jos Into-Liana selviäisi talven yli kevääseen ja alkaisi kukkia. Silloin lajin määrittämiseksi olisi tieto siemenen, lehtien ja kukan ulkonäöstä, ja niiden myötä asian voisi melko varmasti lyödä tiks lukkoon. Tosin apinatutkijat ovat todenneet, että näitä liaanityyppisesti kasvavia köynnöksiä on aika hankala erottaa toisistaan.

Mutta siis, odotellaan rauhassa, ja odotellessa ihmetellään Into-Lianaa muuten vaan. Nopea hän on kasvamaan, mutta myös oppimaan: kasvutahti on selvästi hidastunut viikon aikana, taitaa alkaa ulkopimeys vaikuttaa, luulen. Voi olla myös, että kasvuvoima on mennyt lehtiin, ne ovat selvästi kasvaneet viime aikoina. Isoja lehtirypäksiä on kuusi, seitsemännet lehdet ovat kasvussa.

Pituutta Intolla on noin 150 senttiä, kiipeilyteline on jäänyt pieneksi.


Mucunat kuuluvat kolmanneksi suurimpaan maassa kasvavien kasvien heimoon, Fabaceaeen, johon kuuluu paljon nimenomaan kukkivia kasveja. Sana "faba" on latinaa ja tarkoittaa papua.

Into-Lianan lehdet ovat aika hienot: päältä keskivihreät ja alta katsottuna punertavasuoniset.


Asia saa jännän vivahteen, kun miettii Mucuna-suvun tyyppejä: joidenkin siemeniä jauhetaan vaihtoehtolääkkeeksi kaikenlaisiin vaivoihin, erästä lajia käytetään Etelä-Amerikassa rinteisillä maatiloilla maissien välissä maanparannuskasvina, joidenkin rungosta löytyy hallusinogeenejä ja monet lajin edustajista tarvitsevat lepakon pölyttäjäkseen.

Tähän mies totesikin kaikenlaiseen tottuneena ihmisenä, kuivahkolla äänensävyllä, että "kyllä me sulle yksi lepakko saadaan hankittua".

Noh, en ole aikeissa perustaa liaanitaimistoa, joten kukkien ei tarvitse pölyttyä siemensaaliin takia :) 

Tässä muuten vielä kuva siemenpalosta, aika kätevä lokeroinen säilytysmekanismi näille kahden euron kolikon kokoisille kivikoville pallukoille:


Tämän kasvin sielunelämään on ollut hauska tutustua ja samalla olen oppinut kaikenlaista irtotietoa liaaneista, sademetsistä, apinoiden ravinnosta ja sea bean -tyyppisistä siemenistä. Oppi ei ojaan kaada, joten mitään haittaahan tästä projektista ei siis voi olla – ellen sitten vahingossa syö Intoa ja ala nähdä näkyjä, hah.

Näkyjä en kyllä nähnyt tänään, kun koiralenkiltä portista sisään tontille astelin. Harvemmin käytettävän portin välistä kurkki iloinen gladiolus. Oma kasvi se ei ollut, koska en ole koskaan gladioluksia kasvattanut.


Hän oli piristävän raikas vieras naapurin puolelta. Elän toivossa, että se on siementänyt ja levittänyt sivumukuloita meidän puolelle. Ehkä hän on Into-Lianan sielunsisar, melko trooppiselta hän ainakin vaikuttaa.

12 kommenttia:

  1. No mokoma mucuna, ompas kiva tietää Lianan suku! Hauska projekti tämä Lianan kasvatus ja elämän seuranta, ihan täällä ruudun takanakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli itsellekin olo, kuin "Kadonneen jäljillä" -ohjelmaa katsellessa, että jees, nyt se löysi kauan kateissa olleen sukunsa :)

      Hauska jakaa projekti teidän kanssanne!

      Poista
  2. On tää kyl jännää seurata Into-Lianan edistymistä ja sialunelämää. Toi siämenpalko on hurjan kaunis.

    Hevoskastanjalla on kans upee siemenkohta. Piikkinen päältä ja sisällä sileetä sileempi siemen. Poimin siemeniä joskus Hesassa töissä ollessani ja ne kulkivat vuosikausia stressileluina taskuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä jännitystä itsellekin, kun ei yhtään tiedä, että mihin suuntaan tarina kääntyy ja mihin päättyy :o

      Tien toisella puolella, paritaloyhtiön pihassa, kasvaa myös hevoskastanja, täytyykin käydä katsomassa, olisiko siellä stressileluja jäljellä. Jotain hirmu rauhoittavaa tuossa sileän siemenen hypistelyssä kyllä on, kuten jonkun ihanan sileän kivenkin hypistelyssä. Talven varalle täytyisi kerätä materiaalia joka taskuun, niin olisi luontoa aina käden ulottuvilla.

      Poista
  3. Onnea sukunimen löytymisen johdosta! :) Ja tosiaan, ei välttämättä kannata alkaa veistelemään runkoa ja keittelemään palasista teetä. Ne mahdolliset hallusinogeenit kun ovat ymmärtääkseni erittäin vahvaa sorttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sukunimen löytymisestä on kyllä iloittu, oli siinä etsimisessä jonkin verran työtä :)

      Joo, ei parane maistella tätä tyyppiä, kun pelkkä kahvin kofeiinikin pukkaa tuntumaan vahvalta aineelta... mulla ei ole kasvinsyöntitaustaa, joten uskon malttavani jättää Into-Lianankin rauhaan, hah.

      Poista
  4. Hauskaa että olet saanut Into-Lianan sukunimen selvitettyä :)
    On sillä kyllä hurja kasvuvoima. Se varmaan lykkää keväällä jo savupiipusta versonkärkeä ulkoilmaa haistelemaan.. Ja ehkä tutkailemaan että löytyykö lepakoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko oli vaan jatkaa etsintöjä, vaikka tuntui, että uppoaa koko ajan vaan syvemmälle netin uumeniin ja muu sunnuntaielämä vähenee vähenemistään :)

      Totta, sieltä se varmaan piipunsuusta lepakkonsa houkuttelee ensi keväänä... voi hyvää päivää, mihinhän tässä vielä joudutaan. Evakkoon, kenties?

      Poista
  5. Joo, täytyy olla tarkkana liaanin lähellä! Mulla ei ole huonekasvinmaisteluhistoriaa, mutta eihän se ole tae mistään ;)

    VastaaPoista
  6. Tuo Heidi-Maarian ideahan oli älyttömän hyvä! Laita Into-Liana Mucuna jonnekin teidän savupiipun lähelle (toivottavasti teillä on sellainen) ja anna pal... tuota, ehkä en sanokaan tässä yhteydessä noin. Kurjaahan se olisi hyvän kasvatuksen tulos käräyttää. Tarkoitan, että anna mennä piippua ylöspäin, ehkäpä hän houkuttelee itse sen lepakon teille asukiksi (ettei miehen tarvitse etsiä sitä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, laitetaan I-L M piipun äärelle, parhaiten se onnistuisi antamalla hänen kasvaa takanhormia ylöspäin. Voihan sitä ihminen lämmitellä itseään vaikka kuumavesipullolla, jos kasvin tarvitsee lepakkoa takan kautta etsiä. Ilman muuta.

      Poista
  7. Super-ihana ylläri, mahtavaa ajattelevaisuutta! Oli kuule mukava hetki aamulla bussissa, taisin hymyillä typerästi ihan koko matkan :)

    Täytyy kertoa tästä kaikille seuraavassa postauksessa. Ihana Intianminttu!

    VastaaPoista