Minipuutarhassa chilipuun alla

Kesä alkaa olla mennyttä aikaa ainakin lämpötilojen puolesta, kovin tuntuu kalsalta pitkän kuuman kauden jälkeen tällainen +10 astetta koillistuulella höystettynä. Hurr.

Kesää voi kuitenkin yrittää jatkaa sisätiloissa miniatyyriversiona. Kerätään puutarhasta monenlaista pientä ja kootaan niistä uusi todellisuus. Tässä chili (Capsucum annuum) 'Malawi', joka on varsin matala- ja kompaktikasvuinen lajike.

Kasvista tulee asetelmaan hedelmäpuu. Otin sen ulos saviruukusta, typistin hiukan juuristoa ja istutin pienempään muoviruukkuun.

Minipuutarhan ruukuksi valikoitui nurkissa pyörinyt laakeahko ja matalahko muovipurkki. Täytin sen yli puoleenvälin hiekoitushiekalla, laitoin suodatinkangasta eristeeksi ja lisäsin hienoa hiekkaa päälle.

Aloin väkerrellä asioita hiekkaan sen suuremmin suunnittelematta. Halusin savimosaiikkisen oleskelualueen, sen tein ruukunpaloista, joita nasauttelin vasaralla vielä pienemmiksi palasiksi. 

Halusin myös uima-allasalueen. Sen laatoitus on vastikään rikkoutuneesta murokulhosta, allas on yleensä dippikastikekäytössä.

Chilipuun upotin hiekkoihin siten, että ruukun yläpinta jäi hiukan ison ruukun reunoja alemmaksi. Suodatinkankaaseen leikkasin reiän siihen kohtaan ja käytin palasen suojaamaan chilin multia kateainekselta.

Katteeksi murskasin lekalla (no okei, mies auttoi vähän, kun kylmä ilma meinasi kangistaa) Kekkilän koristehiekka-pikkukiviä pienemmäksi muruksi. Miniatyyripuutarha voisi olla hienoimmillaan pienoismaailma, jossa mittasuhteet on tarkkaan harkittu. Nyt meni ihan näppituntumalla, mutta pienempi hiekka näyttää siis paremmalta kuin "isot lohkareet" tässä kohtaa.

Oleskelualueiden ulkopuolinen hiekka peittyi sammaleeseen. Sen funktio on muistuttaa nurmikkoa...

Uima-allas olisi voinut olla sinisävyistä posliinia tai lasia, mutta kun mentiin valkoisella, niin tein vedestä turkoosia. Veden värjäämiseen on oiva konsti: kuivuneet tussit. Kun väri ei enää suostu tulemaan kynän kärjestä ulos, niin kynän voi hyvin katkaista tai avata toisesta päästä ja liottaa värin säiliöstä veteen. (Säiliön väri ei hevillä kuivu, kertoo lasten askarteluista kertynyt kokemus.)

Ulkona, isossa maailmassa, hiekkapolun reunamilla kasvaa sinnikkäästi jotain mehikasvia. Napsaisin sieltä yhden tupsun pensaaksi oleskelualueen kupeeseen.

Oleskelualueelle voisi tehdä pöydän ja tuoleja, niistä on jo pieniä ideoita mielessä. Samoin alueelta voisi olla kulku allasalueelle, jolloin nurmikon yli täytyisi olla joku kulkureitti. Koska ruoho on noin korkeaa, niin kyseeseen taitaa tulla vain silta ;)

Allasalueen kukat ovat mörkösammareita (kasvi, johon olen jo itseasiassa ihan ihastunut). Kukat ovat pienissä muoviputkiloissa (niissä, joissa esim. leikkoruusut kukkakaupassa laitetaan), putkilot on upotettu hiekkaan.

Tällainen on siis jättisamettikukan yksi kahtiataitettu taimi, mutta ihmeesti siitä saa materiaalia myös minisysteemiin...

Tässä siis perusta minimaailmalle, johon voisi halutessaan lisätä elementtejä. Toivottavasti sammal suostuu elämään sisälämpötilassa hiekkaan istutettuna, joka päivä täytyy kyllä muistaa suihkutella.

Mutta eihän tämä(kään) niin vakava projekti ole, uusitaan materiaaleja sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee.

Pääasia, että kesä sai hiukan jatkoaikaa.

Hyvää uutta viikkoa – ja alkavaa lokakuuta! Pysytään lujina.

Liaanin syntymäpäivä

Into-Liana täytti syyskuun alkupuolella yhden vuoden. Varsinaisia juhlallisuuksia ei pidetty (unohtui!), mutta huomiota hänelle on annettu noin muuten.

Into vietti kesän paahteisella eteläikkunalla, jalat saviruukussa. Vettä kasvi sai aina kun muistin. Se ei näyttänyt loppukesästä kovin hyvinvoivalta.

Keltaisia lehtiä, ruskistuneita lehtiä, harvahko kasvusto.

Juuret olivat jo tulleet ulos pohjareiästä, joten hankin Intolle uuden, isomman asumuksen. 

Siirryttiin muovimaailmaan, kun saviruukuissa loppuivat sellaiset koot, jotka olisivat mahtuneet pöytätason ja Inton tyven väliin. Muoviruukuista löytyi tällainen hiukan korkeampi mutta selvästi leveämpi malli, jossa juuriston pitäisi nyt mahtua jonkin aikaa kasvamaan.

Muutama viikko ruukunvaihdosta ja lehdistö näyttää paljon paremmalta.

Kukkiahan Into ei odotuksista huolimatta tänä kesänä tehnyt, joten tarkkaa lajia en ole pystynyt vieläkään määrittämään. Mucuna-sukuunhan hänen kuitenkin jo tiedetään kuuluvan. (Täällä enemmän liaanin vaiheita.)

Into ei kuki, mutta Inton koti kukkii. Tai no tarkalleen ei kuki vielä, mutta saattaisi kukkia, jos kaikki sujuisi yllärikasvin kannalta suotuisasti.

Kun multasäkistä loppui tavara, niin kaivelin laiskuuksissani hiukan lisää multaa ruukkuun tyhjennetystä orvokkikorista. Orvokin taimi tuo ei kyllä ole, mutta mökinihmekukan taimi se hyvin voisi olla: orvokit kasvoivat sen vieressä, ja uutterana siementäjänä MIK on ampunut kuulan sinnekin. 

Tässä se nyt päätti alkaa kasvaa, liaanin varpaissa, matkalla kohti suomalaista syvintä syksyä ja pimeitä periodia. Onnea vaan, sano.

Ulkonakin kasvaa optimisteja, kylmän kalsassa kasvihuoneessa kukkii chili 'Aji Finlandia'.

Taivasalla ulkona chilit eivät kuki, mutta yrittävät kovasti kypsyttää loput raakileensa.

Myös snack-paprika pinnistelee värin vaihdossa.

Viimeiset pari yötä ovat kyllä olleet niin jäätävän kylmiä, että ihme, että eivät ole kaikki sinnittelijät jo paleltuneet. Viikonloppuna täytyy kantaa pelargonit kellariin säilöön, tuskin tämä tästä enää kesäksi muuttuu tämän vuoden puolella.

Kasvihuone tarvitsee varmaan tyhjentää kokonaan. Nämä kesävärit näyttävät nyt kyllä turhan kirkkailta ja letkeiltä.

Mukavinta olisi koristella kasvari syyskasveilla ja valoilla ja lyhdyillä, mutta realismi huhuilee. Huone pakataan taas täyteen ruukkua ja kalustetta ja ruohonleikkuria, lumelta turvaan. Sitä näkyä ei paljon viitsi led-valoilla koristella.

Siitä huolimatta ja just sen takia; hyvää alkavaa viikonloppua itse kullekin.

Metsäisiä terveisiä

Karkasin viikonlopun viettoon mökille ja säntäsin heti metsään. Siellä sitä ihminen energisoituu, väkisinkin.

Metsästä voisi löytää inspiraatiota myös graafinen suunnittelija, jonka pitäisi kehittää pankille logo. Tässähän se muoto olisi valmiina, eikun puhtaaksi piirtämään.

Muistatteko vielä Merita-pankin logon, jonka kehittelystä englantilainen suunnittelija laskutti 600 000 markkaa eli reilut 100 000 euroa? 

No ei siinä mitään. 

Metsässä on paljon inspiroivaa ihmeteltävää, kuten tällaisia Funghinius-monumentteja.

Ja sienihaitareita.

Joillakin onnekkailla on pehmoinen sammalpesä.

Jäkäläkin näyttää superpehmeältä. Hyvä on puolukan sieltä ponnistaa.

Entäpä naava, tuo ilmanpuhtauspuntari, eikö sekin ole pehmeyden perikuva.

Pieni murmeli tai maahinen tai menninkäinen voisi viihtyä tällaisessa piilopaikassa.

Ja tämä piilopaikka sopii hätää kärsivälle metsän samoajalle. Pikkula "Paanumaja".

Pienen pysähdyksen jälkeen matka voi jatkua vaikka joen äärelle.

Tai kukkulan laelle.

Kun kyykistyy oikein alas, voi tavata neiti vanamon (Linnaea borealis).

Tahi tieverkon.

Tahi timanttiverkon.

Havunneulasen päässä voi hyvinkin kimmeltää, kun tarkkaan katsoo.

Metsäretkelle kannattaa varustautua purkein ja purnukoin, ja kerätä punaisia supermarjoja vaikka piirakka-aineksiksi.

Jos mukana on kaikkiruokainen lemmikki, kannattaa kerätä vikkelästi tai jää ilman.

 Silmäniloa ja hengenravintoa metsästä saa joka tapauksessa, siellä kannattaa kyllä piipahtaa.

Näillä mietteillä, hyvää syyskuista sunnuntaita ja alkavaa uutta viikkoa!

Mänty nuortui vaahteraksi

Ulko-oven vieressä nököttävä käkkäräoksa näytti tylsistyneeltä, puin sen syysvaatteisiin.

Tyvelleen laitoin chiliruukun ja koristekurpitsoja.

Kurpitsat hain Plantagenista, ei ollut omia kasvamassa – tänä vuonna. Mutta ensi vuonna täytyy kokeilla kasvattaa, ovat niin hauskannäköisiä tapauksia.

Astereitakin tarttui matkaan. Väreistä ei millään voinut valita vain yhtä, piti ottaa yksi jokaista.

Sisälle ostin pikkuisen muorinkukan, kun Onnimunakin näytti tylsistyneeltä ja ennen kaikkea tyhjältä. 

Ihanan aurinkoisen viikonlopun päätteeksi keräsin chilipodit yhteen ja pilkoin ne pakastettavaksi. 

Kumihanskoissa ei suojaus pitänyt montaa minuuttia kun terävällä veitsellä suhauttelin. Taidan tarvita tänään jonkun muun kädet iltapesulle.

Heipsuli, henkilöt, ja mukavaa alkavaa viikkoa!