Oi ruusupuu!

Tänään on menty tukka putkella huomisten yo-juhlien valmisteluissa. Nytkin pitäisi olla silityslaudan äärellä, mutta karkasin hetkeksi, ainahan pari kukan kuvaa ehtii eetteriin laittaa..

Koristelin kyllä koristeettakin ihanaa, juuri kukassa olevaa isoa syreenipensasta. Laitoin sen alaoksille muutaman kukkapullon.

Neilikkahan on ihana, tajusin sen vasta tänään! Millä planeetalla olen ollut?

Ja kun pullottamaan päästiin, niin miksei kuistillekin muutamaa. Laitoin puteleihin neilikoita ja ruusuja.

Ulko-oven vierustalla usein käkkäröivä männynoksa sai varteensa putkiloita.

Rautalanka toimii tässäkin askareessa kuin vessan juna.

Käkkärä saa nyt luvan olla ruusupuu.

Ja askartelija saa nyt luvan lähteä silittämään, pyyhimään pölyjä, pesemään lattioita. Viimeiset plankkaukset ja sitten on valmista. Iloista viikonloppua kaikille! 

Onni on tiilenpunaista

Viikon päästä meillä(kin) vietetään yo-juhlia, joten tänään ei ollut vaihtoehtoa tekemisen kohteelle: kaikki taimet piti saada lopullisille kasvupaikoilleen, jotta pihan saa siistiksi kaikesta aiheeseen liittyvästä materiaalista ja tavarasta. Sitten vaan tekemään, homps homps.

Siirsin taimet ja olemassaolevat ruukut vierekkäin ja aloin yhdistellä kaikkia toisiinsa. Lisäpohdintaa aiheutti kasvin tarpeiden ja mahdollisen visuaalisen perspektiivin (jota muuten mun puuhissa tosi harvoin on: kasvatellaan, mitä mieleen juolahtaa ja määriä, mitä sattuu tulemaan ja sitten vaan laitetaan niitä kimppaan) lisäksi se, että ajattelin käyttää pelargoneja puutarhapöytien koristeina.

Niin tein itse asiassa edellisissäkin juhlissa, ja musta niistä tuli ihan nätit. Ja sehän riittää perusteluksi. Kas juhlissa ihanaa onkin juuri se, että ne ovat (toivon mukaan) järjestäjänsä näköiset. Ja kun juhlan kohteella ei ollut mitään pelargonikoristuksia vastaan, niin mikäs mua estäisi.

Siemenistä ja pistokkaista lisätyt vaaleanpunasävyiset Mårbackat ja Divas Ripple Strawberryt tarvitsivat tukevat, mutta kompaktit saviruukut.

Mun silmä lepää tällaisissa pinoissa. Että kerrankin on oikeita välineitä ja riittävästi, ei kun tehtaan hihnalle ja hihat ylös.

Ruukut päällystetään juhlia edeltävänä päivänä valkoisella silkkipaperilla ja niiden ympärille sidotaan kukansävyinen rusetti.

Laitoin kasvit kasvariin pois sateen armoilta ja siinä toivossa, että kukkia aukeaisi viikon aikana lisää.

Tuosta oikealla näkyvästä orvokkilaukusta on tullut mielestäni aika nätti.

Kasvihuoneessa tapahtuu aika nopeasti kehitystä, esimerkiksi chilit ovat viihtyneet kunnon lämpötiloissa, kun sadepäiviä ei ole ollut montaakaan.

Omnicolor tekee vaaleankeltaista podia.

Tämän yksilön kohdalla lukee Aji Finlandia (kotimainen jalostus)...

mutta niin lukee tämänkin.

On tainnut mennä tarhaajalla joko kyltti tai ajatus jossain kohtaa sekaisin, kun niin ovat eri näköisiä.

Kohta päästään maistelemaan Super Hot Chilliä, jonka tosin tunnen entuudestaan parin vuoden ajalta. Aina yhtä hyvää se joka kerta kuitenkin on, sopiva tulisuuden aste.

Tomaateista nopein on Tiny Tim, muut näyttävät kyllä tehneen nuppuja, mutta Timppa on jo avannut kukkia. Aina yhtä ihanaa nyppiä varkaita, ihan vaan siitä syystä, että saa sormiinsa tomaatin tuoksun.

Kasvarin ulkopuolella omput ovat juuri alkaneet kukkia, ehkä valkoista on vielä jäljellä ensi viikonloppuna. Syreeni on kyllä täsmällinen koulujen päättäjäispäivää ajatellen, joten lauantaina se saa toimia juhlapensaana.

Ai niin, samalla kun istutin uusia pelargoneja ruukkuihinsa, niin katsoin talvehtineet ja ulos siirretyt pelakuut myös sillä silmällä, että tarvitsevatko ne uuden ruukun tai uudet mullat. Ja voi sitä ärtymyksen määrää, kun bongasin kolme kasvia, jotka näyttivät hiukan kituliailta. Kaikissa niissä oli se riivatun kuitupotti, joka EI MAADU ajan kanssa, mutta joka HEIKENTÄÄ juurien kasvukykyä niin, että kasvi on melkeinpä KERTAKÄYTTÖINEN. 

Ei ole tämän kasvin juuret kovin kummoiset, ei.

Voi kun huutoni (aikaisemmat huudot tässä ja täällä) nyt vihdoin kuuluisi taimistoille ja myymälöihin, että he eivät kasvattaisi ja myisi taimia tuollaisissa kuristepoteissa. Pistää melkein vihaksi moinen pakkopaita.

Ommmmmmm. Mmmmmm.

Parit zeniläiset henkiharjoitteet, ettei jää angsti päälle. Noin.

Kaikki orvokit ovat nyt parhaassa kukoistuksessaan, lisäsin tähän pikkuikkunan alle myös pari värinokkosta, niin tuli itselle uutuuden tuntu.

Ja vaikka vaaleanpunaisia tulppaaneja on nyt pihalla kukassa kahdeksaa eri lajia, niin ei se paljoa haitannut, että mukaan liittyi vielä yksi. Nimittäin itse Marilyn.

Kyllähän hän kaunis on. Hirmuisen kaunis, sanoisin. Ehkä näitä pitää kaikesta itsekritiikistä huolimatta hankkia syksyllä lisää...?

Monomaani sipuliostoksilla

Ei mahdu päähän näköjään kuin yksi asia kerrallaan, vaikka olenkin nainen. Tai tarkalleen ottaen päähän ei mahdu kuin yksi väri, joka viime syksynä oli näemmä vaaleanpunainen. Prinsessanpinkki.

Niitä vaaleanpunaisia tulppaaneja nyt putkahtelee sieltä sun täältä, jonne sipuleita viime tingassa häthätää upottelin. Ja _kaikki_ on samasta väriympyrän lohkosta. Hohhoijaa.

Näillä on nimetkin, mutta en osaa yhdistää niitä oikeisiin kasveihin. Kartta on kateissa. 

Tässä olisi vielä muutama erilainen ("erilainen")...

Voi olla, että tuossa tuli joku jo kahteen kertaan, ei näitä toisistaan erota. Ja yksi laji oli tuulesta notkollaan, jätin kuvaamatta sen.

Paikallaan on kirjoittaa muistilappu #395 itselle. "Muista istuttaa monenvärisiä tulppaaneja, niin on eläväisempi tunnelma. Eri värit myös korostavat toisiaan, tuovat toisistaan parhaat puolet esiin."

Yksinkertaisesti: "Älä osta enempää Tuksu-tulppaaneja."

Vauhti on kiihkeä

Kylläpä mennään lujaa, kun viimein vauhtiin päästiin. Kevät on kohta muisto vain, kun kesä jyrää ylle. Olo on kuin intiaanilla, joka pakon edessä pikajunaan jouduttuaan tietää, että sielu kuitenkin kulkee kävelyvauhtia.

Kaksi viikkoa sitten ihailin syyskimikin ensimmäistä vantteraa versoa ja tiukkaan pakattua lehteä.

Äsken kurkkasin samaan paikkaan. Kuulin korvissani PUFF.

Täytyy tarkkailla esimerkiksi särkynyttäsydäntä nyt tunnin välein, ettei missaa hienoja kehityksen vaiheita.

Tulppaanivärejäkin pukkaa ilmoille hirmuista tahtia. Ja tässä kohtaa katoaa Geraniumin tiedontallennus- ja tiedonhakutaidot. Olenkohan kirjannut mihinkään ylös, että mihin istutin viime syksynä mitäkin? Kovasti olen listannut sen, mitä tuli ostettua, mutta ainakaan ei helposti löydy tietoa, että minne päin tonttia heidät on upotettu. 

Tämä yksilö saattaa olla 'Flaming Purissima':

Voisikohan tämä olla esimerkiksi 'Ollioules', kenpä ties.

Tämä saattaisi olla 'Christmas Marvel', mutta voisi se olla jotain muutakin.

Pahoittelen tätä ympäripyöreää arvuuttelua, mutta on kiire. Ulkona tapahtuu joka minuutti jotain ja viikonlopun minuutit kuluvat arkiminuutteja nopeammin. Tutkitaan viimeistään talvella, että kuka oli mikin, eiksjoo?

Sen tiedän, että pelargoni 'Mårbacka' on oma itsensä, kun olen sen pistokkaiden nimilappuihin tikkukirjaimilla raapustanut. He kaipaisivat lopullisia kasvupaikkoja eli suomeksi ruukkuja, mutta kun ne ovat loppuneet kesken. Olkoot muovipoteissaan vielä hetken.

Myös pelargoni 'Divas Strawberry Ripple F1' on varmasti juuri se, koska kylvöksiin niin merkkasin. He  ovat alkaneet varovasti kukkia, tosin ilman niitä luonteenomaisia täpliä. Ehkä ekat kukat ovat kuin ekat letut, testikappaleita.

Lettuvertausta puoltaa myös vaaleanpunainen orvokki, jonka ekat kukat olivat pinkkisiä, mutta seuraavista on tullut hyvinkin lähelle luvatun _vaalean_punaisia. Kukkien väri tulee varmasti vaihtelemaan koko kasvun ajan, mutta välillä osuu kohdalle.

Kasvihuoneen kuumuudessa chilit ovat alkaneet jo punertua. Sadonkorjuuseen ennen suvivirttä?!

Ja koska naapurini pihalla kasvaa paljon kasveja, hän on parempi kasvien hankintalähde kuin esimerkiksi Bauhaus, josta ostin pussin tumman akileijan juurakoita. Kaksi juurakkoa, molemmat erittäin vainajia. Tästä selonteko aidan yli, johon naapuri toteamaan, että hänellä on ylimääräistä tummanliilaa akileijaa. 

Eikä tullut pistokasta tai yhtä versoa, tuli kunnon kokoinen pehko!

Tässä kohtaa sisäinen intiaanisieluni ei vaikertanut vauhtia. Pikakelaus on joskus hyvästä, varsinkin mielipahan kohdalla.

Pihajasmikkeen oksalla kävelyvauhti-ilmiö kyllä näkyy. Talipalloteline odottaa tietoa, että tarvitaanko mua vielä vai joko pääsee kesälomalle. 

Menen päästämään hänet huilimaan. Tavataan sitten taas, kun muu vihreä on kadonnut maisemasta. Toivottavasti se tapahtuu ma-te-lu-vauh-ti-a.

Minkä värinen on vaaleanpunainen?

Nyt tulee raivokasta orvokkiasiaa, erityisesti kuvallisessa muodossa. Niitä meinaan on purkit pullollaan ja tekin saatte nyt siitä osanne. (Älkää karatko, lopussa paljastan vaaleanpunaisen orvokin värin.)

OL-linjan kolmannen vuoden siemenjälkeläisten kukkien väri alkaa vaaleta. Väriyhdistelmät ovat edelleen moninaiset, mutta näppituntumalla vaaleammat kuin viime vuonna.

Mukana on mustan 'Bowles Blackin' jälkeläisiä, he näyttävät melkoisesti samoilta kuin vanhempansa.

Orvokkia on nyt siellä sun täällä, kun taimia syntyi vahingossa se 146.

Koiratkin ovat yleensä ihan just siellä, missä kamerakin. Nyt vain toinen ehti paikalle.

Ulkona ruukussa talvensa viettäneen säälivaahteran tyvellä on myös o-kasveja.

Sitä suurempi ihme on, että vaahtera näyttäisi olevan mitä voimakkaimmin elossa! Japaninvaahtera vietti erään talven täsmälleen samoissa oloissa ja kuoli mitä voimakkaimmin. 

Kaksivärisenä startanneen OL-linjan ja yksivärisen O-linjan lisäksi kasvatettavana on ollut muutama muu orvokkiprojekti. Coconut Swirl -lajiketta tilasin Amerikasta, sen kukan piti olla valkoinen vaaleanliiloilla reunoilla. Kuvassa mainoslupaus on ylävasen kuva, muut kaksi ovat reaalielämää.

Viime vuonna kylvetyn vihreän 'Envyn' jälkeläiset ovat sekä perus-sinikeltaisia että siemenpussissa luvatun värisiä. Mainoskuva alaoikea, muut kaksi oikeita olentoja.

Mutta sitten, omasta mielestäni kaikista kiinnostavin testi, nimittäin vaaleanpunainen orvokki. Tiedossa oleva faktahan on se, että vaaleanpunaista orvokkia on todella vaikea jalostaa. Kasvin väriominaisuudet eivät vaan yksinkertaisesti taivu siihen: tilanne on sama kuin naisilla, jotka hampaat irvessä pyrkivät valkaisemaan hiuksiaan päätyäkseen platinablondeiksi, mutta jotka päätyvät enemmän tai vähemmän kanarianlinnuiksi. (Been there done that.)

Tilasin siis Pansy 'Delta Pink Shades F1':n siemeniä rapakon takaa, laitoin ne multiin melko tarkalleen kolme kuukautta sitten. Ja kuinkas testissä kävi?

Mainoskuva ylävasen, lopputulos kahdessa muussa kuvassa.

Nooh, väri ei todellakaan ole ihan sama, mutta lupaus ei jäänyt aivan täysin täyttymättäkään. Väri on enemmän pinkki kuin yleensä orvokeissa näkee. Minä tervehdin ilolla tätä kaukaa tullutta ja kauniiksi osoittautunutta. Hauska projekti!

Puutarhassa kasvaa toki muutakin, ja nopeasti tuntuukin kasvavan. En muista, että olisin aiemmin nähnyt isot koivunlehdet ja krookukset samaan aikaan. Voi toki olla, että en vaan muista.

Parhaassa kukassaan ovat sinisävyinen valkovuokko ja hyasintti 'Jan Bos'. (Valkovuokosta ei-tietenkään-ole tarkempia tietoja, _mihinkäs_ sitä ihminen moisia voisi kirjata. Huoh.)

Punaisen värinokkosen taimet ovat kuin ovatkin pelmahtaneet kasvuun jurnuteltuaan aikansa. Ja Muscari latofoliumilla on hieno liukuvärjätty kukinto.

Akileija 'Rocky Mountain Blue':n taimet kasvavat jo ulkosalla ruukussa. Kaksi yötä takana, toinen jo ilman peittelyä, hyvin ovat näköjään pärjänneet. 

Verbenan taimet pääsivät tänään ensimmäistä kertaa ulkoilmaan. 

Tulppaani 'Pink Impression' on päivälleen samassa kasvuvaiheessa kuin viime keväänä tähän aikaan. 

Kasvihuoneessa kaikki asukit ja vierailijat ovat viettäneet pari yötä ilman hallaharson taustatukea. Ainakin päällisin puolin kaikki näyttävät pärjäävän.

Mikäs tässä on ihmisen ollessa, uusi viikonloppukin ihan nurkan takana. Sitä kohti, toverit!

Tukeva hylly kasvihuoneeseen

Kelit senkun paranee ja fiilis sen myötä. Tässähän alkaa olla jo kesän tuntua!

Hyvien kelien myötä kasvihuone alkaa valmistua kesäkuntoon. Tänään valmistui ylähylly tason päälle, nyt on jokainen neliösentti hyötykäytössä. Tai voidaan kyllä sanoa, että jokainen neliömilli.

Aikaisemmin siis valmistuivat laarit, tämä hylly on takaseinän tason päällä. Tässä hieman kuvaa rakenteesta.

Tason ympärille rakennettiin (tai-no-siis, mies rakensi) tukikehikon.

Liitoksissakin säästettiin neliömillejä, kahdessa ja puolessa neliössä ei ole tilaa hukattavaksi...

Kehyksestä tehtiin (tai-no-niin-no, mies teki) painonkestävän.

Hyllystä toivoin valoaläpäisevää eli niistä kohdista, missä ei ole ruukkua, valo saa siilautua alatasolle. Valoa on helpompi blokata kasvihuoneesta pois kuin saada sitä sinne lisää.

Väri oli turhan raksa, joten sprayasimme (joo-joo, mies sprayasi) sen harmaaksi. Kas, harmaahan ei ole raksamainen vaan supertrendikäs.

Kehykseen kaiverrettiin (okei, tiedätte kuka kaiversi) urat, jotta hylly pysyisi takuulla kantimissaan.

Sinnepä hän solahti paikalleen! Rautatangot katkaistiin (kukahan katkaisi) semmoisilla voimasaksilla, joille on varmaan joku oikeakin nimi. Niiden päät jäivät hiukan vaarallisenoloisesti ulkonemaan kaltaistani hosumaijaa ajatellen.

Mies teki rautojen päihin pehmusteet. 

Tuon j-teipin alla on paksu tarratyyny jotain pehmeää muovivalmistetta, ilmeisesti lvi-asioihin liittyvää vänkää materiaalia, jollaista vanhan talon työkalupakeista saattaa löytyä. Mutta siis nyt ei satu otsaan, jos kiireessä häärää...

Sitten olivat kasvarin elementit paikoillaan ja pääsin istuttamaan kasveja laareihin. Ensin kuitenkin toteutin sisäistä keramiikkataiteilujuuttani ja hakkasin rikkinäisiä saviruukkuja pienempiin pirstaleihin.

Kuumassa auringonpaahteessa kyykkiessäni vapautin myös sisäisen arkeologini. Kyllä, aivan selvästi vietnamilaista huokoista terrakottaa, sanoisin että... hmm, kyllä, 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolelta. Mahdollisesti myyty sinikeltaista logoa kantavassa ketjumyymälässä.

No, ei siinä keramiikkataitelijuudessa päästy arkeologin taitoja pidemmälle, joten nakkasin palaset laareihin salaojaksi. Tulipahan hyötykäytettyä ne risat ruukut.

Multaa meni yhteen laariin hiukan alle kolme 50 litran säkkiä, eli aiemmin tekemäni laskutoimituksen 140 litran lopputulos oli oikea. Oho.

Istutin molempiin laareihin tomaatteja ja chilejä, sekaan laitan vielä samettikukkaa ja basilikaa torjumaan öttinkäisiä ja tuomaan lisäaromia ilmaan. Tässä laarissa asuu chili Capsicum annuum 'Omnicolor', joka mielestäni tuoksuu aika erikoiselle. Sekin saattaa ötököitä (esim. ansarijauhiaisia) hätistellä tiehensä, luulen.

Purlinan mahtavista tuunauksista inspiroituneena otin siveltimen käteen ja maalasin tomskujen bambuiset tukikepit. Ei tosin ollut _aivan_ yhtä iso projekti kuin Purlinan olohuoneen uudistus, heh. 

Maalasin kepit mango-melonijäätelönkeltaisiksi.

Ehkä ensi vuonna maalaan kaikki kasvarin puurakenteet, jos ne ovat maalin tarpeessa. Nyt saavat olla au naturel.

Tomaatteja istutellessani huomasin, että kyseinen Tiny Tim on tuottanut ensimmäisen hedelmän alun.

Huh huh, melkoinen yllätys tämän hitaan ja myöhään tulleen alkukevään päälle. Hän on todella ajoissa liikkeellä, vaikkeivät kasvuolosuhteet ole olleet mielestäni ollenkaan optimaaliset. Ehkä hän vaan yksinkertaisesti on hosumaija.

Istuttelin tomaatteja ja chilejä myös ruukkuihin, seurana heillä on punaista värinokkosta. Se onkin muuten hauskaa, että ruukkuistutusten tekijät yleensä ostavat kasvit kaupasta ja saavat just sitä, mitä haluavat ja mikä yhteen sopii, voivat oikein mallailla valmiiksi kukkivia kasveja toisiinsa. Ne puolestaan, jotka kasvattavat taimia itse, joutuvat kohtaamaan menetyksiä, väärinarviointeja ja virhelaskelmia niin, että ruukkuihin päätyvät ne kasvit, joita sattuu käsillä, sopivassa kasvuvaiheessa tai ylipäätään hengissä olemaan. Tuli niistä sitten mahtava eye catcher ja silmäkarkki tai ei. 

Väitän kuitenkin, että nekin istutukset ovat kasvattajan itsensä mielestä oikein söpöjä. Itsetehdyn söpöjä.

Sinne jäävät nyt kasvariin yöksi kaikki viritelmäni ja kyhäelmäni ja lopullista kasvupaikkaa odottavat taimet, en peitellyt kasveja enää mitenkään. Toivottavasti tämä hosumaijailu ei kostaudu esimerkiksi paleltuneina tomaatteina, ne kun ovat lämpöä rakastavia kasveja.

On vaan niin vaikea kuvitella pakkasöitä, kun ilma on +20, nurmi viheriöi, koivu lehteilee, tiira pyydystää eväkästä, kimalaiset surisevat ja National Panasonic soittaa soulia.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, peoples!