18. toukokuuta 2013

Vauhti on kiihkeä

Kylläpä mennään lujaa, kun viimein vauhtiin päästiin. Kevät on kohta muisto vain, kun kesä jyrää ylle. Olo on kuin intiaanilla, joka pakon edessä pikajunaan jouduttuaan tietää, että sielu kuitenkin kulkee kävelyvauhtia.

Kaksi viikkoa sitten ihailin syyskimikin ensimmäistä vantteraa versoa ja tiukkaan pakattua lehteä.


Äsken kurkkasin samaan paikkaan. Kuulin korvissani PUFF.


Täytyy tarkkailla esimerkiksi särkynyttäsydäntä nyt tunnin välein, ettei missaa hienoja kehityksen vaiheita.


Tulppaanivärejäkin pukkaa ilmoille hirmuista tahtia. Ja tässä kohtaa katoaa Geraniumin tiedontallennus- ja tiedonhakutaidot. Olenkohan kirjannut mihinkään ylös, että mihin istutin viime syksynä mitäkin? Kovasti olen listannut sen, mitä tuli ostettua, mutta ainakaan ei helposti löydy tietoa, että minne päin tonttia heidät on upotettu. 

Tämä yksilö saattaa olla 'Flaming Purissima':


Voisikohan tämä olla esimerkiksi 'Ollioules', kenpä ties.


Tämä saattaisi olla 'Christmas Marvel', mutta voisi se olla jotain muutakin.



Pahoittelen tätä ympäripyöreää arvuuttelua, mutta on kiire. Ulkona tapahtuu joka minuutti jotain ja viikonlopun minuutit kuluvat arkiminuutteja nopeammin. Tutkitaan viimeistään talvella, että kuka oli mikin, eiksjoo?

Sen tiedän, että pelargoni 'Mårbacka' on oma itsensä, kun olen sen pistokkaiden nimilappuihin tikkukirjaimilla raapustanut. He kaipaisivat lopullisia kasvupaikkoja eli suomeksi ruukkuja, mutta kun ne ovat loppuneet kesken. Olkoot muovipoteissaan vielä hetken.


Myös pelargoni 'Divas Strawberry Ripple F1' on varmasti juuri se, koska kylvöksiin niin merkkasin. He  ovat alkaneet varovasti kukkia, tosin ilman niitä luonteenomaisia täpliä. Ehkä ekat kukat ovat kuin ekat letut, testikappaleita.


Lettuvertausta puoltaa myös vaaleanpunainen orvokki, jonka ekat kukat olivat pinkkisiä, mutta seuraavista on tullut hyvinkin lähelle luvatun _vaalean_punaisia. Kukkien väri tulee varmasti vaihtelemaan koko kasvun ajan, mutta välillä osuu kohdalle.


Kasvihuoneen kuumuudessa chilit ovat alkaneet jo punertua. Sadonkorjuuseen ennen suvivirttä?!


Ja koska naapurini pihalla kasvaa paljon kasveja, hän on parempi kasvien hankintalähde kuin esimerkiksi Bauhaus, josta ostin pussin tumman akileijan juurakoita. Kaksi juurakkoa, molemmat erittäin vainajia. Tästä selonteko aidan yli, johon naapuri toteamaan, että hänellä on ylimääräistä tummanliilaa akileijaa. 

Eikä tullut pistokasta tai yhtä versoa, tuli kunnon kokoinen pehko!


Tässä kohtaa sisäinen intiaanisieluni ei vaikertanut vauhtia. Pikakelaus on joskus hyvästä, varsinkin mielipahan kohdalla.

Pihajasmikkeen oksalla kävelyvauhti-ilmiö kyllä näkyy. Talipalloteline odottaa tietoa, että tarvitaanko mua vielä vai joko pääsee kesälomalle. 


Menen päästämään hänet huilimaan. Tavataan sitten taas, kun muu vihreä on kadonnut maisemasta. Toivottavasti se tapahtuu ma-te-lu-vauh-ti-a.

20 kommenttia:

  1. Ihanasti kukkivat jo tulppaanit sinulla. Täällä Savossa ollaan vasta narsissi vaiheessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloisessa sekamelskassa tulppaanit ja valkovuokot, just ja just ehtivät krookukset alta pois :) Savossakin varmaan jo tulppaanit kurkkivat näin lämpimän viikonlopun jäljiltä...?

      Poista
  2. Tuntuu tosiaan että päivittäin on hurjia muutoksia, kaikki kasvaa kohisemalla. Hyvä naapuri sulla, olet oikein onnekas sen(kin) suhteen. Kukat on komeita, ehtiihän niitä sitten taas tylsänä aikana kattella, kuka kukin on;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, isoja muutoksia tapahtuu vuorokaudessa, yhtään kierrosta ei passaa jättää väliin, tai joku harvinainen kerran kymmenessä vuodessa kukkiva laji on ehtinyt pusertaa kukkansa ja kuihduttaakin ne just sillä välin ;)

      Poista
  3. Eikö oltais aika viisaita, jos merkattaisiin myös sipulikukkien paikat? Minullakin on kyllä sipulipussien laput tallella, mutta ei minkäänlaista varmuutta siitä, kuka kukin maassa on... pöljän hommaa tämä meikäläisen touhu, sanoisin.

    Minäkin olen ihmetellyt syyskimikkiäni, mutta muusta syystä. Se oli tummalehtinen - nimenomaan, se OLI - mutta nyt maasta nousee selkeästi vihertävät lehdet. Toivottavasti tummuvat ajan kuluessa, muuten tulee murhenaama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm joo, tuossa on ideaa. Voisi tosiaan merkata ne paikat, joihin on jotain istuttanut, ja jos oikein hurjaksi ryhtyisi, niin merkkaisi siihen myös, että MITÄ siellä kasvaa. Radikaali ajatus, mutta varmasti kokeilemisen arvoinen!

      Syyskimikki, toivottavasti hän vain halusi kokeilla vihreyttä ja toteaa pian, että ei, tummana on parempi. Onhan sitä itselläkin niitä ei-niin-hyvä hiusvärikokeiluja.

      Poista
  4. Aika vauhtia täälläkin on mennyt kevät kohti kesää. Ihan uskomatonta. Kaikkea ei ehdi millään, kun pitäisi itsekin liikkua nopeutetusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, heheh, pitäisi toimia tuplanopeudella, niin ehtisi tehdä asioita tuplasti enemmän. Tosin tuntuu, että jo nyt pusertaa aika kiivaalla tahdilla, että kauankohan sitä jaksaisi... ja puhua pitäisi pikkuoravien äänellä, niin paketti olisi täydellinen.

      Poista
  5. Siellähän on jo vaikka mitä ihanaa! Äärettömän ihana naapuri myös. Mäkin voisin haluta sellaisen, mistähän niitä saisi? ;)

    Mukavaa ja kesäistä sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, naapurin kohdalla kävi iso tsäkä! En luovuta omaani, en kerro osoitetta varmuuden vuoksi ;D

      Kesäistä sunnuntai-iltaa itsellesi!

      Poista
  6. Sulla on järkky määrä kukkivia jo nyt. Minkähänlainen pauhu sun pihallas on ku kesä koittaa. Upeeta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan minkäänlainen, tulee todennäköisesti punkki, kirva, lude, espanjansiruetana, rakeita ja totaalipaikallinen hirmupakkanen. Siispä täytyy ihailla kaikkea nyt, kun se on mahdollista ;)

      Poista
  7. Minäkin tätä vihreyden vauhtia ihmettelen ;)

    VastaaPoista
  8. Nyt tekisi mieli vähän jarruttaa, muuten kevätkukkijoiden kukinta menee ohi ihan hujauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kaikki kukkii pian yhtä nopeasti kuin laulun Lapissa...

      Poista
  9. Lettuvertaus... pihihihhii! :) Niin se vaan varmaan on, jokaisen pitää pikkuisen harjoitusvedoksia ensin ottaa ennen kuin onnistuu. Erittäin erinomaisen näköisiä ovat ne nyt. Itseasiassa toivon, että oma Horizon Pink Meteor -pelakuuni (jos siis joskus pääsevät kukintakuntoon) olisivat aika lailla tuollaisia, puoliksi valkoisia, puoliksi punaisia. Nyt on siis lupa odottaa!

    Aamulla pyörähdin puutarhassa, mutta nyt pitänee taas mennä. Siellä tapahtuu valonnopeudella asioita (mm. rikkaruohojen kasvu) ja ei mitään saisi menettää. Kunpa voisi kellon seisauttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, hyvänkuuloinen lajike, Horizon Pink Meteor! Ja valonnopeus, se tosiaan on tahti nyt. Mutta onpa mahtavaa, kun ulkona on _jotain_, mitä käydä tunnin välein katsomassa! Ei ole tylsää, ei.

      Poista
  10. Mateluvauhtia toivon minäkin, varsinkin, kun en voi olla joka päivä mökillä katselemassa, mitä kukkia ilmestyy maasta ylös milloinkin. Ja tuosta kirjaamisen viisaudesta: kirjasin viime syksynä vihkoon sipuleita istuttaessani, että mitä lajia olin laittanut mihinkin kohtaan penkkiä. Eipä auttanut, kun peurat kaivoivat sipulit ylös hakiessaan laukkojen ja narsissien joukosta lemppariruokaansa, tulppaanien sipuleita. Sitten ne jäljelle jääneet ja peurojen pitkin niittyä potkimat sipulit työnnettiin takaisin sinne, mihin nyt sattui mikäkin osumaan. Vihkoni on nyt lähes hyödytön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi höh, sinulla kävi kyllä huono tuuri peurojen ja tulppaanien kanssa. Aika jännä, että ne kelpuuttavat vain tulppaanit, ettei laukatkaan maistu. Luulisi niiden aika äkkiä tottuvan sipulisen sipulin makuun... jos laukat siis sipulilta maistuvat. Se on vain oletus.

      Toivotaan, että kaikki lajit ovat parhaassa kukinnassa, kun menet seuraavan kerran mökille heitä ihailemaan.

      Poista