26. elokuuta 2012

Anopinkieli kukkii

Kaikkea sitä näkeekin, kun vaan huomaa katsoa. Anopinkieli, joka on yksi harvoista huonekasveistani, on alkanut kukkia. Huomasin kukkavarren noin kuukausi sitten. Sen päässä oli tämännäköinen pieni tupsu.


Kukkavarsi kasvoi noin 20-senttiseksi (pisimmät lehdet ovat noin 30-senttisiä) ja kasvatti lisää nuppuja.


Nyt nuput aukeilevat iloisesti.


Hehee, ei se kummoinen kukka ole, mutta ihan hauska. En ole aikaisemmin nähnyt anopinkielen kukkivan, tiedänpähän tämänkin ilmiön nyt.

Anopinkieli (Sansevieria trifasciata) on kotoisin Afrikasta, tämä yksilö on todennäköisesti jalostettu lajike 'Laurentii' keltaisista lehdenreunuksista päätellen. Lajike on yksi yleisimmin myytävistä anopinkielistä.

Olen pilkkonut alkuperäistä kasvia pienempiin osiin ja nyt taas istutellut niitä isompiin kokonaisuuksiin ja uusiin multiin. Laitan kuvan, kun vien ne takaisin kylppärin ikkunalle. (Ensin se ikkunalauta täytyy pyyhkiä, ei jaksa tänään.)

Kasvit ovat viettäneet kesän ulkona, suht' varjoisassa paikassa. Anopinkieli on tosin mehikasvi ja voisi tykätä lujasta auringonpaisteesta, mutta koska ne ovat kasvaneet pienissä ruukuissa, niin en ole viitsinut ottaa kastelusta isoa muistamisen taakkaa. 

Siirrän ne sisään jo nyt, koska ulko- ja sisälämpötilassa ei ole vielä kovin suurta eroa. Jostain luin, että se auttaisi kasvin sopeutumista. Karmeaahan se on varmasti anopinkielellekin joutua leppoisasta kesäsäästä sisälle kuivaan ilmaan ja heikkoon valoon kökkimään. Senhän me ihmisetkin joudumme kohta taas kokemaan, puh-pöh ja murr.

Onneksi virallista kesää on vielä viikko jäljellä, ja senkin jälkeen säät jatkuvat varmasti loppukesäisen mukavina. Virallisista puutarhakasveista saa edelleen isoa iloa irti, kuten kasvihuoneessa majailevasta kurkusta. Tässä on sen ainokaisen taimen tuottama 5. kurkku.


Kurkku oli nojannut kasvaessaan puiseen tasoon, siitä tuo keskivaiheen mutka :) Kuudes ja näillä näkymin viimeinen puikula valmistuu muutaman päivän sisällä.


Pensaspaprikoita on vielä kypsymässä viitisen kappaletta. Kolmesta kasvista on saatu sitten yhteensä noin 15 paprikaa, suunnilleen.


Ilmassa on kyllä vahvaa siirtymävaiheen makua, varjojen pidentymistä ja geeneihin koodattua sisäistä tietämystä syksyn lähestymisestä. Siksi näistä päivistä täytyy nauttia niin sanotusti koko rahan edestä. Pitää silmät ja korvat ja iho auki.


Kokeilen tänä vuonna lempeämpää ja hyväksyvämpää suhtautumista syksyn tuloon. En aio harata kamalasti vastaan, kun se ei auta. Siksi olen jo virittäytynyt kynttilänkärytys-aikakauden alkamiseen virittämällä portaille lyhdyt.


Kasasin kynttilöitä esille, niin silmä tottuu niiden olemassaoloon. Puoli vuotta niitä taas poltellaan (huoh).


Nyt kyllä tunnen jo pienen ärtymyksen ilmoittavan itsestään, joten en mieti näitä syksy-talvi-asioita tämän enempää. Paitsi sen kerron, että isona aion viettää marras-, joulu-, tammi- ja helmikuut sellaisessa paikassa, jossa on joka päivä riittävästi luonnonvaloa ja lämpötilat plussan puolella. Tämä ajatus on mulle tärkeä.

Mutta hei, eipäs vaivuta synkkyyteen, vaan mennään pihalle kuuntelemaan tuulta ja katselemaan punarinnan pompsahtelua. Samalla voi tarkastaa, että onko siemeniä kypsynyt poimittavaksi. Itse vahdin krasseja, mutta ainakaan pari päivää sitten ei vielä ollut valmista.


Miltähän tilanne näyttää tänään? On pakko sännätä katsomaan saman tien. Moi!

27 kommenttia:

  1. Aika huikeaa tuo anopinkielen kukkiminen, käsittääkseni se on melkoisen harvinaista! Olisikohan ulkoilutuksella ollut osuutta asian onnistumiseen...

    Aurinkoa, tai siis valoa, ja lämpöä minäkin eniten kaipaan Suomen talven aikana, mutta nautitaan kuule täysillä kynttilöiden valosta pimenevinä syksyn iltoina! Kyllä se seuraava kesäkin sieltä - onneksi! - aikanaan tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että anopinkielen sai intoutumaan juuri tuo ulkoilu! Ja varmaan se on kärsinyt kuivuudestakin, ehkä se on sysännyt kasvin kukkimaan.

      Totta, uusi kesä on jo matkalla :) Yritän ottaa kynttilöistä kaiken ilon irti, varmuuden vuoksi käyn ostamassa myös uuden kirkasvalolampun...

      Poista
    2. Minä hankin muutama vuosi sitten sellaisen 'auringonnousuherätys'-lampun. En tiedä, onko se oikeasti auttanut vai luulenko vain, mutta jotenkin tuntuu helpommalta herätä sen sarastukseen ja lintujen viserrykseen .

      Poista
    3. Mullakin on se, enkä aio koskaan luopua siitä. Toimii, sekä linnunlaulun että erityisesti sen hitaasti kirkastuvan valon ansiosta. Korvavaloja en ole vielä uskaltanut kokeilla... :)

      Poista
  2. Joo, ei se auta harata vastaan, vuodenajat kulkee omaa tahtiaan. Se kyllä auttaa, kun yrittää keksiä joka vuodenaikaan jotain positiivista, esim. juuri noiden kynttilöiden polttamisen. Ja onhan se ihanaa kääriytyä vilttiin takkatulen loimotellessa, kädessä hyvä kirja ja kuppi kuumaa juotavaa:) Kun ulkona tuulee ja pakkanen paukkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niinhän ne vuodenajat tekevät... Mulla vaan se valon puute tekee pahimpina kuukausina niin haljua, että en juurikaan nauti edes noista kuvailemistasi asioista. Väsyttää ja ketuttaa yleensä ihan kroonisesti sinne tammikuun lopulle asti. Sitten valon määrä on jo selvästi suurempi, niin että aivoihin asti menee positiivinen viesti... ja sitten alkavat maistua nuo kotoiluasiat :)

      Mutta onhan toivoa, että tästä loppusyksystä ja alkutalvesta tulee erilainen...!

      Poista
  3. Nyt on tosiaan tämäkin anoppi-ihmetys koettu, heh.

    Totta, vuosi vuodelta nuo pimeät vuodenajat tuntuvat pahemmalta ja pahemmalta. Ehkä sitä muistaa niin tarkkaan ne huonot tunnot, joita pahimpina aikoina päälle pamahtaa? Valon puute on kamala asia, kylmyys ei niinkään mua hetkauta.

    Odotetaan juuri tuollaista lämmintä ja aurinkoista syksyä! Ja perustetaan joku talvipuutarhakommuuni jonnekin aurinkomaahan :)

    VastaaPoista
  4. Enpä ole tiennyt, että anopinkielikin kukkii, mutta tietenkin, sillä on ollut hyvät olosuhteet.
    Jotenkin tuntuu kuin kesä olisi loppunut hetkessä, vaikka vielä on lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Planeettojen asennot ovat tosiaan olleet oikeat tälle tyypille, muut emokasvista aikanaan napsitut yksilöt eivät näytä aikovankaan kukkia.

      Tämä kesä oli kyllä kaiken kaikkiaan jotenkin erikoinen...! Toivotaan, että syksy ei tule vielä pitkään aikaan ihan kaikella voimalla päälle.

      Poista
  5. Jossakin olen nähnyt ennen, mutta eihän tuo anopinkielen kukkiminen ollenkaan tavallista ole. Jaa että pitäisi mukisematta tyytyä kohtaloonsa? Nuorena mua syksyntulo ilahdutti, koska tykkään syksyn vaatteista (enkä ole yhtään pastelliväri-kesävaatelaatua) mutta enää ei jaksa kiinnostaa. Ja isona minäkin vietän ainakin marraskuun jossain, missä ei ole superpimeyttä. Jouluksi voin tulla kotiin ja kevättalvi yleensä on jo helpompaa. Tai sitten vois hypätä koko marraskuun yli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuu, sen voisi poistaa koko universumista. Huh huh, sehän on ihan musta aukko... jos ei olisi joulua siinä odotettavissa, niin ei kyllä kestäisi. Mieluummin vaikka pastellisävyissä koko elämä, heh.

      Kohtaloon ei tosiaan tarvitse mukisematta tyytyä, vaan voi tehdä Pitkän Tähtäimen Suunnitelmia :)

      Poista
  6. Kerran aikaisemmin olen kuullut kukkivasta anopikielestä. Käverini sai anopinkielensä kukkimaan, mutta sanoi kukinnon haisevan pahalle.

    Vaikka lyhtykuvasta tulee uhkaavasti talviset ajatukset mieleen, niin kuva on mielestäni tunnelmallinen.
    Onneksi vastapainoksi olet laittanut värikkäitä kukka- ja kasvikuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, täytyykin mennä haistelemaan ulos, tai ottaa kasvi illaksi sisään... hassua, että noin pienistä kukista voisi tulla paha (tai hyvä) tuoksu. Houkutteleekohan se luonnossa jotain raatokärpäsiä itseään pölyttämään?

      Tunnelmaa kynttilöistä kyllä saa, sen myöntää syksy-talvea inhoavakin ;)

      Poista
  7. Taitaa tosiaan olla melko harvinaista tuo anopinkielen kukinta, tai ainakaan en itse ole koskaan aiemmin kuullutkaan moisesta. Hyvä juttu siis, se on varmasti viihtynyt hoivassasi oikein mainiosti!

    Hienot sadot olet saanut kurkusta ja paprikasta! Hittolainen, miten mua kiinnostaisi kokeilla ensi vuonna jotain kurkkua.. Sen kasvihuoneen kun saisi :)

    Muakin vähän kammottaa syksyn ja varsinkin talven tulo, mutta kynttilät ja lyhdyt onneksi helpottavat hieman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että kasvi on ollut kuolemaisillaan ja on pukannut kukkavarren viimeisenä tekonaan...! Hyvää hoito ei nimenomaan ole ollut, mutta ehkä sille osui vahingossa ihan sopiva kesänviettopaikka.

      Kasvihuone sun on saatava, vihjaa puoliskolle oivasta joulu-/synttärilahjasta :) Tuollaisella pienellä pääsee hyvin alkuun ja pystyy treenaamaan isomman hoitoa - tuotakin lajia täytyy vähän harjoitella.

      Joo, yritetään repiä jotain iloa lähestyvästä synkistelykaudesta, heh.

      Poista
  8. Oot sä melkonen hortonoomi ku saat anopinkielenkin kukkiin. En oo moista ennen nähnyt.

    Kynttilöitä? Apua! Ei kai vielä. Ulkona muuten alkaa olla illalla pimeetä. Onneks mä meen nukkuun klo 21, ei niin haittaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se olikin ne mun hienovaraiset taidot kun saivat anopin kukkimaan, hah. Luulen tosiaan, että kasvi luuli kuolevansa ja halusi vielä yrittää lisääntyä...

      Mäkin menen ajoissa nukkumaan, mutta viikonloppuna voi poltella lyhtyjä pikkuoravien ja ohikulkijoiden iloksi. Kynttilöiden käryttelyä kannattaa alkaa jo treenailemaan, niin sujuu sitten marraskuussa kauheen ketterästi. Raaps, ritiriti ja whum.

      Poista
  9. Täytynee aloittaa tuo kynttiläsierätys tosiaan vähitellen.. nytkin on jo ihan pilkkopimeää! Voikohan jo ripustella joul... eiku talviva... eiku koristevalot? Ja kiitos kaunis tunnustuksesta, suitsutan sinua tuolla omalla puolellani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tietenkin :) Mäkin olen nimittänyt niitä vain yleisnimellä "talvivalot", kun "jouluvalot" rajaa käyttöajan niin niukkaan. Syksyisessä ja talvisessa Suomessa ei koskaan ole liikaa valoa, joten lediketjut esiin vaan, heh.

      Poista
  10. No hyvä, etten ole syysahdistuksineni yksin! Tuntuu, että lähes joka blogissa hehkutellaan syyskauden ihanuutta. Minä en tykkää syksystä yhtään. Masentaa, kun ajattelenkin tulevaa kylmyyttä ja pimeyttä. Saisi olla kesä ainainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et tosiaan ole yksin. Kesä saisi olla aina, paitsi joku valoisa syysviikko voisi sopia sen perään, niin edessä olisi taas uusi kevät...! No okei, yksi valkoluminen talviviikko, jossa vietettäisiin joulua, se sopisi sen syksyn perään ;)

      Poista
  11. No sähän vasta plikka olet ku anoppikin viihtyy nii hyvin jotta alkaa kukkimaan :D Noin hyvän viherpeukun hoivissa kyllä kelpaa kukkiakkin.

    Ja näyttää kurkkukin viihtyvän teillä, noin hyvän sadon kun soi. Menin vähän lannoittamaan omaa kasvarissa asuvaani liian rankalla kädellä ja nokkinsa se siitä otti, opiksi tämäkin ja eikun jo uusia siemeniä alesta hankkimaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen kyllä, Hanna, että anoppi on ollut kuolemaisillaan ja viimeisenä tekonaan halunnut siementää ja turvata osaltaan lajin jatkuvuuden... Se kökötti koko kesän ihan hylättynä, mutta ehkä se kuivuminen ja muu välinpitämättömyys oli anopin kukkaanpuhkeamisen edellytys :)

      Hyvä kuulla, että kurkku voi ottaa nokkiinsa liiasta lannoituksesta. Lannoitin tätä tyyppiä varsin maltillisesti ja ajattelinkin, ettei se mitään satoa jaksa pusertaa, mutta ihan kohtuullisesti noita puikuloita kuitenkin tuli. Ensi vuonna laitan hälle kyllä isomman ruukun...

      Poista
  12. Marraskuunko sinä haluat hävittää??? Sehän on jouluun valmistautumisen kuukausi. Silloin pittää kiirettä ja vipinää, ja saa miettiä joulun väriteemaa.

    TAMMIKUU se paha on. Kaiken pahan alku ja juuri. Ja niin pirun pitkäkin. Ja tyhmä. Ja hankala. Eikä mitään mukavaa odotettavaa, lahjatkin avattu aikoja sitten.

    Anopinkielesi on varmaan äitynyt kukkimaan kuumien olosuhteiden vuoksi: luulee, että kuolo korjaa, ja viime teoikseen tuuppaa siemenet suvunjatkumisen vuoksi maailmalle. Sitä meidän kyttääjien onneksi edeltää kukkavaihe.

    Mutta wau, mikä EU-vastainen kurkku! Brysselin kurkkuvirkamiehet menisivät varmaan itkien pois, jos näkisivät, että kurkussa oikeasti voi olla myös mutka. Hieno on satosi, myös muiden kasvien osalta.

    Kynttilämeri on paras meri sen oikean jälkeen, joten niitä voi ja pitää ihmisellä olla. Kauniita ovat lyhtysikin! (Toivon valkoisia kynttilälyhtyjä synttärilahjaksi, näin olen päättänyt. Kerään niitä kunnon kokoelman ja tykitän naapuruston iloksi niitä joka puolelle taloa.) Eikä enää mene kauan kuin ulkovalot voi virallisesti virittää. Pimeys on per...hanan tylsää ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, just sen :D Marraskuu on horrorkuu, pimeä kuin takatasku. Joululeipomukset voisi hyvin suunnitella lokakuussa, silloin vielä näkisi lukeakin niitä reseptejä, hmm.

      Tammikuussa on naimisiinmenomuistopäivä, silloin voi taas juhlia ja toivon mukaan vastaanottaa lahjojakin (huom. monikossa) ;) Ja loppukuusta valon määrä lisääntyy puolella tunnilla viikossa, ne määrät tuntuvat ihan hirmuisilta harppauksilta. Parhautta!

      Olen samaa mieltä, että kuolemanpelko juuri on kasvin kukinnan syy, sitä tuossa edellä olenkin monelle viestitellyt. Kuumuutta se ei ehkä tänä kesänä ole kovasti kokenut, enemmänkin viileähköä varjoa, mutta kuivuutta varmasti.

      EU-anarkistikurkku, heheh. Hyvältä se maistui, vaikka notkolla olikin. Tai ehkä juuri siksi?

      Kynttilämeri, se varmasti toteutuu, kun saat niitä valkoisia kynttilälyhtyjä. Oi, tulee hieno näky!

      Poista
  13. Empä oo koskaa ennen nähny anopinkielen kukkivan, vaik mul sellai on ollu ainaki kolkytävuotta ja kokoajan sama kasvi.

    VastaaPoista
  14. Ehkä se on ollut liian hyvässä hoidossa? Usea kuivuminen taisi olla tässä apuna.

    Ja ilmeisesti tuo kesäulkoilu vaikutti myös asiaan, vaikka kelit olivat kyllä tänä kesänä aika kaukana Afrikan säistä...

    VastaaPoista