5. elokuuta 2012

Kello neljän kukkashow

Mökinihmekukalla (Mirabilis jalapa) on sisäänrakennettu kello. Se avaa kukkansa iltapäivällä, mistä enkkunimi "The four o'clock flower" on tietty peräisin. Kasvi oli myös yksi laji Carl von Linnén kukkaiskellossa.

Vuorokausikellon lisäksi muutaman vuoden ikäisellä mökinihmekukallani on aika tarkka vuodenaikakello, se nimittäin alkaa kukkia joka vuosi melkein samoilla kalenterinäppäimillä eli kesäkuun lopulla.


Tämän keltaisen version olen kasvattanut siemenistä, joista ekana vuonna tuli kirjavaa kukintoa keltaisen, valkoisen ja pinkin sävyissä (lajike 'Broken colours'). Ekan kellaritalven jälkeen kukat ovat olleet pelkästään keltaiset. Ehkä emotaimet kuolivat talven aikana, mutta multaan ropiseet siemenet lähtivät keväällä itämään.

Pari vuotta sitten Kreetalla näin samaa kasvia pinkin ja valkoisen värisenä, ja sinnehän sitä oli mentävä pusikkoon siemeniä napsimaan. Valkosiemenet vasempaan taskuun ja pinkit oikeaan, kuului muistisääntö. Nyttemmin pinkeistä siemenistä kasvavat versot erottaa keväällä siitä, että niiden varret ovat kirsikanpunaiset. Keltaisista ja valkoisista siemenistä syntyy kasveja, joilla on normaalin vihreät varret.

Nuo uudemmat kasvit alkavat kukkia selvästi myöhemmin kuin vanhempi keltainen, eroa on useampi viikko. Kasvit eivät myöskään ole yhtä tuuheita, vaikka kasvupaikka on suht' samanlainen.


Noh, kukkimaan ne ovat kuitenkin alkaneet. ja väritys on pysynyt viimevuotisen kaltaisena. Yksivärisistä pinkeistä kasveista kerättyjen siementen toisen vuoden jälkeläiset ovat yksivärisiä pinkkejä. 


Kukan keskusta on oikeastaan heleä kirsikanpunainen ja reunus on tummanpunainen, että ihan yksivärisiä ne eivät ole, jos nyt ihan supersupertarkkoja ollaan. (Ja miksei oltaisi.)

Nyt tulee vaikea lause kirjoittaa: Vaaleanpuna- ja valkokukkaisista kasveista kerättyjen siementen toisen vuoden jälkeläiset ovat joko yksivärisiä kirsikanpunaisia tai valkoisen ja kirsikanpunaisen kirjavia.


Yhtään valkoista kukkaa ei ole siementaimista syntynyt, minne lie hävinnyt se ominaisuus. Mutta tosi herkullinen tuoksu näissä kaikissa kukissa on, sitä on iltaisin käytävä nuuhkimassa. Tätä kirjoittaessani yksi pikkukukka on vieressä sohvalla ja välillä havahdun, että mikä ihana täällä tuoksuu... Tämä kesä on ollut kyllä vähän surkea mökinihmekukallekin, ei se sateessa juuri intoudu kukkimaan.

Ja jostain tulee taas mieleen se asia, että miksi kasveille annetaan niin ankeita suomenkielisiä nimiä? Mirabilis tarkoittaa jotain hienoa ja ihanaa, ja Jalapa on (ainakin) kaupunki Meksikossa. Miten tuosta ikinä saa mielikuvan jostain sysi-Suomesta, kosteassa varjoisassa notkelmassa lahoavan mökkerön rapistuvan kivijalan kupeesta?

Olisihan sitä voinut nimetä tomaatinkin jotenkin enemmän suomalaisittain. Että Solanum lycopersicum, sehän on ihan selvästi lakopersikka. Että lakoon meni se komea persikkasato, ei jäänyt kuin surkeita pikkunääpäleitä naavittavaksi.

No niitä tomaatteja meillä on nyt alkanut kypsyä mukavaan tahtiin. Joka päivä saa syödä ja tuputtaa muille.


Keltainen 'Sungold' on tosi hyvä "syömätomaatti", makea kuin mikä. Tai no, niin makea kuin tomaatti nyt normisti voi olla.

Syödähän näitä nyt sitten pitää, ei kirsikkatomaateista viitsi mitään ihmeempiä ruokia alkaa rakentelemaan.


Sinne vaan, ääntä kohti. Kello neljältä ja kaikkina muinakin aikoina.

11 kommenttia:

  1. No ompas melkoinen ihme! Tosiaan ihan liian lattea nimi sille suomennettu. Hyvä, kun täällä esittelet, mullekin uusi tuttavuus. Hauskaa, kun toimii niin kalenterin ja kellon mukaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, miksei pelkkä ihmekukka olisi riittänyt? Kasvista näkee myös tuota lyhennettyä nimeä, mutta ymmärtääkseni tämä mökkiversio on se virallinen.

      Kesällä voi jättää kellon piirongin laatikkoon, MIK kertoo tarpeeksi tarkan ajan, heh. Se oli muuten osa Linnén kukkakelloa, täytyykin lisätä siitä maininta tekstiin... hyvä kun muistutit ;)

      Poista
  2. Kasvatan vain näitä helppoja, niin ei tarvitse jatkuvasti murehtia epäonnistumisia, heh.

    Mökinihmettä näkyy myytävän puutarhamessuilla valmiina juurakkoina, hollantilaiset myyjät ovat yleensä asialla. Siemenestä tämän saa kyllä tosi helposti kasvamaan, joten mitäs sitä valmista ostamaan... juurakosta tietty kukkii aikaisemmin, mutta kyllä siemenestäkin muistini mukaan ehti samana kesänä kukkaan.

    VastaaPoista
  3. Kaunis tapaus tämä mökinihmekukka kaikissa väreissään! Jostain syystä kuitenkin tykkään taas eniten tuosta kirjavasta. Se on jotenkin niin ihanan iloisen näköinen :)

    Jännä juttu, mitähän sille valkoiselle on tapahtunut? Onkohan valkoisuus jotenkin "heikompi" ominaisuus kuin punapigmenttisyys? Hassua.

    Tomaatteja.. Nälkä. Jääkaapille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että kirjava on kivoin, niin se nimittäin mustakin on! Kun kaikki kirjavat ovat keskenään eri tavalla kirjavia, niin ihmettelemistä riittää.

      Sanos muuta, mihin katosi valkoinen? Ja miksi se ilmeisesti pysyy siellä kreikkalaisella niityllä, tuskin ne valkoiset kukat olivat juuri sen vuoden erityissatoa? Se voisi olla väistyvä ominaisuus (vai mikäs se termi taas olikaan), mutta miksi se väistyi heti toisessa polvessa?

      Jääkaapille minäkin, mutten tomaattikulholle enää tänään :)

      Poista
  4. Täällä laitellaan myös kirsikkatomskuilla suuta makeaksi :D Tehtiin yhtenä päivän tuorepastaa ja siihen joukkoon tomaatin puolikkaita.. Oli ihan järkyttävän hyvä!! Taidan kokeilla ensi kesänä tuota sungoldia, on sen verran herkuttavan näköinenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta, pastaanhan näitä palleroita saakin hyvin upotettua. hyvä vinkki! Onko sulla jotain näppäriä säilöntäreseptejäkin kirsikkatomaateille, jos vaikka satoa pukkaisi yli päivätarpeen...? :)

      Sungold on maukas, ehkä lämpimämpänä kesänä se voisi tehdä isompiakin pallukoita. Kenties.

      Poista
    2. No joo todellakin viimekesänä tuli säilöttyä kirsikkatomaattia parillakin tapaa. Tein "aurinkotomaatteja" uunissa kuivaamalla ja säilöin ne oliiviöljyyn kera parin valkosipulinkynnen. Unnin lämpötila saa olla siinä 90c ja puukauha luukun väliin. Tomaatin puolikaat on valmiita, kun ovat hiukan vielä nahkeita. Maku tiivistyy ihan päätä huimaavaksi tuolla tavalla. Sitten mulla meni pari pellillistä ihan rapsakoiksi, kun oli vähän kovempi lämpö malttamattomalla... Mutta hyväähän niistäkin tuli ja säilytin ne paperipussissa ja käytin piirakoissa ja muhennoksissa jne.

      Poista
    3. Namnam, kuulostaapa ihanalta! Katsotaan, miten tuon sadon kanssa nyt sitten käy :)

      Poista
  5. Mitä ihmettä olet syöttänyt / millä ihmeellä olet värjännyt tomaattisi, kun ovat jo noin satoisia?! Raakileita on minulla vaikka millä mitoin, mutteivat meinaa alkuunkaan punastua! Taitaa omavaraisuus olla meikäläisestä kaukana, tosin tuosta kaikkialla rehottavasta vuohenputkestakin voi tehdä jotain sapuskaa. Hmm.. toimisikohan tämä erittäin tehokkaana kasvihuoneenhankinta-argumenttina? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se on se kasvihuone, jossa taika piilee. Ulkosalla tomaateissa on myös raakileita, mutta kypsiä on saatu tähän mennessä selvästi vähemmän.

      On hyvä kasvihuoneargumentti, kaikki argumentit itse asiassa on ;) Ja voihan sitä vuohenputkeakin kasvarissa kokeilla, tiedä miten komiaa tulisi... huh.

      Poista