Sulkahirssi hienona

Puutarhanhoito on täynnä ihmeitä, niin kuin lankamaisen sulkahirssin (Pennisetum setaceum) kehittyminen vantteraksi heinätuppaaksi.

Hän on mielestäni varsin viehko kasvi, ja nuo kukinnot (onkohan oikea termi?) ovat pehmoisia kuin kissankäpälät. 

Taidan kokeilla tämän ruukullisen talvehdittamista kellarissa, yrittänyttä ei tunnetusti laiteta. 

Kosmoskukka on täydessä kukintavauhdissa, se taitaa ollakin parhaimmillaan näin loppukesästä.

Aivan mahtavaa on puutarhanhoidossa se, kun löytää taas yhden lempparikasvin. Kosmoskukka on varmasti monelle siemenistä kukkia kasvattavalle ihan niitä ensimmäisiä tuttavuuksia, mutta mulle tämä oli ihan eka kerta. Mutta ei taatusti viimeinen.

Ruukku taitaa olla parhaimmillaan ylävinkkelistä katsottuna: aina kun ikkunasta kurkkaa, tulee hyvälle mielelle :)

Monet kauniit kasvit tuottavat myös apetta ja murua rinnan alle, niin kuin tämä ruusupapu, jonka kylvin ulos varsin myöhään, vasta kesäkuun puolivälissä.

Mutta katso, siitä huolimatta hän ehti tuottaa yhden kauniin papupalon, josta sitten hartaudella valmistan perheelle aterian ;)

Syötävää itse kullekin

On se kieltämättä helppoa tämä aika. Sen kun vain kävelehtii talon ympäri ja napsii syömäaineita päivällispöytään.

Kuten tomaatteja, chiliä, basilikaa, kevätsipulia ja karhunvadelmia.

Niin, ja salaatinlehtiä, viinisuolaheinää ja krassinkukkia.

Noita salaatinlehtiä on näyttänyt joku jo esimaistelleen, mutta ei se mitään, ovatpahan reikäisenä vieläkin kevyempää ruokaa.

Kimalaiset aterioivat kosmoskukissa.

Tämä ruukussa kasvava, noin 60-senttinen lajike (Cosmos Dwarf 'Sonata Mixed') on ollut tanakkakasvuinen ja varsin runsaasti kukkiva, eli oikein hyvä siemenostos ja helppo kasvatettava. On vain muistettava kastella ruukkua sateettomina aikoina joka päivä, ja kun sataa, niin pitää sitten sataa niin hyvin, että vesi menee tuon paksun lehtimassan läpi ruukun tyvelle asti.

Kimalaiset atrioivat eilen myös daalian ytimessä.

En muista tämän daalian tarinaa, mutta huomasin juuri, että sehän on aika nätin värinen. Josko yrittäisi lannoittaa hänet kukinnan jälkeen, niin kukkia voisi tulla ensi vuonnakin, toisin kuin monien muiden kohtalotoverien kohdalla näyttää käyneen: kukkanuput jäivät ihan pieniksi palleroiksi, vaikka lehdistö on tervettä. (Ehkä lehtiä on liikaa, vievät voimat kukilta? Pitäisi lannoittaa jotenkin, miten?)

Ruusupapu syö koivua, tai ainakin kuroo sitä vangikseen.

Kaksi kuukautta sitten ruukkuun kylvetyn ruusupavun latvus huitelee neljässä metrissä. Siellä missä koivu luuli olevansa turvassa. Mutta ei.

Toukokuun viimeinen päivä kylvetyt jaloakileijan siemenet ovat itäneet, ja taimet on koulittu omiin potteihinsa.

Saa nähdä, ehtivätkö vankentua talvikelpoisiksi tässä kuukauden sisällä. Tosin talvi ei toivottavasti silloin vielä tule, mutta avomaalle ajattelin ne ennen pakkasia istuttaa.

Ja kun ruoasta ja syömisestä puhutaan, että tuon lajikkeen nimi on kätevästi 'Mac Kana'. Enkä tarkoita sen kanapolon syömistä, vaan kanasen itsensä ateriointia. Siemeniä sekin syö, eli ympäri mentiin ja yhteen tultiin (ja näppärästi saatiin tämä aasinsiltailu loppumaan).

Time to harvest some home grown spring onions, tomatoes, basil, chili, salads and blackberries. Wonderful time! 

It's funny how I feel like I've played a big part in this magnificent play but as a matter of fact I've only been a walker-on, ha. But anyway, I've enjoyed every part of this nature's show and I'm grateful for this lovely food. 

Oh my, that sounded very serious :)

Pulleita ja punervakylkisiä

Mansikka-aika alkaa olla lopuillaan, snif. Punaiset pullukat tuntuvat kyllä kultaakin arvokkaammilta, sillä kultaa saa rahalla koska vaan, mutta suomalaisia mansikoita ei.

 

Nämä kaunottaret ovat Koivistoisen Mansikkapaikalta Vantaalta, josta saa mansikkaa kuulemma vielä ensi viikon ajan. 

Kotosalla karhunvadelma alkaa kypsytellä mustia marjojaan. Tai no, tummanliiloja ne ainakin ovat.

 

Tämän 'Sonjan' maku on mehukas ja maukas, tosin vertailukohtaa ei ole, kun pihalla kasvaa vain tämä lajike. Eikä enempää taida tulla, sillä kasvi vie tilaa kuin draamakuningatar illanistujaisissa. Eh. 

Ruusupapu, jonka havahduin kylvämään vasta 11. kesäkuuta, on kasvanut noin 1,5-metriseksi ja avannut ensimmäiset kukkanuppunsa. 

Mahdollisuudet saada tästä täysikasvuisia papuja ovat aika pienet, ellei lämmin ja aurinkoinen sää jatku pitkälle syksyyn. Mutta ei se mitään, nuo kaksiväriset kukat ja köynnöstävät versot ovat mukavaa katseltavaa ilman satoakin.

Sen sijaan siniset sottayllätykset, joita pulut olivat järjestäneet, eivät olleet kivaa katseltavaa. Niinpä mustaherukkasato piti poimia talteen, eikä jättää sitä ulkona naposteltavaksi. Mustaherukoita tuli yhdestä vanhasta, omillaan kasvavasta pensaasta reilut kaksi litraa vielä senkin jälkeen, kun höyhenveikot olivat oman osansa syöneet. Sen lisäksi niin ikään vanha ja oman onnensa nojassa kasvava valkoherukka teki vielä vajaan litran sadon. Keitin ne hilloksi.

 

Kolme litraa marjoja, vajaa desi vettä, kiehautus ja reilut 2/3 kiloisesta hillosokeripussista (tai vähemmän hillo-marmeladisokeria) sekaan. Mietoa porinaa 15-20 minuuttia, puolen tunnin jäähdytys ja hillo kuumennettuun lasipurkkiin. Siinä se säilyy jääkaapissa useita kuukausia. Maistuu hyvältä luonnonjogurtin, murojen ja puuron päällä. Eivätkä linnut todellakaan pääse osingoille.

Strawberry crop in Finland is almost eaten :( You can buy gold anytime if you have the money but Finnish strawberries you can't have whenever you want. That's why I think they're Very Precious.

Blackberries are maturing, they're just lovely with their blackish purple chubby appearance. And they taste lovely, too. Thanks to these two facts it's possible to bear the million thorns it carries on its branches. 

Made blackcurrant jam to save the berries from the birds and myself from cleaning the bird shit, ha. Three litres of black and white currants, a little water and 750 g of jam sugar. Let them boil tenderly for 15-20 mins and let cool for 30 mins. Heat the glass jar and pour the blue delicacy in it. Enjoy with porridge, cereals or unflavoured, "natural" yoghurt. Don't have to share with birds ;)

Koristemaissi komeilee

Koristemaissi (Zea mays 'Quadricolor') on venähtänyt komeasti ihan muutamassa viikossa. Vielä 19 päivää sitten arvioin, että iltapäiväaurinkoa saava yksilö olisi n. 50 cm korkea, nyt tuore mittaus kertoo sen olevan tasan 156 cm pitkä.

 

Tämä on kaikkiaan viidestä koristemaissin taimesta se, joka ei ole neli- vaan melkeinpä yksivärinen. Mutta komea se on silti, lehdet kuin kotkan siivet kaukana horisontissa, heh.

Etupihalla kokopäiväauringossa kasvavassa taimessa on jo tähkä. Tähkässä on kuusi haaraa, jotka näyttävät tältä:

Noista ne siemenet sitten ilmeisesti kypsyvät? Siemenet näyttävät varsin kivoilta, kuin hiukan kärähtäneiltä popcornin jyviltä... En tiedä, millaisia taimia tästä jalostetun lajikkeen jälkeläisistä tulisi. Jos siemenet ehtivät kypsyä, niin sitähän voi ensi keväänä kokeilla.

Kosmoskukka on avannut ensimmäisen nuppunsa.

 

Kuva on otettu illalla, eli tuossa se on jo laittanut itseään hiukan supumpaan. Uniasentoon. 

Kosmoskukkaa en ole aikaisemmin kasvatellutkaan, mutta kovin oli helppo sitä viljellä: siemenet vaan suoraan isoon ruukkuun suht' harvalti, tasainen kosteus ja vot. Kylvöstä kukintaan meni noin 8 viikkoa, tosin pidin ruukun itämiseen asti tasalämpöisessä kellarissa, poissa alkukevään vaihtelevista keleistä. Siemenet itivät vajaassa viikossa.

Kärhöt, jotka joka vuosi saavat jonkinlaisen tukirakennelman aina viime tipassa, eivät ole kantaneet kaunaa, vaan ystävällisesti avaavat kauniita kukkiaan.

 

Saanko esitellä, yllä Clematis 'Warszawska Nike'. (Puolalainen urheilijatar, eh?)

 

Ja tämä on 'Hagley Hybrid'. Nämä kaksi lajiketta ovat kukkineet tasaisesti jo useamman vuoden ajan, muut samaan paikkaan istutetut lajit ovat olleet vähän epävarmempia, kuten tämä 'Piilu'.

Saa nähdä, onko se hiipunut kokonaan. No, ei se mikään ihme olisi, tuo kasvupaikka ei ole kyllä ihan optimaalinen jalokärhöille: paikka on kyllä etelään päin, mutta naapurin talo varjostaa sen verran, että lumi ja jää sulavat ihan viimeisenä tästä kohtaa ja aurinko pääsee kunnolla lämmittämään vasta toukokuun puolella. Valoahan nämä rakastavat, niin kuin moni muukin elollinen, tarhuri mukaanlukien.

Kolme viikkoa sitten kylvetyt ruusupavut ovat itäneet ja kasvattaneet jo hiukan kiipeilevää varttakin. Itäminen tuntui aika hitaalta, mutta kasvu on näköjään sitäkin nopeampaa.

 

Olin sen verran myöhässä näiden kanssa, että papuja en rohkene odottaa. Mutta jos kukinnon saisi, sekin riittäisi. Ensi vuonna muistan kylvää tämän söpöliinin ajoissa.

Luin juuri uusimmasta Kotipuutarhasta, että heinäkuussa voisi tehdä uusintakylvöjä salaatin lisäksi mm. herneistä, korianterista, maustekirvelistä ja tillistä. Houkutteleva ajatus!

Ornamental corn (Zea mays 'Quadricolor') has grown quickly, they're now 150+ cm tall. They have lovely spikes, hope the seeds mature well so I can have some ornamental pop corn this fall ;)

Two clematis varieties, 'Warszawska Nike' and 'Hagley Hybrid' are blooming. Their living conditions aren't optimal but still they manage quite well year after year. Tough ladies.

Some runner beans on their way. I sowed them quite late, 11th of June, but I hope they have enough time to bloom. If luck strikes we'll have some beans too.

Japaninvaahteran autopsia

No niinhän siinä kävi, että japaninvaahtera ei kestänyt ulkona ruukussa viime talvea. En siihen kovin suurta todennäköisyyttä ollutkaan, mutta ainahan sitä voi yrittää, heh. Jostain luin, että -10 astetta on japaninvaahteralle (Acer palmatum 'Dissectum Garnet') jo liikaa, eli viime talven pitkät -25°-jaksot olivat varmasti aivan liikaa.

Päällisin puolin runko oli ihan samannäköinen kuin viime syksynä ennen pakkasten tuloa. Halusin kurkata myös rungon sisään...

Hurjaltahan se tuntui laittaa poikki tämä varsi, kasvi on kuitenkin jo useamman vuoden ikäinen. 

Ei siellä paljoa vihertänyt eikä tapahtunut, eli kuivaa ja kuollutta on. Pidimme pienen hiljaisen hetken ja sitten aloin miettiä, että mitä ruukkuun seuraavaksi laittaisi. Ruukutin tänään kaikki loput taimet, joita en kiireiden takia ollut vielä istuttanut, ja sieltä napsaisin yhden kasvin astumaan varsin isoihin saappaisiin eli korvaamaan japaninvaahteran.

Ruukun pinnalla on Kekkilän koristekiveä. Mullan ja kivien välissä on pala suodatinkangasta, joten kivet oli helppo kauhoa talteen.

Kaivoin pikkupuun juuripaakun pois ja laitoin tuoretta multaa tilalle. Siihen istutin yhden risiinin.

Ruukku on talon etupihalla, pohjoisen suunnalla, joten risiini ei varmaan kasva maksimikokoonsa, mutta ei se tuohon kupsahdakaan. Kasvakoon siinä ja ilahduttakoon vihreydellään, ehkä ensi keväänä laitetaan siihen jotain punaista. Japaninvaahteran muistoksi.

Viiden valkoisen pensashanhikin rivistö typistyi neljään pensaaseen, kun jänis rouski talvella yhden oksat hengettömiksi. Se näyttää kuitenkin alkaneen versoa ihan tyvestä, joten toivoa on, että pensas kasvaisi uuteen kukoistukseen.

Jänis testasi hampaitaan myös isabellansyreeniin, mutta ei onneksi tarpeeksi lujaa. Noin kolmemetrinen pensas on nyt parhaassa kukassaan.

Isabellansyreeni (Syringa Preston -ryhmä) tuntuu ylhäisestä nimestä huolimatta yhtä helppohoitoiselta kuin tavallinen puistosyreeni. En ole sitä juuri lannoitellut tai muuten hoitanut, mutta se on muutamassa vuodessa kasvanut kolmen metrin korkeuteen ja noin kolmenkymmenen oksan tuuheuteen. Ottaisin näitä enemmänkin, jos tilaa olisi enemmän.

Onneksi täyteen pieneen tilaan mahtuu aina vielä jotain kivaa. Tänään kylvin ruukkuun ruusupavun siemeniä.

Komeita siemeniä ne ovatkin! Toivottavasti taimet kasvavat yhtä komeiksi, eli pussissa luvatun kahden metrin pituuteen. Saadaan sillä tavoin hyvää ilmatilaa hyötykäyttöön.

Kosmoksen ytimessä

Tai no. Taisi tulla kiireessä vähän turhan ylevä otsikko. Kosmoskukat, jotka kylvin suoraan isoon ruukkuun, ovat kuitenkin itäneet. Ja tässä ytimekäs kuva niistä.

Melko alkuolioita ovat vielä, isona niistä pitäisi tulla matalakasvuisia (n. 60 cm) puna- ja valkosävyisiä kosmoskukkia (Cosmos bipinnatus). Sen edesauttamiseksi olen kanniskellut ruukkuja yöksi kellariin ja aamulla puolivarjoon päiväksi vahvistumaan. Vielä ovat sillä systeemillä hengissä ja ovat itse asiassa tästä parin päivän takaisesta kuvasta jo vihertyneet. Se ei kuitenkaan ole vielä tae mistään, en ole tämän kokeen onnistumisen kohdalla kovinkaan varma.

Yrttipenkissä vihertää noin kymmensenttisten ruohosipulituppaiden kanssa myös persilja.

Tämä oli mulle pieni yllätys, että persilja on monivuotinen kasvi. Se kuuluu sarjaan "vain vähän meteliä itsestään pitävät perusmakukasvit", joten en ole siihen ehkä niin perehtynytkään. Mutta ilolla otan uuden kasvun vastaan ja lupaan nauttia joka lehdestä!

Ostin Pienen ryytimaan innoittamana kähärälehtisen persiljan siemeniä.

Kunhan armas viikonloppu - ja tällä kertaa ilman mitään allakkajuhlia - saapuu, laitan persiljan ja ruusupavun siemenet multiin, suoraan ulos isohkoon ruukkuun.

Ulos pääsivät myös talvella hankitut ja kukinnan jälkeen kellarissa sinnitelleet esikot.

Muistin kastella niitä vain harvakseltaan, joten on pienoinen ihme, että ne olivat noinkin vihreitä. Multapaakku oli kyllä kevyt, ja kova kuin kivi, joten vielä isompi ihme on, jos ne juurtuvat nykyiseen kasvupaikkaansa perennapenkkiin.

Pieniä ja suuria ihmeitä tapahtuu nyt joka päivä. Tulppaaneja täytyy kyllä istuttaa syksyllä lisää, ne ovat ihan täydellisiä kevätkukkia.

Tulppaanin ikiaikaisen kauneuden äärellä, satakielen livertäessä ja auringon painuessa mailleen on aika tarkkaan siellä, mitä otsikko kuvaili. Kosmoksen ytimessä.