28. lokakuuta 2010

Yhtä kuin etelä

"Käydä etelässä" on sanonta, jonka varmaan useimmat osaavat yhdistää reissuihin, jotka kohdistuvat Välimerelle tai Kanarialle. Samoilla reissuilla näkee ainakin paria kasvia, jotka mielessä yhdistyvät "etelään".

Toinen niistä on kiinanruusu (Hibiscus), joka kuuluu malvaperheeseen.


Kerrottu muoto, jonka persikkainen väri on kuin suoraan 1980-luvun muotikataloogista. Voisi olla jollekin "too much", mutta pienissä erissä ihan hurmaava. Alla perinteinen punainen versio, molemmat Kreikasta.


Ja vaaleanpunaista Kanariansaarilta. Kyllä, etelässä ollaan!


Toinen tuttu näky syntyy ihmeköynnöksestä (Bougainvillea), joka kukkii monissa sävyissä ja ilmeisen jatkuvalla syötöllä. Tässä kreikkalaisen kirsikkainen versio.


Ovatko nämä samaa sävyä, ainakin samalta reissulta ovat... 


... kuten tämäkin...

... ja hän. Itse asiassa kukka on tuo pieni valkoinen ja suojalehdet ovat nuo värilliset.


Näitä on näköjään tullut ikuistettua enemmänkin. Se kertoo varmasti siitä, että värikylläiseen, ryöppyävään ihmeköynnökseen ei kyllästy.


Tämä on viimeisimmältä Kreetan-matkalta. En kyllästyisi, vaikka se kukkisi ikkunani alla päivät pääskytysten. Kuin etelässä.

24. lokakuuta 2010

Vihreää rappioromantiikkaa

Ovat ne vaan kauniita, romahtaneet kivimuurit ja raunioituneet rakennukset. Ja kun niiden läheisyyteen asetellaan jotain elinvoimaista ja vihreää, niin yhdistelmä on postikorttinen.

Hanian vanhastakaupungista näitä esimerkkejä löytyi.


Takimmainen kasvi näkyy olevan kesäkoiso, jota itsekin ruukussa kotipihalla monta vuotta vaalin. Nyt päästin sen menemään (kauniisti sanottuna), kun sen vanha paksu runko kuoli ja koko puunmuotokasvatus olisi pitänyt aloittaa alusta. 


Onko tämä kasvi nimeltään juoru? Luulisin niin, tätä löytyy monilta koti-ikkunalta, sisälläpäin kylläkin.


Minua viehättää näissä lämpimämmissä maissa se, että kaikkiin mahdollisiin paikkoihin laitetaan jotain vihreää. Kuten tälle ikkunalle. Mikäs tuossa on elellessä, kasvin ja ihmisen.

Alla päivänsini (Ipomoea tricolor) on vallannut pihakiviliikkeen myytävät liuskekivipinot. Voi arvata, kummalla oli kesällä kiihkeämpää, kauppiaalla kaupanteon äärellä vai luonnonvoimilla. Päivänsinestä löytyy muitakin voimia, sillä sen siemeniä käytetään huumeena. Kauniin kasvin haaskausta, sanon minä.


Heti Plataniaksen nurkilta sisämaahan päin lähdettäessä pääsee korkeampiin altituudeihin. Esimerkiksi näillä hujakoilla, jossa liikennemerkkikin hiukan vihertää.


Heti näillä main on autokorjaamo, jonka väki saa nauttia tuoreen basilikan tuoksusta joka päivä töitä tehdessään. He olisivat hyvä tutkimuskohde yrttien eteeristen öljyjen ja työn sujuvuuden yhteyden etsijöille.


Kuka ties suomalaisillekin työpaikoille, jokaiseen kulkuaukkoon, saataisiin jossain vaiheessa lakisääteiset basilikapensaat.

20. lokakuuta 2010

Tulikruunu hehkuu

Vaan ei ihan omalla pihalla. Tulikruunu (Lantana camara) jäi viettämään lempeää talvea Kreetalle, jossa se hyvin todennäköisesti talvehtii muitta mutkitta ihan tyytyväisenä.


Tässä tulikruunu suikertelee oman sävyistensä pihalaattojen päällä. Ihan tyhmää, sanoisin.

Myös tämä basilikaruukku jatkanee elämäänsä ihan tavalliseen tapaan Välimerellä. Tosin lämpötilojen lasku joulukuussa jopa sinne +6 asteeseen saattaa järkyttää kasvia, mutta päivän yli kahdenkymmenen asteen lukemat vetristävät taas oksistoa. Ainakin ihmiskroppaa ne celsiukset vetristäisivät ihan kummasti keskellä talvea.


Mitähän bambulle tapahtuu talven aikana? Lokakuun alkuun mennessä se oli kasvanut hiukean korkeaksi kasvustoksi, jonka huipulla heiluivat vaaleat kukinnot. Mikä bambu on kyseessä tai onko kyseessä sittenkään bambu, sitä en tiedä, mutta se ei haitannut ihailua. Ensi reissulle hankin kyllä Välimeren kasvit -kirjan, josta olen haaveillut useamman vuoden.


Sitä ennen hyppään Googleen ja naputan "Cretan plants". Sille matkalle pitääkin varata aikaa enemmän kuin viikko.

18. lokakuuta 2010

Demarisipuli postilaatikossa

Kerrassaan ovela vaikuttamistapa, ainakin näin puutarhailijan perspektiivistä. Postilaatikossa nökötti pieni ruskea paperipussi, jonka eräs sosdem-puolueeseen kuuluva poliitikko (tai todennäköisemmin hänen apujoukkonsa) oli sinne tiputtanut. Saatteena oli: "Kukkasipuli, ole hyvä!"


Tämän sipulin on keväällä kasvaessaan tarkoitus muistuttaa siitä, että "yhteisiin asioihin voi vaikuttaa myös vaalien välillä". Noh, varsin heppoinen aasinsilta, mutta pakkohan tämä sipuli on multiin työntää. En tiedä, mitä lajia hän edustaa, veikkaisin jotain narsissia. Toisaalta demarit voisivat lähestyä jollain punaisella tulppaanilla, ken tietää?

Keväällä se sitten nähdään. Jännityksellä odotan, rapiseeko postilaatikossa ensi sunnuntaina terveisinä joltain puolueelta ruskean paperipussin sijaan klassinen ruskea kirjekuori.

14. lokakuuta 2010

Granaattiomenan houkutus

Siinä se roikkui, aidan julkisemmalla puolella. Pieni kiertoliike ja granaattiomena olisi tarttunut turistipyöräilijän käteen. Hillitsin itseni ja jätin omput paikalleen.


Granaattiomenaa (Punica granatum) syödään sellaisenaan, sitä puristetaan mehuksi ja tahmeita siemeniä käytetään mausteeksi. Siementen kuorikerroksista saadaan punaista väriainetta, grenadiinia.

En muista, miltä granaattiomena maistuu, jos olen sitä tuoreena koskaan syönytkään. Sen sijaan viinirypäleen maun muistan, vaikken tästä, niin ikään aidan tällä puolen roikkuneesta tertusta maistanutkaan.


Korjaamatta oli tämä sato jäänyt. Tällaista ei mulle tapahtuisi, jos kreetalaista puutarhaa saisin pitää... Ja tällä hetkellä istuksisin odottamassa kypsymässä olevaa appelsiinisatoa. Tämä yksilö on joko vuoden toista satoa tai sitten myöhään, ensi keväänä kypsyvää lajiketta. Miten hyvänsä, vaalisin näitä pallukoita herkeämättä.


Ihan siinä puiden alla, mukavassa tuolissa.

11. lokakuuta 2010

Hietamerinarsissin odööriä

Liljan ja narsissin tuoksua hiekkarannalla ilman aurinkorasvan keinoaineita? Kyllä, muun muassa Kreetan länsiosassa kuivan hiekkaisella rannalla kasvaa tämä "rare Sea Lily", joka tuoksuu ihanan vienosti, kunhan saa selkänsä taipumaan tarpeeksi lähelle sen havaitakseen.

Wikipedia kertoo kasvin olevan hietamerinarsissi (Pancratium maritimum), jota myös merililjaksi tai merinarsissiksi kutsutaan.


Kasvi kukkii elokuusta lokakuuhun. Olipa erityisen kiva törmätä siihen näin myöhään syksyllä, kun narsissit ovat vain kaukainen haave täällä kotipihalla. Aivan kuten lämmin hiekkarantakin.

Täällä lisää kuvia ja tietoa tästä vitivalkoisesta ihmeestä.

9. lokakuuta 2010

Kesänjatkoja Kreikasta

Vain muutama tunti lentäen ja kesä tuli takaisin. Tosin Kreetallekin syksy teki tuloaan, mutta suomalaisessa mittakaavassa kyse oli vielä kesäsäistä.

Ennen matkaani Blogger-ohjelma ei suostunut lataamaan kaikkia kuvia, testataanpa nyt, kuinka käy.


Mitämitä, sinnehän se putkahti, näkymä Hanian vanhankaupungin kujalta. Voi-miten-kivaa, näitä maisemia voin sitten latailla syyspäivien ratoksi, heti kun arkivelvotteiltani ehdin. Arki, siellä se jatkuu tämänkin parvekkeen oven takana.