X = X

X on yhtä kuin X. Tosi = tosi ja epätosi ≠ tosi. Mutta koska matematiikka on vaikeaa (mulle), laitetaan kukkien kuvia. Äksän kohdalla niitä on sallittua latoa ihan randomisti etukirjaimesta välittämättä, sanovat juuri keksimäni säännöt.

Tässä on isokukkainen daalia 'Mick's Peppermint'. Melko kookas minttupastilliksi, sanoisin.

Nämä ovat niin ikään isokukkaisia daalioita, lajike on 'ACE Summer Emotions'.

Kypsän kesän kukat kiinnostavat surriaisia. Ja surriaiset kiinnostavat meitä, joten se on X=X.

Ja kypsän kesän hedelmät ovat tulta ja tappuraa, ainakin nämä. Chilit 'Caribbean Antillais', 'Quintisho' ja 'Malawi Bird's Eye'. Kaksi viimeistä ovat puolivillejä lajikkeita, joiden hedelmät sopivat parhaiten kuivattavaksi ja chilijauheeksi myllytettäväksi. Vahvaa vähemmällä, voi heistä kaikista sanoa.

Pääsato silmäterästäni 'Aji Finlandiasta' kypsyi juuri. Mitä ihanuuksia, kovasti eri muotoisia puikuloita. Tämä lajike ei ole vielä vakiintunut, joten hedelmät voivat olla moninaisia myös tulisuudeltaan. Maistoin yhtä puikulaa varovasti päästä, ei ollut yhtään tippaakaan tulta, joten ajattelin sen olevan ns. outo lintu. Mutta maistelu hieman pidemmältä osoitti, että ei tässä paprikan kanssa olla todellakaan tekemisissä :)

Tuntematon = X, muttei kauaa, jos sille sanoo reippaasti Moi!

Sammarit eivät pettäneet tänäkään vuonna. (Ja ps. Pirkko, tuo oikeanpuoleinen on mörkösammari :D Enhän mä voinut olla laittamatta ihan vaan paria tainta, ovathan ne ihan omaa kastiaan...)

Ja möröstä tulee mieleen luolamies ja luolamiehestä nuija ja nuijasta työkaverin kasvattama kesäkurpitsa. Painoakin sillä oli varmaan toista kiloa. 

Jos ei sillä tainnutu, niin täytyy turvautua aiemminkin hyväksi havaittuun hypnoosipyörylään, joka tällä kertaa on Echinacea 'Green Envy'.

No okei, jos osaatte jo pitää varanne näiden unikukkien kanssa, niin tähän loppuun laitetaan vähän ylevämpää tajunnanmuokkaajaa. Herrat piispat, olkaa hyvä.

Siis daaliat Bishop of Leicester, Canterbury, York, Lancaster ja Llandaff. Tai ainakin suunnilleen, sillä tiukasta istutustarkkuudestani ja merkinnöistäni huolimatta olen sekaisin. Luulen, että Hollannissa on tapahtunut juurakon loikkimista laarista toiseen, sillä en edes tilannut keltaista (sitä ei ollut myynnissä silloin), mutta keltainen mulla on. Valkoista 'B. of Doveria' sen sijaan ei ole näkynyt, eikä nuo punaiset rimmaa nimen puolesta keskenään, kun samaa kukkaa kasvaa toisessa ruukussa eri nimellä... juurakoita oli pussissa aina kaksi kappaletta, hajasijoittelin niitä eri puolille.

Mutta ei nimi miestä pahenna eikä nimen puute piispaa. Komeita ovat yksinkertaisine, pitkävartisine kukkineen, tummien lehtien taustoittamana.

Kesä jatkuu vielä, joten ei ruveta horisemaan syksystä mitään. Nyt se on X niin kuin Xylitolpurkka elikkäs pidetään huolta hampaista. Moi!

U = uutta asiaa

Nyt taitaa mennä tämä aakkostelu suht' vaikeaksi, kun jäljellä on enää vain harvemmin käytettäviä kirjaimia. U niin kuin uuh.

Mutta U tarkoittaa uutta, ja sitä tässä nyt tulee. Uutta asiaa. Tai uusvanhaa, koska esimerkiksi daalia 'Rebecca's World' on jo esiintynyt tässä blogissa, viimevuotinen tuttavuus on hän.

Samoin 'Eveline' on viimevuotista kaartia. Hän pyysi välittämään terkut vanhoille ja uusille tutuille.

Samoin pelakuista suurin osa on uusvanhoja tuttuja, kuten 'Appleblossom'.

Kuten myös uuh-romanttinen 'Mårbacka'.

Vanha tuttavuus on myös pelargoni 'Friedsdorf'. Vähemmän on enemmän, tuumaa hän.

Toisten mielestä puolestaan enemmän on riittävästi. 

Ja joidenkin mielestä vähästä on paljoksi, kun on koosta ja tulisuudesta kyse. Chilisatoa on valmistunut mukavasti, nämä 'Caribbean Antillais', 'Quintisho' ja 'Malawi Bird's Eye' ovat vahvaa vähemmällä -tyyppejä.

Puutarhassa tapahtuu toisinaan myös uuvuttavia tilanteita kuten törmäyksiä. Huomasin äsken marjakuusen alla nuoren räkättirastaan, joka kyhjötti liikkumatta paikallaan. Nostin sen pahvilaatikkoon, vastalauseena kuului voimakas VIIK VIIK. Kannoin laatikon suojaan koirilta ja peittelin hiukan suojaksi isommilta linnuilta ja kas, puolen tunnin kuluttua laatikko oli jo tyhjä.

Vastaavaa toimintaa harjoitin viimeksi keväällä, kun sinitiainen oli samassa jamassa. Puoli tuntia kellarin lämmössä ja taas mentiin.

Puutarhassa kaikki kasvaa kiivaasti, viimeisiä pyrähdyksiään, luulen. Helleviikonloppu taas takana, mutta ei näitä loputtomiin riitä. Pakko vaan alkaa päästää henkisesti irti ja varautua siihen S-kirjaimella alkavaan asiaan. Ettei sitten tule yllätyksenä.

Mutta samalla nautitaan kypsän kesän tunnelmista. Varokaa kuitenkin tuijottamasta liian pitkään punahatun silmään. Tai sipspimpala! Olette hypnotisoidut.

Kolminkertaista kateutta

Kuinka paljon närästyslääkettä joutuisikaan napsimaan, jos olisi kolminkertaisesti kateellinen? Sitä ei onneksi tarvitse tietää, mutta kateutta on kyllä tällä tontilla tänä vuonna riittänyt. Ensin kukki orvokki 'Envy', sitten isotsinnia 'Envy' ja nyt aukesivat punahattu 'Green Envyn' ensimmäiset kukat.

Kateus aiheuttaa viherrystä, siitä tietysti näiden lajikkeiden nimi. Orvokki oli myrkynvihertävä...

... ja isotsinnia limenvihreä.

Oli silkkaa sattumaa, että kateus korostuu tänä vuonna. Tuntuu kyllä, että lajikkeiden nimeäjillä on mielikuvitus hiukan takussa, kun kaikki vihertävä tuo mieleen kateuden ja vain kateuden :)

Tuon vihertävän punahatun terälehdet ovat kapeammat kuin vähemmän jalostetun serkkunsa. Saman huomasin vanhemmissa Echinacea x hybrida 'Paradiso' -lajikkeessa. Peruspunaisiksi kasvaneilla yksilöillä on leveämmät terälehdet, kuin tällaisen oranssihtavan värin ottanut.

Kaikissa punahatuissa, kuten näissä valkoisissa peruspunahatuissa Echinacea purpurea 'White Swan' pörrää nyt surriaista ja perhosta ihan kilpaa.  

Tärkeintä tuossa puuhassa näyttää olevan järjestelmällisyys. Kukka on kierrettävä täsmällisessä järjestyksessä, niin että yksikään pisara ei jää hukkaan. Ihan jalat keltaisina saa mettä maistella.

Tosin kun kuvaaja pukkaa naamansa liian lähelle, on pörriäisen lähdettävä muihin maisemiin. Sommoro!

Myös virginiantädyke (Veronica virginica 'Alba') viehättää kimalaisia, ja samalla systeemillä tähkää näytetään kiertävän.

Pienellä sirolla tähkällä kukkii valkoalpi (Lysimachia clethroides), jonka herkkyyttä pitää kumartua katsomaan lähempää. 

Valkoiset perennat rauhoittavat kyllä mukavasti kesäkukkaruukkujen väripyrskäyksiä. Näitä pitäisi lisätä – kunhan ensin saisi sitä perennatilaa lisää. Nurtsia voisi kyllä vielä supistaa... vaikka jo ensi vuonna, jos innostus syttyy.

Nyt ei kuitenkaan vielä hosuta ensi vuotta, vaan nautiskellaan loppukesän tunnelmasta. Mökiltä löytyi reilusti mustikoita (eikä muistella sitä, että poimintasää oli elokuun alussa vilpoisa +12 °C) ...

... ja lähimaastosta viljapelto, ja tähkistä paljon leppäkerttuja. Söpöä, eikö olekin?

Sitä en kyllä tiedä, että onko tuon vihertävän viljalajikkeen nimi kenties "Kateus".

Ti-ta-nic, tiskivuori

Helteet saapuivat ja toivat mukanaan tehtävän, jonka voi suorittaa vain hellepäivänä. Tiskivuoren selättämisen. Siinä sitä oli pottia ja purkkia odottamassa pesemistä ensi kevään askareita varten.

Vettä paljuun ja tiskiharja käteen, niin se homma eteni. Pyöräytin purkit vain kevyesti, että ranteesta olisi vielä muuhunkin elämään, ideana oli saada enimmät mullat pois. Purkit pitäisi pestä ennen uudelleenkäyttöä, ettei niihin jää esim. juuri- tai taimipoltetta aiheuttavaa sientä. Sellaiseen en ole onnekseni vielä törmännyt, mutta on mukavampi aloittaa kylvöpuuhat puhtaihkoilla purkeilla. Samalla sain heitettyä pois risat potit ja muut epämääräisyydet.

Laskin, että mustia neliöpotteja oli 286. Mistä ihmeestä niitä on kertynyt? Yksi "malli" oli tosi huonolaatuista, melkein kaikki olivat hajonneet jo yhden käyttökerran jälkeen. On se erikoista, kun muovissakin pitää säästää :o

Tiskipäivä oli kyllä tylsähkön puoleinen, mutta nyt on mukavaa, kun kylvötarvikkeet ovat valmiina tammikuuta varten. (Kamalaa ajatella talvea, huh.) Taidan ostaa loppusyksystä vielä pari pussia kylvömultaa, niin pääsee sitten orvokinsiementen kimppuun ilman mullanmetsästysreissua.

Pyykkäyksen jälkeen tankkasin mustaherukkapensaan äärellä. Oijoi, miten on maukas auringon lämmittämä marja. 

Kirsikoita olisi tulossa kourallinen, jos vain linnuilta ystävällisesti sattuu jäämään. Puu on istutettu kolme vuotta sitten, se alkaa selvästi tulla satoikään.

Kaksi vanhaa omppupuuta tuottaa aina satoa, jota otan talteen ainakin muutaman piirakkapellillisen verran. Loppu jää linnuille ja muille luontokappaleille, kun en jaksa ottaa stressiä mehustamisesta tai muusta säilömisestä.

Kasvihuoneessa kurkuntaimi on ihan hirmussa vauhdissa, hedelmät kasvavat varmaan monta senttiä päivässä. Kohta toivon mukaan saadaan ensimmäiset maistiaiset. Milloinhan voi napsaista?

Kasvarissa tomaatit ovat saaneet tarpeeksi lämpöä kypsyäkseen, mutta ulkosalla ollaan vielä enimmäkseen vihreän puolella. 

Lepuutin selkää pensashanhikkien tyvellä ja katselin maailmaa niiden perspektiivistä. Ei huono.

Liljaa kuvatessani ajattelin, että uusi objektiivi olisi kyllä tarpeen. Ihan vaan, että saisi nuo huitulat lähikuvaan. Huituloiden lähellä ei kannata kykkiä valkoisissa vaatteissa, väri tarttuu napakasti kiinni.

Vaaleanpunaiset marketat ovat aika herkkiksiä. 

Vai olisikohan omenankukka-pelargoni vielä herkkiksempi? 

Sinipallo-ohdake ei ainakaan ole sieltä herkimmästä päästä, hän on puhtaasti rock. Pallukat ovat juuri saamassa pintaansa sähkönsinistä väriä.

Kierros päättyi punahattujen äärelle ja äidillisen ylpeisiin fiiliksiin. Siemenestä kasvatetut Echinaea x hybrida 'Paradisot' ovat aloittaneet kukinnan, ja vaikkeivät neonvärisiksi koskaan yltäneetkään, niin ovat ilo silmälle. 

Tarkalleen ottaen punahatut ovat ilo ihmisen, perhosen ja mehiläisen silmille. Tervetuloa vaan siivekkäät, baari on auki.

Piipahtakaa myös pikkuauringonkukissa. Minä istun ja ihailen, ihan hiljaa, ilman tiskiharjaa. 

Orvokkikoulintaa ja jääpuikon sulantaa

Se on sitten helmikuun viimeinen viikonloppu, jihuu! Talvi saa vihdoin viralliset lähtöpassit, kun ensi viikolla siirrytään maaliskuuhun. Ja kyllähän tuo helmikuunkin aurinko jo lämmitti ihanasti tänään. Tosin mulla oli hommia hämärässä kellarissa...

Nimittäin neljä viikkoa sitten hajakylvetyt orvokit piti kiireesti koulia tänään. Ne olisi pitänyt koulia itse asiassa jo viikko sitten, mutta en ehtinyt ennen lomaa. No, tänään oli sitten kohdattava kiireidensä seuraamukset:

Aivan liian tiheässä kasvaneet pikkutaimet :( Niiden juuret olivat kietoutuneet toisiinsa, joten koulinta oli hidasta ja tuskaista. Jouduin heittämään yli puolet roskiin, tästä satsista talteen sain noin parikymmentä tainta. Olisi niitä saanut enemmänkin, mutta mulla on vielä toinen astia koulimatta. Siinä taimet näyttivät kasvavan väljemmin, joten ehdin siirtää ne omiin purkkeihinsa ensi viikolla.

Paprikat ja chilit ovat päässeet ihan mukavan kasvun alkuun kasvilamppujen alla.

Näitä voisi kohta alkaa lannoittamaan, ja sitten jossain vaiheessa siirtää isompiin pyttyihin.

Laitoin myös uusia kylvöksiä tulemaan. Multiin upposivat kahden erilaisen verbenan sekä punahatun ja korianterin siemenet. 

Kylvöastioina käytin noutomuona-astioita, joita on lähikiinalaisesta nurkkiin kertynyt, hm. Tein pohjaan ja kanteen reiät kuumennetulla metallisella grillivartaalla.

Olipa taas ihanaa päästä puljamaan mullan, veden ja siementen kanssa! Tämänhetkinen siemenvarastoni näyttää aika niukalta, kun viime vuonna tein raa'an suursiivouksen ja heitin wanhat pussit pois. Nyt kaipaan niitä muistona kaikista ihanista ja pieleenmenneistäkin tuttavuuksista... täytyy vaan yrittää tarkasti kirjata tähän blogiin kaikki kylvökset, siinähän sitä olisi muistikirjaa.

Ulkona oli kyllä mahtavan kirkasta tänään. Räystäässä roikkuneet jääpuikot sulivat tipotellen, ah, mikä näky kevättä odottavalle :)

Tähän kuvaan onkin taltioitunut yhden pisaran alaslento:

Heippa hälle!

Viime viikolla täällä etelässä oli plussakelejä, ja sen huomaa muun muassa jääkransseista. Tai entisistä jääkransseista, voisi sanoa. Tässä on ainoa, mitä pihlajanmarjakranssista on jäljellä :D

Melko surkea näky, heh. Mutta mustarastaat ovat iloisia, ne hyödyntävät hankeen tippuneet marjat innokkaina.

Helmikuun päättymisen kunniaksi piti oikein leipoa, jos pakasteiden yhdistelyä nyt leipomiseksi voi kutsua. Valmis murotaikina pohjalle, päälle mustikoita ja vadelmia, ja kaiken päälle mustikka-vaniljarahkaa ja yksi kananmuna. 

Siellä se nyt jäähtyy keittiössä. On laitettava iso muki teetä hautumaan, ja sitten ryhdyttävä nauttimaan. Laihduttaa ehtii jonain toisenakin päivänä ;)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!