I = ihana Kreikka

Tuoreeks terveeks, arvon ystävät, ja postikortti Kreikasta. Olin viikon Pargassa, paikka sijaitsee manner-Kreikassa Joonianmeren rannalla. Hellettä oli, kuten arvata saattaa, sekä sinistä merta ja taivasta, pikkuisen myös muita värejä.

Paikka oli hirmu kiva, rauhallinen, kohtuullisen vähäturistinen (elokuussa saapuvat kaupunkilaiskreikkalaiset ja viereisen saapasmaan italialaiset) ja venetsialaistyylisen kaunis. Kuvat kertokoot paremmin.

Parin tunnin venematkan päässä on Korfun saari. Se on myös täynnä venetsialaisvaikutteita sekä ranskalaistyyppistä kädenjälkeä esimerkiksi Listonin upealla kävely- ja kahvilakadulla. Monet valloittajat ja hallitsijamaat ovat jättäneet merkkinsä sekä Pargaan että Korfulle.

Korfun vanhaa kaupunkia voisi luonnehtia rappioromanttiseksi, positiivisessa mielessä.

Siinä muutamalla kuvalla viikon anti. Kuvia tuli otettua yli 800, nähtävää siis riitti.

Kotona tuntui tapahtuneen paljon näiden päivien aikana, muttei mitään mainittavaa I:llä alkavaa. Paitsi että kasvihuoneessa oli tapahtunut Iso tomaattivallankumous.

Ei tuossa kopperossa enää muilla taida olla mahdollisuuksia, joten kannoin kaikki ruukut ulos. Vain laarien asukkaat jäivät, siis tomaatit, muutamat chilit, samettikukat, värinokkoset ja tuoksuherneet.

Laarin pienin tomaattiasukki yrittää saada valoa kaiken pehkosysteemin alimmaisena. Saas nähdä, milloin raakileet punertuvat.

Sen sijaan ulkosalla ruukussa kasvava taimi (oliskohan 'Sungold') on saanut riittävästi aurinkoa hedelmien oranssiuttamiseen. Kohta saa maistiaiset.

Täytyy vaan odottaa intohimoisesti. Odotan intohimoisesti myös sellaista hetkeä, jolloin voin avata Kreikan-tuliaiset, nimittäin paikallisen tuottajan oliiviöljyä. Ne on maustettu sitruunalla ja appelsiinilla, mutta ei mitenkään jälkikäteisesti, vaan tuoreet hedelmät ovat olleet mukana siinä vaiheessa, kun oliiveista on puristettu öljy ulos. Ja eron todella maistaa, aivan superhyvää tuotetta tämä.

Ihanaa, iloista ja intensiivistä heinäkuun ensimmäistä viikkoa teille, ilmeikkäät ihmiset!

H = hyvää juhannusta!

H-kirjaimeen sopii tietysti Huikea pioni, jonka välityksellä toivotan teille herkkää, hilpeää, hyvää, herkullista ja huilisaa juhannusta, armaat horto-ystävät!

Pioni käy mukavasti myös leikkokukaksi, kunhan napsaisee sen riittävän nuppuisana ja jättää mukaan pitkän varren. Noh, näiden pullopionien kohdalla nuo ohjeet eivät toteutuneet, mutta kyllä niistä muutaman päivän tuoksuvan ilon kuistille saa.

Geranium hellittää nyt hetkeksi kaikesta ja pitää hitusen tauon blogin päivityksessä. Sitten jatketaan ihanaa keskustelua Tärkeistä Asioista. Kuten... no, puutarhailusta.

Nauttikaamme olostamme, se on heips!

G = geranium

Kolme vuotta sitä on tullut toitotettua: kurjenpolvet on mun lemppareita. Geranium sydän Geranium. Siksipä G-postaus on itseoikeutetusti kurjenpolvista, jotka sattuvat kukkimaankin juuri nyt. Osa on lopettelemassa, mutta eihän mikään ikuisesti kestä. Paitsi ehkä radioaktiivinen säteily, ja suomalaiset, puutarhailuun varsin epävarmat kelit.

Nätit ylävasemmalta alkaen:

Geranium 'Johnson's Blue', loistokurjenpolvi

G. macrorrhizum 'Album', tuoksukurjenpolvi

G. x magnificum, tarhakurjenpolvi

G. endressii 'Wargrave Pink', espanjankurjenpolvi

G. macrorhizzum 'Czakor', tuoksukurjenpolvi

Näiden lisäksi tontilta pitäisi löytyä 

G. himalayense, idänkurjenpolvi *saattaa kasvaa Johnson's Bluen vierestä

G. macrorrhizum 'Spessart', tuoksukurjenpolvi *epäilen arvaavani sijainnin

G. cantabrigiense 'Biokovo', peittokurjenpolvi *luulen tietäväni, kuka hän on

G. x oxonianum 'Claridge Druce' *jaa-ah

No, mitä sitä nyt niin stressaamaan kenenkin nimestä. Pääasia, että kurjenpolvia on ja että ne kukkivat kaikenlaisissa olosuhteissa. 

Tuoksukurjenpolvesta tulee parissa vuodessa iso pehko, jonka lähellä rikkaruohot eivät viihdy.

Etsin kirjallisuudesta ja taimikataloogeista taannoin varjoon ja puolivarjoon sopivia lajeja ja löysin niitä runsain mitoin. Myös luonnonvaraisia kurjenpolvia on useita, kuten tämä Pohjois-Karjalassa rauhaa rakastava valkoinen laji.

Jos allekirjoittaneen, kahdella jalalla kulkevan Geraniumin olisi luovuttava kaikista muista kasveista ja valittava vain yksi, niin hän ottaisi ilman muuta g:t. Niistä riittäisi lajeja joka nurkkaan, jokaiseen olosuhteeseen. Jos saisi vielä laventaa sukulaiskasvi Pelargoniumin suuntaan, niin eipä sitä ehtisi yhden elämän aikana kerätä kokoelmaa täydelliseksi. Jo yksin luonnonvaraisten lajien kanssa olisi paljon etsittävää ja jäljitettävää. (Hieno haaste eläkepäiville!)

Tuon aiemman kuvan tuoksukurjenpolven taustalla kasvaa toinen hieno G, nimittäin Gillenia trifoliata, perhoangervo. Se on herkkä perenna, joka elää tuulen liikkeiden mukana. Ihana ominaisuus, jonka arvon huomaa juuri esim. havukasvien läheisyydessä. Niitä kun ei heiluta kuin viiden richterin maanjäristys.

Heinäkuussa, jos mikään ei estä, rakennan kurjenpolvipenkin (Hautakumpu nimeltään) uusiksi. Tähtään heinäkuuhun, koska a) loma b) miehen loma. Tarvitsen lisähauiksia kaivuu- ja kärräyshommiin, omat hihat ovat menneet ihan löysiksi toimistolla.

Aurinkoisia päiviä ennen juhannusta teille kaikille! Erityisesti gaunista gesgiviiggoa.

F = fräken

Aakkosten kuudes kirjan johdatti toisen kotimaisen äärelle, kun tontti 559:llä ei kasva esimerkiksi freesiaa tai fiikusta. Sen sijaan sillä pyrkii iloisesti kasvamaan fräkeniä, tarkalleen ottaen åkerfräkeniä.

Siis peltokortetta.

Olen kylläkin nyppinyt heidät alkukeväällä pois kukkapenkeistä, joten esimerkki piti hakea kunnan tiluksilta, aidan toiselta puolen. 

Peltokorte kasvaa kahdessa muodossa: keväällä ruskeana puikulana, kesällä vihreänä hörsönä. Sen toinen nimitys onkin (tai ainakin joskus ollut) kukonkuusi.

Rikkakasvina peltokorte on viheliäinen, sillä sen juuret yltävät jopa toista metriä syvälle. Puutarhassa se ei ole niin iso ongelma kuin pelloilla, sillä isommat perennat vievät siltä maanpäällisen lebensraumin. Peltokorte/ åkerfräken (Equisetum arvense) kasvaa melkoisesti missä vain, sillä saa kiviaidankin vihertämään.

Jos joku innostui peltokortteesta koristekasvina, niin Wikipediasta lisää, suomeksi tai ruotsiksi. Minä en.

Sen sijaan esittelen toisen, huomattavasti kauniimman F:n, jota tosin valitettavasti tontilla ei kasva. Se on trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla viihtyvä frangipani.

Frangipani (temppelipuu, Plumeria-suku) on 1-3 metrin korkuinen puu, joka kukkii valkoisin, keltaisin, punaisin tai vaaleanpunaisin kukin. Ja huom, tuoksuvin kukin. Erittäin hyvän tuoksuisin.

Tämä yksilö houkutteli neniä Thaimaassa, sen klooni Kreikassa. Tämä valko-keltainen väri tuntuu olevan yleisin, punaista olen nähnyt jonkun verran. Mikäli se mitään mistään todistaa, heh.

Ja kun Kreikkaan pääsimme, niin otetaan vielä yksi F. Nimittäin taiteilija Nikos Floros. Hän on tehnyt näyttäviä asuja juomatölkeistä.

Amerikkalaistunut kreikkalaistaiteilija teki 14-osaista pukukokoelmaa viisi vuotta. Inspiraationsa hän sai Maria Callasin puvustuksista muun muassa La Traviata ja Madame Butterfly -oopperoissa. 

Floros keräili tölkkejä ravintoloista ja roskiksista ja sai ymmärrettävästi hämmennystä osakseen. Hän repi tölkit pieniksi suikaleiksi ja "kutoi" niistä teoksensa. Kokoelman tekemiseen kului yli 20 000 tölkkiä. 

Kokoelmalla hän on kerännyt rahaa uuteen, Ateenaan rakennettavaan oopperataloon. Osa töistä on ostettu kreikkalaiseen museoon.

Floros kertoo halunneensa tehdä taidetta kulutustuotteista, koska "ostoskeskukset ovat nykyajan temppeleitä, jossa ihminen tuntee olevansa olemassa. Ostan, siis olen." 

Hieno puvusto on nähtävissä kokonaisuudessaan täällä.

Pop-taiteellista ja rikkaruohon valtaamaa sunnuntaita teillekin, arvon ihmiset!

E = eau de kasvi

Meinasi tulla tEnkkapoo. E:llä alkavia kasveja ei liiemmin mulla kasva, vain jotain satunnaista elämänlankaa (Ipomoea) ja erittäin-huonosti-pärjääviä-ruusuja ja entisiä-mooseksenpalavapensaita. Joten tämä postaus koskee kukantuoksuisia Eau de Toiletteja. Tämä on siis Suuri Naistenlehtinumero, tervetuloa mukaan!

Tiedän, että moni on yliherkkä tuoksuille enkä itsekään tykkää aamuisin bussissa Yön Kuningattarelle loimuavista kanssamatkustajista tai ennen jumppatuntia Tropiikin karkkikauppa -nimistä aromia nahkaansa suitsuttavista, mutta kun hajuvettä ei hölvää ja se on tunnelmaltaan raikkaan kepeää, niin mielelläni semmoista nuuhkin ja itsekin aamuiholle pienen hömpsyn spruitsaisen.

Jos tässä kohtaa alat tuntea ärtymystä aihetta kohtaan, niin suosittelen palaamaan seuraavan postauksen aikoihin, silloin puhumme Oikeista Puutarhatuoksuista...

No niin. Sitten "kokoelman" pariin. Pitkäaikainen suosikkituoksuni on L'Occitanen Verbena.

Valmistajan mukaan "Verbena on peräisin erittäin laadukkaasta ja puhtaasta verbena-uuteesta Korsikasta. Sitrustuoksu piristää ja vilkastuttaa aistit samalla lievittäen väsymystä ja stressiä." Noh, sitruunainen tuoksu tosiaan on, ehkä se vilkastuttaa aistejakin nanosekunnin tai kaksi, mutta tärkein ominaisuus siinä on se raikas odööri.

Tästä tuoksusta innostuneena ostin saman valmistajan Paeonia (pioni) -tuoksun lennossa jostain taxfreestä. Mutta metsään meni. Ei ollut mun juttu ollenkaan, jostain syystä. Mutta pullo on aivan ihana, silmäkarkkinen.

Valmistajan mukaan tuoksu sisältää "pioni-uutetta Drômen alueelta Etelä-Ranskasta." Kiva ajatus, sen totuudenmukaisuudesta ei tietysti ole takeita. (Sorry vaan, olen se kriittinen ja skeptinen tapaus.)

Uusi lemppari on Clean-sarjan Warm Cotton, joka tuo todellakin mieleen lämpöisen puuvillan. Ja kasvihan se on puuvillakin, sopii siis suburbiatarhurille mainiosti.

Pieni pullo, ja kohtuuhintainen (n. 25 euroa), joten tästä sarjasta voisi ostaa jonkun toisenkin version.

Talvella tykkään käyttää Hermésin Eau Claire des Merveillesiä. Ihana, rikas tuoksu, joka sekin ponnistaa kasvimaailmasta.

Kas tuoksu sisältää Evernia prunasrtia eli Oakmoss (tammisammal/ tammijäkälä) -nimistä flooraa.

Kuva: Wikipedia

Wikipedian mukaan (E niin kuin) Everniaa kerätään hajuvesiteollisuuden tarpeisiin keskis-eteläisen Euroopan maissa ja kuljetetaan Ranskaan Grassen alueelle, jossa siitä tehdään uutetta. Oakmossin tuoksua kuvaillaan puumaiseksi, teräväksi ja hiukan makeaksi. Se on monen sypressi-tyyppisen tuoksun pohjana.

(Oo, tämähän alkaa mennä ihan kosmetiikkabisneksen reviirille. No, ainahan sitä pitää tulla omalta mukavuusalueeltaan hiukan ulos.)

Näiden lisäksi mulla on yksi jännä tuoksuaarre tehtaan muoveissa odottamassa sitä hetkeä, kun raaskin ottaa sen käyttöön.

New Yorkista ostin nimittäin Hermésin Un Jardin sur le Toit -nimisen uuden tuttavuuden. Se on valmistajan mukaan hedelmäinen, vihanneksinen ja kukkainen tuoksu, joka sopii naisille ja miehille.

Tähän puutarha-sarjaan kuuluu neljä tuoksua. Kyseinen vihreäpulloinen yksilö on saanut inspiraationsa katolla kasvavasta villiruohosta, omenapuusta ja magnoliasta. (Vihannesosastosta ei puhuta mitään.)

Taustatarinan mukaan Pariisissa, muotitalon pääkonttorin perinteikkäässä osoitteessa 24 Faubourg on salainen puutarha. Se sijaitsee rakennuksen katolla, kuten pakkauksen etuosaan on piirretty.

Tiedä häntä, onko tarina tosi, mutta tässä kohtaa se skeptinen ja kriittinen tapaus on ottanut tauon. Tähän minä haluan uskoa. Onpahan hyvä syy mennä paikan päälle joskus omin silmin toteamaan. E niin kuin elämysmatkailua :)

Ja seuraavassa tarinassa palaamme tukevasti maan pinnalle ja taatusti luomuihin tuoksuihin. Sarjassa vuorossa on F-kirjain. Helppoa kuin heinäsuofan teko.

D = daalia

Daalioiden kohdalla on tapahtunut joku aivotiltti. Niitä on hankittu aina vaan lisää ajatellen, että eihän niitä ole kuin se yksi tai kaksi ruukullista. Että hyvin mahtuu kellariin talveksi, paina vaan "Tilaa"-näppäintä.

Nyt kun katson eteeni, niin tajuan, että tämä loppuu tähän. Ei nuo mahdu meillä mihinkään talveksi. Hyvä kun mahtuvat kesäksikään, tämä on kuitenkin vain yhden perheen kiinteistö. Ja minun perhe näyttää pääsääntöisesti koostuvan saviruukuista.

Tuolla seassa on myös mökinihmekukkaa (Mirabilis jalapa), joka niin ikään täytyy ottaa sisään talveksi. 

Daalioista on ymmärrykseni mukaan kasvussa seuraavia tapauksia:

Tummalehtiset arvotahot ovat piispoja, heitä on seitsemän.

Bishop of Auckland

B. of Canterbury

B. of Dover

B. of Lancaster

B. of Leicester

B. of Llandaff

B. of Oxford

Muut uudet tulokkaat ovat

Ace Summer Emotions

Catherine Deneuve

Ferncliff Illusion

Mick's Peppermint

Vanhastaan ruukuissa kasvaa mm.

Blue Bell

Edge of Joy

Eveline

Rebecca's World

Red Pigmy

Twlight Time

Saa  nyt sitten nähdä, kuka kukkii ja miten. En minä noista vanhoista ole pitänyt sen kummempaa huolta, nostanut vaan ruukkuineen lokakuun lopulla kellariin ja huhtikuun lopulla pikkuhiljaa kastellen ja totutellen takaisin ulos. Osa juurakoista alkaa aina talvella tehdä ohkaista ja kalpoista versoa, mutta olen tylysti napsinut ne poikki. Ei niistä oikein kasvaisi sellaisia oksia, joihin pukkaisi kukkanuppuja. Ötökät vaan iskevät meheviin olmeihin, jostain niitä häirikköjä löytyy talvellakin.

Tämä daaliakeräily saa nyt oikeasti loppua tähän. En henno nakata juurakoita syksyllä pois, mutten jaksa niitä kaivaa ruukuistaan ulos, turvelaatikoihin kompaktisti säilöön. Näiden kanssa nyt pitää elää, kunnes he siirtyvät luonnollista kautta daalioiden daivaaseen.

Hiukan saa vielä kukkia odottaa, mutta onneksi daalia kukkii hienosti, aurinkoisena syksynä ihan lokakuun lopulle asti. Tässä kuva lokakuun 30. päivältä vuonna 2011.

Aamuisin ikkunan takana hehkui keltainen pikkuaurinko ja iltaisin viereisessä puussa loimottivat jouluvalot. Siinä on ollut sekalainen syksy. Sellaistahan me tietysti toivomme sitten joooooooskus, kun moinen vuodenaika mahdollisesti tulee käsille. 

Mutta nyt ei mietitä sitä, vaan duunataan mieleemme demo siitä, miltä tuntuu, kun ei tartte painaa duunii, ei dataa, ei doupata pahaa sumppii, vaan voi lukee dekkarii, funtsii kukkadetskui, miettii diipisti, milt kaikki döllää. Laittaa daamit vaan dödöö kainaloon ja dörtsit posee. Lähtee kesädiivana dallaa.