22. syyskuuta 2011

Orkidean odotusta

Vuosi sitten saamani orkidea on viettänyt kevään ja kesän vaihtelevissa oloissa. Talven se vietti viherhuoneessa, keväällä otin sen olohuoneen ikkunalle ja kesällä vein ulos. Se on saanut vaihtelevasti vettä sekä kannusta että taivaalta, ja pari kertaa lannoitettakin.

Nyt näyttää siltä, että orkidea on tekemässä uutta kukkavanaa.


Olisi tosi kivaa, jos varteen kehittyisi kukkiakin, edellinen ja ensimmäinen kukinto oli siis tasan vuosi sitten. Jos tällaisen epämääräisen hoidon jälkeen saa palkinnoksi kukkia, on kasvin oltava todellinen selviytyjä...

Hain Fazerilta kakun perheenjäsenen juhlapäivän kunniaksi. Suklaa-vadelma-kakku maistui mahtavalta, mutta kyllä se näyttikin aika herkulliselta, vai mitä olette mieltä:


Mansikoita, mustikoita, punaherukoita, ruiskukkia... Antoivat silmänruoan lisäksi mukavaa raikkautta täyteläiseen suklaaseen. Tällä energialla "jaksaa" lähteä pienelle lomalle, mukavaa viikkoa kaikille!

21. syyskuuta 2011

Maalaisromantiikkaa á la Jeanne d' Arc

Edellisessä postauksessa "esittelemäni" Allt om Trädgårdin "Fixa Höst" -teemalehden lisäksi tutustuin äskettäin myös Jeanne d' Arc Living -nimiseen lehteen. Kauniita kuvia, vaaleaa maalaisromantiikkaa, vanhoja esineitä ja rutkasti patinaa. Kaikenlaista silmäniloa, muttei niinkään kovin käytännöllisiä esimerkkejä... paitsi tässä ideassa yhdistyvät molemmat:

 Kuva: Jeanne d' Arc Living 6/2011

Vanhasta haarukasta taitellut menu-pidike ja kortinpidike söpöön kattaukseen. Menu-pidikkeessä haarukan varsi on taivutettu jalaksi ja uloimmat piikit taivutettu ulospäin ja pienelle kiemuralle. Kortinpidike on tehty samalla ajatuksella, mutta varsi on katkaistu ja hiottu hiekkapaperilla rosottomaksi. Kiva idea, sanoisin. 

Lehdessä oli paljon myös kauniita pöytäkoristeita, kuten tämä viljoista, heinistä, omenoista ja kukista tehty kimppu. Tuo tuolin selkänojassa riippuva pikkukimppu on tosi viehättävä ajatus helposta ja luonnollisesta koristeesta.

Kuva: Jeanne d' Arc Living 6/2011

Tällä sivulla oli pikkukuvia erään ruotsalaisperheen kotoa, 1800-luvun lopun maatilalta Smolannista. 

 Kuva: Jeanne d' Arc Living 6/2011

Mua viehätti erityisesti tuo käpykori ja yrtinkuivausteline. Harmi vaan, että omaan keittiöön ei paljoa enää mitään mahdu, paitsi ehkä juuri kattoon. Kaikenlaiset tavara-asetelmat saa unohtaa, että arki sujuisi.

On kyllä hienoa huomata, miten jotkut näkevät kauneutta siellä, mistä itse ei edes osaisi etsiä. Kuten kaalinlehdistä.

Kuva: Jeanne d' Arc Living 6/2011

Punakaalin lehdissä on tosiaan viehkoa vaaleanpunaista ja rehtiä vihreää, yhdessä ne ovat vallan kaunis kombinaatio. Hovikelpoisia jopa juhlakattauksen keskipisteeksi, kuten lehti osoittaa.

Tämä Jeanne d' Arc Living -lehti on tanskalaista alkuperää, englanniksi käännettynä. Kivaa selailtavaa se on, semmoinen lifestyle-lueskelulehti, jonka aion itsekin säilyttää. Puutarhavinkkejä siinä on vähemmän kuin sisustusta, tai ei niitä ehkä voi erottaa toisistaan, kasvit kun näyttävät olevan tärkeä osa tämäntyyppistä sisustusta. Erityisesti tietyt kasvit, kuten yrtit, vihannekset, hortensiat ja kaikki valkoiset ja vaaleanpunaiset kukat tuntuvat olevan varsin sopivia JdA-ihmisen kotiin. 

Eri asia tietysti on, menestyvätkö ne siinä kohtaa kotia, johon ne on kuvausteknisistä ja esteettisistä syistä aseteltu ;)

19. syyskuuta 2011

Syyslehti ja sienivastaus

Kävin viikonloppuna ihastelemassa Pohjois-Pohjanmaan alkusyksyä. Mitään ravisuttavaa ruskaa en nähnyt, vaan hienovaraisia merkkejä luonnon värien vaihtumisesta. Pienen kämmenellisen poimin puolukkamaistiaisia, mahtavan happamia olivat ne. Kuntta oli vielä kesäisen väristä, mitä nyt tosiaan nuo punaiset pilkut värittivät sitä kivasti.

Ostin matkalukemisiksi uuden lehden, Fixa Höst nimeltään. Se on Allt om Trägårdin teemalehti syksystä, ensimmäinen numero laatuaan. Ajattelin, että sieltä voisin saada inspiraatiota syksyyn niin, ettei se tuntuisi ihan niin pahalta. Noh, lehti oli ihan ok, mutta ei se mun syksykammoa poistanut. Kivan idean tosin bongasin, tällaisen ikkunalaseista tehdyn pienen kasvihuoneen.

Kuva: Fixa Höst 2011

Tuossa tosiaan on neljä korkeaa kapeaa lasia seininä (ja ovena), ja rakennelman päällä on kiva harjakatto. Pömpeli muistuttaa vähän entisaikaista puhelinkoppia, heh. Se korvaisi hyvin mulla käytössä pahasti kulahtaneen muoviteltan, joka on suunnilleen samaa kokoa kuin tuo pytinki.

Toinen kiva vinkki oli kranssin sidonnasta, ainekset vaan olivat noissa esimerkeissä aika pitkälti hortensiapainotteisia.

 Kuva: Fixa Höst 2011

Tuo oli mulle uutta tietoa, että kranssin voi väkertää ihan ohuen renkulan ympärille, olen jotenkin luullut, että pohjapyörylän pitää olla paksumpaa mallia. No, siksihän näitä lehtiä tehdään, että lukija saisi ahaa-elämyksiä :)

Ja varsinaisen ahaa-elämyksen sain tänään töissä, kun työkaverilta kuulin sanan "mustamörsky". Mieleen tuli heti mysteerisieni, joka kasvaa pihalla kivipolulla. Olin toisen työkaverin avulla kartoittanut sienen lähelle piispanhiippaa, mutta mustamörsky osoittautui aivan oikeaksi nimeksi tälle veitikalle:


Tämä on niin mustamörsky, ettei enempää voi olla mustamörsky! Se (Helvella lacunosa) on kahden tähden ruokasieni, joka pitäisi käsitellä keittämällä, kuten lajitoverinsa korvasienet. Jotenkin kyllä sienestäminen omalla pihalla ei innosta, joten ainoa käsittely, mitä tämä mustamörskyjoukkio sai, oli nakkaus jäteastiaan.

Tuosta Fixa-lehdestä ilmestyy muuten talviversio Fixa Vintern 8. marraskuuta. Pystyisiköhän se antamaan uutta näkökulmaa lumiseen ja kylmään talveen? Ehkä täytyy lukea ja katsoa..

14. syyskuuta 2011

Tuikutusta syyspimeään

Nyt kun illat alkavat pimetä jo suhteellisen aikaisin, tekee mieli sytyttää ulos kynttilöitä päivää pidentämään. Valaisemaan tuhisevan siilin kulkua ja pikkuhiiren polkua, jos he eivät ehdi hoitaa tärkeitä puuhiaan päiväsaikaan.

Portaille ovensuuhun laitoin tällaisen ison, ruosteenvärisen lyhdyn, joka on viimekesäinen ostos.


Täytyy varmaan ostaa pidempiä kynttilöitä, jotta ovat sopusuhtaisempia lyhdyn koon kanssa. Toisaalta, kynttilät palavat tuon mittaisiksi kuitenkin jossain vaiheessa, joten sama kai se on aloittaa suoraan tuosta koosta, heh. 

Omenapuuhun laitoin roikkumaan kaksi kauan sitten hankittua lasilyhtyä.



Näistä on olemassa vielä kolmas, sininen, hieman eri muotoinen versio. Lyhdyt ovat muistaakseni aikoinaan Piirongista hankittuja. Tosin silloin myymälällä ei ollut verkkokauppaa, vaan vain postimyyntiä. 

Lyhdyt ovat kestäneet huolimatonta säilytystä ja myrskysäitä jo vuosikausia, joten varsin hyvä ostos tuo oli, voisi sanoa. Ennen pakkasia ne on otettava kuitenkin sisään, en uskalla odottaa jäätymisen vaikutusta.

Olisi varmasti pian syytä alkaa kanniskella sisään huonekasveja, jotka ovat viettäneet kesän ulkosalla. Pakkasta ei vielä taida olla odotettavissa, mutta jatkuvat sateet saattavat mädännyttää juuriston, kun aurinko ei ruukkuja juuri kuivattele. Myös talvehditettavat kasvit, mm. pelargonit ja mökinihmekukat pitää pian viedä kellariin. 

Eli joo, kohta on edessä armotonta ruukkujen kanniskelua, ja jos toivoa saa, niin mielellään kuivassa säässä ja auringonvalossa...

13. syyskuuta 2011

Kuin sieniä sateella

Tänä syksynä metsissä taitaa kypsyä muheva määrä sieniä. Ja kyllä niitä kasvaa lähempänäkin, nimittäin pihanurmikolla, jossa näitä iloisia pikku veijareita näkyy olevan aika paljonkin.

Keräsin tähän muutamia eri lajeja "ihailtavaksi":


En tunnista heistä yhtäkään varmuudella, enkä kyllä jaksanut alkaa tietoa etsimäänkään, kun jostain syystä nämä nurtsitatit eivät viehätä mua kovin paljoa :/

Vaikka onhan heissä jotain söpöjäkin piirteitä, kun oikein etsii...


Ja onhan se sanottava, että melkoista mielikuvitusta luontoäiti on käyttänyt näitäkin suunnitellessaan.


Hienoja värejä ja muotoja heistä löytyykin. Taidan alkaa pian tykätä heistä, heh... paitsi tästä huokoisesta helttamateriaalista, jak.


Huh, tuo reikäisyys on vähän etova juttu, kun tuo sieni oli lisäksi tosi painava. Kuin märkä pesusieni!

Tämän verran sieniä löytyi viime sunnuntaina pieneltä alueelta.


Siinäpä olisi ollut muhennokseen tarpeita, hah. Tosin en tiedä, millaiset myrkytysoireet ja näyt noista olisi saanut, aika pelottavan näköistä sakkia mielestäni tämä...

11. syyskuuta 2011

Chilit purkkiin, maissintähkä soihduksi

Olipa hieno viikonloppu säiden puolesta, enemmän kesäiset kuin syksyiset kelit + 20 asteen auringonpaisteineen! Kiva, että nämä säät osuivat vapaapäiviksi.

Laitoin loput chilit säilöön, kahdesta taimesta on riittänyt syötävää jo kolmeksi kuukaudeksi ja jaettavaksikin asti – tosin tätä herkkua meillä syö pääosin vain minä, joten ihan hirmuisella tahdilla nuo puskat eivät ole huvenneet.


Tein säilöntäliemen etikasta, vedestä ja sokerista, yksi osa kutakin, ja päälle ripaus suolaa. Purkkiin laitoin lisäksi valkosipulin kynsiä, niin saadaan niihinkin tulinen vivahde. Kun purkit ovat jäähtyneet, ne laitetaan tekeytymään jääkaappiin, ja 3-4 viikon päästä saa maistaa :)

Chililajike on 'Hot Super Chilli F1', tein ensimmäistä kertaa tuttavuutta hänen kanssaan ja tykästyin: mutkaton kasvatettava ja runsassatoinen, paloissa keskitulinen maku.


Kauniita ne ovat kyllä ihan sellaisinaankin, nämä pikkuiset tulipaprikat.

Kaunis on myös koristemaissin tähkä, jonka tänään suojalehtiensä alta esiin kaivelin. Kovasti siinä oli lehteä ympärillä, tuntui kuin olisi avannut maatuskanukkea....


Sieltä kurkkaavat tummat maissinjyvät, joten ei kun kuorimaan koko tähkä esille. Varsin komeat kiiltävät jyvät hänellä onkin:


Vaikka tähkä kuuluu koristemaissille (Zea mays 'Quardicolor'), kyllä se varmaan syömäkelpoinen olisi ts. ei ole syömäkelvoton. Eri asia on, olisiko se hyvän makuinen. En taida kokeilla, vaan aion ihastella sitä ihan vain silmämääräisesti.


Tästä tulisi kyllä varsin hieno soihtu muotonsa puolesta, roihukyvyistä ei ole luonnollisestikaan tietoa, vaikka väri on kyllä jo hiukan savuisen sävyinen, heh.

9. syyskuuta 2011

127 tikkua pöydällä

Kuuma oli kesä, ja paljon jäätelöä kului. Keräsin tikut talteen ja käytän niitä ensi kevään kylvöksissä merkkaustikkuina.


Taisi olla jopa hitusen kuumempi kesä kuin vuonna 2010, jolloin tikkuja kertyi 112. Tänä vuonna sain niitä kasaan 127 kappaletta. Tosin pohjalla oli jokunen viimevuotinen pyökkipuikko, joten ihan tilastotiedettä tämä tieto ei ole, hah.

Mutta ei se mitään, onpahan mukava läjä tikkuja, joihin tammikuun lopussa pääsee raapustamaan tussilla lajikkeiden nimiä ja muistelemaan, kuinka hiki valui selkämyksestä jätskiä nautiskellessa. Hyvin oppi perhe laittamaan tikut talteen, kun oikein olen asiasta jankannut...

Puikot vapauttavat kesän lämpöä kylvöksiin ja nopeuttavat taimien kasvua, uskon mä. Useamman kuukauden mullassa hauduttuaan ne alkavat mustua, mutta mitään haitta-aineita niistä ei hyötykasveihin irtoa. 

Saved the ice cream sticks from this summer, they make nice labels for seed pots next spring. Sticks are made of beech and naturally don't have any poisonous element so they can be used for edible plants as well. It was quite a hot summer, there are now 127 sticks waiting for January.

6. syyskuuta 2011

Risiini, kukka fiini

No joo. Kun runosuoli pulputtaa, syntyy otsikon kaltaista tavaraa ;) Mutta faktaa on se, että ruukussa kasvaneet risiinit virittelevät kukintojaan.


Mulle ei ole koskaan selvinnyt, että mikä osa tuosta pötkylästä on mitäkin ja mikä olisi sen lopullinen muoto, kun Suomen kesä loppuu kesken. Mutta ilahduttaa se noinkin, omalla erikoisella tavallaan.

Myös daaliat ilahduttavat näin alkusyksyllä – tai pitäisikö sanoa loppuloppukesällä, kun päivälämpötilat ovat olleet lähellä 20 astetta ja öisinkin on tainnut olla kymmenisen astetta lämmintä.




Nämä daaliat talvehtivat kellarissa, en muista, minä vuonna mikäkin on hankittu: daalioita tulee ja menee. Jos osa juurakoista kuolee talven aikana, niin lopuista tehdään mysteerivärisekoitus tai ostetaan uusia. Mutkattomia kasveja nämä mielestäni ovat, kun ei odota niiden kestävän talven yli. Annan niiden talvehtia ruukuissaan, suositusten mukaan ne pitäisi nostaa kosteahkoon turpeeseen, mutta eihän sitä kaikkea jaksa, heh.

Maksaruoho alkaa punertua, ihana sitkeä vaatimaton maksaruoho.


Maksaruoho menestyy hyvin ja pitkään myös maljakossa, jos ne raaskii siihen leikata.

Kivaa vaaleanpunaista väriä tuo myös syysasteri (Aster 'Novi Belgii').


Vaaleanpunaliilan ja keltaisen yhdistelmä ei ehkä ole se kaikista herkin, mutta näin syyskuussa sitä on jo paljon armeliaampi ja suvaitsevaisempi. Nättihän se on!

Ostin heräteostoksena yrttipenkkiin söpön salvian.


Tämä Salvia nemorosa 'Ostfriesland' toimii myös leikkokukkana, sanoo hoito-ohje. Mutta eihän sitä raaski leikata, on vain mentävä säännöllisesti pihalle hänen sinistä kukintaansa ihailemaan...

4. syyskuuta 2011

Olo kuin Mrs. Jaffalla

Luumu suo nyt antejaan oikein urakalla. Tällaisia hedelmäryppäitä roikkuu parhaimmillaan useita jokaisessa oksassa:


Kuten tuossa edellisessä postauksessa Multasormelle viestittelinkin, niin (suora copypaste:) luumupuu oli tontilla jo 12 vuotta sitten, kun paikan ostimme. Puu on vinkura, vänkyrä, lyhyehkö ja erittäin toispuoleinen enkä hoida sitä mitenkään, mutta hyvän ja herkullisen sadon se tekee joka vuosi. Voisi sanoa, että ihme puu :)

Tänään ojensin käteni puuhun ja tunnustelin etusormella ja peukalolla punaposkien pehmeyttä. Sitten vaan pieni nips ja hedelmä irti. Muutama nipsaus, ja hedelmiä oli kasassa kilo, kaksi.


Tuli rikas olo, ihan kuin Välimeren oliivikuninkaalla tai Israelin appelsiiniruhtinaalla. En usko, että sadonkorjuun iloon voisi kyllästyä.
Myös omenapuut, joita on kaksi, ja jotka on istutettu todennäköisesti joskus sotien jälkeen, antavat edelleen ihan mukavaa satoa. Lajikkeista en tiedä, ovat jotain vaaleamaltoista, suht' aikaista lajiketta.


En ole koskaan vienyt näitä mehustamoon, vaan leiponut niistä piirakoita ja upottanut lettutaikinaan. Ison osan kerään maasta muun muassa lintujen ja ampiaisten puoliksi syöminä. Kiva, että nekin pääsevät herkuttelemaan rapsakoilla lääkärinkarkoittajilla.

3. syyskuuta 2011

Luumu ja kriikuna rinnakkain

Kauan odotettu luumusato alkaa vihdoin kypsyä. Vähän niitä on pitänyt maistella jo, vaikka paras pehmeys ja makeus on tulossa muutaman päivän päästä.

Myös kriikuna on kypsytellyt syötävää, harmi vain, että puu on korkeahko ja pystykasvuinen, joten suurin osa hedelmistä jää käden ulottumattomiin. Saisihan ne tikkailla sieltä, mutta jätetään lintujen ja oravien herkuksi, mulle riittää nuo luumut.


Kriikuna on hieman pienempi, kuin kahden euron kolikko. Hedelmäliha on saman väristä molemmissa, kuten toivottavasti kuvasta näkyy. Kriikuna on hiukan sähäkämmän makuinen kuin luumu, pienemmissä lienee yleensäkin enemmän "ytyä".


Luumun lajikkeesta en ole varma, olen arvellut sen olevan 'Yleistä punaluumua'. Tosi hyvää se ainakin on. Kriikuna on todennäköisesti 'Yleistä sinikriikunaa'.

Pari viikkoa sitten tehdystä kurjenpolvipenkistä kajastaa herkkää sinistä valoa.


Johnson's Blue se siellä kevättä enteilee, heh. Oli vaan niin kovin liikkuvainen yksilö, että kamera ei saanut skarpattua. 

Samaan penkkiin, "Hautakumpu" nimeltään, laitoin talvehtimaan myös kesällä kylvetyt jaloakileijat. Ne näyttävät vahvistuneen ihan mukavasti.


Vielä on hiukan jäljellä tuota perennamultaa, joten Kodin Kukkien kuvastosta piti tilata punahattu 'Green Envyä' ja alkaa etsiä niille paikkaa.


Punahatut (Echinacea) ovat kyllä kauniita ja erityisen arvokkaita siksi, että ne kukkivat vielä näihinkin aikoihin, myös puolivarjossa. Kas, onhan niitä heinäkuun missejä pilvin pimein ;)

Eilen pumppasin fillarinkumiin ilmaa, ja ihmettelin hentoa sateen ääntä, semmoista paperista soundia. Se oli yksi etupihan koivuista, joka alkoi sataa siementä niin maan perusteellisesti. Sitä satoi ja satoi ja satoi, toista tuntia.


Nyt olisi Petula bendulaa siemenmuodossa ihan maailman tappiin asti. Huhhuh. Siinä vasta lisääntymiskone :)

1. syyskuuta 2011

Kosmista onnea

Tarhurit, varmaan tunnistatte tunteen. Sen mystisen, kosmisen onnen tunteen, jonka saa syödessään esimerkiksi itse kasvattamiaan kirsikkatomaatteja ja basilikaa suoraan pensaista, heti töiden jälkeen, niin paljon kuin ikinä jaksaa?


Sellaisen olon koin juuri äsken. Ja se olo on varmaan se, miksi tämä harrastus pitää pihdeissään. 

Taivaallista – vaikka flunssa on vienyt osan makuaistista mennessään. Ehkä hyvä niin, muuten olisi ollut vaarana leijailemaan nousu, niin kuin siiderimainoksessa, heh.