Teksasin keltaruusu

Kesä on jo kynnyksellä Pohjolassa, mikäs sen ihanampaa. Palataan hetkeksi vielä Teksasin kesään, joka oli kuukausi sitten ainakin suomalaisen silmään jo vahvasti alkanut. Ja kyllä, keltaruusuhan sieltä laulun mukaisesti löytyi.

Ruusujen kukinta oli huhtikuun lopulla hyvässä vedossa, seuraava sesonki tulee lokakuun tienoilla. Ruusu on nimeltään 'Julia Child', se kasvoi Fort Worthin kasvitieteellisessä puutarhassa, kuten myös tämä oranssi teeruusu 'Folklore'.

Niin, ja moni muu ihanuus.

Teiden varsilla hehkuivat villikukat.

Kaktuksetkin olivat kukintatuulella.

Maissi oli hyvässä kasvussa laajoilla pelloilla.

Kaikkialla maaseudulla oli häikäisevän vihreää.

Ja sinistä taivasta silmänkantamattomiin. Jopa enemmän kuin Pohjanmaalla (voitteko uskoa).

Myös kaupungeissa vihersi mukavasti.

Jopa siellä, missä muistot eivät ole niitä mukavimpia. Tässä näkymä siitä kohtaa, josta Lee Harvey Oswald marraskuussa 1963 katseli presidentti John F. Kennedyn autosaattuetta tähtäimen läpi. Asvalttiin on maalattu ruksit niihin kahteen kohtaan, joissa luodit osuivat presidenttiin.

Sixth Floor Museum Dallasissa on pysäyttävä vierailukohde. Kuudennessa kerroksessa tässä entisessä kirjavarastossa on vaikuttava näyttely JKF:stä ja salamurhasta, muun muassa rekonstruktio Oswaldin tuon päivän systeemeistä. Siellä ei saa valokuvata, mutta tässä seitsemännessä kerroksessa, kuuluisan nurkkaikkunan yläpuolella saa. Historia tulee voimakkaasti iholle.

Historia tuli tuntuvaksi myös Fort Worthissa hotellissa (etualan rakennus), jossa JFK vaimoineen nukkui viimeisen yönsä - aamupäivällä hän lähti kohti Dallasia, josta palasi kotiin sinkkiarkussa.

Hotellissa ei enää ole tuota huonetta numero 850, pakkohan se oli käydä tarkastamassa. Hotellin eteen on rakennettu muistomonumentti. Jotkut ihmiset jäävät elämään ikuisesti.

Läheisellä Sundance Squarella (joka on nimetty villin lännen pankki- ja junarosmo Sundance Kidin mukaan) kukkaistutukset olivat värikkäitä ja runsaita. 

Sundance Kidin tyttöystävä oli Etta Place, jonka mukaan on nimetty viehättävä hotelli Etta's Place. Mitä herkullista etelävaltioiden tyyliä kauttaaltaan! Poissa valkoinen ja 50 harmaan sävyä.

Teksasissa oli joka puolella huomattavan siistiä, ei ollut roskia tiensivussa eikä katujen varsilla. Kas roskat laitetaan asiankuuluviin astioihin.

Tällaisen luontokasvin voisi laittaa altakastelevaan ruukkuun ja viedä työpaikalle toimistokasviksi. Eikä maksaisi mitään.

Ja tällaisen voisi laittaa... ei kun tämä onkin kuuraketti. Saturn V, Nasa Johnson Space Centerissä Houstonissa. (Hemmetin iso.)

Ja tämä on Nasa-orava, joka juuri hautaa pähkinää nurmeen.

Jos asuisin Teksasissa, en ajelisi nurmikkoa vaan istuttelisin plantaasilleni ruusuja ja korkeita heiniä.

Erinäisiä palmuja ja virkistäviä suihkulähteitä myös, mallia vaikka täältä Meksikonlahden kupeesta Corpus Christistä.

Tuuppaisin päärakennuksen pääovelle tällaisen kyltin.

Toki siellä tilalla karjalauma laiduntaisi, tällaisia leppoisia longhorneja tietty. 

Mutta retkemme lopuksi, arvatkaapa ihmiset, missä tällainen kukkiva puuntyvi sijaitsee?

No Southfork Ranchilla tietysti, historian khuuleimman tv-sarjan eli Dallasin kuvauslokaatiossa. Heck yeah, se oli mahtava visiitti, siitä myöhemmin lisää.

Aurinkoista toukokuun viimeistä viikkoa, ihmiset!

V = väylä

Kivipolku kivetyksen keskellä. Siitähän tulee helposti V niin kuin väsyttävä ja valju tunnelma. Mutta jos väylän eli polun reunustaa ruukuilla, tunnelmasta voi tulla jopa V niin kuin viihtyisä.

Vai mitä sanotte?

Vaaleanpunasävyisessä väylässä on pelargoneja ja daalioita, hiukan myös riippaverbenaa.

Väylän voi värittää myös tummemmin sävyin.

Pelargoneja, daalioita, chilejä, risiiniä, värinokkosta, murattia. Keltainen täplä oikeassa reunuksessa on perhosorkidea, ei taida oikein erottua.

V niin kuin valtavan hauskaa väkertelyä tuo ruukkujen asettelu, mutta niiden kanniskelu on V niin kuin voimalaji. Ihan joka päivä ei viitsi mieltään vaihtaa värityksen suhteen :)

Valoisaa viikonjatkoa valitsemallanne väylällä, valloittava väestönosa!

Onni on tiilenpunaista

Viikon päästä meillä(kin) vietetään yo-juhlia, joten tänään ei ollut vaihtoehtoa tekemisen kohteelle: kaikki taimet piti saada lopullisille kasvupaikoilleen, jotta pihan saa siistiksi kaikesta aiheeseen liittyvästä materiaalista ja tavarasta. Sitten vaan tekemään, homps homps.

Siirsin taimet ja olemassaolevat ruukut vierekkäin ja aloin yhdistellä kaikkia toisiinsa. Lisäpohdintaa aiheutti kasvin tarpeiden ja mahdollisen visuaalisen perspektiivin (jota muuten mun puuhissa tosi harvoin on: kasvatellaan, mitä mieleen juolahtaa ja määriä, mitä sattuu tulemaan ja sitten vaan laitetaan niitä kimppaan) lisäksi se, että ajattelin käyttää pelargoneja puutarhapöytien koristeina.

Niin tein itse asiassa edellisissäkin juhlissa, ja musta niistä tuli ihan nätit. Ja sehän riittää perusteluksi. Kas juhlissa ihanaa onkin juuri se, että ne ovat (toivon mukaan) järjestäjänsä näköiset. Ja kun juhlan kohteella ei ollut mitään pelargonikoristuksia vastaan, niin mikäs mua estäisi.

Siemenistä ja pistokkaista lisätyt vaaleanpunasävyiset Mårbackat ja Divas Ripple Strawberryt tarvitsivat tukevat, mutta kompaktit saviruukut.

Mun silmä lepää tällaisissa pinoissa. Että kerrankin on oikeita välineitä ja riittävästi, ei kun tehtaan hihnalle ja hihat ylös.

Ruukut päällystetään juhlia edeltävänä päivänä valkoisella silkkipaperilla ja niiden ympärille sidotaan kukansävyinen rusetti.

Laitoin kasvit kasvariin pois sateen armoilta ja siinä toivossa, että kukkia aukeaisi viikon aikana lisää.

Tuosta oikealla näkyvästä orvokkilaukusta on tullut mielestäni aika nätti.

Kasvihuoneessa tapahtuu aika nopeasti kehitystä, esimerkiksi chilit ovat viihtyneet kunnon lämpötiloissa, kun sadepäiviä ei ole ollut montaakaan.

Omnicolor tekee vaaleankeltaista podia.

Tämän yksilön kohdalla lukee Aji Finlandia (kotimainen jalostus)...

mutta niin lukee tämänkin.

On tainnut mennä tarhaajalla joko kyltti tai ajatus jossain kohtaa sekaisin, kun niin ovat eri näköisiä.

Kohta päästään maistelemaan Super Hot Chilliä, jonka tosin tunnen entuudestaan parin vuoden ajalta. Aina yhtä hyvää se joka kerta kuitenkin on, sopiva tulisuuden aste.

Tomaateista nopein on Tiny Tim, muut näyttävät kyllä tehneen nuppuja, mutta Timppa on jo avannut kukkia. Aina yhtä ihanaa nyppiä varkaita, ihan vaan siitä syystä, että saa sormiinsa tomaatin tuoksun.

Kasvarin ulkopuolella omput ovat juuri alkaneet kukkia, ehkä valkoista on vielä jäljellä ensi viikonloppuna. Syreeni on kyllä täsmällinen koulujen päättäjäispäivää ajatellen, joten lauantaina se saa toimia juhlapensaana.

Ai niin, samalla kun istutin uusia pelargoneja ruukkuihinsa, niin katsoin talvehtineet ja ulos siirretyt pelakuut myös sillä silmällä, että tarvitsevatko ne uuden ruukun tai uudet mullat. Ja voi sitä ärtymyksen määrää, kun bongasin kolme kasvia, jotka näyttivät hiukan kituliailta. Kaikissa niissä oli se riivatun kuitupotti, joka EI MAADU ajan kanssa, mutta joka HEIKENTÄÄ juurien kasvukykyä niin, että kasvi on melkeinpä KERTAKÄYTTÖINEN. 

Ei ole tämän kasvin juuret kovin kummoiset, ei.

Voi kun huutoni (aikaisemmat huudot tässä ja täällä) nyt vihdoin kuuluisi taimistoille ja myymälöihin, että he eivät kasvattaisi ja myisi taimia tuollaisissa kuristepoteissa. Pistää melkein vihaksi moinen pakkopaita.

Ommmmmmm. Mmmmmm.

Parit zeniläiset henkiharjoitteet, ettei jää angsti päälle. Noin.

Kaikki orvokit ovat nyt parhaassa kukoistuksessaan, lisäsin tähän pikkuikkunan alle myös pari värinokkosta, niin tuli itselle uutuuden tuntu.

Ja vaikka vaaleanpunaisia tulppaaneja on nyt pihalla kukassa kahdeksaa eri lajia, niin ei se paljoa haitannut, että mukaan liittyi vielä yksi. Nimittäin itse Marilyn.

Kyllähän hän kaunis on. Hirmuisen kaunis, sanoisin. Ehkä näitä pitää kaikesta itsekritiikistä huolimatta hankkia syksyllä lisää...?

Minkä värinen on vaaleanpunainen?

Nyt tulee raivokasta orvokkiasiaa, erityisesti kuvallisessa muodossa. Niitä meinaan on purkit pullollaan ja tekin saatte nyt siitä osanne. (Älkää karatko, lopussa paljastan vaaleanpunaisen orvokin värin.)

OL-linjan kolmannen vuoden siemenjälkeläisten kukkien väri alkaa vaaleta. Väriyhdistelmät ovat edelleen moninaiset, mutta näppituntumalla vaaleammat kuin viime vuonna.

Mukana on mustan 'Bowles Blackin' jälkeläisiä, he näyttävät melkoisesti samoilta kuin vanhempansa.

Orvokkia on nyt siellä sun täällä, kun taimia syntyi vahingossa se 146.

Koiratkin ovat yleensä ihan just siellä, missä kamerakin. Nyt vain toinen ehti paikalle.

Ulkona ruukussa talvensa viettäneen säälivaahteran tyvellä on myös o-kasveja.

Sitä suurempi ihme on, että vaahtera näyttäisi olevan mitä voimakkaimmin elossa! Japaninvaahtera vietti erään talven täsmälleen samoissa oloissa ja kuoli mitä voimakkaimmin. 

Kaksivärisenä startanneen OL-linjan ja yksivärisen O-linjan lisäksi kasvatettavana on ollut muutama muu orvokkiprojekti. Coconut Swirl -lajiketta tilasin Amerikasta, sen kukan piti olla valkoinen vaaleanliiloilla reunoilla. Kuvassa mainoslupaus on ylävasen kuva, muut kaksi ovat reaalielämää.

Viime vuonna kylvetyn vihreän 'Envyn' jälkeläiset ovat sekä perus-sinikeltaisia että siemenpussissa luvatun värisiä. Mainoskuva alaoikea, muut kaksi oikeita olentoja.

Mutta sitten, omasta mielestäni kaikista kiinnostavin testi, nimittäin vaaleanpunainen orvokki. Tiedossa oleva faktahan on se, että vaaleanpunaista orvokkia on todella vaikea jalostaa. Kasvin väriominaisuudet eivät vaan yksinkertaisesti taivu siihen: tilanne on sama kuin naisilla, jotka hampaat irvessä pyrkivät valkaisemaan hiuksiaan päätyäkseen platinablondeiksi, mutta jotka päätyvät enemmän tai vähemmän kanarianlinnuiksi. (Been there done that.)

Tilasin siis Pansy 'Delta Pink Shades F1':n siemeniä rapakon takaa, laitoin ne multiin melko tarkalleen kolme kuukautta sitten. Ja kuinkas testissä kävi?

Mainoskuva ylävasen, lopputulos kahdessa muussa kuvassa.

Nooh, väri ei todellakaan ole ihan sama, mutta lupaus ei jäänyt aivan täysin täyttymättäkään. Väri on enemmän pinkki kuin yleensä orvokeissa näkee. Minä tervehdin ilolla tätä kaukaa tullutta ja kauniiksi osoittautunutta. Hauska projekti!

Puutarhassa kasvaa toki muutakin, ja nopeasti tuntuukin kasvavan. En muista, että olisin aiemmin nähnyt isot koivunlehdet ja krookukset samaan aikaan. Voi toki olla, että en vaan muista.

Parhaassa kukassaan ovat sinisävyinen valkovuokko ja hyasintti 'Jan Bos'. (Valkovuokosta ei-tietenkään-ole tarkempia tietoja, _mihinkäs_ sitä ihminen moisia voisi kirjata. Huoh.)

Punaisen värinokkosen taimet ovat kuin ovatkin pelmahtaneet kasvuun jurnuteltuaan aikansa. Ja Muscari latofoliumilla on hieno liukuvärjätty kukinto.

Akileija 'Rocky Mountain Blue':n taimet kasvavat jo ulkosalla ruukussa. Kaksi yötä takana, toinen jo ilman peittelyä, hyvin ovat näköjään pärjänneet. 

Verbenan taimet pääsivät tänään ensimmäistä kertaa ulkoilmaan. 

Tulppaani 'Pink Impression' on päivälleen samassa kasvuvaiheessa kuin viime keväänä tähän aikaan. 

Kasvihuoneessa kaikki asukit ja vierailijat ovat viettäneet pari yötä ilman hallaharson taustatukea. Ainakin päällisin puolin kaikki näyttävät pärjäävän.

Mikäs tässä on ihmisen ollessa, uusi viikonloppukin ihan nurkan takana. Sitä kohti, toverit!