22. helmikuuta 2014

Kitkuttaa, kitkuttaa

Tästä voi tulla ankea kevät. Orvokkien ja chilien kylvöt ovat tuottaneet aika surkeaa tulosta. Se vihreä, mitä mullan pinnalle on noussut, on paljon myöhässä verrattuna edellisiin keväisiin, ja sitä vihreää on vähän. Läheskään kaikki chilit eivät ole itäneet, ja ne jotka ovat ilmoille ponnistaneet, kitkuttavat sirkkalehtivaiheessa päivästä toiseen.


Olin tosin kylvöissäkin kolme viikkoa myöhemmässä kuin viime vuonna, mutta silti. Tuo kuva otettu tänään 21.2., siemenet kylvetty 2.2.

Tässä kuva viime vuodelta. Kuva otettu 6.2., siemenet kylvetty 13.1.


Vuorokausissa laskettuna nyt sirkkalehtivaiheessa ollaan kolme viikkoa kylvön jälkeen. Viime vuonna ensimmäiset oikeat lehdet olivat hyvässä kasvussa samassa ajassa, ja kasvit olivat muutenkin isompia, ja ennen kaikkea, melkein kaikki siemenet olivat itäneet tuossa ajassa.

Mikä tämä kitkutuskausi on? Viime kesänä (olosuhteiltaan erinomaisena kasvukesänä) chilit ehtivät tuottaa kivasti satoa. Nyt ollaan kaikesta myöhässä ainakin kolme viikkoa, ja jos kesästä tulee peruskesä, niin sato ei kyllä ehdi kunnolla kypsyä, ainakaan isompihedelmäisistä lajeista.

Ja orvokeissa sama juttu. Jotain sirkkalehden kituliasta tynkää näkyy mullan päällä, viime vuonna oltiin samassa ajassa jo paljon pidemmällä.

Jossain on vikaa.

Veikkaan, että olen kastellut chilipotteja liikaa ja pitänyt niitä ensin liian kosteissa oloissa (kylppärin lattialämmityksen päällä muovipussissa) ja sitten siirtänyt liian kuumaan (pannuhuoneeseen) mullan kuivahtamisen toivossa.

Ne chilit, jotka ovat itäneet, kasvavat samassa paikassa kuin yleensäkin, kasvilampun alla olohuoneen ikkunalla taimihyllyssä. Mutta jokin ratas on nyt eri asennossa, kun kasvu kitkuttaa. 

Veikkaan multaa. Ostin tänä vuonna Plantagenin taimi- ja kaktusmultaa, aikaisempina vuosina olen pääsääntöisesti käyttänyt Kekkilän kylvö- ja taimimultaa. Tulkkailin tuoteselosteita, ja kyllähän niissä eroja oli, en vaan osaa kertoa, mitä. Mutta arvelen, että kastelukäteni ja Kekkilä ovat samaa paria, Plantagen on tässä kohtaa tuntematon komponentti. Jospa P:n multa pidättää kosteutta pidempään, ja vaikka potin pinta näyttää kuivahtaneelta, se on sisältä vielä reilusti kostea? Humpsautan nimittäin kuivahtaneen näköiselle potille aina saman verran vettä, oletan, että multa on kokonaan kuivanpuoleinen. Tämä taktiikka näyttää toimineen aikaisempina kylvövuosina.

Ratkaisuyrityksenä aion nyt lisätä lämpöä itäneille chileille (en tosiaan vielä tiedä, miten) ja vielä itämistä odottavien kanssa hillitä hermot vielä viikoksi. Jos sitten ei ala näkyä mitään, niin olkoot. Mennään näillä, mitä nyt on.

Orvokeille lisään toiset putket kasvivalaisimiin kellarin viherhuoneeseen, yksi putki per valaisin ei näköjään riitä innostamaan niitä reippaaseen kasvuun.

Mutta suurin vika nyt on kuitenkin työelämässä.

Kun kylväjä joutuu pakertamaan jokainen arkipäivä aamuvarhaisesta illanhämärään jossain muualla kuin kylvöstensä äärellä, hänellä ei ole tuntumaa siitä, mitä kylvöksille kuuluu. Hän laittaa varmuuden vuoksi potit muovipussiin, koska lähtee työmatkalle ja ajattelee, että niin pysyy kosteus. (Pysyyhän se, vähän turhankin hyvin.)

Kun kylväjä käyttää kaiken keskittymiskykynsä jossain muualla kuin kylvöstensä äärellä, hän olettaa, että kylvökset pärjäävät arkipäivät omillaan. (Ja toisinaan viikonloputkin). Mutta ei. Jos sydän ja sielu ja mieli ja aika eivät ole pienimmissäkin puutarhapuuhassa mukana, niin hyvä ei synny.

Elämänkulkua ja vuosiensa viettämistapoja miettiessään voi taitella pitkäksi venähtäneet tulppaanit sylinterimaljakkoon ja nostaa ulos maisemaa somistamaan. Kukat saavat vielä noin viikon jatkoajan näillä parin asteen plussakeleillä.


Kyllä tässä kirjoittaja itsekin kitkuttaa, myös Blogistanin suhteen. En ole kunnolla käynyt lukemassa postauksia enkä kommentoinut niitä, vaikka se on ihanaa puuhaa. En ole noutanut saamiani tunnustuksia enkä kiittänyt niistä täällä, vaikka olen niistä hirmu iloinen.

Aikaa tuntuu nyt olevan tosi niukasti, se on selitykseni. Onneksi suunnitelmat tilanteen korjaamiseksi ovat jo olemassa. 

Leppoisaa viikonloppua, ihmiset, nautitaan helmikuun viimeisestä viikonlopusta, kohta tämä talven auvo on ohi... Ja vaikkei omia taimia kitkuttelutaudin takia tulisikaan, niin maaliskuu voi antaa hyvät näytteet luontoäidin taidoista. Ensimmäiset pienet sipulikukat, kenties?

9. helmikuuta 2014

Inkiväärinkukka ja Inton serkku

Heipsan kaikille, pitkästä aikaa. Kaksi viikkoa poissaoloa tuntuu paljon pidemmältä ajalta, kun ei pääse jakamaan puutarhatuntojaan tänne. Mukava ja positiivinen addiktio, väitän.

Kävin Thaimaassa katsomassa Into-Lianan serkkuja, niitä trooppisessa sademetsässä kasvavia. Jokaisen kasvin on aloitettava kasvunsa ihan pienestä, mutta niitä ihan pieniä en tainnut huomatakaan, kun niitä isoja ja kookkaita oli niin paljon.

Tässä kuitenkin kotiliaanin keskivertokokoinen (-paksuinen) serkku samalta Koh Hongin saarelta, josta Into-Lianan siemen pari vuotta sitten taskuun sujahti. Vieressä Inton runkoa 1,5 vuoden iässä.


Ihan selvät puuvarsikuviot Intolla tekeillä, mutta vielä on hänellä hiukan matkaa jokeensinkauttajaksi.

Eräällä sademetsän siimeksessä virtaavalla joella oli mahdollisuus sinkauttaa itsensä viileään (yllättävän mutta Suomi-vesiin verrattuna vain suhteellisen viileään) veteen liaanin avulla.


En viitsinyt hyvää syvälämpöä huuhtoa pois, kotona ehtii taas koleilla ihan tarpeeksi. Katselin mieluummin ympärilleni kuivalla, vehreällä, värikkäällä maalla.


Inkiväärinkukka pinkkinä...


... ja valkoisena.


Bambun runkoa liikennevalojen väreissä...


... ja pikkulintuja, jotka herkuttelevat vesimelonilla.


Kävimme opiskelemassa thai-ruoan saloja kokkauskurssilla. Monen ruoan peruskasvikset ovat tässä korissa:


Inkivääriä, galanga-juurta, tomaattia, munakoisoa, limettiä ja kaffirlimettiä, chiliä, porkkanaa, sieniä, persiljaa, kevätsipulia, papuja, sipulia, valkosipulia... ei voi mennä ateria pieleen näillä antimilla.

Teimme itse chilitahnaa, jota käytetään curry-ruokien pohjana. Ihania makuja sinne mortteliin humpsahti.


Melkoista voimainkoitosta niiden mörssääminen kyllä oli, kaikki respektit ihmisille, jotka sitä usein tekevät.


Mahtavaa tahnaa tuli, ja muutkin ruoat maistuivat ihan oikeilta. Tärkeintä thai-ruoassa on mielestäni makujen (suolaisuus, tulisuus, happamuus, makeus) balanssi, juuri ennen kokkaushetkeä valmiiksi pilkotut ainekset ja nopea toiminta wok-pannun äärellä. Muun muassa tällaisia ruokia teimme:


Ah. Kuuden ruokalajin lounaan jälkeen ei illallakaan tarvinnut syödä. Jäi enemmän aikaa auringonlaskun ihailuun.


Kotiin oli kuitenkin tuoltakin reissulta palattava, onneksi ei ole ollut superpakkasia, vaan ilmassa on ihan keväistä tuntumaa.

Thaimaan maut vielä suussa laitoin chilinsiemeniä multiin. Tilasin siemeniä Fatalii Seedsiltä, sieltä tuli pipanoita 13 lajikkeesta, ja kotoa löytyi vielä viittä lajiketta lisää. Eli jos siemenet itävät ja taimet kasvavat, niin 18 eri chililajiketta olisi mahdollista saada maistaa. Hui, jännää!


Laitan lajikkeet tähän muistiin, niin ei tarvitse etsiä muualta:

Capsicum annuum 'Bird's Eye Baby' (heat level/ tulisuus 7 asteikolla 1-10)
C. annuum 'Prikkinu' (hl 8-9)
C. annuum 'Pellegrino' (hl 8)
C. annuum 'Ancho Poblano' (hl 2)
C. annuum 'Barbere, Coffee brown' (hl 5-6)
C. baccatum 'Dulce Dolor' (hl 5)
C. baccatum 'Naranga' (hl 6-7)
C. chinense 'Fatalii' (hl 10)
C. chinense '7pot Brain Strain Yellow' (hl 10)
C. chinense 'Pimenta Diomar' (hl 7-8)
C. chinense 'Caramel Bhut Jolokia' (hl 10)
C. chinense 'Chocolate Scotch Bonnet' (hl 9)
C. galapagoense (hl 8-9) harvinainen laji

Viimevuotisista (tai sitä aiemmista) ostoksista tai niiden tuottamista siemenistä laitoin itämään

C. annuum 'Hot Super Chilli F1' (suosikkini)
C. annuum 'Apache F1'
C. annuum (?) 'Fire'
C. baccatum 'Fatalii Gourmet Aji Finlandia' 
C. baccatum 'Omnicolor' 

Ja mikäs olisi talven syän ilman orvokkikylvöksiä. Karmea. Eli sinnehän niitä piti mustaan möyheään siemeniä ripsotella. Kylvin viittä lajiketta, tietysti sitä omaa nimetöntä perillisten perillisten perillis -pikkuorvokkia, jonka sukuhaarojen kirjanpidosta olen jo autuaasti tipahtanut. Nyt sinisävyisiin on voinut sekoittua oranssi- ja mustakukkaisia, joten alan kutsua niitä yksinkertaisesti vain pikkuorvokeiksi. (Ellen keksi jotain parempaa.)

Niiden lisäksi kylvin Amerikasta tilattua pienikukkaista Coconut Swirliä ja isompikukkaista, vaaleanpunaista Delta Pink Shades F1:stä sekä Thompson&Morganilta hankittua Tiger Eyesiä ja Floral Powers Mixed F1 Hybridiä. (Huh, olipas pitkät nimet.)

Niin että nyt sitten vaan odotellaan. Ja odotellessa tuijotellaan tulppaaneja.


Hyvää, aurinkoista ja leppoisaa alkavaa viikkoa, folks. Ensi kuu on kevätkuu.