28. toukokuuta 2012

Tarhurittaren kaunokynnet

Tulin ulos multasäkistä ja kävin kauneushoitolassa. Sormien ja varpaiden kanssa sai tehdä töitä kolme tuntia, jotta niistä ei enää tunnista tätä multavaa harrastusta. Mukavaa oli, ja nyt fiilis on ihan tyttömäinen, kun kynnet välkkyvät vaaleanpunaisina.

Tänään ei likaisia hommia sitten tehtykään, näperreltiin vain pieniä tukisysteemejä tuoksuherneille.


Sidoin hernekset tukikeppiin narulla, niin löytävät polot oikean suunnan. Mutta katsokaapas sormenpäitä, likaa nolla! :)

Kauneushoitaja antoi vinkin, että sormen ryppyihin ja kuluneisiin kohtiin pinttyvä tumma lähtee pois etikka- tai sitruunakylvyllä. Etikka lienee helpoin ja halvin aine, sitä vaan astiaan ja sormi perään, niin johan kuulemma syväpuhdistuu.

Kun kerran hoitolaan asti pääsin, niin hoidatin jalatkin. Kyllä kelpaa kipitellä varvastossuissa sitten, kun taas tarkenee. Tänään alkoi nimittäin pitkästä aikaa sataa ja lämpötila laski humauksessa alle 15 asteen.

Ikuistin kuvaan varpaatkin, siltä varalta, että ne jostain syystä alkavat taas kerätä itseensä Äiti Maata.


Hehe, en vieläkään usko näitä omiksi jaloiksi. Isoa iloa vain muutaman multasäkkipinon hinnalla ;)

27. toukokuuta 2012

Lähes pelkkää positiivista

Harrastuskiireiden aiheuttama ylirasitus alkaa olla taaksejäänyttä elämää ja nyt pihalla voi käyskennellä kädet melkein velttoina sivuilla riippuen. Ei niistä paljon muuhun nyt olisikaan, heh. Kaikki taimet muutamaa elämänlankaa, pikkuriikkisiä coleuksia ja pistokaspelargoneja vaille on istutettu lopullisille kasvupaikoilleen. Tekisi mieli sanoa, että aamen.

Ilmat ovat olleet muutaman päivän ihan kesäisiä, hellelukemiakin on hätyytelty. Oli hyvä saada pakolliset tehtävät tehdyksi, niin ehti mukaan pikavauhtia muuttuvan puutarhan seurantaan.

Ihana särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis 'Alba') kukkii jo reippaasti.


Akileijoista punainen lehtoakileija aikoo avata nuppunsa ensimmäisenä.


Kurjenpolvista vanhinta kaartia edustava tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorhizzum 'Album') on ehtinyt ensimmäisenä kukintavaiheeseen. 


Myös kaikissa uudemmissa, viime vuonna istutetuissa kurjenpolvissa on kukkanuppuja. Siksihän mä näistä kurjenpolvista niin kovasti tykkäänkin, kun ne ovat luotettavia, helppohoitoisia, runsaita ja monimuotoisia... puuttuukohan listasta vielä joku oleellinen adjektiivi? Joo: kauniita.


Hedelmäpuista ensimmäisenä kukkineen kriikunan (tai kriikunaksi luulemani pikkuhedelmäisen luumupuun) valkoinen kukkeus alkaa olla tältä vuodelta ohi. Yritin saada kuvaan tuulessa lenteleviä terälehtiä, kovin olivat nopeita... mutta tuossa sinitaivaan kohdalla niitä voi hyvällä tahdolla näkyä.


Supervänkyrä luumupuu on myöskin lopettelemassa kukintaansa, hienoa, että ehdin tallentaa tämänkin näyn. Tästä puusta tulee herkkumaukkaita hedelmiä, vaikka ulkomuotonsa on koivun puristuksessa vahvasti vino. Luurankospesialisti laittaisi hänelle selkärankatuen seuraavaksi viideksi vuodeksi, luulen.


Kolme vuotta sitten työkavereilta lahjaksi saatu kirsikkapuu pitää vielä morsiuspukuaan ja liehittelee sillä surriaisia. Toivottavasti pörisijät ovat olleet hereillä, niin saataisiin tänä vuonna enemmän kuin yksi marja. Ja jos ollaan itse valppaina, niin joku pitkänokka ei syö sitä meidän edestä.


Puutarhan luottopakit, kaksi vanhaa omenapuuta, ovat taas osoittaneet taitavan muuntautumiskykynsä. Kun ne rospuuttoaikaan seisovat vankkoina siemenkranssi- ja lyhtytukina, niin näin alkukesästä ne vangitsevat katseen upealla vaaleanpuna-valkoisella kukkakruunullaan. Oksien harmaa jäkälä vain korostaa kukinnan kauneutta. 


Vahvemmat vaaleanpunaiset värit löytyvät tulppaaneista, jotka ovat lämmössä kasvaneet parhaaseen muotoonsa. Tässä 'Dynasty', jonka tyyppisiä yksinkertaisia kaunottaria aion istuttaa tänä syksynä lisää.


Jalokärhökasvusto yllätti tänä keväänä, nimittäin kasvit eivät olleet paleltuneet maata myöten, vaan viimevuotisista varsista lähti alkuun uusi kasvu – yli metrin korkeudelta maasta. Lunta oli parhaimmillaan kasautunut juuri sen verran, ehkä se suojasi kasvustoa?


Leikkasin risukon kuolleet oksat pois ja kasvusto oli viikossa, parissa jo naisen mittaista. Ensimmäiset kukkanuputkin ovat kehittyneet.


Ajatella, kaikki tämä kehitystiedostus olisi mennyt ohi, jos odottamassa olisi ollut vielä esimerkiksi sata itsekasvatettua tainta. Uh, pelkkä ajatuskin saa alaselän vihlomaan.

Alppikärhö tekee urhoollisesti kukkia tuijien tyveltä ponnistaen.


Ostin viime syksynä Plantagenin alelaarista toisen alppikärhön, vaaleanpunaisen Clematis Alpina 'Pink Flamingon'. Sekin aloittelee kukintaansa, mutta juupeli juu, eihän se mikään vaaleanpunainen ole. Se on ihan samanlainen sininen kuin tuo vanhempi lajitoverinsa.


Pitänee varmaan mennä murmuttamaan ja vaatimaan oikeaa tuotetta tilalle – ellei kukalle tapahdu ihmepinkittymistä? Jos ei, niin vuoden turhaa odotusta Plantagen tuskin korvaa. Täytyy vaan alkaa ihastella tätä sinistä versiota, joka toki on kaunis, onhan mulla sellainen jo ennestään, mutta vaaleanpunainen se ei ole, ja sellaisen minä luulin ostavani. 

Tässä kohtaa on pakko parahtaa: Backas-taimisto, tule takaisin! Koko pääkaupunkiseutu kaipaa sinua kuumeisesti. Lähtösi jättämää aukkoa ei kukaan ole voinut parissakaan vuodessa täyttää. Snif.

Ja onhan täältä tulossa lisää kärhöä, nimittäin kermanväristä pagodikärhöä (Clematis chiisanensis 'Korean Beauty'). Ainakin kokonainen yksi taimi olisi kehittymässä, jos hyvin käy. Heh heh. 

Itäminen kesti toista kuukautta, ja mullan pinnalle nousi kolme sirkkalehtiparia. Vain tosiaan tämä yksi taimi on saanut kehitettyä itselleen ensimmäisen varsinaisen lehtiparin. Sari onnistui kyllä huomattavasti paremmin, vaikkei hänellä ollut kuulemma mitään erityisiä ässiä hihassaan. Ehkä hortonomin sormet ovat kuitenkin herkemmät kuin harrastajan? :)

Noh, tarkkaillaan, miten tämä yksilö kehittyy – ja ihastellaan kukintaa Sarin blogista.


Idänunikko 'Olympia' ei paljon pastellisävyisestä herkistelystä innostu. Se availee kiivihedelmän näköisiä palluroitaan, jotka ovat pakattu täyteen hehkuvan oranssia silkkistä terälehteä. Tulkaa vaan, minä tykkään!


Nurmikoksi kutsuttavan viherkasvuston on saanut ajaa leikkurilla jo viikko sitten, ja tänään on sama urakka edessä. Ajelutarpeen mittari on koira, jonka on näyttävä heinikon seasta :) Mutta kaiken yli ei jyrätä, vaan esimerkiksi pari tällaista hieman harhaillutta laukkaa kierretään kaukaa.


Ruukkukolonna on nyt kaikkien aikojen mittavin. En ole uskaltanut laskea, kuinka monta isoa ruukkua pihalla tököttää vihreää puskemassa, mutta kyllä niitä ainakin 25 on, ja pienet päälle. Mutta onneksi, oi onneksi, nyt on alkanut vain tarkkailun, kastelun ja nautinnon vaihe. Tulkoon rankkasade tai raekuuro, nyt kasvien on pärjättävä niillä sijoillaan, jotka olen heille valinnut. Roudarinhommat ovat takanapäin.

Mutta palkintoja toivottavasti alkaa siis kohta näkyä. Ainakin kun kuivuneita orvokin kukkia nyppii, voi viehkojen värien lisäksi nähdä vaikka siitepölyisen leppäkertun. Se on nyppijän suloinen lisävoitto.


Suurin osa itsetehdyistä kesäkukista ei vielä kuki, mutta riippalobelia on jo hyvässä alkuvauhdissa. Oijoi, kylläpä on erityisen hyvinmuodostunut ja fiksun näköinen kukka tuo, vaikka asian otankin itse puheeksi ;)


Risiini sai Taimelassa nopeimmat alkuvauhdit ikinä, 40 cm korkuisissa taimissa on jo kukinnot valmiina. Yleensä nuo kukkavanat putkahtavat esiin aikaisintaan heinäkuussa ja varjoisammassa kasvupaikassa vasta elokuun lopulla.


Kasvihuoneessa, jonka nimi on tähän asti ollut Taimela, tapahtuu kaikki superpikavauhtia. Basilika viihtyy erinomaisesti tomaattien antamassa puolivarjossa, tässä kolmea eri ikäistä tainta. Olen raaskinut yhdestä ruukusta jo syödäkin, tänään karaisen itseäni syömään lisää.


Pensaspaprikat alkavat varmaan kohta punertumaan, ja hieman hitaammat chilit ('Caribbean Antillais') ovat ehättäneet ensimmäisen podinsa muodostusvaiheeseen. Tervetuloa maailmaan!


Sungold-tomaattien kanssa ollaan hirmuisessa vauhdissa, silmiin osui jo ensimmäinen raakile, hui.


Kyllä tuo melkein trooppinen kasvihuone-olotila taitaa hänelle olla just passeli. Viime viikolla kasvihuoneeseen kohdistui jo semmoinen porotus, että varjostusasiat tulivat ajankohtaisiksi. Ensin viritin päälle ison kankaan "Kauneimmat lakanani" -kokoelmastani, mutta se teki varjosta vähän turhan syvän. Tutkiskelin internettejä ja totesin, että tähän Palramin Silverlineen on saatavilla varjostuskangas (Shade Kit), joka maksaisi noin 50 euroa + postikulut Englannista.

Kätevähän se olisi, mutta hiukan hinnakas ja noin viikon odotusajan päässä. Mutta mikään ei ole niin nerokas kuin ihminen (hah), joten muistelin ja totesin omistavani havujen varjostuskangasta. Ja mikä parasta, se ei ollutkaan kunnon kangasta, vaan ohutta muoviverkkoa. No siitä sitten pala katolle ja pyykkipojilla kiinni. Voilà!


Kauneus on tässäkin katsojan silmässä, mutta tuo valmistajan oma verkko on hyvin pitkälti saman näköistä. Se kiinnitetään huoneen sisäpuolelle, joten hillitympi näky siitä ehkä sillä tavalla tulee, mutta pienellä viimeistelyllä tämäkin on oikein nätti – niin nätti, kuin kasvihuoneen muovinen varjostussysteemi ylipäätään voi olla. Voihan sitä sitten talvella virkata vaaleanpunaisesta pitsistä hänelle reunukset, jos ei muuta tekemistä keksi... juu.

Sisällä varjo on aivan täydellinen, katsokaa nyt tätä tomaatin lehdille siivilöityvää tummaa. Ihan kuin viidakossa, siellä aluskasvillisuuden tasolla. Kostea ilma on pysähtynyt paikalleen, lämpötila on +33°C ja kaskaat sirittävät kovaäänisesti.


Taimelaan – jolle pitää nyt siis keksiä uusi nimi, kun siellä ei kesällä taimia kasvateta – jäävät nyt asumaan osa tomaateista sekä paprikat, chilit ja basilikat.


Kastelua kaivataan varmasti joka päivä ja örkkihyökkäyksiä pitää vahtia, mutta muuten olen oikein tyytyväinen asioiden tolaan. Siementen kylvö oli kivaa ja taimikasvatus hauskaa, mutta ensi vuonna on pakko muistaa, että siemenillä on loppukeväästä erittäin työllistävä vaikutus. On. Pakko. Muistaa.

Kiitos vielä ihanasta tuestanne, jota sain, kun olin heittämässä kirvestä ja kuokkaa kaivoon :) Ilman sitä olisin jo Kreikassa, pienellä puuttomalla saarella keskellä merta. Viljelemässä kiviä.

Kuin palkinnoksi kaikesta fysiikkaa ja mielenterveyttä uhmaavasta puurtamisesta lempparipensas, vanha iso syreeni, alkoi eilen kukkia.


Tämän viereen minä aion nyt kidutetun kehoni kiikuttaa ja maitokahvia latkia. Siihen ajankulun voikin sitten minun osaltani pysäyttää, kiitos.

Ja aion minä hankkia itselleni toisenkin palkinnon. Koska raatamiskausi on loppumassa ja juhlakausi alkamassa, menen huomenna teettämään itselleni manikyyrin. Kyllä! Käsi(?)ttämättömän luksusta! Pinttymiä saa toivottavasti vähän vaaleammiksi, niin kehtaa täytekakkua leikata ja korkeajalkaista lasia pidellä.

Ja koska olen (olemme kaikki) sen ansainnut, otan samaa vauhtia myös jalkahoidon. Kyllä! Elämä risaiseksi! Savet pois varpaiden välistä!

Näin se alkaa taas elämä maittaa harrastuksensa ääreen liki kuukahtaneelle, hah. Kaikki solahti paikoilleen ajallisesti yhtä nappiin kuin eilen lehtikompostiin heittämäni purukumi. Siihen se jäi komeasti metalliristikkoon kuin se kuuluisa Junttilan tuvan seinään. 


Kyllähän näitä ilonaiheita paljonkin löytyy, kun oikein silmin katselee :D 

Vielä jälkisanat. Olisin ottanut purkan pois lehtikompostista heti, kun olisin sinne suuntaan mennyt. Purkka ei ole hyväksi luonnolle eikä millekään eläimelle, jota valkoinen knööli saattaisi kiinnostaa. Tuo näky sai kuitenkin hakemaan köntsän pois samantien. Komea napakymppinakkaus, mutta väärässä paikassa.

24. toukokuuta 2012

Monivuotisia monivuotisia (+11)


Sain Pionilta (Anun puutarha) tehtäväksi vastata 11 kysymykseen. Hauskat kysymykset ovat Pionin lasten keksimiä. Hienoa!

Minkä väriset kukat ovat suosikkejasi?
Auts, tätä mietin itsekin joka kevät ja aina päädyn kaikkiin väreihin. Nyt toukokuussa vaaleanpunainen kyllä sykähdyttää kovasti.

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Aurinkovoidetta, etten palaisi rusinaksi.

Onko sinulla kasvimaa?
Ei ole varsinaista kasvimaata, mutta kasvattelen kasviksia (mm. tomaatteja, paprikaa, chiliä, kevätsipulia ja yrttejä) ruukuissa.

Onko sinulla kasvihuone? Jos on, niin mitä kasvatat siellä?
On, kasvatan kaikenlaista sekalaista.

Mitä teet mieluiten puutarhassasi?
Katselen ja kuuntelen.

Kolme lempikasviasi?
Pelargonit, kurjenpolvet ja orvokit.

Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
Steve Jobsin elämäkerta on kesken, Kari Hotakaisen "Jumalan sana" on viimeisin loppuun luettu.

Asuuko puutarhassasi eläimiä?
Kyllä, lintuja ja hyönteisiä ainakin. Siellä vierailevat todistetusti myös kettu, jänis, hiiri ja kärppä. Ja lihaksikas chihuahua.

Minne haluaisit matkustaa?
Oih, ihan minne vaan! Matkustelu on parhautta. Nyt just lähtisin Amerikkaan, koska tv-sarja Dallas alkaa uusilla jaksoilla kesäkuun alussa, hah.

Mitä harrastat?
Pilatesta ja sekalaista liikuntaa fiiliksen mukaan. Luen paljon, ja lopun vapaa-ajan roikun netissä puutarhablogeissa. Niin, ja toisinaan puutarhailen...

Mitä toivot joulupukilta?
Kivaa joulua perheen kanssa!

Ja koska asiat tuppaavat tulemaan pareittain, niin sain Intopiiltä (Talikko ja taikasauva) saman tehtävän eri kysymyksillä. Mainiot kysymykset ovat Saaripalstan Sailan käsialaa.

Varhaisin puutarhamuistosi?
Raparperin ratustelua mummolan kasvimaalla. Eikä mitään mammarimaista sokeriin dippailua...

Muistatko lempituoksusi, mikä se on?
Kodin (vanhan talon) tuoksu.

Mikä mahtaa olla puutarhurin pahin virhe?
Hötkyahneus.

Tiedätkö puutarhaasi liittyvän tarinan?
Tontilla on ollut ihmisiä ja asumista 1900-luvun alusta, mutta sieltä asti en valitettavasti tiedä puutarhan taustaa. Jotain tiedän edellisen asukkaan muokkauksista.

Mikä on juuri nyt ajankohtainen suosikkikasvisi?
Kurjenpolvet.

Jakaisitko hyvän pihanhoitovinkin lukijoille?
Pidä puuhissasi selkeät rajat. Vähemmän puuhaa, enemmän fiilistelyä :)

Mitä hankit viimeksi puutarhaasi?
Ruukkuja, multaa ja pari pelargonia. Sama ostoslista näköjään joka kevät, useammalla ostosreissulla!

Mitä on vielä ostoslistalla?
Nyt just ei mitään, eikä toivottavasti huomennakaan… kisaväsymys :/

Vinkkaa käymisen arvoinen puutarhamatkakohde kotimaassa tai ulkomailla.
Floriade-näyttely Hollannissa, avoinna lokakuun alkuun asti. Järjestetään vain joka 10. vuosi, upea!

Mitä vaatteita pidät puutarhahommissa? Onko sinulla erityistä "puutarhaunivormua"?
Kulahtaneita kesävaatteita, ja alkukeväällä ja loppusyksystä mainosverkkareita :o

Näetkö puutarhasi valmiina viiden vuoden päästä? Millainen se on silloin?
Ei taida valmistua koskaan, mutta ehkä isompi kasvihuone seisoo vanhan omenapuun tilalla. Näin omenankukkien aikaan tämä suunnitelma tuntuu kyllä ihan älyttömältä. Se tietäisi lisää puuhaa, vähemmän fiilistelyä... öö, hetkinen :)

Tehtävään kuuluisi keksiä uudet 11 kysymystä ja lähettää ne 11 blogiin. Musta tuntuu, että olen tänä keväänä pommittanut kaikkia tuntemiani blogeja haasteilla, joten en viitsi nimetä tätä kellekään erityisesti. Mutta kaikki te mahtavat, kirjoituskipinäiset blogistit, ottakaa tehtävä omaksenne!

Ottakaa innostusta vaikka tästä sekatavaramyymälän mainoksesta. Ei yksivuotisia perennoja, vaan monivuotisia. Monivuotisia monivuotisia, ostakaa ostakaa :D

22. toukokuuta 2012

Kateutta ilmassa

Onneksi ei kuitenkaan tarvitse painia toisten kateuden kanssa, vaan omansa. Se on nimittäin orvokki 'Envy' pukannut ilmoille ensimmäisen kukkansa.


Tuommoinen jännä oliivinvihreä siitä pitikin tulla, mutta värin kypsyminen vei pari päivää. Ensin väri oli... no, määrittelemätön.


Kukkanuppu oli sinisenharmaa.


Nyt siis hän väläyttää siemenpussissa luvattua väriään. Ihme että pukkaa, kun kippasin kylvöastian nurin ja kaivelin sitten niitä sinttitaimia sieltä multakeon keskeltä talteen... 

Kukan takapuoli on myös määrittelemättömän värinen. 


Mutta tiedättekö, tänään musta alkoi tuntua, että tämä koko puutarhanhoitoharrastus on ihan syvältä. On tainnut tulla ylirasituksen tila. Saanko valittaa vähän? 

Kiitos.

Noh, ensinnäkin koko kroppa on ihan tautisen jäykkä kaikesta pirun kanniskelusta. Isoja ruukkuja, multasäkkejä, hevonpipanoita, taimilaatikoita, kastelukannuja. Kumarassa kauhomista ja istuttamista, rikkisten kitkentää, saven kaivelua.

Siellä mä sitten yritän pilatestunnilla saada ruotoa oikenemaan, mutta makaan selälläni kuin torakka, kaikki raajat kippurassa. Ei oikene enää edes kädet, ja sormien juuriin sattuu. Nää nakit varmaan irtoaa kohta.

Sitten kaikesta hemmetin puurtamisesta huolimatta mikään ei näytä miltään. Päinvastoin, noista riivatun koivuista sataa tuhatmäärin jotain ruton norkkoa, niin että piha näyttää jatkuvasti ihan matoisalta. 


Uuh, vihaan inhoan. 

Ja koko ajan saa olla ostamassa tonnikaupalla multaa tai ruukkuja. Eilenkin pyyhällettiin viittä vaille sulkemisaikaa Ikeaan, josta saa isoja saviruukkuja vitosen kappale. Olisin tarvinnut 20, paikalla oli 6. No se tietää taas uutta kierrosta tähän armaaseen putiikkiin, kun miespolo palaa mökkiraksalta. Hänen rääkkäämisestään en nyt puhu mitään, tuli siitä viimeksi kerrottua.

Lopuksi vielä tärkein. Jos kevätkylvöjen aikaan mielessä ei ole minkäänlaista master plania, vaan multiin työnnetään satamäärin siemeniä, joista sitten jollain hiton ihmeellä kasvaa taimia, niin lirissähän niiden kasvimäärien kanssa sitten toukokuussa ollaan. Kun ei niitä sitten raaski heittää poiskaan, äh. Eikä mikään väri tai kasvuolosuhde rimmaa keskenään. Miksi tämän kaiken ymmärtäminen on niin vaikeaa, vaikka tätä on häärätty jo yli 15 vuotta?

Ja vaikka kuinka olisi ruukut-mullat-voimat, niin kaikkea ei voi kuitenkaan hallita. Jos ei yöllä pukkaa pakkasta, niin päivällä raivoaa arktinen tuuli tai porottaa estoton helle. Sitten tulee punkki ja kirppa ja kurppa ja jano ja ties mikä.

Tulkaa kuulkaa hakemaan puutarhavarusteita täältä. Ei maksa mitään!

Nyt lähden saunaan ja sitten laitan talon myyntiin. Jos pääsen sieltä lauteilta jotenkin kierimällä pois.

(Istun jatkossa kasvittomalla parvekkeellani ja selailen puutarhalehtiä manikyroiduilla sormillani. Lupaan ihailla – ja kadehtia – kaikkien puutarhaharrastajien aikaansaannoksia.)

20. toukokuuta 2012

Jokapäiväinen multamme

On tarhurien puoliskoilla kestämistä tässä harrastuksessa. Jos eivät saa kuskata kiviä tai kaivaa kuoppia, niin vähintään fiksaavat työkaluja tai toimivat kuskeina. Mun mies on tehnyt kaikkea tätä, mutta viime aikoina toiminut eniten kuskina. Multaa, multaa, multaa.

Noh, pari päivää sitten kävimme ruokakaupassa, ja hipsaisin siitä ovelta heti oikealle, jossa on kasviosasto. Siis ei mikään HeVi-osasto, vaan puutarha-osio. Otin ihan vain pikku pussin kylvömultaa, kun se äskettäin hankittu 50 litran säkki loppui jo. Sitä ennen näitä pikkupusseja on ostettu lukematon määrä pitkin talvea ja kevättä.

Mies katsoi mun koukkaamista oikealle, pyöräytti silmiään ja parahti hiljaa: "Anna meille meidän jokapäiväinen multamme".

Mua nauratti. Hän oli jotenkin ihan tosissaan hiukan kypsähtänyt tähän mullan raahaamiseen. Mutta suostui edelleen kantamaan yhden pikkupussin, kun annoin ison moiskun poskelle.

Etsiskelin Plantagenista Kasvusäkkiä, johon olisin voinut kokeeksi istuttaa pari tomaattia kasvihuoneoloihin. Semmoinen valmiiksi tomaatin tarpeisiin lannoitettu ja mitoitettu säkki kuulostaa hyvältä, mutta P:ssä niitä ei ollut.

Noh, tämä samainen mies toi ystävällisesti toiselta reissultaan mulle yllärinä kasvusäkin, tosin Yrttimaa-mallisen. Siinä (luomu)lannoitteet on mitoitettu yrteille ja pienille kukille, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla tomaattien kasvatusta. Saahan lannoitetta lisättyä kasteluvedessä.

Tein säkkiin muutaman viillon, kaksi tomskuille ('Sungold') ja pari samettikukille, joiden kerrotaan karkoittavan pois white fly -ötökkää (jonka suomenkielistä nimeä en nyt muista).


Sungold tekee runkoonsa, lehtihangan yläpuolelle, ns. varkaita, jotka pitää nyppäistä pois. Niin tein, ja kaivelin taimet säkkiinsä.


Sinne se systeemi solahti Taimelan nurkkaan. 


Mutta vain hetkeksi, sillä tuo näky oli musta aivan kamala. Kiiltävä muovisäkki ja äärimmäisen hontelot samettikukat oikein huusivat olemassaoloaan. Pakko oli kaivaa kaikki pois ja istuttaa ihan perinteiseen saviruukkuun.


Noin, nyt näyttää levollisemmalta. Istutin samaa vauhtia kaikki tomskut ruukkuihin, niitä tuli kaikkiaan seitsemän eri kokoista. Taimia oli parisenkymmentä, niin että jos kaikki sujuu hyvin, loppukesällä syödään rutkasti punaista.

Mies hankki myös toisenlaista mustaa, nimittäin hevonpeetä. Edellinen satsi tuli suoraan kotiovelle, jossa sitä kauppasi pari herraa pakettiautossa. Ostin sitä kokeeksi, näytti mustalta turpeelta. Ja nyt tuli työpaikalle pyrähtäneeltä kauppiaalta tällaista mallia, joka näyttää... no, hevonpeeltä.


Rohkea rotan syö, edelleen. Niinpä laitoin jonkin verran kakkaa jokaiseen tomaattiruukkuun kasvuvoimaa antamaan. Mutta koska mulla ei ole tätä kevättä aikaisempaa kokemusta hepanjätöksestä, en tiedä yhtään, miltä kunnolla palaneen lannan pitäisi näyttää. Mutta hei, kokeilemalla oppii ;) Sekaan laitoin myös hiukan Yrttimaata (täytyyhän sekin jonnekin upottaa) ja perus-puutarhamultaa.

Ulkona kukkii äärimmäisen naisellinen kriikuna – tai kriikunaksi minä tätä puuta nimitän, saattaa se olla joku pienihedelmäinen luumukin.



Koko puu on täynnä vitivalkoista pumpulipalloa!

Taimelassa kasvaa vastapainoksi jotain erittäin miehekästä, nimittäin viime vuonna kasvatettu ja kellarissa talvehtinut chili 'Hot Super Chilli F1'


Aurinkoista puutarhaviikkoa kaikille :D

19. toukokuuta 2012

Paprikaleiri muuttaa Taimelaan

No vihdoin loppui se raakalaismainen tuuli, tai ainakin laantui selvästi. Taimelassa alkaa olla sen oloista, että osa kasveista haluaisi jo ulkosalle asumaan. Niinpä siirsin venyvanuneet samettikukat reippaasti kasvihuoneen "väärälle" puolen, tuulikeleihin totuttautumaan.

Sisälle vapautuneeseen tilaan vein kaksi ruukullista paprikaa.


Ihmisasunnon ikkunalaudalle jäi vielä kaksi ruukkua tätä 'Redskin F1:ä', joten halla ei vie kerralla kaikkea, jos on viedäkseen. Chilit (Caribbean Antillais) ovat olleet paljon hitaampia kasvamaan, nyt vasta ovat kukat auenneet.


Nämä saavat vielä hetken odottaa ikkunalaudalla, niin ei yökylmä haittaa kukintaa. Toisaalta pörriäispölytys voisi olla valttia, eli täytyy tehdä jossain kohtaa riskikyllästeinen kompromissi.


Siellä he nyt ovat, basilikan ja verbenan hellässä huomassa. Yksi risiinikin siellä pitää seuraa ja antaa hiukan varjoa.

Taimelassa on tosiaan aikas rehevää, eli lähelle nollaa tipahtaneet yöviileät eivät ole ainakaan kovasti jarruttaneet kasvua. Kaikki tomaatit ovat kukassa, niille pitäisi rakentaa nyt taimiastiaa pysyvämmät olotilat.


Ajattelin kokeilla muutamalle taimelle Kasvusäkkiä, että miten se elo siellä sujuisi. Alunperinhän ajattelin laittaa kaikki taivasalle ruukkuihin kasvamaan, niin kuin aikaisempinakin vuosina, mutta tämä Taimela-lahjus sai miettimään moista kokeilua. Voi olla, että tomaatit kypsyvät nopeammin näissä välillä trooppisissakin olosuhteissa, mutta varmasti iskevät ötökätkin herkemmin... eikä kastelua vahingossakaan hoida Esteri.

Tässä vielä kuvaa koristemaissipäädystä...


risiineistä...


pelargonien välissä viihtyvistä basilikoista...


ja hiukan nuoremmista basilikoista (näitähän voisi kohta alkaa syömään, jos raaskisi).


Sinilobelian Lobelia erinus ' 'Kejsar Wilhelm' kanssa yhteen kylvetty riippalobelia L. erinus 'Fountain Mix' alkaa kukkimaan näillä näppäimillä. Tällä systeemillä tulee kuulemma tuuheampi lopputulos, sanoi siemenpussi.


Lobeliapotit alkaisivat hyvinkin olla valmiit ulkosalle, mutta en ole vielä ehtinyt suunnitella, että minkä seuraksi niitä istutan. Ja seuralaistensa pitää olla sitten samaan aikaan valmiita kohtaamaan Suomen erittäin vaihtelevan kevätsään.

Talvehditetut pelargoniat joutuvat nyt kohtaamaan oikkusäät puoliväkisin, kun selkä ei kertakaikkiaan enää taipunut yli kahdenkymmenen ruukun päiväksi ulos, yöksi sisään -raahausprojektiin. Aamuisin ei saa sukkia jalkaan, kun ruodon taipuisuus on rautakankitasoa.

Siellä ne nyt karaistuvat Taimelan takana, sateelta suojaavan lipan alla.


Ulos jäivät myös daaliat, sipuli- ja unikkokylvökset sekä mökinihmekukat. Moitteetta ovat näyttäneet jo pari yötä selvinneen, joten luottamus jatkoon on luja.


Ja jos nämä eivät jostain syystä pärjääkään, niin minä lopetan tämän ruukkuharrastuksen. Tai muutan Kreikkaan sitä harjoittamaan. Nyt siihen voisi olla varaakin, kun maa on konkurssin partaalla. (Toiselle häät, toiselle hautajaiset, vai miten se sanonta kuuluukaan.)