Siivouspäivä taas syksyllä

Niin sitä taas vaan päästiin siihen kuuluisaan kevät-tilaan. Koko viikonloppu ulkosalla, sormenpäät kipeinä ja mustina, selkä koukussa, reidet hapoilla, naamanahka ahavoituneena.

Tällaisen setin äärelle itseni lauantaiaamuna asetin.

80 orvokkia piti jo vihdosta viimein saada istutettua lopullisiin ruukkuihinsa ja muille taimille piti saada suuremmat tilapäisasujaimistot. Oli niin pienet potit monilla, että ihme, että olivat pysyneet hengissä. Näin huonoa kohtelua tämän tarhurin taimet eivät ole koskaan saaneet, en ole ehtinyt kuulostella heidän vointiaan juuri ollenkaan, vettä olen roiskinut, kun olen ollut hujakoilla. Huh, karrrmea kokemus.

Kaksi tiivistä päivää riitti tämän savotan perkaamiseen. Orvokit ovat nyt taivasalla ulkona, ovat jo karaistuneet viikon päivät. Muista taimista karaisen osaa, muut ovat sisällä tai kellarissa suosiolla vielä pari viikkoa. Ei tässä ehdi koko konkkaronkkaa kiikutella eestaas, pelargonien kanssa tosin yritän ennättää. Kamalia riiskuja talven jäljiltä, saattaa moni vielä heittää veivin vahvistumisen sijaan. 

No, vahvat selviytyvät tässä systeemissä. Ja seuraava siivouspäivä järjestetään jossain syyskuun tienoilla, nyt ei enää pysty keskittymään sisätilojen kuvioihin. Edellinen siivouspäivä tapahtui pitkän tauon jälkeen pari viikkoa sitten. Ei siitäkään oikein mitään meinannut tulla, kun oli tärkeämpää askaretta.

Ihanaa ja valoisaa viikkoa kaikille! Älkää siivotko, ellette aio viettää vappua komerossa.

Kana osaa paremmin

Munassa on vaikeaa kasvattaa mitään, ellei satu olemaan kana. Munankuori on hauras, säiliön koko pieni, muoto pyöreä ja niiden saaminen vaatii kananmunadieettiä. Mutta jonkinlainen asetelma syntyi kovalla yrittämisellä.

Munissa kasvaa krassia, minilehtistä salaattisekoitusta, unikkoa ja jotain pussienpohjilta kaiveltua. Nuo orvokit ovat ensimmäisiä itsekasvatettuja, kahdeksan viikkoa meni nopeimmilla kylvöstä kukintaan.

Ensimmäinen tomaatinkukkakin on avautunut. Ikkunalaudalla päivää paistattelee 'Tumbling Tom'.

Ulkosalla pääsiäistunnelmaa värittävät leikkotulppaanit ja virpomisvitsat. 

Keltaista ja oranssia näkyi suuremmassa ja kuumemmassa mittakaavassa eilen pääsiäiskokon äärellä. Nyt on noidat peloteltu tehokkaasti tiehensä.

Dramaattisesta päätöskuvasta huolimatta leppoisaa pääsiäisenjatkoa, ihmiset!

Nizzan kevättä

Vaikka olisi reissussa kuinka kiire aikataulu, väsyneet jalat ja kivikovat hartiat, niin silti kannattaa roikottaa kameraa kaulassa ja keskittyä muutaman kymmenen kuvan ottamiseen. Se palkitsee sitten kotona, pitkän aikaa. Vuosia. Vuosikymmeniä jopa.

Jos käy niin, etten Nizzaan enää päätyisi, niin varmasti palaan näihin kuviin ja muistelen, miltä siellä Ranskan Rivieralla näytti ja kuulosti ja tuoksui ja maistui muutamana huhtikuun alun päivänä.

Laitan tähän kuvia sen pidemmittä sepustuksitta, pienillä saatteilla vaan. Tässä ensin yleistä kaupunkimaisemaa.

Kävellen ja ratikalla pääsee, ja pyörällä myös. Euron päivävuokra, ei paha.

Tolpannokasta näkisi kauas.

Toiset puolestaan näkyvät, vaikkeivät niin korkealla kuikkisikaan.

Tämä vesialue suihki aamuisin hienoja pyrskähdyksiä.

Nizza on kaupunki, jossa voi joka paikassa pyöriä 360 astetta ympäri ja antaa kameran räiskiä, aina tulee kiinnostavaa kuvaa. Ymmärtävät kyllä rakennustaiteen ja taiteen ja kauniin kasviympäristön ja ties minkä estetiikan päälle.

Kuvat toimisivat seepianakin ilman, että uskottavuus juuri karisee. 

Kirjasto on aivan modernin taiteen museon kyljessä. Louis Nucera -kirjastossa on komea musiikkiosasto pianoineen ja lukutilassa suutarinvalaisimet, tiedättehän, sellaiset vihreäkupuiset.

Tämä kirjapää on kyseisen kirjaston tunnusmerkki. On kirjastolaitos arvossaan, niin kuin sivistysvaltiossa kuuluukin.

Ostosmahdollisuuset ovat... no, runsaat ja lompakon kestoa koettelevat. Puutarhaaja bongasi tietysti istutukset ensiksi.

Jos lompakkoni olisi turnauskestävä, se asioisi pääsääntöisesti Hermèsillä. Tuossa oliivipuun kupeessa.

Mutta koska se ei ole, lompakonkantaja joutuu ihailemaan kadun toista reunaa, kaupungin tarjoamia värejä.

Mehikasvit tuntuvat olevan tuolla leveysasteilla suosiossa. Kestävät kesäistä paahdetta varmaan hienosti. Kongressikeskuksen katolla oli tällaisia istutuksia.

Erään ravintolan terassi oli rakennettu tällaisista pleksi-elementeistä, joihin oli istutettu muun muassa juuri mehikasveja.

Ja hei, julkisen alueen kivetyksen ei tarvitse olla tiukasti pelkkää kiveä. 

Eikä lähikaupan kasvisten tarvitse olla tiukasti muovitettuja, vaan niille voi varata oman huoneen, jonka voi sisustaa torimaisittain. Nizzalainen Spar, olkaa hyvä.

Ah, sieluni lepäsi tuolla. Kerran näin ilmaan suhahtavan kosteutta seiniin tai kattoon asennetuista suuttimista. Rakastuin. Rakastuin ikuisesti Sparin hevi-mestariin, jota en koskaan edes nähnyt.

Katujen varsilla ja puistojen istutuksissa kukkivat streliziat.

Harmaanakin päivänä meri oli turkoosin värinen. Surffaja esitteli taidonnäytteitä (ennen kaatumistaan).

Rannan läheisessä puistossa on varmasti yksi maailman kauneimmista karuselleista, vuodelta 1900.

Se on vaan alettava syöttämään säästöpossua, jotta voisi taas joskus ostaa lentoliput. Jonnekin.

Kiitos seurastanne tällä kierroksella, ihmiset. Mukavaa viikkoa!

Jardin Botanique de Nice

Katsokaas, kun ei ole opiskellut ranskaa, niin täytyy käyttää hyväkseen jokainen tilaisuus kielen käyttämiseksi. Ettei ole ihan moukka (rustaude).

Olin näetten viime viikolla työmatkalla Nizzassa. Juu, joskus käy ihmisellä tuuri, yleensä keskimäärin kerran elämässä. Ja koska sinne asti (kolmella lennolla) kulkeuduin, niin mikään mahti maailmassa ei olisi voinut estää parin tunnin irtiottoa kasvitieteelliseen puutarhaan. Nizzassa tuo Jardin Botanique sijaitsee noin vartin automatkan päässä keskustasta, joten kannattaahan taksi maksaa, ilman muuta.

Oui, mesdames et messieurs. Olemmeko valmiit kierrokselle? Matkalla näemme kasveja viidestä maanosasta, kotipaikoista osan mainitsen, osaa ehkä en, kas kirjanpitoni ei ole niin tarkka, ranskalais-välimerelliseen tyyliin mennään.

Aloitetaan pionista, joka oli juuri päättämässä kukintoaan: Paeonia suffruticosa, keskisestä Kiinasta.

Tämä tähtikukka on Asphodelus ramosus l., Välimeren alueelta.

Kiva heinämäinen lehdistö, näyttäisi varmaan aika kivalta isossa ruukussakin.

Cistus incanus -pensaat olivat myöskin kukassa.

Tuo päivä (3. huhtikuuta) oli viileähkö (+15°) ja kovin tuulinen. Kevät oli tietysti tuolla alueella hieman pidemmällä kuin meillä, mutta osa kasveista vasta viritteli kasvuaan. Niin kuin melko risukasainen Fumaria muralis.

Nätit lehdet hänelle kyllä varmasti aikanaan tulee ja ilmeisesti kivat kukatkin.

Ei ehkä välttämättä kuitenkaan niin isot, kuin Agave salmanialla.

Vastaava agave-kasvi oli heti portilla vastassa, käsittämättömän pitkä kukinto hänelläkin.

Tarkastetaan vielä tuo otsikon kirjoitusasu tässä kohtaa. Ottakaa lämmikettä termoskannusta, s'il vous plaît. 

Juu, aika lähelle oikeaa osui.

Puutarha sijaitsee kukkulan kupeessa, josta on kivat näköalat alas merelle.

Ja näin jatketaan matkaa. Tässä Buddleja madagascariensis kukassaan.

Tässä puolestaan Cercis siliquastrum eli palestiinanjuudaksenpuu tai juudaksenpuu.

Pikkiriikkinen Cyclamen persicum, joka lienee Suomessa yleisesti ruukkukasvina myytävä syklaami. Kasvaa kotoperäisenä Välimeren eteläisillä alueilla ja Lähi-idässä.

Kauniita kesäisiä mättäitä Erigeron karvinskianus -nimistä kasvia, Meksikon suunnalta kotoisin.

Samaa henkeä kuin Leucanthemum hosmariensessa, Marokon neitejä hän.

Joulun sen sijaan mieleen toi Helleborus lividus ssp. Corsicus eli Korsikan helleborus/ jouluruusu.

Ja persiljan toi mieleen Cachrys libanotis, Välimeren alueelta. Tämän kasvin eteeristä öljyä on tutkittu tieteellisesti, mutta pikahaku ei tuottanut selvyyttä, miksi. Ilmeisesti kasvia on käytetty rohdoslääkkeenä. Kukat hänellä on kesemmällä keltaiset, tillimäiset.

Timjami eli Thymus vulgaris tuoksui voimakkaasti tuulenpuuskista huolimatta.

Ja pilvisestä säästä huolimatta kirkkaus riitti Osteospermumien auki pysymiseen.

Kaikilla kasveilla ei ollut selviä kylttejä juurellaan, ehkä niitä kasvoi useammassa paikkaa, eikä kaikkia ollut merkattu. Tämä nätti sininuija jäi ilman nimeä, tuntisiko joku teistä hänet?

Myös tämä pieni liljahtava kaunotar on toistaiseksi nimetön.

Tästä sinisestä olen varma, että hän on salvia, mutta tarkempi laji/ lajike on arvauksen asteella.

Saatteko selvää käsialasta?

Tässä kasvaa talvio eli Vinca-lajin edustaja. Ei ole ihan perustalvio, terälehdet ovat tavallista kapeammat, mutta nimitarkkuus riittää tällä erää tälle asteelle.

Siitä olen kyllä varma, että tässä on kissa. Melko varmasti nizzalainen kizza.

Ja jompi kumpi allaolevista on Rosa beggeriana – tai vaihtoehtoisesti kumpikin on joku muu. Ruusu kuitenkin. Varsin aikaisin kukkiva!

Entäpä Euphorbia lambii, ottaisitteko puutarhaanne? Minä ottaisin, mielelläni.

Raikas kuin sitruunapirske ja limettiviipale.

Kaikenlaisia mehikasveja näytti olevan kiva valikoima, tässä Agave macroacantha.

Hienot agavekiehkurat hällä.

Täydellinen kevätkeltainen tällä Acacia verticillata -pensaalla.

Acacia cochlearis kukkii hieman hillitymmin, ilmavan yläpainotteisesti.

Tähän kasvitieteelliseen on vapaa pääsy, opastettuja (ranskankielisiä) kierroksia saa etukäteen sovittua. Alue on 3,5 hehtaarin kokoinen. Kiva paikka varmasti kesälläkin, korkealla käy ilmavirta ja alueelta löytyy paljon suojaisia paikkoja ja penkkejä istuskeluun. Ruokaa tai juomaa sieltä ei saa, omat eväät kannattaa kuljettaa mukana.

Henkilökuntaa näkyi parin ihmisen verran, heillä oli muun muassa Impatiensin (ahkeraliisa tai joku muu liisa) kasvattelut työn alla.

Vierailijoiden ei tarvitse taimista huolehtia, vaan saa nauttia valmiista kattauksesta, kuten tästä länsikiinalaisesta Jasminum mesnyi -pensaasta.

Ja kreetalaisesta Tulipa saxatilis -pikkutulppaanista.

Kauniin Teucrium fruticans -pensaan harmaanvihreistä lehdistä ja utuisenliiloista kukista.

Salvia sagittatatan vahvasta sinisestä.

Puutarhan uloimmat polut ovat mukavan leveät ja helppokulkuiset, sisempänä on porrastuksia ja hiekkapolkuja, mutta mukavia niitäkin on käyskennellä. Tässä oikealla ihana valkokukkainen Retama monosperma (Bridal veil broom, morsiushuntuluuta?).

Ottaisin! (Ja ottaisin myös isomman tontin ja Välimeren ilmaston, kiitos.)

Laittaisin uudelle tontilleni myös tätä Lavatera maritimaa.

Ja ehdottomasti paljon Lavandula dentataa.

Pienen vesiaiheen laittaisin myös.

Ja ilman muuta, ehdottamasti, taatusti varmasti laittaisin ainakin yhden appelsiinipuun.

Oi miksei mulla voi olla mökkiä tuossa kohtaa??? Edes lomaviikko-osaketta? Jotain? 

ÄääÄÄÄÄääää!

Excusez-moi. Pardon. Oppaalta karkasi itsehillintä (contrôle de soi). 

Olemme nyt saapuneet reittimme loppuun, kiitos kaikille osallistujille. Tipit voi jättää tähän kehäkukan (Calendula) viereen.

Opas lähtee selvittämään, tarvitaanko kyseisessä appelsiinipuutalossa au pairia tai muuta orjaa. Au revoir! Ensi kerralla opastettu kierros Nizzan kaupungissa, tervetuloa mukaan. Bienvenue!