Nizzan kevättä

Vaikka olisi reissussa kuinka kiire aikataulu, väsyneet jalat ja kivikovat hartiat, niin silti kannattaa roikottaa kameraa kaulassa ja keskittyä muutaman kymmenen kuvan ottamiseen. Se palkitsee sitten kotona, pitkän aikaa. Vuosia. Vuosikymmeniä jopa.

Jos käy niin, etten Nizzaan enää päätyisi, niin varmasti palaan näihin kuviin ja muistelen, miltä siellä Ranskan Rivieralla näytti ja kuulosti ja tuoksui ja maistui muutamana huhtikuun alun päivänä.

Laitan tähän kuvia sen pidemmittä sepustuksitta, pienillä saatteilla vaan. Tässä ensin yleistä kaupunkimaisemaa.

Kävellen ja ratikalla pääsee, ja pyörällä myös. Euron päivävuokra, ei paha.

Tolpannokasta näkisi kauas.

Toiset puolestaan näkyvät, vaikkeivät niin korkealla kuikkisikaan.

Tämä vesialue suihki aamuisin hienoja pyrskähdyksiä.

Nizza on kaupunki, jossa voi joka paikassa pyöriä 360 astetta ympäri ja antaa kameran räiskiä, aina tulee kiinnostavaa kuvaa. Ymmärtävät kyllä rakennustaiteen ja taiteen ja kauniin kasviympäristön ja ties minkä estetiikan päälle.

Kuvat toimisivat seepianakin ilman, että uskottavuus juuri karisee. 

Kirjasto on aivan modernin taiteen museon kyljessä. Louis Nucera -kirjastossa on komea musiikkiosasto pianoineen ja lukutilassa suutarinvalaisimet, tiedättehän, sellaiset vihreäkupuiset.

Tämä kirjapää on kyseisen kirjaston tunnusmerkki. On kirjastolaitos arvossaan, niin kuin sivistysvaltiossa kuuluukin.

Ostosmahdollisuuset ovat... no, runsaat ja lompakon kestoa koettelevat. Puutarhaaja bongasi tietysti istutukset ensiksi.

Jos lompakkoni olisi turnauskestävä, se asioisi pääsääntöisesti Hermèsillä. Tuossa oliivipuun kupeessa.

Mutta koska se ei ole, lompakonkantaja joutuu ihailemaan kadun toista reunaa, kaupungin tarjoamia värejä.

Mehikasvit tuntuvat olevan tuolla leveysasteilla suosiossa. Kestävät kesäistä paahdetta varmaan hienosti. Kongressikeskuksen katolla oli tällaisia istutuksia.

Erään ravintolan terassi oli rakennettu tällaisista pleksi-elementeistä, joihin oli istutettu muun muassa juuri mehikasveja.

Ja hei, julkisen alueen kivetyksen ei tarvitse olla tiukasti pelkkää kiveä. 

Eikä lähikaupan kasvisten tarvitse olla tiukasti muovitettuja, vaan niille voi varata oman huoneen, jonka voi sisustaa torimaisittain. Nizzalainen Spar, olkaa hyvä.

Ah, sieluni lepäsi tuolla. Kerran näin ilmaan suhahtavan kosteutta seiniin tai kattoon asennetuista suuttimista. Rakastuin. Rakastuin ikuisesti Sparin hevi-mestariin, jota en koskaan edes nähnyt.

Katujen varsilla ja puistojen istutuksissa kukkivat streliziat.

Harmaanakin päivänä meri oli turkoosin värinen. Surffaja esitteli taidonnäytteitä (ennen kaatumistaan).

Rannan läheisessä puistossa on varmasti yksi maailman kauneimmista karuselleista, vuodelta 1900.

Se on vaan alettava syöttämään säästöpossua, jotta voisi taas joskus ostaa lentoliput. Jonnekin.

Kiitos seurastanne tällä kierroksella, ihmiset. Mukavaa viikkoa!