Oranssia jatkoa

Pääsiäisen pukkasi ihan tuosta vaan, siellä nyt ollaan. Yhtään virpojaa ei ovella tänä sesonkina käynyt, joten itse piti vitsansa vääntää. Naapuritaloyhtiössä oli juuri kaadettu jotain puutapensasta, olisikohan liian isoksi havaittua terijoensalavaa tai muuta pajuhtavaa, kun oksat niin fleksiibelejä olivat. Siitä napsin tukon mukaan ja kierittelin höyheniäsulkia rautalangalla väriksi.

On se vaan linnunturkki pehmeää, voi hyväntähen.

Mämmimaljoja pääsi pitkästä aikaa kilistämään, pohjalla ja päällä appelsiinimarmeladia, mustan päällä vaniljavaahtoa. Ihmeen hyvää, sano.

Valoisaa ja värikästä pitkän viikonlopun jatkoa, kohta päästään kaivamaan mustaa muualtakin kuin tuokkosesta!

K = kärhöt

Nyt on kyllä kärhöosastolla kaikki ihan rempallaan, mutta silti K-kirjain saa edustaa juuri kärhöä. Ehkä tästä tulee itselle julkinen opetustilanne sen suhteen, että jos meinaa köynnöstäviä kärhöjä pihaansa istuttaa, niin ihan sillä samalla hetkellä pitää miettiä, että millainen tuki niille tulee. Jos virittelee jonkun bambukeppihimmelin, voi olla varma, että se ei ole tukeva ja että joutuu virittelemään sen uusiksi joka kevät. Paitsi sinä keväänä, kun ei jaksa eikä hotsita, jolloin kärhöpolot luikertelevat siimat sotkussa koko kesän maata pitkin.

Osa lonkeroista on saanut tukea viereisestä marjakuusista.

Osa on paennut aidan yli naapuriin.

Joku on ottanut siellä tukea lähimmäisestään, joka taitaa olla... juu, maitohorsma.

Tästä tukirakennelman tärkeydestä olen kirjoittanut oikein muistilapun itselle vuosi sitten. Unohdin vaan lukea sen.

Näiden jalokärhöjen nimiä löytyy täältä, jos joku haluaa enemmän infoa. Ja bambukehikon rakennusta on pohdittu täällä.

Alppikärhö kukkii alkukesästä. Tässä yksilö, jonka ostin Plantagenista vaaleanpunaisena ja jonka kukintaa nyt sitten kuitenkin ihailen perussinisenä.

Viime keväänä siemenestä kasvatetut pagodikärhöt ovat kasvaneet hitaasti, ovat nyt noin 50-senttisiä, eivätkä ole vielä kukkanuppua vilautelleet. Sarin pagodikärhöt ovat näköjään myös kiirehtimätöntä mallia, joten on vaan kärsivällisesti odoteltava.

Aiemmin kesällä ilahduttaa myös sininen jalokärhö 'The President', jolla on muita jalokärhöjä mukavampi asuinpaikka ja siksi aikaisempi kukinta. Harmi vaan, että touko-kesäkuun vaihteessa sen eteen parkkeerasi juhlateltta, joka ei ole vielä rullautunut takaisin laatikkoonsa. Ei, se nököttää paraatipaikalla tyynesti kuin tomppeli keskellä moottoritietä. Tosin se on muodostanut sisäänsä rauhallisen apilareservaatin.

Presidentti on siis kukkinut (mahdollisesti) teltan takana ihan yksinään, eikä sitä ole huomattu valokuvatakaan. Sori pressa, ensi vuonna pääset salamavalojen loisteeseen. 

Näin jälkikäteen tajusin, että teltta olisi toiminut kesäisenä kasvihuoneena ikkunoidensa ansiosta. Yhdellä seinustalla olisi valo riittänyt hyvin, eikä tuuli olisi kiusannut. Nyt tosin unohdan tämän ajatuksen, ettei hökötys tule mieleen Kasvihuone Kakkosena ensi keväänä. Se on jo suoranaista pöhköyttä, vaikka Virallinen Kasvihuone onkin ihan tupaten täynnä.

Muutama tomaatti sinne näköjään tänä vuonna mahtui kasvamaan, taisi olla laareissa liikaa kasvuvoimaa.

Mutta siis, jos kestävää ja tukitarpeetonta köynnöstä kaipailee, niin tässäpä sellainen. Karhunköynnös (Calystegia sepium), kyllä peittää kaiken, mikä kohdalle osuu. Eikä siitä pääse millään eroon.

Ja kun riesoista puhutaan, niin mainitaan myös Kamalat hyttysenpistot. Tuleeko teille patteja ja paiseita, pitkään kestäviä kutisevia palleroita, jotka tuoreeltaan ovat jo suhteellisen koomisen näköisiä? Vai mitä sanotte tällaisesta kolmannesta silmästä?

Tällaisia tulee, kun hiukankin iltasella varjossa kykkii ja kasvejaan ihmettelee. Miestä ei pistä kukaan koskaan, minä olen saanut hänen kiintiönsä kontolleni. (Sorry tuima tuijotus, olin hiukan ärtynyt piikkiveijoille.)

Jonkinlainen K niin kuin karmakierrätys tässä elämässä kuitenkin vallitsee. Kolmisilmäisen ihmisen kasvattama herkkuhedelmä on maistunut jollekin luontokappaleelle, mutta harmi vaan, että hedelmä on ollut kovin tulista mallia.

Juuri eilen pohdittiin, että maistuisikohan kirsikan näköinen chili jollekin. Punaista on ilmeisesti ollut liian riskaabelia maistaa, mutta oranssi on näyttänyt viattomalta. Nyt se näyttää lähinnä Halloween-kurpitsalta, ja jossain köhii seikkailijaluonteinen lintu. Olisin kyllä toivonut, että reiät olisivat tulleet hyönteisparven ruokailuhetkestä. K niin kuin kosto ;)

Juhlien jälkimainingeissa

Kun ei sure etukäteen sääennusteiden sadepilviä vaan ottaa vastaan, mitä on tullakseen, niin voikin saada osakseen mitä mahtavimman kesäkelin. Lauantaiset ylioppilasjuhlat onnistuivat hienosti, varmasti aika pitkälti upean sään ansiosta. Piha oli vehreä, ihmiset olivat rentoja ja nauravaisia, ruoka maistui.

Syreeni kukki parhaimmassa terässään, tuulenvire humpsautti sen tuoksua ihanasti ilmaan aika ajoin.

Terassille hankittiin suht' näppärästi kasattava aurinkokatos, mekanismi on sateenvarjosta tuttu. Edellinen putkiviritelmä oli melko hidas koottava.

Telttakin kasattiiin varmuuden vuoksi suojaamaan tuulelta ja pieneltä sateelta. 

Vihreä matto on mukava matto, ja kynttiläkruunun paikka on tietenkin katto. (Riimiä, riimiä.)

Vihdoinkin sain ostettua pehvapehmusteita tuohon valkoiseen pöytäryhmään. 

Vanhan ja kookkaan syreenin alaoksille ripustelin neilikkapulloja. Leikkokukat pysyvät tuollaisessa mukavassa varjossa raikkaina pitkään.

Ulko-oven portaille tuli sekalainen kokoelma sitä sun tätä, itsekasvatettua kaikki paitsi muratti ja ruusupuu. Tuota ruusupuuta voisi kyllä tuotekehitellä edelleen.

Pelargonit kukkivat aika jo aika runsaasti, kiedoin niiden ympärille silkkinauhaa ja kannoin ruukkuja terassille ja telttaan.

Sisällä kukkivat pitkävartiset ruusut, joihin olen upotellut nassuani joka kerta ohi kulkiessani. Ah miten pehmeä pinta ja lempeä tuoksu.

Myös ruoka tuoksui hyvältä, vinkkinä pk-seudulla asuville, että Colorcatering tekee herkkua. (Tilasin heiltä tarjoilut jo toista kertaa, on joka senttipennin väärti.)

Mutta kukas se siellä buffetpöydän keskellä nököttää? No liaani tietysti, eihän häntä voinut mihinkään siirtää. Paketoin sen silkkipaperiin, naamioitui hyvin pöytäliinan väriin.

Kyllähän Into-Liana tietysti harvemmin vierailevia ihmisiä ihmetytti. Tai enemmänkin saattoi ihmetyttää se, että joku kasvattaa liaania olohuoneessaan. 

Into käyttäytyi kyllä tosi nätisti koko kemupäivän ajan, ei kietoutunut kenenkään (kaulan) ympärille. Hänelle riittää oman akselinsa ympäri kieriminen.

Intossa ei ole vielä merkkiäkään kukintahaluista. En kuitenkaan voi miettiä sen tulevaisuutta, ennen kuin olen nähnyt kukinnan ja määrittänyt lajin. Saattaa olla, että Intis asuu akkunalla vielä pitkään. Ties mitä juhlia se vielä näkeekään.

Hikisen helteistä uuden puutarhaviikon alkua!

Juhlapelargonit juhlateltassa

Viikonlopun juhlat vaativat "hiukan" järjestelyjä, jotta kaikille vieraille saatiin istuma- ja ruokailutilaa. Pihalle pystytimme teltan sateen ja tuulen varalle.

Teltta "Dubai" hankittiin Bauhausista, se on varsin laadukkaan oloinen ja oli helppo kasata ilman työkaluja – vaikka laatikon kyljessä luki epäilyttävästi "JUHLATELTA".

Sisälle mahtui kevyesti kaksi 6 hengen pöytäryhmää. Teltan koko on 4x4 metriä ja hinta 179 euroa.

Kuvat on otettu aamuseitsemältä, jolloin aurinko paistoi vielä aika leppeästi. Päivällä tarvittiin auringonsuojaa, ja siihen teltta olikin omiaan.

Veikeät ristikkoikkunatkin... Ja kattoon laitoin roikkumaan kynttelikön.

Kynttilöitä ei kyllä tarvinnut valon eikä lämmön kaipuuseen sytyttää... eikä ehkä olisi kannattanutkaan, olisi katto sulanut niskaan.

Terassin päälle viritimme 3x4-metrin kokoisen katoksen (Jysk, 24 euroa).

Keskipäivän porotus olisi muuten saattanut sulattaa ruoat lautasille. Katokseen ostettiin varalta myös yksi seinämä, jos tuuli olisi ollut kova. Seinämän hinta oli kuusi euroa.

Jotenkin tuo auringonsuoja innostaa siihen malliin, että terassille voisi tuunata jonkun kestävämmänkin katosratkaisun.

Puolisko intoutui tekemään vielä pikkuterassin tuon syreenin toiselle puolen. Siihen mahtui neljän hengen pöytäryhmä.

Metallipöytä ja tuolit ovat Ikeasta muutaman vuoden takaa. Hyvin ovat kestäneet aikaa ja eroosiota, ovat tosin talvet suojassa lumelta.

Pöytien koristeiksi näppäräsorminen perheenjäsen laittoi pelargoneja ruukkuineen silkkipaperiin ja niputti ne silkkinauhalla (Tiimari).

Kesäistä hempeyttä ja heleyttä ja nuoruutta. Sitä voi edustaa myös "mummukukka"-pelargoni. Etualalla Mårbacka, taustalla jokin nimetön kaunotar.

Jonain päivänä riisun silkit ja istutan kasvit isompiin ruukkuihin. Heti, kun raaskin luopua juhlien jälkeisestä tunnelmoinnista... mutta en aivan vielä.

Pinkkiä pikkujoulua

Pikkujoulukausi on alkanut, lukee lehdessä. Ja kun se lukee lehdessä, se on faktaa. Siitä sain hyvän syyn hakea kaupasta kolme hyasinttia. Vain kolme, koska on pikkujoulu.

Ihan nuppuisiahan ne vielä ovat ja pieniä, mutta sekin sopii pikkujouluun. Laitoin nämä vaaleanpunaisiksi luvatut hyasintit (Hyacinthus x) muoviruukkuineen koriin ja kuorrutin kokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin olevilla männynkävyillä.

Kävyt ovat mielestäni erinomaista luomukoristetta joulun ja pääsiäisen kukkakoreihin.

Joten, tule joulu käpyinen.

Kastelen hyasintit hyvin ennen asettelua. Ne eivät yleensä kaipaa uutta kastelua elämänsä varrella. Yleensä heitän sipulit pois, mutta viime talvena säästin ne, pidin hengissä, istutin keväällä isoon ulkoruukkuun. Sitten odotin.

Lehdet kasvoivat nopeaan, ja muutama kukkavarsikin tuli. Kukat aukesivat, olivat tosin laihanlaisia ilmestyksiä, mutta jonkinlainen uuden kierrätyselämän sipulit kokivat. Sitten ne olivat hyvin palvelleina valmiit siirtymään komposti-iloksi.