31. maaliskuuta 2011

Joka väri on oikea

Joinain keväinä olen ajatellut keskittyä vain tiettyihin väreihin. Laittaa kesäkukkaruukkuihin vain yhtä tai kahta sävyä, ja that's it. Yhtenäkään vuonna en ole onnistunut. Värit vain kerrassaan ovat niin ihania.

Sama pätee pihalle vuosien saatossa istutetuissa tulppaaneissa. Niissä ei ole mitään yhteneväistä värimaailmaa, vaan kirjoa löytyy laidasta laitaan.


Tämä vihreäraidallinen valkoinen on suosikkini, siitä löytyy oikein ylöskirjatut tiedotkin: Tulipa viridiflora 'Spring Green'. Istutusvuosi näkyy olevan 2007, ja kuva on vuodelta 2009. Vielä viime keväänä jaksoivat kukkia hyvin, mutta ehkä pitäisi alkaa lannoittamaan tarkemmin, niin saisi niille enemmän vuosia.


Tässä samaa lajiketta.


Tässä vaaleanpunaista Tulipa viridiflora 'Groenlandia'. Etualan liila mollukka on ukonlaukka (Allium aflatunense 'Purple Sensation').


Nämä yksilöt ovat kuin lasillinen viiniä, hienostuneessa lasissa.


Omppupuun juurella kasvaa muutama sitkeä, reipas ja raikas perustulppaani.


Ja tällainen kerrottu versio, joita nousee vain tämä yksi kappale. 


Tätä tummaakin taitaa olla vain muutama yksilö, mikä lie niiden sipulit talvisin vie.  


Illan hämärässä vitivalkoiset tulppaanit pääsevät hienosti oikeuksiinsa. 


Ja joskus vain hippunen väriä riittää tehokeinoksi.

En muista, istutinko viime syksynä maahan yhtään tulppaania. Tässä vaiheessa vuotta toivoo, että olisi ollut tosi ahkera siinä puuhassa. Että toukokuussa olisi odotettavissa kunnon värimyrsky. Ihan missä tahansa sävyissä.

30. maaliskuuta 2011

Tule kevät keltainen

Onkohan S-ryhmällä käytössä vielä slogan "Tule joulu kultainen"? Se komeili ainakin 1970- ja 80-luvuilla paikallisen HOK-kaupan ikkunassa aina joulusesongin aikaan. Ja tulihan se, joulu. Milloin kultainen ja milloin vähemmän kultainen.

Nyt olen odottanut kevään laukeamista vähintään yhtä hartaasti kuin lapsena joulua. Jos johonkin voisi valittaa, niin murmuttaisin epäoikeudenmukaisuuden tunnusta. Että kun talvi on niin tolkuttoman pitkä ja pimeä ja kylmä, niin että eikö siitä keväästä voisi saada jotain kunnon merkkejä edes maaliskuussa?

Pliis?


Pääsisi ruohosipuli kasvamaan, niin että siitä saisi ekat maistiaiset huhtikuun puolella...



ja saisi sinivuokko avattua herkät kukkansa...


ja pystyisi perenna jälleen kohottautumaan maan pinnalle...


ja pirteät krookukset ilahduttaa talven nuuduttamaa. Mutta ei, ihmispolon oikeudenmukaisuustunnoilla ja säärintamilla ei ole mitään yhteistä. Se sitten vaan puhaltaa Jäämereltä ja Siperiasta, kun on puhaltaakseen. 

Joulun odotusta sentään helpottavat jouluvalmistelut ja maistelut, mutta sulan maan ja +10 asteen odotusta ei tunnu helpottavan mikään. 

Olisikin ehkä ollut parempi hurahtaa johonkin toiseen puuhaan. Kuten lumihiutaleiden tarkkailuun, roudan rapsutukseen ja jään kasvatukseen. Huoh.

29. maaliskuuta 2011

Samettikukan vispiläsiemenet

Viime kesäinen ihastus, samettikukka, ilahduttaa tänäkin kesänä - jos vain lähtee kasvuun, siis. Kylvin 18 siementä, jotka olivatkin vallan viehkoja siemeniksi. Kuin pieniä rumpuvispilöitä.


Hehän ovat kuin kaksi marjaa:



Viime vuonna kasvatin kääpiösamettikukka Tagetes tenufolia 'Tangerine Gemiä', tänä vuonna tulossa on ryhmäsamettikukkaa, Tagetes patula '(French) Safari Mixed'. Hassua kyllä, ryhmis on siemenpussin tietojen mukaan viisi senttiä matalampi kuin kääpiösamettikukka, vaikka äkkiseltään voisi kuvitella sen olevan juuri toisin päin. Kääpiöys näkyy sitten ilmeisesti kukinnoissa...?

Samettikukka houkuttelee pörriäisiä, se on mahtava bonus helppohoitoisuuden ja näyttävyyden päälle.


En osannut päättää väriä, joten valitsin tällaisen monivärisekoituksen. Taidankin mennä kylvämään vielä toiset 18 vispiläsiementä. "The more the merrier", tuumaisi britti. 

28. maaliskuuta 2011

Ikkunabasilikaa odotellessa

Kasvaahan se, mutta odottavan aika on kovin pitkä. Viherpiha-lehden vinkin mukaan kylvetyt basilikat ilahduttavat kyllä vienolla tuoksullaan, mutta ekat lehdet ovat vasta peukalonpään kokoiset.


Pitää siis vain kärsivällisesti muistella viime kesäisiä yksilöitä, jotka kasvoivat lämpimässä, niin että kohina kuului.


Kuva on heinäkuun alusta. Etualalla on 'Genovesea', takana sitruunabasilikaa. Niistä riitti mukavasti pestoaineksiksi.


Isolehtisestä versiosta napsin muutamaa päivää myöhemmin tällaisen sadon. 


Pienempilehtistä tuli tällainen kasa. Kyllä oli muuten lämmintä aikaa tuo heinäkuu viime vuonna, huh! Ja niin ihanaa.

Joskus kuulee jonkun sanovan, että "kyllä on hyvä, ettei ole koko ajan kesä, niin siitä kesästä osaa nauttia enemmän". Sanoisin siihen, että kyllä osaisin nauttia kesästä ihan joka päivä vuoden ympäri, ei siihen tarvita puolen vuoden turbotalvea väliin. 

Isona siirryn puutarhailemaan sellaiseen maahan, jossa kasveille voi rakentaa erityisen Varjohuoneen. Ehkä basilikatkin tarvitsevat tropiikissa sellaisen.

27. maaliskuuta 2011

Eläinrakkaus koetuksella

Okei. Hiiret saivat jäädä asumaan terassin alle, linnut ovat saaneet siemeniä ja oravat pähkinöitä. Mutta jäniksiä en halunnut ruokkia isabellansyreenillä.


Tässä menee eläinrakkauden raja. Miksi, oi miksi loikkasi aidan yli se pitkäkorva ja rouhi syreenin oksat? Sen paksuimman varren myös.


Itku meinaa tulla. Vaikka ymmärränhän mä, että nälkä se on rusakollakin. Mutta onhan tuossa silmänkantamattomiin muutakin puuta ja pensasta, olisi toivonut niiden maistuvan ennemmin...

Tällä isabellansyreenillä (Syringa Preston -ryhmä) on vaaleanpunainen kukinto, joka on hieman "harvempi" kuin esim. puistosyreenin kukinto.


Pentti Alangon mukaan isabellansyreenit ovat nuokkusyreenien risteymiä muiden lajien kanssa.


Tämä pureskeltu - ja pihan ainoa lajin edustaja - on tässä kuvassa etummaisena. Sen takana on pienempi valkokukintoinen puistosyreeni. Tai ainakin oletan sen olevan puistosyreeni, en ole tarkemmin sitä tutkinut. Se kitui pitkään toisessa paikassa koivun juurella, ja päästyään "omilleen" on lähtenyt hyvään kasvuun.

Kuva on toukokuulta 2007, jolloin pihalla tehtiin remontti. Tämä kohta oli sekalaista "nurmikkoa" eli tiukkaan tallattua tannerta, lisäksi talon seinustalla oli luonnonkiveä. Taustalla voi muuten nähdä pikkukoiran tekemässä merkintöjä, hmm.


Tällainen siitä sitten tuli. Omaa suunnittelua ja omaa _hikistä_ työtä, heh. Mutta ihanaa työtä, kerrassaan. Ja isabella on siis tuossa keskellä.

Toivon nyt syvästi, että se ei kärsinyt pahasti talttahampaan järsinnöistä. Ensi talvena tajuan suojata hänet. En siis sitä jänistä, vaan pensaan.


Ristihuuli on näillä main pian lainsuojaton, jos se vie multa tämän touko-kesäkuun vaihteen ilon aiheen. 

26. maaliskuuta 2011

Automaattipistokas

Kellarissa talvehtivan pienen pelargonin juurelta löytyi lehti, joka ei ollut tavalliseen tapaan kuiva, vaan jotain muuta.


Siinä kasvaa juuria!? Onko se ottanut kosteutta ilmasta tai onko sille riittänyt taimelle silloin tällöin antamani vesi? Tai napannut suihkutteluista riittävästi pisaroita? En tosiaankaan tiedä. Lehti itsessään oli jo aika nahistunut, mutta nuo valkoiset viikset olivat ihan mehevän oloisia, joten työnsin ne kokeeksi multaan.


Jos kasvun ihme käy toteen, niin tästä syksyllä ottamastani punaisen pelargonin pistokkaasta syntyy uusi punainen pelargoni melkein itsestään :)

Ihmettelin muutama päivä sitten risiinejä, jotka eivät olleet itäneet, vaikka kylvöstä oli jo useampi viikko. Valitus auttoi, sillä nyt mullasta pilkistää yhden risiinin varsi.


Muut viisi pottia ovat vielä vaiti. Sen sijaan verbenakylvökset ovat idulla. 


Kylvin verbenoita ensimmäistä kertaa, vähän jännittää, että saanko autettua heidät tukeviksi taimiksi. Ammattilaisten kasvattamista yksilöistä on kyllä riittänyt iloa koko kesäksi.

Kesä. Miksi nyt on niin vaikea uskoa, että se tänä vuonna tulee ollenkaan. Ulkona on pakkasta, jäätä ja lunta. Ihan liikaa niitä kaikkia, mrr.

24. maaliskuuta 2011

Kevään kuriiri

Aurinko sulatti maahan pienen pälven kohtaan, johon joka vuosi nousee kevään ensimmäinen urhea krookus. Kävin tarkastamassa tilanteen lähempää, ja kyllä, niin käy tänäkin vuonna:


Tervetuloa, kevään kuriiri! Hiukan on kyllä ankean näköistä ympäristöä, ja kun ulkona vielä tuulee erittäin napakasti, niin täytyy sanoa, että varsinainen sissi ja lonely rider tämä yksilö on. 

Vaaksan päässä pihajasmikkeen juurella on myös näkyvissä vihreää.


Narsissit siellä kurkkivat varovasti joulukuusenhavujen ja muiden roskien seasta. Jos olisi lämpimämpi, olisin jo nyppimässä noita havusia yksitellen pois, mutta koska ilma on ihan siperiasta, niin en.

Otin lopullisesti sisälle kylmäkäsittelyssä olleet kesäkulleron siemenet. Ne viettivät aikaansa ensin muutaman päivän huoneenlämmössä, sitten pari viikkoa jääkaapissa ja sen jälkeen pari viikkoa päivisin ulkona ja öisin eteisessä. Eli yhteensä kylmää aikaa tuli neljä viikkoa ja yksi päivä. Nyt vain odotellaan, riittikö se.

23. maaliskuuta 2011

Mykkä risiini

Höh, eivätkö ne aio nousta esiin ollenkaan, nimittäin risiinit, jotka multiin työnsin jo monta viikkoa sitten. Siemenet olivat viime vuonna hankittuja, mutta eivät kai ne niin äkkiä vanhene, jokainen niistä? Muistin myös liottaa niitä, eli siitäkään ei pitäisi kiikastaa. No, ei auta kuin odottaa edelleen.

Teetätin puoliskolla ikkunan eteen tällaisen hyllykön, kun kellarin viherhuoneessa on ruuhkaisaa.


Tuossa kohtaa kasvit saavat suoraa auringonpaistetta yhteensä noin kuusi tuntia päivässä, naapurin talo tulee hetkeksi keskipäivällä mollukan eteen. Ihan hyvin taimet näyttävät pärjäävän.

Hyllyssä kasvavat muun muassa mirabilikset, joista 9/10 on itänyt.


Ihmekukkien lisäksi hyllykössä on orvokkeja, muun muassa ne yksilöt, jotka vein perheenjäsenen huoneeseen ja unohdin sinne. Tänään havahduin, että voihyväntähen, en ole muistanut kastella niitä ollenkaan... olivat vielä hengissä, nippa nappa.

Hyllyssä on myös toinen chileistä, toinen heistä on kellarissa kasvivalon alla.


Tässä ikkunaneduskasvissa on enemmän lehtiä kuin kasvivaloyksilössä. Ehkä lämpötilakin vaikuttaa, huoneessa on ainakin viisi astetta lämpimämpää kuin kellarissa.

Basilikat ovat kasvattaneet ihan oikean näköisiä lehtiä.


Pieniä ne toki ovat, niin pieniä, että ostin kaupasta täysikasvuisen ruukkuyrtin. Siitä napsin äsken lehtiä munakkaaseen, ah, kuinka tuli kesäinen olo.

Ulkonakin saisi edistystä tapahtua hieman nopeammin. Eilisen vesisadepäivän jälkeen olisi voinut tulla vaikka +5 auringon kanssa. Eiköhän näitä kylmempiä kelejä ole ollut jo ihan tarpeeksi.

19. maaliskuuta 2011

Hiiriä ja ihmisiä

... mutta ei se John Steinbeckin kirja, vaan ihan reaalielämää. Linturuokinnalla on ei-toivottu puolensa. Lintulautaa täyttäessä siemeniä varisee aina hiukan maahan ja valikoivat tiaiset heittelevät kauranjyvät suoraan laudan juurelle. Siinäpä sitten bongasin viikko sitten tämän näyn.


Pikku hiirulaiset nauttivat ykkösluokan buffet-ateriasta päivän hämärtyessä iltaan. Puuttui vain lounge-pianisti ja valkoessuiset tarjoilijat.

Hetken kuluttua esiin tuli kolmas.


Sen jälkeen neljäs, viides ja vielä kuudes. Neljä ensimmäistä oli pienikokoisia, ja niiden putkahtelu lumionkaloista muistutti piirroselokuvaa. Sitten esiin tulivat isä ja äiti, jolloin näky oli enää vain epämiellyttävä. Miten niistä pääsee eroon, tulevatko ne jossain vaiheessa sisälle talon rakenteisiin? Aikamme googlailtuamme ja asiaa pohdittuamme totesimme, että odotellaan, kunnes kevät tulee ja pihaa aletaan kunnolla käyttämään. Ehkä ne lähtevät pois? Lintulaudan siirsimme parkkipaikalle.

Hiirten loukuttamisajatuksesta tuli myös ikävä olo. Itse mahdollistimme niille hyvät oltavat lumisuojaisen terassin alla laittamalla vielä lintulaudan ruokatarjottimeksi. Sen kuin vain kipaisee syyslehtipesästään iltaisin syömässä ja palaa nukkumaan tai muihin aktiivisempiin puuhiin, hmm. Sitten ne vain pitäisi tappaa? Millä oikeudella? En usko, että sairastuisimme niiden takia johonkin tautiin. En oikein usko siihen lintujenkaan kohdalla.

Samankokoinen eläin, jolla on siivet ja höyhenpeite, luokitellaan söpöksi, mutta hiiri yleensä ei. Sekin vähän mietitytti, että tappaisinko ne ulkonäön takia? Ja jos laitan loukun terassin alle, on hyvin mahdollista, että siihen kuolee esimerkiksi juuri joku lintu. Siitäkin on kokemusta.


Tämä veijari on metsähiiri. Se ja sen perhe on osa luontoa ja me yritämme nyt elää samassa pihapiirissä, tietoisena toisistamme, vielä muutaman viikon. Sitten piha on sula, ja me otamme alueen käyttöömme. Sitten hiirten on siirryttävä muihin maisemiin. Hyvällä tai pahalla.

17. maaliskuuta 2011

Selluliittimuisto ravitsee taimia

Kasteluvälineet ovat kylvöpuuhissa osoittautuneet jopa pieneksi ongelmaksi: niistä tuntuu holahtavan liian paljon vettä pienille taimille. Vielä itämättömiä kylvöksiä olen sumutellut perusmuovisumuttimella, sen miinuspuoli on kipeytyvä ranne. Mutta enemmän vettä tarvitsevia pikkutaimia olen kastellut milloin tyhjällä limupullolla (pitää täyttää jatkuvasti), pienehköllä kastelukannulla (pitkä nokka valuttaa vettä arvaamattomaan aikaan) ja litran mitalla (liian lyhyt kaatonokka).

Sitten kokeilin selluliittivoidepumppupulloa.


Siitä saa kuin saakin täsmäannoksen vettä taimen juurelle. Pullo jäi aikanaan säästöön, kun siinä tuntui olevan potentiaalia johonkin, ja toisaalta tuollaista määrää muovia en halunnut heittää kaatopaikalle.

Jostain luin juuri vinkin, että ketsuppipullosta saisi hyvän kasteluvälineen. Täytyy kokeilla, kun pullo tyhjenee.

Kodin1-tavaratalo mainostaa 2-in-1 -kastelukannu+sumutepulloa.


Tällaisella Scheurich Spraymanilla on hintaa 8,99 euroa. Olisi kiva kuulla käyttäjäkokemuksia moisesta kombosta.

No entä se selluliitti? Siihen ei kreemi tehonnut, kuten arvata saattaa. Mutta puutarhanhoito, se auttaa selluliittiinkin - sitä ei tarvitse murehtia, kun nauttii elämästään :)

16. maaliskuuta 2011

8-0 orvokeille

Nyt taisi lähteä rukkasesta. Tammikuussa kylvetyt orvokit itivät mukavasti, ja olen koulinut niitä pitkin matkaa omiin ruukkuihinsa, hieman eri vauhtia kun ovat kasvaneet sen kokoisiksi. Tänään tein viimeiset koulinnat, ja heitin toistakymmentä pikkutainta poiskin. Oli pakko. Orvokkipotteja on 80.

Huhhuh, sanon vaan. En ole aikaisemmin laskenut taimia, kun kasvihuoneeseen (siis kasvivaloilla ryyditettyyn kellarikomeroon) on purkkeja mahtunut, mutta aloin tänään ihmetellä asiaa, kun laitoin tomaatin siemeniä multiin. Että itsestäänkö nämä ovat lisääntyneet?


Suurimmat ovat tätä kokoa.


Pienimmät puolestaan tätä kokoluokkaa.

Noh, näillä mennään, niin kuin sanonta kuuluu. Täytyy siirtää potteja ikkunoiden eteen, voihan sitä sitten esimerkiksi syödä seisaaltaan :o

Yritin viisastua myös viime vuotisesta "vahingosta", nimittäin 18:sta tomaatin taimesta, joita sitten sain hoivata koko kuuman kesän ja joiden satoa sai syödä tosissaan. Kylvin tänään Tumbling Tom Rediä, ja kas, systeemiin mahtui juuri tuo 18 siementä. Toivon ja en toivo, että kaikki eivät itäisi.


Tällä hetkellä tuo "tosissaan syöminen" sadon hyödyntämiseksi ei kyllä tunnu yhtään harmilliselta asialta. Saisipa vain omia tomaatteja vatsansa täyteen grilliaterialla kuuman kesäpäivän päätteeksi!

14. maaliskuuta 2011

Alku Linnén kukkakellolle

Mikä ihana palkinto odottavaa odottaakaan: mustasta mullasta työntyvä ihana vaaleankeltainen oras! Olen kierrellyt näitä mökinihmekukan kylvöksiä ympäriinsä jo kaksi viikkoa ja toivonut hartaasti näkeväni kasvua. Tänään kaartelu palkittiin :)


Etsin netistä suomennosta latinankieliselle nimelle "Mirabilis jalapa", löysin vain tuon sukunimen "Mirabilis", joka tarkoittaa "ihanaa", "hienoa" ja "erikoista". Sitä tämä muutaman millin pituinen kiekura nyt tosiaan tuntuu olevan.

Löysin myös tiedon, että kyseinen kasvi oli mukana Carl von Linnén kasvikellossa. Kasvihan avaa kukkansa iltapäivällä noin kello 16 aikaan, josta enkkunimikin tulee ("Four o'clock flower").  Tässä postaus väriä vaihtaneesta, talvet kellarissa viettävästä yksilöstä.

Mökinihmekukka on kotoisin Etelä-Amerikan Andeilta, jossa sitä on viljelty puutarhakasvina. Sieltä se on karkulaisena levinnyt Pohjois-Amerikan puolelle. Euroopassa kasvia viljeltiin jo 1540-luvulla, kertoo Tuija Saarinen. Täällä Saarisen erinomainen kirjoitus Linnén kasvikellosta kokonaisuudessaan.

Itselleni nämä itämässä olevat siemenet tuovat mieleen viime syksyisen Kreikan-matkan, josta ne mukaan tarttuivat. Silmissä välkkyy Välimeri, päänahkaa polttaa aurinko, suussa maistuu tsatsiki. Aah! Mikä mahtava voima näissä pienissä kasvipankeissa onkaan.


Kasvikelloa en kuitenkaan taida rakentaa. Menköön kesä ilman ajannäyttäjiä.


Aina täyteen syksyyn saakka.

13. maaliskuuta 2011

Kevyttä viherrystä

Tähän asti kylvetyt siemennökset vihertävät ihan mukavasti. Chileistä kaksi iti, molemmat kasvattavat kolmatta, neljättä lehteään.


Ikkunan edessä idätetyt basilikat virittelevät ekan varsinaisen lehtiparin kasvatusta, sirkkalehdet sen sijaan alkavat olla jo maksimikokoiset, luulen.


Hieman epätarkka kuva, sorry! Mutta toivottavasti tuo pikkupikku kasvu erottuu tuosta keskellä?

Orvokkeja olen koulinut jo muutaman kerran omiin potteihinsa, kun ovat kasvaneet hiukan eri tahtia. Ne ovat keskimäärin tämän kokoisia:


Tämä on ensimmäinen kerta, kun kasvatan orvokkeja siemenistä, mutta oletan, että näistä tulee kelpo kasveja? Ulosistutus on toivon mukaan vajaan kahden kuukauden päästä. Ehkä jo vappuna?