Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaliforniantuliunikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaliforniantuliunikko. Näytä kaikki tekstit

10. heinäkuuta 2014

Heitä se roskiin

Jos ei daalian juurakko ala kaikesta huolenpidosta huolimatta tehdä lehtiä, niin heitä se roskiin, vaikka lehtikompostiin. Sinne kun sen pariksi viikoksi unohtaa, niin johan alkaa vihertää. Kompostista kerralla nätti, sano.


Sateiset kelit tekivät juurakolle ilmeisesti hyvää. Esteri hoisi sen, mitä Geranium ei kyennyt.

Esteri on hoitanut myös yrttikärryä, olisi varmaan sadonkorjuun aika.


Tein Herbaretteen kultaisen verkkomaapallon, tuolla se seasta vielä just ja just näkyy. Palleron löysin rumanvärisenä kukkakaupan laarista, spraymaali teki taikansa.


Timjami ryöppyää yli laidan.


Ja ihanat kultapalleroiset sammarit tuovat väriä vihreän joukkoon.




Keltainen ilahduttaa tänä kesänä, kun muissa väreissä kukkivat kasvit (pelargonit ja daaliat) jumittavat ihan tosissaan. Mutta olkoot, mä nautin tuliunikoista ja jasmikkeesta.



Ja tästä keltaisesta, jonka nimestä ei ole tietoa. Jostain siemenpussista se löytyisi, mutta en tiedä, missä se pussi on ja mikä se niistä on. Siemenpussikokoelmaa tulisi saada voida säilyttää olohuoneen kirjahyllyssä tai lipaston tai senkin päällä, niin tärkeä tieto olisi aina käden ulottuvilla.


Amerikasta saadut rudbeckian (päivänhatun) siemenet ovat myöskin tuottaneet iloista auringonväriä.


Ja kasvihuoneessa väriä pintaansa virittelee chili '7pot Brain Strain'.


Raidallinen kirsikkatomaatti (jonka nimeä en muista jne.) on kehittänyt raitojensa aihiot.


Chili 'Naranga' on jo löytänyt ulkoisen punertavuutensa.


Yksi daaliakin on päättänyt edustaa heimoaan. (Nimiasian arvaattekin.)


Ryhdistäydyn seuraavaan postaukseen nimien ja muiden faktojen kanssa. Tämän horinan päätän nyt mehiläisen takamukseen.


Moikkelis, nautinnollisia kesähetkiä valitsemassanne asennossa.

12. heinäkuuta 2012

Herrasunikot ja homekodin kasvatit

Mitä kasvaa homeesta? No erivärisiä verbenoja tietenkin.

Keväällä tiiviiseen noutoruokarasiaan kylvetyt siemenet homehtuivat melko napakasti, mutta muutaman sitkeän hometolerantin taimen sain pelastettua. Nehän kasvoivat ihan reippaasti, niin kuin niillä ei olisi lapsena surkeaa homekotia ollutkaan. Ja nyt, nyt he kukkivat kilpaa niiden kesäkukkien kanssa, joiden olot ovat olleet tuulettuvaiset ja ilmavat.


Tämä tuottaa mulle erityisen suurta iloa, että kylvös ei kokonaan epäonnistunutkaan eikä alkuhankaluuksista jäänyt kasveille ns. traumoja. Siemenet olivat edellisvuotisia, joten siinäkin oli jo pieni itävyysriskin paikka. Tuota tummansinistä väriä ei viime kesänä kehittynyt lainkaan, tästä satsista sitä sain.

Myös riippalobeliat tuottaa isoa iloa, ne kun on niin perustaviskukkia, mutta itsetehtyinä Kovin Tärkeitä. Ja hei, onhan noi nyt normilobskua komeamman näköisiä?!

Onnistumisen iloa on koettu myös kahden unikkoruukun äärellä. Kylvin kaliforniantuliunikko Eschscholzia californica 'Jelly Beansia' ja silkkiunikko Papaver rhoeas 'Shirleytä' suoraan isohkojen ruukkujen pinnalle kylvömultaan ja jäin odottamaan seuraamuksia.

Nuo siemenethän ovat aivan mitättömän kokoisia, joten niitä on vaikea kylvää tasaisesti tai niin, että näkisi, missä niitä jo on... En myöskään harventanut taimia, koska niitä kasvoi aivan ripirinnan. Ihme kyllä, ensimmäiset kukat ovat nyt auenneet ja uusia nuppuja on mukavasti.

Ylärivissä 'Jelly Beans' ja alhaalla 'Shirley'.


Olen kokeillut vastaavien unikoiden kasvatusta aikaisemminkin, mutta hermo petti heti melkein itämisvaiheen jälkeen, kun toisessa ruukunnurkassa oli tyhjää ja toisessa tupas pikkutaimia. Mutta nyt ehkä uskaltaudun kokeilemaan näitä ensi keväänäkin. Ihan viehkojahan he ovat.

Viehkoja ovat myös jalokärhöt, jotka ovat pyrskähtäneet kukkimaan.


Näistä olen kertoillut ennenkin, joten tuumaan vain, että tuo sininen versio on jotenkin kivan näköinen noita tuijia vasten kasvaessaan. Vihreä tuntuu syventävän sinistä sävyä, mene ja tiedä.

Viime syksynä istutetut hajulaukat (Nectaroscordum siculum) ovat kukkineet söpöisin kelloin. Kasvin nimi tulee lehdistä, jotka tuoksuvat hierottaessa valkosipulilta. En ole testannut – vielä, mutta jännää katseltavaa tämä metrinen kasvi on.



Nyt kukat ovat kääntyneet prinsessatornien muotoon, alkavat kasvatella siemeniä siellä vaaleanpunertavissa kätköissään. 


Onnistumisen iloa on siis koettu tänään, mutta suurin tunne on kuitenkin ollut iloinen hämmästys. Ovelta nimittäin kuului äsken pim pom, siellä seisoi ihana naapurini, jolla oli pussillinen vastapoimittuja herkkuja mukanaan. Kertoi heidän syöneen näitä jo niin paljon, että alkaa kiintiö olla täysi.

Minulle nämä kesäjalokivet kyllä maistuvat, kyllä kiitos!


Jos joskus suunnittelen muuttoa jonnekin, niin aion tarkastella naapuruston tarkkaan. Jos jossain on intohimoinen ruoankasvattaja, sinne minä hattuni lasken.

14. huhtikuuta 2011

Lahjuksella liki tilaajaksi

Kyllähän se ilahduttaa, että postilaatikkoon tupsahtaa ilmaisia siemeniä. En viitsi edes teeskennellä muuta.


Itseään "ihastuttavaksi", "loistavaksi", "lumoavaksi", "antoisaksi", "valloittavaksi" jne. tituleeraava Viherpiha-lehti havitteli uusia lukijoita kaliforniatuliunikkoseospussilla. Vastaan "kiitos", "kiitos" ja "kiitos", mutta en tilaa. Mutta siemenet pidän, vaikka tunnenkin pistoksen sydämessäni, että niiden kustannukset jyvitetään tilaajien kesken. Ei ole ilmaista lounasta, ei ilmaisia siemenpusseja.

Sen sijaan Kotipuutarha-lehden voisin kuvitellakin pienen tauon jälkeen tilaavani, mutta suurin intohimo kohdistuu kuitenkin englantilaisiin ja miksei amerikkalaisiinkin lehtiin. Niitä olisi ihana tilata iso liuta, mutta pärjään jotenkuten noutamalla niitä silloin tällöin Akateemisesta - siellä on parhaat valikoimat alan aviiseja.

Lehtien lisäksi olisi mukava hankkia jokaiselle yrtille oma, upea nimikyltti.


Viime viikkoisilla puutarhamessuilla oli esimerkiksi tällaisia alumiinisia, tässä laventeli på svenska. Hintaa tikulla kolme euroa GardenGirl.eu -verkkokaupassa. Tuo olikin virtaviivaisin tuote tuolla osastolla, jossa oli tarjolla paljon ruusukuvioisia vaatteita, mm. puutarhahaalareita. Ihan kivoja, mutta ehkä hiukan enemmän sitä unelmateollisuutta kuin käytännöllisyyttä? (Kamalaa, en taida koskaan löytää itsestäni sitä romanttista röyhelönaista.)

Yrttikylttejäkään en ostanut. Liekö iskenyt pihiys, kun tavaraa tulee ilmaiseksi Kustin polkemana, hm.